Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Kuva: Unsplash, Jelleke Vanooteghem

Maailma voi olla niin erilainen. Muistan kerran raitiovaunussa, kun tulin rattaiden kanssa sisään, kommetoi yksi matksutaja kuinka lapsiperheet tulisi ampua, koska kukaan ei väistä rullatuolia, mutta kärryjä kyllä aina väistetään.

Yksi päivä päiväkotimatkalla taaperoa ärsytti, koska ystävä lähti risteyksestä Lidl-kauppaan. Hän olisi halunnut sinne kanssa. Harmissaan hän istuutui kadulle pikkukoira kädessään. Koitin toki sanoittaa tunteita, antaa vaihtoehtoja ja ymmärtää. Hän ei hievahtanutkaan. Eipähän siitä oikein edistytty minnekään, kunnes ohikulkija pysähtyi.

Hän otti kontaktia kadulla istuvaan taaperoon. Kyseli onko sylissä olevalla pehmokoiralla hätä ja mikä sen parantaisi ja tarjosi sitten papuja ja kauramaitoa. Lopuksi hän vielä kannusti, että eiköhän kaikki lähdetä tästä kotiin syömään. Ja niin, taaperohan tärkeänä astui kärryyn, aivan kuin ei mitään pettymystä olisi ollutkaan.

Maailma voi olla niin erilainen. Me valitsemme päivittäin millainen. 

Terveisin, Ulla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mikko Huotari

Ankarat ja lempeät opettajat, sielunkumppanit

Uskon vakaasti siihen, että jokainen ihminen, joka vastaani tulee ja koskettaa (tavalla tai toisella) on opettajani. Joskus opettajat ovat lempeitä peilejä, toisinaan hyvinkin ankaria opettajia. Haastavien opettajien herättämät tunteet ovat tärkeitä ja usein hyvin satuttavia. Tällaisiin matkakumppaneihin olen törmännyt kuluneiden vuosien aikana useasti ja ihan viime aikoinakin. Heidän aiheuttamansa kipu on joskus melkein sietämätöntä. Itseäni haastavat eniten heikon tunneälyn omaavat, ajattelemattomat, itsekkäät ja omat tarpeensa kaiken edelle asettavat ihmiset. Parisuhteen isoin kipu liittyy viimeiseksi jättämiseen, kylmään hylkäämiseen ja läsnäolottomuuteen. Tätä kipua jakaa kanssani hyvin moni.

Kuka ihminen herättää sinussa voimakkaita tunnereaktioita?

Uskon siihenkin, että ne kaikkein lähimmät ihmisemme ovat parhaita opettajiamme; puolisot, lapset ja lapsuudenperhe. He haastavat näyttämään omat kipumme ja haasteemme – asiat joiden kanssa itsellä on vielä työstettävää tai keskeneräistä.

Läsnäolotaitojen äärellä puhutaan reaktiivisuudesta. Ihmiset lähellämme, tietysti myös monet muut asiat, herättävät meissä tunteita. Tunteet voivat olla negatiivisia tai positiivisia, jos niitä halutaan niputtaa eri koreihin. Mutta tunteisiin voi suhtautua myös aivan kuin niissä ei olisi miinus- tai plus-etumerkkiä. Tunteet ovat vain tunteita. Ihmisen mielen on taipumus vältellä negatiivisia tunteita ja etsiytyä positiivisia tunteita aiheuttavien asioiden äärelle.

Reagoimme asioihin yleensä automaattisesti eli tiedostamatta sitä, mitä meissä tapahtuu. Tuttu äänensävy, maku, tuoksu saattaa laukaista tunteen silmänräpäyksessä. Ja mikä parasta ”jäämme kiinni” tunteeseen, vatvomme ja pyöritämme asioita unettomuuteen ja uupumukseen saakka.

Kuulostaako tutulta?

Ei ole läheistemme syy, jos he herättävät meissä tunteita. Jos meissä herää tunne, olemme tunteesta myös vastuussa. Parisuhteessakin usein asetumme syyttelyasentoon silloin, kun vaikeat tunteet heräävät. Toki molemmat ovat vastuussa myös omasta käyttäytymisestään. Reaktiivisuuden hallintaa voi harjoitella. Se on taito, jonka voi opetella. Helppoa tuo ei ole, mutta todella kannattaa harjoitella. Tunteelta voi kysyä esimerkiksi:

Mitä haluat minulle tänään minusta itsestäni kertoa?

Joskus vastaus ei miellytä. Ja herää uusi ajatus ja uusi tunne, joista olemme jälleen vastuussa ja joiden äärellä voimme tehdä kasvamis- ja kehittymistyötä. Minusta tämä on äärimmäisen kiehtovaa. Kun alkaa nähdä tunteet viesteinä jostain, syntyy uteliaisuus, ehkä ilo ja hyväksyntäkin. Lopulta voi syntyä myös kiitollisuus sitä opettajaa kohtaan, joka auttoi vaikeaa tunnetta heräämään ja syntymään.

Joskus isoimmat oivallukset syntyvät eron jälkeen

Parisuhde nostaa meissä pahimmat peikot pintaan ja parisuhteen vahvuus mitataankin siinä, siedetäänkö yhdessä sitä, mitä asioita astuu yhteiselle näyttämölle. Kummankin kuuluu katsoa tarkkaan, mitä itsessä herää. Usein suhteessa tulee tuijotettua enemmän sitä toista. Oppimista tapahtuu parisuhteen aikana, mutta paljon myös sen jälkeen. Eron jälkeen työstetään monia asioita ja tietoisuus monesta asiasta lisääntyy.

Jotkut onnelliset saavat elää hyvässä suhteessa lähes koko aikuisen elämänsä, useimmille meille tarjotaan monia opettajia. Särkynyt sydän sattuu ja varmaan ihan syystä – rikki revitty sydän on niin auki, että se mahdollistaa taas uuden matkan rakkauteen, sydämeen joka on taas hiukan isompi ja elävämpi. Mikään matka ei ole turha. 

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Jelena Ardila

Vanhempana menee aika paljon energiaa siihen, että osaisi olla lapselleen oikeanlainen vanhempi. Itselleni on ollut tärkeää se, että osaisin ottaa vastaan lapseni kaikenlaisia tunteita. Hän saisi rauhassa kasvaa ja tuntea olonsa turvalliseksi oli hänellä sitten mielen päällä kiukku tai riemu.

Vanhemmuus on iso nippu ideaaleja, joita haluaisi vaalia ja usein parisuhde siinä sivussa hieman kärsii, kun oma energia menee vanhempana kasvamiseen. Puolisona helposti taantuu, kun ei enää jaksa olla aikuinen toista aikuista kohtaan ja provosoituu pienistäkin asioista. 


Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella.


Näissä kohidissa kannattaa pysähtyä miettimään miksi näin tapahtuu. Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella. Silloin en haluaisi vastaani arvioita siitä kuinka tarpeeton kiukkuni on, kuinka lapsellinen olen, vaan ihan lapseni lailla kaipaan päähän silittelyä ja ymmärrystä ärtymykselle. 

Ajattelen, että tähän voisi auttaa sopia päivät, jolloin toinen saa olla lapsi ja toinen ottaa vastaan kaikenlaiset tunneryöpyt. Aina ei vain ei jaksa olla aikuinen.



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Tämä teksti nousee ympärilläni havainnoimistani asioista. Olen pistänyt merkille, että huonosti voivissa suhteissa on joitakin yhdistäviä tekijöitä, joista useat linkittyvät toisiinsa.

Vähäinen (tunne)viestintä

Viestintä on parisuhteessa hyvin tärkeää. Toinen ei voi tietää, mikä sinulla on, jos et puhu. Kaikki lähtee siitä, että itse asetut itsesi äärelle ja kuulostelet, mitä tunnet ja olet vailla. Tarvitaan rohkeutta, tervettä nöyryyttä ja avoimuuteen uskaltautumista (minä-viestintää käyttämällä eikä toista syyttämällä) sanoa, mikä tuntuu hyvältä, pahalta ja mitkä asiat mielestäsi kaipaavat hiomista.

On helpompaa kertoa siitä, mitä ajattelee kuin siitä, mitä tuntee. Parisuhde on suhde, jossa parhaiten kohdataan, kun uskalletaan laskeutua päästä sydämen alueelle eli ajattelun ja analysoimisen tilasta tunteiden äärelle.

Viha, valtataistelu ja vastuuttomuus

Kun on joskus ryhtynyt tunteiden nieleskelemisen tielle, on selvää, että jotain alkaa tapahtua. Vihaa, katkeruutta ja kaunaisuutta alkaa kasvaa sisuksiin, kun ei uskalla tai osaa purkaa tunteita itsestä ulos. Viha voi näkyä (tai olla tavallaan näkymättä) monella tavalla: piikittelynä, toisen katseen ohittamisena, kieltäytymällä kosketuksesta, kostamalla hiljaisesti tavalla tai toisella..

Valtataistelua on sivusta ihan kamalaa kuunnella. Ehkä sinäkin tiedät pariskuntia, jotka jaksavat vääntää siitä, mitä reittiä on paras ajaa lähikauppaan ja kuka sanoi ja kenelle ja koska ja mitä niin, että omaa arvoa korostetaan pyrkimällä henkisesti nousemaan toisen olkapäille. Opettele puhumaan ja ilmaisemaan tunteitasi, jotta ei tarvitse lähteä vihapolulle sen entisen maailman rakkaimman kanssa.

Kauhean tavallista on se, että toista syytetään valtataistelusta eli ei oteta vastuuta omasta osuudesta jatkuvaan kissanhännän vetämiseen. Taisteluun tarvitaan tavallisesti kaksi. Katso tarkkaan, mikä on oma roolisi valtataistelussa. Se joka lähtee vänkäämään takaisin, puolustautuu, selittelee ja reagoi voimakkaasti, piiloutuu lasten selän taakse?

Myötätunnon puute

On ihan selvää, että kun toista kohtaan tuntee myötätuntoa, on vaikea olla kriittinen ja valtataistelun toinen osapuoli. Jos ei edes yritä ymmärtää toista ja asettua hänen asemaansa, käy helposti niin, että toinen tuntee olonsa hylätyksi ja yksinäiseksi. Ethän hylkää toista kerta toisen jälkeen vai siksi, että olet itse niin vihainen. Tai sen vuoksi, ettet osaa kertoa, mitä tarvitset ja mikä tuntuu pahalta? Monella parisuhteessa elävällä on särkynyt sydän, koska kokee henkistä hylkäämistä parisuhteessa niin paljon. 

Sopeutuminen ja sairastelu

Ihminen on sopeutuvainen olento. Parisuhde on vähän kuin tanssia: siinä pyritään asettamaan omat askeleet toisen askeliin jotta tanssista tulisi sujuvaa. Kukaan ei ainakaan suhteen alkuvaiheessa halua astua toisen varpaille eikä myöskään halua tulla tallotuksi. Parisuhteessa sopeudutaan väkisinkin kaikenlaiseen, myös aika hölmöltä tuntuviin asioihin. Toisen piikittelystä voi tulla niin tuttua, ettei tajua sen olevan itseä vahingoittavaa ja sellaista, mihin ei kenenkään tarvitse sopeutua. Sitä voi erehtyä luulemaan, että parisuhteessa pitää sietää melkein mitä tahansa. Ei pidä ja piste.

Yhteenlaskettuna kaikki edelliset: kun nieleskelee tunteita, tappelee vallasta, on vihainen ja katkera, on selvää, että jostain lähtee tunteet purkautumaan. Oletko alkanut sairastella, kolotusta siellä täällä, migreeniä, mahakipua ja selkäsärkyä? Ehkä jotain vakavampaakin. Keho tietää kyllä, miten voit. 

Olet ehkä saattanut lukea tätä listaa ja analysoida kumppanisi käytöstä. Mikä näistä kertoo sinusta itsestäsi?

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat