Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Kuva: Pixabay

Rakastan lakuja. Koko perhe tietää tämän. Eilisiltana palaverista kotiin raahustaessani minua odotti olohuoneen pöydällä iloinen yllätys: Ystävänpäivän aatto! Puolisoni oli ostanut minulle ja lapsille keväiset tulppaanikimput sekä isot kulholliset lakuja. Ne olivat näkyvä viesti rakkaudesta.

Yllättävä muistaminen arjen keskellä sykähdyttää, vaikken osaa sitä aina ääneen sanoa. Tunne on keveä, vaikka sanat jäisivät pään sisäisiksi.

Aamukahvi vuoteeseen ja virkistävästä rupatteluhetki ovat itselleni sitä parasta arjen luksusta. Tällaisia hetkiä yritän ripotella mahdollisimman moneen päivään.

Aamukahvi vuoteeseen ja virkistävästä rupatteluhetki ovat itselleni sitä parasta arjen luksusta.

Sitä iloisempi on yllätys, jos lahjaan liittyy jokin tunneviesti tai annos vaivannäköa. Lahjan antajan ei tarvitse tuoda esille sitä, millaista ajatus- tai jalkatyötä pienen muistamisen hankkiminen on edellyttänyt. Lopputulos puhuu puolestaan. Jo yksi suklaapatukka kauniiden saatesanojen ja suukon kera voivat kirkastaa päivän.

Säännöllisin välein elämä kuitenkin yllättää ja hyvistä yrityksistä huolimatta puolisot juuttuvat konkeloon, kuten metsuri asian ilmaisisi.

Pienillä eleillä on iso merkitys. Onni syntyy hyviä asioita toistamalla.

Hyvät neuvot ovat kalliit, kun voimavarat ovat vähissä. Epätoivo meinaa kiilata kainaloon. Toivottomuuden tilaan ei kannata kuitenkaan jäädä. Jo tilanteen näkyväksi tekeminen ja kuulluksi tuleminen lohduttavat. Usein joku toinen, jonka liitto on tiltannut samantapaisiin ongelmiin, pystyy samaistumalla, kohtaamalla ja syvästi ymmärtämällä tuomaan helpotusta tilanteeseen. Omat ristiriitansa selvittäneillä on monia käytännöllisiä ideoita, miten päästä haastavan vaiheen yli.

Pienillä eleillä on iso merkitys. Onni syntyy hyviä asioita toistamalla. Kuten lakukulhoa säännöllisesti täyttämällä. Miten niin pienet asiat voivat synnyttääkään niin suuria tunteita!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Wallasvaara

Onko tunteellinen ihminen jotenkin älytön?

Puhun ihmisten kanssa paljon parisuhteista. Eteeni nostetaan aina jokin teema, josta koen, että minun pitää tarkastella hetken ja kirjoittaa siitä teksti. Tällä kertaa monesta suunnasta on tullut tilausta järjestä ja tunteesta.

Elämme insinöörien luvatussa maassa. Jostain syystä meillä on pitkään arvostettu järkeä ja järkevyyttä. Matemaattisesti lahjakkaita on pidetty älykkäinä ja vähän tunteellisempia ihmisiä ”sekopäinä”. Tunneäly on edelleen vähemmän arvostettu älykkyyden muoto. Valitettavan usein tässä kohtaa tehdään myös sukupuolijako, joka osoittaa sormella herkkää ja tunteellista naista.

Parisuhde on nimenomaan tunnesuhde, jossa pyritään kohtaamaan kaikilla ihmisyyden tasoilla. 

Jos toinen on ykköstä ja nollaa ja pyrkii järkeistämään kaiken ja toinen täynnä tunnetta, voidaan parisuhteessa ajautua hiihtämään ihan eri laduilla. Edustan itse tunneosastoa ja kirjoitankin vähän siihen suuntaan kallellani, ymmärrän paremmin niitä, jotka elävät järki-ihmisten kanssa ja tuskailevat suhteissaan. Ajattelen niin, että parisuhde on nimenomaan tunnesuhde, jossa pyritään kohtaamaan kaikilla ihmisyyden tasoilla. 

Tunneälyä omaava ihminen pyrkii vastaamaan toisen tarpeisiin

Tunneälykäs ihminen vaistoaa helposti toisen mielialat ja pyrkii toimimaan niiden mukaan. Hän saattaa aivan kuin äidin lailla pyrkii vastaamaan toisen tarpeisiin – joskus omia tarpeitaan vähätellen, etääntyy itsestään ja alkaa voida huonosti. Ja odottaa ja opettaa toista, joka ei tunnu ymmärtävän tunneasioista yhtään mitään.

Se joka elää päässään, ei näe toista sydämellään. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu, kun toinen vaatii jotain, mihin ei pysty vastaamaan. Voi miten monta kertaa avioliitossani toistettiin vuorosanat: ”Ei tossa sun touhussa oo taas mitään järkee”. Ja minä huusin takaisin, että ”Nimenomaan. Ei oo järkee ei, koska tässä on kyse tunteista”.  

Tunteillaan elämässään suuntaava ihmettelee usein sitä, miten toinen ei näe hänen tunteitaan eikä tarpeitaan. Eikä ehkä ollenkaan saa kiinni siitä, miksi on niin huonolla tuulella ja turhautuneissa tunnelmissa. Parisuhde-elämä vinoutuu sellaiseksi, että rautalanka on kovassa käytössä, kun yrittää toiselle selittää, mistä tunteissa on kysymys tai miten tunteita voi suhteessa huomioida.

Tunneälykäs ihminen on yllättävän usein suhteessa se, joka ajattelee, että hän pystyy opettamaan toiselle tunnetaitoja. Hän odottaa ja pyrkii opettamaan toiselle jotain sellaista, mikä ei ehkä vastapuolta kiinnosta ollenkaan tai hän ei kerta kaikkiaan pysty oppimaan. Ja jää jatkuvasti vaille sitä, miten eniten kaipaa; syvää tunneyhteyttä, keskusteluita ja nähdyksi tulemista.

Voi miten monta kertaa avioliitossani toistettiin vuorosanat: ”Ei tossa sun touhussa oo taas mitään järkee”. Ja minä huusin takaisin, että ”Nimenomaan. Ei oo järkee ei, koska tässä on kyse tunteista”.  

Molemmilla voi olla paha olla   

Ja toinen mennä porskuttaa tyytyväisenä niin kauan ehkä kunnes keho alkaa reagoimaan: tulee epämääräistä päänsärkyä, mahakipua ja sydämeen sattuu. Kun tunteet jumittavat, keho saattaa alkaa huudella viestejään. Ja niin käy myös sille toiselle. Kummallakin on paha ja yksinäinen olo, mutta eri syistä.

Kai se vaan on niin, että meidät on tehty eri rakennusaineista. Toisille on annettu enemmän tunnetta, toisille ne ovat hepreaa. Eikä niitä ihan aidosti oikeasti voi arvottaa, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että ihminen voi parhaiten silloin, kun hänen tunne-elämänsä on elävä ja empatiakyky on läsnä parisuhteessa.

Parhaiten varmaan voidaan suhteissa, joissa nämäkin asiat ovat tasapainossa ja ollaan tässä asiassa edes jossain määrin samanlaisia?

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Minä elän tässä suhteessa, koska minulla on hyvä olla rakastettuni kanssa. Se on tiivis tapa selittää, miksi olen tässä enkä jossain muualla.

Olen hänen vierellään, koska se tuntuu niin hyvältä. Missään muualla ei ole niin mukava olla.

Mitä enemmän olen hänen kanssaan, sitä enemmän haluan olla hänen kanssaan.

Mistä siinä sitten on kysymys? Mitä kaikkea hänessä on ja miksi se toimii minuun niin täydellisesti? Miksi olen niin rakastunut juuri häneen, ja haluan viettää hänen lähellään kaiken ajan, jonka voin?

Järkyttävän ihana ihminen.

Kun elää rakastuneena, näitä tunteita tuntee. Ja hänessä vaan on se jokin, erikoinen, ihmeellinen vetovoima. Sielun veljien biisiä mukaillakseni, hän on maa, minä olen kuu.

Pohjimmiltaan se on suvereenia seksuaalista vetovoimaa. Tälle ei ole mitään järjen selitystä, koska siinä on kyse siitä, mitä keho sanoo. Se on ihanasti eläimellistä, eli oikeastaan inhimillistä ruumiillista kokemusta. On todella mahtavaa kohdata aivan vastustamaton ihminen. Vielä mahtavampaa on asua hänen kanssaan.

Peruskokemus kodista on tämä jännite. Samalla se on eräänlainen tunne elämästä sellaisenaan, näiden kaikkien kehon kudoksien läpi kulkevasta vimmasta olla olemassa. Elää ja rakastaa.

Sitten on tämä lähellä olemisen syy, että hän saa minut kokemaan itseni onnistuneeksi. Hän antaa sellaisen fiiliksen monella tavalla. Siis että olen toivottu ja kelpaan ja pärjään paremmin kuin hyvin. Hänestä välittyy sellainen vaikutelma.

Ja jos hän on tyytymätön johonkin asiaan, hän osaa sanoa sen välittömästi ja suoraan. Se rehellisyys on tosi turvallista, koska se ei jätä arvailemisen varaa. Voin luottaa siihen suoruuteen.

Minulla on hyvä paikka omalle kasvulleni perushyväksynnän ja suoran palautteen varassa. Arvostan noita vuorovaikutuksen kykyjä hänessä tosi paljon.

 

Arvostan häntä ylipäätään tavattoman paljon. Sekin on tietysti yksi keskeinen syy siihen, miksi olen hänen kanssaan. Sellaisen ihmisen seurassa haluaa olla, jota arvostaa. Siinä kokee koko ajan sisäisesti rikastuvansa.

Hän on itsenäinen ja oman tiensä kulkija, ja tekee asioita, jotka kiinnostavat häntä. Kaikkea sitä minun on loputtoman mielenkiintoista päästä seuraamaan. Ehkä se johtuu sekä niistä asioista että hänestä: asiat, joista hän on kiinnostunut, muuttuvat mielenkiintoisiksi minullekin. Toisaalta meitä sattuvat kiehtomaan monet aivan samat vähän hassut asiat. Ehkä olen hänessä löytänyt ihmisen, jolla on vähän sama olemisen runokieli kuin minulla. Ja hassuttelun, railakkuuden ja hiljaisuuden kieli.

Hänen kanssaan on helppoa järjestää juhlia, tavata ihmisiä, matkustaa, puhua vaikeista asioita, nauraa itselleen, nauraa älyttömän paljon, sisustaa, katsoa ja kuunnella taidetta, tanssia, suunnitella, tehdä töitä, olla vain tekemättä mitään.

Hän on yhtaikaa samanlainen ja erilainen kuin minä. Sopivalla tavalla. Ehkä tuon sopivuuden myötä asiat loksahtavat juuri kohdalleen?

Vaikeaa on selittää itselleen tarkkoja syitä tähän onnelliseen tilaan. Rakastuneena oleminen on sekä selittämätöntä että yksinkertaista.

Mutta hän rakastaa minua myös, eikä se ole selittämätöntä, vaikka se ei ole aina yksinkertaistakaan. Ihmeellistä se on, ja hyvin luokseen kutsuvaa. Joten olen tässä, kutsuttuna ja omasta halusta. Minulle paras paikka olla.

 

Terveisin, JK

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Wonderwoman

Pari sanaa siitä, miksi minä olen mukana Rakkauden roihu -blogissa. Kirjoitan tähän, koska rakastan. Kirjoitan yksinkertaisesti siksi, koska olen rakastunut, ja siihen liittyvät kokemukset häkellyttävät ja kiinnostavat minua.

Minkään muun purkaminen tekstiksi ei ole niin antoisaa.

Tunteet, joita koen, ovat voimakkaita ja ne ovat muuttaneet elämäni. Rakastuminen ihmiseen, joka nyt istuu vierelläni tässä sohvalla, ja tutkailee jotain puhelimestaan, on saanut minut arvioimaan uudestaan itseäni. Ajattelen nykyään toisella tavalla tunteiden merkitystä ihmisenä olemisessa.

Olen kokonainen ja onnellinen. Siksi kirjoitan ilosta, halusta, onnesta, onnistumisesta, intohimosta ja kohtaamisesta. Ne ovat keskeisimpiä asioita tässä rakkaudessa. Hyviä asioita kannattaa käydä läpi ja jakaa vähintään yhtä paljon kuin vaikeuksia. Itse asiassa kunkin kannattaisi pitää niitä esillä paljon enemmän. Se on voimavara.

Tuo kuva minusta tuossa on rakastettuni ottama Santiago de Compostelassa. Istuimme puiston kahvilassa, ja otimme valokuvia toisistamme yli pöydän. Katson häntä, se on yksi erityinen hetki. Koetan elää niin, että meillä voisi olla sellainen hetki koska tahansa. Eikä se olekaan vaikeaa, kysymys on pitkälti valinnoista. Koetan valita oikein, joka päivä, uudestaan ja uudestaan. Tiedostan, ettei rakkautta voi elää autopilotilla eikä muun ohessa. Se vaatii huomiota ja keskittymistä.

Elämä on tosi lyhyt, ja ennakoimaton. Jos rakastaa, on onnekas. Se, mitä nyt tekee, on kallisarvoista.

Rakastaa, olla rakastaja ja jakaa elämä toisen kanssa aivan kokonaan. Miltä kaikki siihen liittyvä tuntuu? Miltä tuntuu elää rakkautta? Mitä ja miten paljon toinen ihminen voi saada minut tuntemaan? Ihmettelen, ja kirjoitan siitä.

Vaikuttaa siltä, että me opimme koko ajan jotain, kun seikkailemme rakkaudessa, minä ja rakastettuni. Minua kiinnostaa, miten ihminen toisen kanssa eläessään ja leikkiessään kehittyy ja muuttuu rakastajana, sanan kaikessa mielessä. Mitä on olla rakastaja? Parisuhde on minusta rakastajien suhde, tai se voi olla sellainen.

Nämä ovat henkilökohtaisia näkökulmia ja kokemuksia. Toisaalta rakkaus on kaikkialla, kaikissa. Se on universaali. Siksi rakkauden ilosta ja huumasta voi kirjoittaa ja lukea. Se on sekä ainutlaatuista että aivan tavallista. Ihmiselle se on ainutkertaista, mutta se kuuluu ihmisyyden perustaan.

Tämä on erityisen henkilökohtaista, koska rakastan juuri tuota ihmeellistä, lumovoimaista ihmistä. Wonderwoman. Kirjoitan tässä kaikille, ja samalla tavallaan hänelle. En koskaan ole kohdannut ketään sellaista kuin hän. Hän on vähän kuin luonto, luonnonvoima.

Luullakseni olen ihmisistä onnekkain. Luullakseni niin ajattelee moni muukin. Me olemme siinä kaikki oikeassa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat