Kirjoitukset avainsanalla hiljaisuus

Sana nöyryys on tullut viime aikoina mieleeni monta kertaa. Kuunnellessani ihmisten tarinoita ja omaa elämää rämpiessäni olen saanut jälleen tilaisuuden pohtia uutta teemaa.

”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus, voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” Jostain käsittämättömästä syystä nämä virren sanat alkoivat soida päässäni, kun tätä tekstiä aloin kirjoittaa – enkä suinkaan ole mikään virsi-ihminen. Nöyryys tarkoittaa minulle jotain äärimmäisen hyvää. Nöyryys ei ole alistumista tai nöyristelyä. Nöyryyden vastakohta liittyy kyllä mielessäni valtataisteluun ja siitä käsin tänään tekstissäni ponnistan.

Onko tuttua? Riitatilanteessa kierrokset nousevat ja taistelutahto saattaa nousta. Omakohtainen havaintoni viime aikoina ollut se, että riitatilanteissa saattavat aktivoitua omat tunnelukot niin, että jotenkin sokeutuu ja kuuroutuu. Suojelemme haavaisimpia osiamme riidoissa niin, että sorrumme helposti taisteluasentoon. Voi sitä tuskan määrää kun sisin huutaa syliä, ymmärrystä ja hyväksyntää ja suu huutaa jotain ihan muuta. Eikä tarvita edes riitaa, joskus suhteissa eletään koko ajan vähän varuillaan ja valmiina puolustamaan omaa herkkää sisintä. Mitä keinoilla sinä suojelet sisimpääsi? Kannatko naamioita? Puolusteletko? Mitä muuta? On tärkeää pysähtyä ja pyrkiä tunnistamaan oma suojautumisen tapa.

Mitä oikeastaan suojelet? Omien herkimpien kohtien tunnistaminen ja niiden nimeäminen on joskus aika iso työ. Suojautumisen keinot ovat usein niin tehokkaat, ettemme itsekään tiedä, mitä ja miksi suojelemme. Tunnelukkoja vastaan puolustaudutaan hyökkäämällä tai alistumalla. Kun opettelemme tunnistamaan haavamme ja otamme vastuun omista reaktioistamme, voimme ystävystyä itsemme kanssa ja laskettaa osan kierroksista alas.

Toinen on itselle lahjaksi annettu kumppani ja kasvun mahdollistava kanssakulkija. Miksi siis et lopettaisi taistelua ja huutamista ja antaisi herkkyytesi näkyä? On paljon helpompaa luoda yhteys itseen ja toiseen, kun ei käyttäydy kuin nurkkaan ahdettu tiikeri. Äläkä sano, että mutta kun se toinen. Kysymys on sinusta itsestäsi.

Olen päätynyt ajattelemaan niin, että nöyryys rakkauden äärellä on hyvin tärkeää. Suhteessa ei täydy tarvita vääränlaista voimaa tai väkivaltaa muistuttavaa käytöstä. Suhteen vastuupallosta puolet on sinulla ja puolet hänellä. Itsestä vastuu on aikuisella aina kokonaan itsellä. Jos suhteessa on riittävästi turvaa, luottamusta ja viisautta, voidaan laskettaa nöyryyden ja hiljaisuuden alueelle – sinne missä ihminen on henkisesti aito ja alaston.

Kuva: Mika Wallasvaara

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun on oikein herkkä, on erityisen herkkä ulkomaailmalle. Ulkomaailman asiat voivat viedä pois omasta ytimestä ja rauhan tunteesta. Tarkoitan omassa ytimessä olemisella sitä, että pystyn saamaan yhteyden itseeni niin, että ikään kuin ponnistan kaikkea kohti tietäen pysyväni omassa voimassani ja vahvuudessani.

Meitä on yhdessä kaksi herkkää ja luovaa ihmistä, sellaista joille arki ja sen velvoitteet ovat joskus hankalia; laskujen hoitaminen, siivoaminen ja kaikki se perussetti, joka jokaisen aikuisen ja vanhemman pitää hoitaa. Leijun helposti ja kuljen pää pilvissä niin, että joudun usein tekemään taikoja, joilla pääsen takaisin arkeen ja maahan kiinni. Taiat ovat niinkin yksinkertaisia kuin luonnossa liikkuminen ja masun täyteen syöminen. Yhdessä liihottaminen on kuitenkin mitä hauskinta puuhaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tullut tietoiseksi siitä, miten paljon ulkomaailma minuun vaikuttaa ja sitä kautta parisuhteeseen. Kun menetän kosketuksen itseeni stressin, jonkin voimakkaan tunteen tai tapahtuman vuoksi, voin huonosti enkä enää tiedä, mitä haluan ja tarvitsen. Ei tarvita kuin yksi kaupunkireissu erityisherkälle siihen, että oma sisin on hetken sekaisin. Oma sekasortoinen olotilani saa minut reagoimaan suhteessa toiseen – otan etäisyyttä ja kasaan toisen päälle asioita, jotka eivät liity millään tavalla häneen.

Tunnistatko sinä ne asiat, jotka saavat sinut pois omasta rauhastasi?

Minä ja kumppanini menetämme rauhantunteemme hyvin samanlaisista asioista. Ehkä kaikki eivät kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta samalla tavalla kuin me kaksi, joille omassa ytimessä pysyminen on elinehto. On asioita ja asioita, jotka voivat etäännyttää pariskunnat itsestään ja toisistaan.

Mitkä asiat teitä etäännyttävät?

Itselleni on valtavan tärkeä oivaltamisen paikka se, että oikeasti pysähdyn pohtimaan, miksi otan toiseen etäisyyttä ja kiukkuan omaa pahaa oloani. Eikä siinä oikeastaan vielä läheskään kaikki vaan se on tärkeää, mitä yhdessä voi tehdä, jotta rauha, hiljaisuus ja suhteen kannalta tärkeä yhteys saadaan palautettua. Meille se on aika kahdestaan – ulkomaailmalta sulkeutuminen, metsässä kävely, puhuminen, kosketus – täydellinen läsnäolo.

Mikä teidät saa kääntymään takaisin toistenne luo?

 

 

Kuva: Mika Wallasvaara

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tätä tekstiä kirjoittaessani olen ohjaamassa kehon ja mielen retriittiä Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa Karjalohjalla. Harjoittelemme läsnäolon taitoja hiljaisuudessa ja mieli siirtyy hiljaisuuteen parisuhteessa.

Olen kirjoittanut paljon avoimuudesta ja pidän sitä tällä hetkellä ehkä parisuhteen tärkeimpänä asiana. Avoimuudella tarkoitan sitä, että jokainen on itse vastuussa siitä, miten selvästi, avoimesti, rehellisesti ja pelkäämättä ilmaisee omia odotuksiaan, tarpeitaan ja sanoittaa omia tunteitaan, vaikka ne olisivat miten pienen tai negatiivisen oloisia tahansa. Parisuhteessa ei minusta pitäisi joutua pelkäämään toisen reaktioita niin, että joutuu piilottamaan, jättämään sanomatta ja kuorruttamaan asiansa kermavaahdolla.

Hiljaisuus parisuhteessa voi merkitä sitä, että kun toinen puhuu, toinen on hiljaa ja kuuntelee. En siis puhu nyt puhumattomuuteen liittyvästä hiljaisuudesta. Läsnäolevan kuuntelemisen taito täydessä levossa ja hiljaisuudessa on mahdollista. Jos kuuntelemisen aikana päässä pyörii oma näpsäkkä vastaus, jolla ehkä pääsee niskan päälle, viisas ratkaisu toisen ongelmaan tai ihan joku muu asia, ei olla ihan oikeasti läsnä antamassa toiselle tilaa. Jatkuvassa puhumisessakin voi olla oma harhansa; puhuminen ei välttämättä kerro kumppaneiden välisestä avoimuuden asteesta mitään.

Kuuntelemisen kokemus nousee usein hiljaisessa läsnäolossa, hyväksyvässä katseessa ja olemuksessa. Toinen kyllä löytää ratkaisun sisältään, kunhan vastauksen etsimiselle antaa riittävästi tilaa – ihminen on viisas ihan itse ja vastaa mielellään hyvin esitettyihin ja eteenpäin vieviin kysymyksiin. Avoimuuskin helpottuu, kun vastassa on hyväksyvää läsnäoloa.

Itse olen erityisherkkä ja kaipaan omaa tilaa, rauhaa ja yksinoloa. Usein unohdan tuon perustarpeeni ja muutun levottomaksi. Hiljaisuus voi siis olla ulkoista hiljaisuutta. Yksinäisyyteen vetäytyminen ilman että kumpikaan tuntee siitä syyllisyyttä tai hylkäämistä, on varmasti aika monelle parisuhteessa ja perheessä elävälle tärkeää oli erityisherkkä tai ei. Moni kaipaa nimenomaan yksinoloa kotona. Yksinäiselle tämä teksti voi olla kipeä ja käsittämätön, ymmärrän sen hyvin.

Jos koti merkitsee monelle rauhan ja levon paikkaa. Mutta miten hoitaa asiat niin, että yhdessä voidaan olla hiljaa? Uskon, että lapset, nuoret ja me aikuiset saamme sekä ulkoisesta että sisäisestä hiljaisuudesta voimaa. Usein ulkoinen hiljaisuus tukee sisäistä hiljaisuutta. Yhteys syntyy, retriittikokemukseen nojaten, ilman jatkuvaa puhettakin. Ja voiko hiljaisuuteen todella asettua ilman, että on vaikkapa puhelin kaverina?

Miten olla yhdessä hiljaa tai hiljaisesti, läsnäolossa leväten? Kainalossa niin, että yhteinen hengitys hengittää ja voi tuntea toisen sydämen sykkeen omaa vasten? Käsi toisen kädessä, sormet lomittain, iho ihoa vasten? Onko mahdollista olla toisen lähellä niin, että mieli rauhoittuu, keho rentoutuu ja voit levätä läsnäolossa ja turvassa?

Kuva: Mika Wallasvaara by https://www.facebook.com/Mwallasvaara/?fref=ts

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat