Kirjoitukset avainsanalla valinnat

Kuva: <span class="photographer">Jaakko Kaartinen</span>
Kuva: Jaakko Kaartinen

Tästä rakkauden asemasta, jossa olen, sitoutuminen on asia, jota oikeastaan ei ole tullut mietittyä. Kaikki on niin ilmiselvää. Minulle on ilmiselvää, mitä haluan, on ilmiselvää, kenet haluan, kenen haluan olla. Minun rintalastani alla oleva kompassi kertoo, missä olen. Olen kohdassa, jossa kompassi pyörii ympyrää, keskipisteessä.

Asiaa voi kuvata niin, että minun ruumiini on sitoutunut, minun ajatukseni ovat sitoutuneet – minun ei tarvitse sitouttaa itseäni tai ponnistella. Olen vain, tuon rakastamani ihmisen kaikkinaisen vetovoiman imussa.

Tämä tila on tuntunut muuttumattomalta vuosien ajan. Olen sattunut osumaan oikeaan paikkaan, oikean ihmisen kanssa.

Tämä sidos, joka minun ja hänen välillään on, tuntui minussa kiperästi esimerkiksi tänä aamuna. Jouduin nousemaan ja lähtemään töihin, hän jäi nukkumaan. Joudun aivan repimään itseäni poispäin. Se on vähän kuin painon tunne.

Ajatelkaa painon tunnetta – sitähän ei huomaa noin vain ollessaan. Mutta jos asettaa käsivarren lepäämään pöydälle aivan rentona, ja koettaa sitten nostaa sitä aivan hitaasti hiukan ylöspäin, ehtii paikallistaa raskauden, joka lävistää kudokset, ihon, luut ja lihakset. Se on lähes maaginen vedon tuntu, voimakenttä. Vetovoima.

Hänen vetovoimansa sitoo minut häneen.

Sitoutumista kuvataan tahdon käyttämisenä. Vetovoimaa ei kai kuitenkaan voi tahtomalla loihtia, mietin. Mutta tietoisuuttaan rakastaja voi käyttää kaikkien niiden suhteen ulottuvuuksien vahvistamiseen ja suojaamiseen, jotka ovat merkityksellisiä vetovoiman kokemusten kannalta.

Esimerkiksi ajan käyttö ja huomion kohdistaminen: vetovoima ja sidos kyllä häviävät, jos ei nähdä, vietetä aikaa ja yhdessä oltaessa ajatellaan jotain muuta. Rakastamiseen keskittyminen on elämistä vetovoiman piirissä, siitä nauttien.

Ei minun tosiaan tarvitse yhtään sitoutua – sidos on. Täytyy kylläkin tehdä joka päivä kymmeniä aivan pieniä valintoja. Esimerkiksi se, että kun kuulen avaimen ulko-oven lukossa, nousen heti sijoiltani ja riennän vastaan ovelle.

Kun tekee näitä valintoja ensin tietoisesti, niistä tulee pian lähes vaistonvaraisia. Elämä jäsentyy sen vetovoiman suuntaiseksi, siksi, että se on niin palkitsevaa. Nautittavaa.

En oikein ole varma, sitoudutaanko ihmissuhteeseen kuten vaikka työpaikkaan: lasketaan hyödyt ja haitat ja tehdään päätöksiä. Suhteen vetovoima sitoo. Eli: minusta nämä kysymykset palautuvat vetovoimaan ja sen kokemiseen. Ja positiiviseen vahvistamiseen.

Sitoutumisen näkökulma ei siten olisikaan se, että tahdonvoimalla sinnitellään läpi vastoinkäymisten ja päätetään pysyä epätyydyttävässä tilassa, koska hyötyjen määrä vaikuttaa suuremmalta pettymyksiin verrattuna. Kokemuksellisesti minulle sitoutumisen näkökulma on sen onnellisuuden ja niiden nautittavien asioiden kokemista ja vahvistamista, jotka oman rakkaussuhteen ovat käynnistäneet ja muodostaneet. Sen kaiken ihanan ja hyvän takia rakkaussuhde on.

Ja se on hänen takiaan. Hän on kokonainen persoona, kokonainen elämä, kokonainen maailma. Ihanan näköinen, kuuloinen, tuntuinen. Hän on gravitaatio minulle. Kiitollisena olen tähän sidottu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sitähän ei voi varmaksi tietää millaista elämä on lapsensaannin jälkeen.  Siitä ei ole täyttä varmuutta, minkälaisia asioita saa ja mistä jää paitsi.  Sivusta katsominen ei koskaan kerro koko totuutta.  Kukaan ei voi kuvailla kuitenkaan sitä, miltä elämä tuntuu täysin uuden, sinusta riippuvaisen ihmisen kanssa. Rakkautta ei voi kuvailla, eikä vastuuta  voi kukaan toinen määritellä.

Ennalta ei voi sanoa millaisia asioita jää kaipaamaan tai minkälaisista tarjouksista joutuu kieltäytymään, koska et voi tietää mitä sinä lapsensaannin jälkeen haluat. Kuka sinä olet, kun olet vanhempi. Toinen saattaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan ja toinen on tyytyväisempi kuin koskaan.

Voiko kukaan saada kaikkea ja kuka määrittelee kaiken? Kuuluuko kaikkeen: kiireetön elämä, harrastukset, aktiivinen seuraelämä, vaativa työ, kaunis koti, maailmanmatkailu, romantiikkaa tihkuva parisuhde ja loistelias kiintymyssuhde lapseensa. Tällaista listaa kai katsotaan, kun mietitään, voiko perheellinen saada kaiken vai joutuuko hän luopumaan jostain.

Kysymyshän on aivan absurdi. Halutessaan kaiken ei ehkä ole rehellinen itselleen mitä haluaa. Jos ei ole rehellinen itselleen pettyy valintoihinsa. Kaikki määrittyy arvoihin. Kaikki määrittyy tavoitteeseen.

Lapsi ei ole koskaan syy olemattomaan uraan, harrastamattomuuteen, parisuhteen näivehtymiseen, seuraelämän päättymiseen. Lapsi on hyvä tekosyy kaikkeen. Lapsi on siksi erinomainen syy olla rehellinen itselleen ja arvoilleen, sillä lapsen tultua joutuu todella miettimään mikä on oman elämän kaikki.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Arvot vastaavat kysymykseen "Miten?". Tätä lausetta olen viime aikoina kuljettanut mielessäni. Arvot ovat valoja, joita kohti kuljen. En ehkä koskaan ole ihan perillä, mutta kaiken aikaa näen suunnan. Eräs kouluttaja puhuessaan arvoista, sanoo usein, että arvot ovat kuin pohjantähti, jota voi käyttää apuna suunnan löytymiseen.

Arvoja on hyvä miettiä välillä ja vaikka tässä kohdassa, kun vuosi on vielä nuori ja edessä on lukuisia päiviä mennä kohti omia arvoja tai niistä poispäin. Joskus tuntuu, että arvopuhe liikkuu jossakin ylätasoilla, eikä kosketa todellisuutta. Mutta entä jos kysyy itselle tärkeiden asioiden kohdalla kysymyksen : Miten?

Kysymys tuo arvot lähelle ja näkyviksi. Jos tänä vuonna haluan rakastaa, niin miten ? Jos haluan hoitaa ihmissuhteita tai itseä, miten sen teen?

Perinteisessä sadussa, elämän polkujen risteyksissä odottelisi hymyilevä haltija, joka toteuttaisi kolme toivetta. Sinun tarvitsisi vain toivoa ja odottaa.  Mutta ei tässä tarinassa. Minä kutsun sinut risteykseen, jossa sinua odottelee kysyjähaltija. Se on sellainen pienempiä voimia omaava hahmo, joka ei koskaan kyllästy kysymään. Saat haltijalta kolme kysymystä. Tai minä vähän sormeilen tässä välissä ja laajennan paria niistä.  Saat häneltä myös toiveen, että vastaat kysymyksiin rauhassa ja sen jälkeen kiinnität vastaukset sydämeesi. Tulkoon niistä sinulle valo tähän vuoteen. Olkoon ne kirjoitettuna sinun pohjantähteesi ja opasteina poluillasi.

  1. Mikä tai kuka on sinulle tärkeä?
  2. Miten aiot kulkea kohti sinulle tärkeää? Mitä tekoja aiot tehdä?
  3. Miten selviät sadepäivistä - hetkistä, jolloin pohjantähtesi ei näy yhtä kirkkaana? Miten huolehdit silloin itsestäsi? Miten muistutat itseäsi suunnasta ja ylläpidät toivoa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Arjen keskellä sitä sortuu joskus ajattelemaan, ettei sillä nyt niin suurta väliä ole, miten toiselle asiat sanoo tai miten häntä kohtelee. Kyllä sillä on. Kauniit teot kerryttävät suhteeseen positiivista historiaa, joka helpottaa vaikeiden aikojen ylittämistä.

Parisuhde ja kuntoilu muistuttavat monella tavalla toisiaan. Saavutettu taso ei treenaamatta säily. Kyse on elämäntavasta, johon kuntoilu olennaisena osana liittyy tai parisuhteeseen sovellettuna: toisen kauniiseen kohtelemiseen sitoutumisesta, jota eivät hetken lepertelyt korvaa, jos muu käytös on ala-arvoista.

Puolisolle osoitettujen huomaavaisuuksien tavoite on saada kumppani tuntemaan, että hän on minulle sitä kaikkein rakkainta. Usein toiminta on sanatonta, tapahtuuhan 90 prosenttia viestinnästämme joka tapauksessa sanoitta.

Vie vain sekunnin sanoa ”rakastan sinua”, mutta koko elämänmitta osoittaa se todeksi.

Useimmat meistä kaipaavat tekoja sanojen vakuudeksi. Huomaavaisuudet ovat vapaaehtoisia valintoja suhteen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Niiden perille meneminen edellyttää kumppanin tarpeiden ja toiveiden tuntemista.

Arjen siirtymävaiheet ovat erityisen hienoviritteisiä kohtia. Ainakin meillä yhteiset aamukahvit ennen töihin lähtöä, lähtö- ja tulohalit sekä yhteiset iltahetket synnyttävät hyvää hyrinää suhteeseen. Fyysinen koskettaminen on suhteen ruisleipää. Kehoa koskettamalla voi koskettaa syvältä puolison sisintä.

Arjen hyviin tekoihin sitoutuminen kannattaa, sillä ne kantavat pitkälle. Huomaavaiset teot toimivat eläkevakuutuksen tavoin: kun omat voimat alkavat ehtyä, yhteiset muistot kannattelevat elämänkaaren loppumetreille asti.

Huomaavaisilla eleillä on myös lasten kannalta väliä.

Pienet ihmiset tarkkailevat meitä isoja yllättävän paljon ja tekevät ympärillä olevista osuvia huomioita. Lapset imevät tulevaisuudenaineksia mallista oppimalla.

Riittävä kahdenkeskinen aika mahdollistaa huomaavaisuuksien käytännön toteuttamisen. Yhteinen tekeminen ja tärkeiden asioiden äärelle pysähtyminen eivät onnistu ilman sopivaa määrää yhteistä aikaa. Huomaavaisuudet edellyttävät monesti myös vaivannäköä. Ja sitähän sitä ehkä eniten kaipaa: että toinen vaivaa näkemällä osoittaisi, miten paljon minä hänelle merkitsen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat