Kirjoitukset avainsanalla kummi

Kuva: Omar Lopez, Unsplash

Tulevana lauantaina 17.11. vietetään kansainvälistä keskospäivää. Päivällä tahdotaan muun muassa muistuttaa siitä, että maailmanlaajuisesti joka kymmenes lapsi syntyy keskosena. Suomessa 5-6% vauvoista syntyy keskosena, eli ennen 37. raskausviikkoa, 1% syntyy ennen 32. raskausviikkoa tai alle 1500g painoisina, eli pikkukeskosena. Lauantaina järjestetään erilaista teemaan liittyvää ohjelmaa, ympäri maailmaa erilaisia kohteita värjätään violettiin ja voit esimerkiksi itsekin pukea päällesi violettia.

Kuulin päivästä ensimmäistä kertaa tänä syksynä ja olen erittäin iloinen sen olemassaolosta. Tällä hetkellä katson teemaa nimittäin paristakin eri roolista. Ensinnäkin seuraan sitä sivusta. Olen nimittäin tämän vuoden aikana tullut kummiksi ystävieni lapselle, joka syntyi pikkukeskosena kolme kuukautta ennen laskettua aikaansa. Pienelle, suurelle, ihanalle ihmeelle. Sen lisäksi olen keskonen itsekin. Noin puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaani syntynyt.

Keskosuus voi olla olla lapselle ja perheelle suuri asia. Se ei ole vain vastasyntyneen pieni koko tai kriittisimmät hetket. Siihen voi liittyä enemmän asioita, useammalla tavalla ja pidemmällä aikajuoksulla kuin ulkopuolisina osaamme aina ymmärtääkään. Lasken itseni ulkopuolisiin, sillä oma keskosuuteni on minulle lähinnä vain yksi niistä lukuisista asioista, joita minulle on lapsuudestani kerrottu, yksi osa historiaani. En itse koe oman keskosuuteni kautta ymmärtäväni vielä murto-osaakaan siitä kaikesta mitä keskosperheet voivat mahdollisesti joutua miettimään ja kokemaan.

Keskosuus voi siis olla iso ja vaikuttava asia. Asia, joka ei ole yksinkertaisesti ohi ja käsitelty tietyn painorajan tai tiettyjen läänetieteellisten hoitojen jälkeen. Se voi olla pitkäkin prosessi, myös henkisesti. Siihen voi liittyä enemmän kuin osaamme arvata.

Samaan aikaan, kun keskosuus voi olla suuri asia, se ei kuitenkaan ole ainoa. Keskosperhe on muutakin kuin keskosperhe ja keskonen itse on muutakin kuin vain keskonen. Keskoselle ja hänen perheelleen voi kuulua muutakin kuin lääketieteellisiä kuulumisia. Kaikkien letkujen, hoitojen, laitteiden ja toimenpiteiden keskellä on joukko ainutlaatuisia ihmisiä sekä heidän väliset suhteet. Joskus on siis hyvä varmistaa, että muistat nähdä myös heidät; ihan vain perheen hoitojen ja huolien lomasta.

Keskosuus voi olla suuri, muttei lasta tai hänen perhettään ainoastaan määrittävä, asia. Näiden kahden näkökulman välillä tasapainottelu voi ola hetkittäin haastavaa. Tärkeintä olisikin kuunnella keskosen perhettä ja elää heidän rinnallaan. Katsoa millainen tilanne on heille ja kuinka he sen kokevat. Me olemme nimittän kaikki yksilöllisiä, niin myös keskoset ja heidän perheensä sekä tilanteensa. Ole siis heidän rinnallaan, muista, että asia voi olla heille suurempi tai pienempi kuin osaisit itse odottaa, sekä katso hetkittäin myös ohi mahdollisten letkujen, piipittävien laitteiden sekä diagnosien suoraan ihmisiin, yksilöihin. Ole läsnä. Kaiken ei tarvitse olla pelkkää lääketiedettä vaikka sitä voikin olla enemmän kuin ulkopuolisena osaisit koskaan arvata.

Pienen suurin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Ewa Pinkonhead, Unsplash

En tule koskaan saamaan omia biologisia lapsia. Kipu josta olen kirjoitanut aiemminkin ja, jonka en voi sanoa olevan kokonaan poissa vieläkään. Tuskin se koskaan on.

Viime aikoina olen kuitenkin saanut arvokaita muistutuksia siitä, että lapsettomallakin voi olla tärkeitä lapsia elämässään. Sen lisäksi, että toki voin saada joskus elämääni myös omia ei biologisia lapsia, tulee elämääni lapsia myös muuta kautta.

Viime sunnuntaina juhlistimme kummilapseni kastetta. Suloisuus oli kastettu jo aiemmin keväällä, mutta nyt pääsimme sitä myös juhlistamaan kasteen muistamisen merkeissä. Sain pitää tilaisuudessa kasteen muistamisen rukoushetken sekä iloita pienokaisen olemassaolosta muiden läsnäolevien kanssa. Aiemmin tänä vuonna sain myös olla läsnä erään toisen lapsosen ensimmäisellä Linnanmäki vierailulla. Kyseessä oli kaksivuotias kummalapseni (ei-kristillinen kummilapsi. Termi, jonka kehitimme, kun kummius tai haltiakummius ei tuntunut sopivalta. Kummasetänä olo sen sijaan juuri minulle sopivalta). Ja uskon, etteivät nämä lapset ole ainoita, joiden elämässä tulen olemaan alkumetreiltä saakka.

Emme ole merkityksellisiä lapsien elämässä vain vanhempina. Voimme olla myös niitä muulla tavoin rinnalla kulkevia, kannustavia, rakastavia ja tukevia aikuisia. Voimme päästä lähelle ja kasvaa yhdessä. Rakastaa ja olla läsnä. Vanhemmuus on tietenkin aivan erityinen rooli, mutta läheisiä aikuisia voi lapsella olla monia ja heihin kaikkiin voi kasvaa omanlaisensa suhde.

Kummi- ja kummasetänä tahdon olla läsnä lasten elämässä heidän erilaisissa mutkissa. Arkisissa tuokioissa, juhlan hetkissä, varhaisissa vaiheissa sekä tulevissa päivissä. En vain lapsuutta vaan vaikka hamaan tulevaan saakka. Olen valmis sitoutumaan lapseen ja antamaan hänelle omastani. Aikaani, rakkautta sekä niitä tietoja ja taitoja joita minulla on. Olemaan apukätenä hänen vanhemmilleen niissä hetkissä ja sillä tavoin kuin he pyytävät ja tarvitsevat. Kummi- ja kummalapseni ovat erityisen tärkeitä lapsia elämässäni.

Äitini ehdotti, että ottaisin elämäni lasten kuvia ja laittaisin kehyksiin. Mieleeni nousi heti mummini ja vaarini kirjahylly, jossa oli rivissä muun muassa meidän lastenlasten kuvia. Emme me tarvitse verisiteitä ollaksemme ylpeitä tai rakastaaksemme. Vanhemmuus on jotain aivan erityisellä tavalla syvää, ja sen puuttumisesta mahdollisesti aiheutuva kipu tulee prosessoida. Lapsettomankaan ihmisen elämän ei kuitenkaan tarvitse olla kokonaan lapsetonta vaan erityisen rakkaita lapsia voi löytää monesta suunnasta.

Rakastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jelleke Vanooteghem//Unsplash

Oletko kummi? Jos olet - onnea! Sinua todella tarvitaan! Koko kylä ei enää kasvata ja isovanhempien työuria pidennetään Kummin kaltaisella lisäaikuiselle voi antaa monta titteliä perheessä: parisuhteen pelastaja, ilmainen terapeutti ja korvaamattomat korvat - aikuisille ja lapsille. Mikä voisi mennä pieleen?

Omien lasteni kummit ovat täydellisiä - erityisesti lasteni mielestä ja se on tärkeintä. Yhden kummin kahvipöydässä saa syödä niin paljon sokeripaloja, että äitiä itkettää. Toinen lähettää parhaimmat postipaketit. Kolmas vie leffaan. Neljännen luona on koira, viides halaa aina ja niin edelleen. Kummien kanssa tuntuu kaikki olevan jännempää. Vanhemmille kummi on valtava ilo sanoessaan ohimennen tsemppaavan lauseen, joita pikkufanit kuuntelevat korvat höröllä. Vanhempien julkikehut alkavat olla jo vähän noloja.

Kummit avautuvat verkossa: vanhempien odotuksia on mahdoton saavuttaa, kummilasta ei saa tavata, mutta lahjoja ja maksajaa kaivataan säännöllisesti. Ehkä vanhemmat ovat huomanneet, että kummi on latinaksi “sponsor”?

Nettiä selatessa kummius kuulostaa miinakentältä, jonne sekä vanhemmat että kummi astuvat ilman karttaa. Ehkä kummius on vain ystävyyssuhteeseen tuotu turha painolasti. Odotuksia ja vaatimuksia, joita ei sanota ääneen. Pettymykset puretaan nimimerkkien suojissa Aihe Vapaa -palstalla. Mietin, olenkohan itse ollut kummina suuri pettymys?

Millaisia vaatimuksia kummiuteen sitten todella liittyy? Kristillisen kasvatuksen tukeminen on ollut kummiuden perimmäinen tehtävä jo alkukirkon ajoista (lue: tosi pitkään). Tämän vaatimuksen perään ei enää moni vanhempi penää. Koko homma kuulostaakin epämääräiseltä. Uskonnonvapauden aikana jonkun ideologian järjestelmällinen tuputtaminen lapsuudesta lähtien vaikuttaa lähinnä aivopesulta. Hienompaa olisi avata maailman monimuotoisuutta yhdessä tulevaisuuden toivon kanssa.

Käsitys kristillisestä kasvatuksesta on jämähtänyt aikaan, jolloin jalkapuu ja ruumiillinen kuritus olivat parasta, mitä lapselle voi antaa. Enää muottiin pakottaminen ja yhden kapean totuuden tuuttaaminen eivät tunnu kovin kristillisiltä kasvatuskeinoilta. Ei myöskään tiukkojen odotusten ja vaatimusten asettaminen itselle tai läheisille. Kysyminen, etsiminen ja armollisuus taitavat olla lähempänä “what would Jesus do” -meininkiä.

Kummin ei tarvitse olla yli-ihminen vaan arjen armollisuus toteutuu juuri myöhästyneissä synttärikorteissa ja lapsen liian vaikeissa kysymyksissä.

Kummin tehtävä on myös rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukous toisen puolesta on suurimman mahdollisen hyvän toivomista kummilapsen elämään. “Oon sun fani, vaik nyt kaikki menis perseelleen” laulaa Antti Tuisku. Parempaa laulua kummiudesta on vaikea löytää. Kummi on aikuinen, joka näyttää, että elämä voittaa, vaikka epäonnistuisi - kummiudessakin.

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina 3.6.2018 vietetään valtakunnallista Kummipäivää. Silloin voit vaikka soittaa, laittaa postia tai laittaa viestiä kummilapselle tai omalle kummillesi. Kokeile myös nettisivua Kummipäivä. Päivän lopuksi voit nostaa maljan itsellesi kummina tai kiittää skoolauksella omaa tai lastesi kummia siitä, että hän on. Älä stressaa, vaikka unohtaisit. Sellaisia me kummit välillä ollaan. Kädet ristiin ja yritetään taas uudestaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko kummi? Jos olet - onnea! Sinua todella tarvitaan! Koko kylä ei enää kasvata ja isovanhempien työuria pidennetään hamaan hautaan. Kummin kaltaiselle lisäaikuiselle voi antaa monta titteliä perheessä: parisuhteen pelastaja, ilmainen terapeutti ja korvaamattomat korvat - aikuisille ja lapsille. Mikä voisi mennä pieleen?

Netin perusteella aika moni asia. Jos Jane Austen eläisi nykyään, hänen bestsellerinsä nimi olisi “Odotukset ja vaatimukset”. Kirja kertoisi kummiudesta. Aikuisten välisistä jännitteistä, joita luomme asettamalla odotuksia ja vaatimuksia. Jostain syystä kuten onnistunutta vanhemmuutta, myös onnistunutta kummiutta mitataan aikuisten odotusten mittareilla. Ei lasten, vaan aikuisten. Parhaimmillaan kummin ja vanhemman suhde on kuin korvaamattomin platoninen suhde, pahimmillaan pitkään riitaisaan eroon johtanut draama.

Omien lasteni kummit ovat täydellisiä - erityisesti lasteni mielestä ja se on tärkeintä. Yhden kummin kahvipöydässä saa syödä niin paljon sokeripaloja, että äitiä itkettää. Toinen lähettää parhaimmat postipaketit. Kolmas vie leffaan. Neljännen luona on koira, viides halaa aina ja niin edelleen. Kummien kanssa tuntuu kaikki olevan jännempää. Vanhemmille kummi on taas valtava ilo sanoessaan ohimennen pienen tsemppaavan lauseen, jota pikkufanit kuuntelevat korvat höröllä. Vanhempien julkikehut alkavat nimittäin olla jo vähän noloja jälkikasvun korvissa.

Mikä sitten on kansan mielipide siitä, millainen hyvä kummi? Googlesta on vaikea löytää vastausta hyvään kummiuteen - varoittavia tarinoita huonoista kummeista löytyy kyllä. Vanhemmat kertovat kilpaa, kuinka hyvästä haltiattaresta on tullut ristiäisten jälkeen ilkeä noita.

Myös kummit avautuvat verkossa: vanhempien odotuksia on mahdotonta saavuttaa, kummilasta ei saa tavata, mutta lahjoja ja maksajaa kaivataan säännöllisesti. Ehkä vanhemmat ovat huomanneet, että kummi on latinaksi “sponsor”?

Nettiä selatessa kummius kuulostaa miinakentältä, jonne sekä vanhemmat että kummi astuvat ilman karttaa. Ehkä kummius on vain ystävyyssuhteeseen tuotu turha painolasti. Odotuksia ja vaatimuksia, joita ei sanota ääneen. Pettymykset puretaan nimimerkkien suojissa aihe vapaa -palstalla. Kauhukummien kohdalla etsin jännittyneenä tarinoita itsestäni. Olenkohan ollut suuri pettymys?

Millaisia vaatimuksia kummiuteen sitten todella liittyy? Kristillisen kasvatuksen tukeminen on ollut kummiuden perimmäinen tehtävä jo alkukirkon ajoista (lue: tosi pitkään). Tämän vaatimuksen perään ei enää moni vanhempi penää. Koko homma kuulostaakin epämääräiseltä. Uskonnonvapauden aikana jonkun ideologian järjestelmällinen tuputtaminen lapsuudesta lähtien vaikuttaa lähinnä aivopesulta. Hienompaa olisi avata maailman monimuotoisuutta yhdessä tulevaisuuden toivon kanssa.

Yleinen käsitys kristillisestä kasvatuksesta on jämähtänyt aikaan, jolloin jalkapuu ja ruumiillinen kuritus olivat parasta, mitä lapselle voi antaa. Enää 2010-luvulla muottiin pakottaminen ja yhden kapean totuuden tuuttaaminen eivät ole kovin kristillisiä kasvatuskeinoja. Ei myöskään tiukkojen odotusten ja vaatimusten asettaminen itselle tai läheisille. Kysyminen, etsiminen ja armollisuus ovat lähempänä “what would Jesus do” -meininkiä.

Kummin ei tarvitse olla yli-ihminen. Arjen armollisuus toteutuu juuri myöhästyneissä synttärikorteissa ja lapsen liian vaikeissa kysymyksissä. Tätä ainakin toistan itselleni. Tiedoksi kaikille kummilapsilleni: kun olen unohtanut jotain, se on vaan kummin opetus epäonnistumisesta. Tekin saatte unohtaa, kummi antaa luvan. Meneekö läpi?

Kummin tehtävä on myös rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukous toisen puolesta on suurimman mahdollisen hyvän toivomista kummilapsen elämään. “Oon sun fani, vaik nyt kaikki menis perseelleen”, laulaa Antti Tuisku. Parempaa laulua kummiudesta on vaikea löytää. Kummi on aikuinen, joka näyttää, että elämä voittaa, vaikka epäonnistuisi - kummiudessakin.

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina 4.6.2017 vietetään kansainvälistä Kummipäivää. Silloin voit soittaa, laittaa postia tai snäpätä kummilapselle tai omalle kummillesi. Kokeile myös nettisivua Kummipäivä. Päivän lopuksi voit nostaa maljan itsellesi kummina ja kiittää skoolauksella omaa tai lastesi kummia siitä, että hän on. Älä stressaa, vaikka unohtaisit. Sellaisia me kummit välillä olemme. Kädet ristiin ja yritetään taas uudestaan.

 

P.S. Olen uusi bloggaja ja tämä oli ensimmäinen postaukseni! Kerro kommenteissa, miten meni. Kirjoituksiani luvassa joka toinen sunnuntai.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat