Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Kuva: Pixabay.com

Tiedättekö, mitä hölmöä olen joskus kuullut. Että koska olen terapeutti ja muu ihmissuhde”asiantuntija”, olen takuulla hyvä parisuhteessa. Jepjep. Ja naurunaama perään. Olen eronnut ja parisuhteissani mokannut vaikka kuinka monta kertaa. Siksi minua parempi parisuhde nyt kiinnostaakin. Olen oppinut viime vuosina tosi paljon, sen kyllä myönnän ja jotain osaan siirtää jo käytäntöönkin. Mitä parhaana opettajanani on toiminut kohta puolitoista vuotta elämässäni ollut mies, joka puhuu. Hän ei pelkää mitään aihetta vaan katsoo suoraan ja sanoo minullekin: ”Puhu”. Ja minä puhun.

Mikään ei ole vapauttavampaa kuin heittäytyä omassa parisuhteessa täyteen ihmisyyteen. Puhua kaikesta, mikä huolettaa, ärsyttää, surettaa ja ilostuttaa. Olla tyhmä, lapsellinen ja kaikkea muutakin. On mahtavaa saada elää toisen kanssa pelotta. Kun toinen on niin rohkea, ettei hän kaadu, vaikka mistä puhuisin. Vaikka sanoisin, että: ”Tää on nyt tässä eikä tästä mitään tuu”, toinen voi todeta, että: ”Selvä ja mitä sitte – puhu siitä”.

On kauhean vaikeaa olla vaikea, kun toinen ei anna itselleni mahdollisuutta tuntea, että olen vaikea. Päinvastoin. Miehen mielestä olen helppo, koska näytän tunteeni ja puhun. Minua on ennen sanottu hankalaksi, vaikeaksi, onpa jopa todettu, että olen saatanasta, kun olen ottanut asioita puheeksi ja kaivanut niin kauan, että kissa on nostettu pöydälle.

On ollut ihana kokea itsensä ihan uudella tavalla. En saa enää sitä samaa vanhaa palautetta, joka kertoo, että minussa on joku parisuhdetekovika. On hassua olla toiselle luotettava juuri näin. Kun en pysty olemaan puhumatta, varsinkin kun puhumista millisti houkutellaan, herättää se kyseisessä miehessä luottamusta. Ja minä luotan, koska asia on meidän kesken täsmälleen samoin myös toisinpäin.

Kai se niin on, että parisuhdetekovika on ihan kukkua. Yhdelle sopii yksi tyyli ja toiselle toinen. Ja kun tyylit kohtaavat, tulee vaikeasta helppo ja jopa kirsikka kakun päälle, se jota on odottanut, mutta ei koskaan uskonut löytävänsä.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Mitkä ihmeen tulkintalasit?

Olen kuluvina kuukausina opiskellut Solmuja parisuhteessa –parineuvojaksi. Puhuttelevana teoreettisena mallina on toiminut tietoisuuden kartta. Kartan osa-alueet ovat: tosiasiat (havainnot), ajatukset (tulkinnat), tunteet, kehon reaktiot, tahto ja tuleva toiminta.

Tietoisuuden karttaa opiskellessani olen itsekin tullut tietoisemmaksi monesta ihmissuhteisiini liittyvästä asiasta. Tulkinnat ovat mielenkiintoinen asia, jonka tiedostamalla voi päästä kiinni yllättäviin asioihin niin itsessä kuin toisessakin, jos nyt parisuhdetta ajattelee.

Tulkintalasit värittävät sitä, mitä näemme. Se on ikään kuin linssi, jonka läpi katselee maailmaa ja tosiasiat vääristyvät tai ainakin värittyvät.

Luulemiset ja olettamukset

Tulkinnoissa on jotain samaa kuin luulemisessa ja olettamisessa. Henkinen vapaus on itselleni hyvin tärkeää. Ja noin lähtökohtaisesti yritän jumpata itseäni siihen asentoon, että muistaisin antaa toistenkin olla henkisesti vapaita.

Jäin erään ihmisen kohdalla miettimään, että miksi hän tuntuu loukkaavan minua kerta toisen jälkeen. Ja tajusin, että hän luulee ja olettaa minusta ja elämästäni asioita, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Luuleminen loukkaa minua. Ei tuo toinen sitä tahallaan tai ilkeyttään tee vaan tiedostamattaan.

Senkin olen huomannut, että pahimmat tulkinnat ilmaistaan suuttuneina. Kai tulkinnat voivat olla yksi syy siihen, miksi riitatilanteissa mennään ihan solmuun eikä riita ratkea. ”Hauskinta” tulkinnoissa nimittäin on se, ettei tulkintoja tekevä useinkaan tajua, että hänen tulkintansa ei välttämättä yhtään vastaa tosiasioita.

Luulemisella saa toisen ahdettua nurkkaan

Saatan puhua nyt pelkästään itsestäni, kun sanon, että olettamuksilla ja luulemisella voi saada toisen todella ahtaalle. Itse kiihdyn nollasta sataan todella nopeasti, kun olettamus ja luulo johtavat keskustelua. Tunnen, että joutuisin, jos siihen suostuisin, puolustautumaan ja selittelemään. Tiedät ehkä sen, joka on kuin muuri, joka ei luulonsa kanssa hievahda mihinkään vaan pitää kiinni tulkinnastaan. Ylpeys onkin luulon kiva kaveri.

Mikä lääkkeeksi?

Itse ajattelen niin, että ihmissuhteisiin henkistä vapautta tuo kysyminen, aito, läsnäoleva kuunteleminen ja kuuleminen. Älä luule, kysy, anna tilaa. Ja tarjoa vastavuoroisen viestimisen kumppaniksi myötätunto.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Sisäiset ja ulkoiset tekijät vaikuttavat parisuhteeseen

Parisuhteessa on sekä sisäisiä että ulkoisia tekijöitä, jotka siihen vaikuttavat. Sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi tapa riidellä tai seksuaalisuus. Ulkoiset tekijät ovat niitä, jotka suhteen ulkopuolelta vaikuttavat suhteeseen. Ne voivat olla sekä positiivisia että negatiivisia. Esimerkiksi apuun rientävillä isovanhemmilla lasten sairastuttua voi olla hyvin iso merkitys myös parisuhteen hyvinvointiin.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että meillä tarjotaan elämän varrella aina uusi mahdollisuus vanhoista taakoista vapautumiseen. Joudumme samojen asioiden äärelle kerta toisen jälkeen niin kauan, kunnes ymmärrämme katsoa ja sitä kautta parantua ja vahvistua. Uskonkin vakaasti siihen, että eri ihmisten on tarkoitus tulla elämäämme juuri tästä syystä – nostamaan asioita pinnan alta pinnalle työstettäviksi ja parannettaviksi.Tästä olen kirjoittanut muutaman viikon kuluttua Otavan Hidasta elämää –sarjassa ilmestyvässä esikoiskirjassani ”Toivon kirja masennuksesta”.

Elämän uusintanäytökset

Työn erottamat –otsikko koskettaa tällä hetkellä minua henkilökohtaisesti. Oma isäni on aina tehnyt paljon töitä. Vasta kirjaani, jossa kerron vuosia kestäneestä masennuksestani ja siitä toipumisesta, kirjoittaessani havahduin siihen, miten paljon sekin asia on minuun vaikuttanut.

Yrittäjä-isä valitsi ja joutui valitsemaan usein työn sen sijaan, että olisi valinnut jotain minun mielestäni tärkeämpää. Aikuisena, yrittäjänä ja järjellä ymmärrän häntä todella hyvin, mutta henkilökohtainen tunnekokemukseni sanoi jotain muuta: minä en ole tärkeä. Ja miten olenkin löytänyt kumppaneita, jotka tekevät paljon töitä ja tarjoavat minulle tuota samaa vanhaa kokemusta? Jotta saisin tilaisuuden kokea uudelleen saman kokemuksen, joka minulla lapsena ja nuorena oli ja eheytyä tältäkin osin.

Mitä kipuja sinä joudut parisuhteessasi työstämään?

Työ vie parisuhteelta paljon aikaa

Työ vie paljon aikaa, mutta myös töistä palautuminen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että kumppani on töissään kiinni lähes koko ajan. Parisuhteen kannalta on selvää, että työhön ja siitä toipumiseen käytetty aika vaikuttaa suhteeseen hyvin paljon: keskittymiskykyyn, läsnäoloon, seksielämään, kotitöihin, hyvin moneen asiaan. Uskon, että työn erottamia on tässä maassa hyvin paljon. Onhan se aika surullista. Näin vapun kunniaksi: jos mahdollista, jätetään ne työt vähän vähemmälle ja keskitytään siihen, mikä on oikeasti tärkeintä.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Rakkautta odottaessa

Luin monta vuotta sitten kirjan ”Rakkautta odottaessa”. Kirjan sisältö tulee mieleeni aina silloin tällöin ja nyt taas, kun teen töitä pariskuntien kanssa.

Moni kokee yksinäisyyttä, vaikka elää parisuhteessa. Moni sinkku todella kaipaa rinnalleen sitä, joka toisi elämään muutakin kuin työn, ystävät ja harrastukset.

Jokainen joka kaipaa rakkautta ihan missä tahansa siviilisäädyssä, elää rakkauden odottamisen olotilassa. Sinkkuna tämä on aika ymmärrettävää, mutta minusta on tärkeää puhua myös siitä, kuinka paljon parisuhteessa elävä voi odottaa ja toivoa.

Mitä rakkauden odottamisen olotila parisuhteessa voi tarkoittaa?

Jos tunnet pohjatonta yksinäisyyttä ja elät vähän kuin sivustakatsojana omassa elämässäsi, pysähdy kuuntelemaan. Kuuntele ja katsele, miksi tunnet yksinäisyyttä. Eikö kumppanisi näe sinua? Eikö ole aikaa sinulle? Elättekö sitku-elämää? Pitääkö kumppanisi sinua itsestäänselvyytenä tai pelkkänä isänä tai äitinä?

Kun koet noin, odotat rakkautta. Ja voi miten epäreilulta se tuntuu! Elää parisuhteessa ja tuntea yksinäisyyttä. Jos noin kokee, ei ole ihme, jos katse alkaa viipyillä muissa kuin omassa kumppanissa. Tai itsetunto on laskenut ja alakulo vaivaa.

Näitä tunteita on vaikea katsoa ja kuunnella rohkeasti. Jos tuntee noin, onko ainoa vaihtoehto ero?

Mitä voi tehdä, jos elää rakkauden odottamisen olotilassa?

Sen sijaan että antautuu rakkauden odottamisen olotilalle eli ei oikeataan elä vaan odottaa ja ehkä katkeroituu, voi ajan käyttää kovinkin hyödyllisesti. Itsensä rakastaminen on hyvin tärkeää omaa hyvinvointia ajatellen. Mitä jos tekisit hyviä tekoja itsellesi? Opettelisit rakastamaan itseäsi? Työstäisit tunnelukkojasi? Tutustuisit siihen, kuka juuri tällä hetkellä olet, mitä tunnet ja mitä todella tarvitset? Aloittaisit sen harrastuksen, joka tuottaa sinulle hyvää oloa? Pitäisit itsestäsi huolta sisäisesti ja ulkoisesti?

Ja katsoisit rauhassa, mihin tuo kaikki johtaa.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat