Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Kuva: Pixabay.com

Kosketuksen kaipuu satuttaa

Moni sinkku varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. Usein eroseminaareissakin puhutaan siitä, miten eniten uudessa elämäntilanteessa pahalta tuntuu se, ettei enää kukaan kosketa. Ehkä ei ollut koskettanut enää pitkään aikaan. Parisuhteessa elävillä ja silti kosketusta vailla elävillä tuska saattaa olla jopa suurempi. Moni kaipaa kosketusta; suukkoa ja halia. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.

Sisäinen lapsi kaipaa syliin

Useimmille meistä kosketus on hyvän olon tankkaamisen paikka. Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa. Tuntuu hali hyvältä silloinkin, kun onnistumisen hetkellä saa toiselta spontaanin halin.

Keho on suora väylä tunteisiin

Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä. Tunteet ovat tärkeitä viestejä, mutta aina tunteita ei tunnista. Keho voi auttaa.

Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Miten kehosi siis reagoi eri ihmisten lähellä? Keho tietää kyllä, mitä tunnet, vaikket tunteitasi tiedostaisikaan. Kehontuntemukset ovat aina mukana. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä.

Syli on läsnäolon paikka

Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon. Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.

Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii. Jos teillä kahdella oli kosketusta aikaisemmin, mutta sitä ei enää ole, mitä on tapahtunut? Voisiko kosketusta houkutella jälleen esiin, jos sille on tilausta ja olosuhteenne jotakuinkin kohdillaan? Hellä ja hyväksyvä kosketus on kaunis liima kahden ihmisen välillä, nautitaan siitä.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Katsoin videon, joka puhutteli minua. Ja mistäpä mistä kuin rakkaudesta siinä puhuttiin. Videolla siteerattiin amerikkalaista psykologian emeritusprofessoria John Gottmania, joka tutki sitä, mikä ajaa pariskunnat eroon ja mitkä seikat pitävät pareja yhdessä.

Itseäni video kosketti, koska ymmärsin yhden syyn siihen, miksi itselläni on nykyisessä suhteessani sellainen olo, että olen todellinen kumppani ja rakastettu. Elän mielestäni nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikeassa parisuhteessa.

Pareja ei pidä yhdessä illalliset kynttilänvalossa tai pitkät kävelyt rantahietikolla. Elokuvissa näitä kyllä tarjoillaan rakkauden malleina, mutta todellisuudessa rakkautta ylläpitää joku ihan muu. Gottmanin mukaan ne hetket, joissa puolisoa huomioi hetken positiivisesti, ovat liima ja yhdessä pitävä voima. Alamme pitää toisiamme helposti itsestäänselvyyksinä ja unohdamme sen, miten ainutlaatuista on se, että rinnalla on toinen ihminen.

Eroseminaariohjaajana kuulen paljon puhetta siitä, miten olo oli parisuhteessa yksinäinen. Ja miten se yksinäisyys on melkein pahempaa kuin olla yksin ilman parisuhdetta. Tutkimukset vahvistavat työssäni kuultua. Avioliitoissa elävät kokevat useimmin yksinäisyyttä kuin esimerkiksi yksinhuoltajat.

Jos katse ei enää osu kumppaniin, korvat osoita kuulemista eivätkä kauniit sanat ole enää osoitettu kumppanin suuntaan, tuntee kumppani itsensä näkymättömäksi ja hylätyksi. Jos näkymättömyyttä vielä vahvistavat Gottmanin ”ratsumiehet”: kriittisyys, halveksunta, suojautuminen ja muurin rakentaminen, ollaan parisuhteessa solmussa, jota saa mielellään lähteä purkamaan vaikka ulkopuolisen auttajan avulla. Nuo nimittäin ennustavat parisuhteen päättymistä, siksi tilanteeseen kannattaa tarttua heti eikä hetken päästä.

Minusta on ihanaa saada sydänviestejä pitkin päivää, rakkaudellisia sanoja kun nähdään, hetki vierekkäin sohvalla, kuppi kahvia ja juttelua, pieni sipaisu selässä ja suukkoja. Kun tuntee olevansa kunnioitettu ja rakastettu, on helpompi rakastaa toista ja itseä ihan kokonaan. Mitä sinä toivoisit itsellesi? Tai miten voisit huomioida toista? 

Yhteys toiseen rakentuu pienissä hetkissä - pidetään niistä kiinni.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Tiedättekö, mitä hölmöä olen joskus kuullut. Että koska olen terapeutti ja muu ihmissuhde”asiantuntija”, olen takuulla hyvä parisuhteessa. Jepjep. Ja naurunaama perään. Olen eronnut ja parisuhteissani mokannut vaikka kuinka monta kertaa. Siksi minua parempi parisuhde nyt kiinnostaakin. Olen oppinut viime vuosina tosi paljon, sen kyllä myönnän ja jotain osaan siirtää jo käytäntöönkin. Mitä parhaana opettajanani on toiminut kohta puolitoista vuotta elämässäni ollut mies, joka puhuu. Hän ei pelkää mitään aihetta vaan katsoo suoraan ja sanoo minullekin: ”Puhu”. Ja minä puhun.

Mikään ei ole vapauttavampaa kuin heittäytyä omassa parisuhteessa täyteen ihmisyyteen. Puhua kaikesta, mikä huolettaa, ärsyttää, surettaa ja ilostuttaa. Olla tyhmä, lapsellinen ja kaikkea muutakin. On mahtavaa saada elää toisen kanssa pelotta. Kun toinen on niin rohkea, ettei hän kaadu, vaikka mistä puhuisin. Vaikka sanoisin, että: ”Tää on nyt tässä eikä tästä mitään tuu”, toinen voi todeta, että: ”Selvä ja mitä sitte – puhu siitä”.

On kauhean vaikeaa olla vaikea, kun toinen ei anna itselleni mahdollisuutta tuntea, että olen vaikea. Päinvastoin. Miehen mielestä olen helppo, koska näytän tunteeni ja puhun. Minua on ennen sanottu hankalaksi, vaikeaksi, onpa jopa todettu, että olen saatanasta, kun olen ottanut asioita puheeksi ja kaivanut niin kauan, että kissa on nostettu pöydälle.

On ollut ihana kokea itsensä ihan uudella tavalla. En saa enää sitä samaa vanhaa palautetta, joka kertoo, että minussa on joku parisuhdetekovika. On hassua olla toiselle luotettava juuri näin. Kun en pysty olemaan puhumatta, varsinkin kun puhumista millisti houkutellaan, herättää se kyseisessä miehessä luottamusta. Ja minä luotan, koska asia on meidän kesken täsmälleen samoin myös toisinpäin.

Kai se niin on, että parisuhdetekovika on ihan kukkua. Yhdelle sopii yksi tyyli ja toiselle toinen. Ja kun tyylit kohtaavat, tulee vaikeasta helppo ja jopa kirsikka kakun päälle, se jota on odottanut, mutta ei koskaan uskonut löytävänsä.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Mitkä ihmeen tulkintalasit?

Olen kuluvina kuukausina opiskellut Solmuja parisuhteessa –parineuvojaksi. Puhuttelevana teoreettisena mallina on toiminut tietoisuuden kartta. Kartan osa-alueet ovat: tosiasiat (havainnot), ajatukset (tulkinnat), tunteet, kehon reaktiot, tahto ja tuleva toiminta.

Tietoisuuden karttaa opiskellessani olen itsekin tullut tietoisemmaksi monesta ihmissuhteisiini liittyvästä asiasta. Tulkinnat ovat mielenkiintoinen asia, jonka tiedostamalla voi päästä kiinni yllättäviin asioihin niin itsessä kuin toisessakin, jos nyt parisuhdetta ajattelee.

Tulkintalasit värittävät sitä, mitä näemme. Se on ikään kuin linssi, jonka läpi katselee maailmaa ja tosiasiat vääristyvät tai ainakin värittyvät.

Luulemiset ja olettamukset

Tulkinnoissa on jotain samaa kuin luulemisessa ja olettamisessa. Henkinen vapaus on itselleni hyvin tärkeää. Ja noin lähtökohtaisesti yritän jumpata itseäni siihen asentoon, että muistaisin antaa toistenkin olla henkisesti vapaita.

Jäin erään ihmisen kohdalla miettimään, että miksi hän tuntuu loukkaavan minua kerta toisen jälkeen. Ja tajusin, että hän luulee ja olettaa minusta ja elämästäni asioita, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa. Luuleminen loukkaa minua. Ei tuo toinen sitä tahallaan tai ilkeyttään tee vaan tiedostamattaan.

Senkin olen huomannut, että pahimmat tulkinnat ilmaistaan suuttuneina. Kai tulkinnat voivat olla yksi syy siihen, miksi riitatilanteissa mennään ihan solmuun eikä riita ratkea. ”Hauskinta” tulkinnoissa nimittäin on se, ettei tulkintoja tekevä useinkaan tajua, että hänen tulkintansa ei välttämättä yhtään vastaa tosiasioita.

Luulemisella saa toisen ahdettua nurkkaan

Saatan puhua nyt pelkästään itsestäni, kun sanon, että olettamuksilla ja luulemisella voi saada toisen todella ahtaalle. Itse kiihdyn nollasta sataan todella nopeasti, kun olettamus ja luulo johtavat keskustelua. Tunnen, että joutuisin, jos siihen suostuisin, puolustautumaan ja selittelemään. Tiedät ehkä sen, joka on kuin muuri, joka ei luulonsa kanssa hievahda mihinkään vaan pitää kiinni tulkinnastaan. Ylpeys onkin luulon kiva kaveri.

Mikä lääkkeeksi?

Itse ajattelen niin, että ihmissuhteisiin henkistä vapautta tuo kysyminen, aito, läsnäoleva kuunteleminen ja kuuleminen. Älä luule, kysy, anna tilaa. Ja tarjoa vastavuoroisen viestimisen kumppaniksi myötätunto.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat