Kirjoitukset avainsanalla lapsi

Kuva: Unsplash, Kelly Sikkema

Minulle tehtiin kysymys, mitä vastaisin otsikkoon "Lapsi parisuhteen voimavarana". Kysymyshän ei ole ihan helppo. Lapsihan vie kahdenkeskistä aikaa ja tuo uusia haasteita elämään. Me jaksamme kyllä ihmetellä kuinka olemme onnistuneet saamaan aikaan niin upean tyypin. Mitä se sitten tarkoittaa noin niinkuin konkreettisesti?

Minulle parhaiten tulevat mieleen hetket, kun minulla menee hermo puolisooni. Useimmiten se on taaperoni, joka hakee kädestä pitäen paikalle toisen riitelijän ja huomauttaa, että nyt on pyydettävä anteeksi. Enhän minä voi olla enää vihainen silloin kellekään.

Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Tässä yksi päivä taapero ehdotti, että minä ja isä korjaisimme yhdesssä hänen pyöränsä, kun joku oli ärsyttänyt äitiä. Pieni tyyppi on ottanut päiväkodin opit käyttöönsä ja rauha saapuu kotiin alta aikayksikön. Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Taapero myös muistaa aina saadessaan suukkoja isältään muistuttaa, että äiti kaipaa niitä kanssa. Puhumattakaan siitä riemusta, mikä on joulukadun avaisissa, ensilumen leijailessa tai lakanoita viikatessa. Kyllä se lapsi on parisuhteen voimavara, kun sille osaa antaa tilaa.


Terveisin, Ulla 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Pixabay.com

Parisuhde on siitä kummallinen suhde, että siinä aktivoituvat niin monet ihmisyyden puolet. Ei hyvä, jos alamme eri puoliamme piilottamaan. Sopeuttava käytös saa ihmisen asettumaan omassa elämässään häkkiin, josta lopulta pääsee vain itse ulos. Parisuhteessa on ihanaa, kun saa olla vähän hölmö, lapsellinen ja kaikkea mahdollista muutakin.

Mihin kaikkeen oman hölmöytensä saa toisen kanssa valjastettua, kun oikein pistää mielikuvituksensa liikkeelle? Ja kuinka hauskaa on toiselle kertoa omat pähkähulluimmatkin ajatukset, kun vastassa on täydellistä hyväksyntää ja hellyyttä. Oman hölmöläisyyden näyttämistä voisi kokeilla jo tapailuvaiheessa - itsensä alttiiksi laittaminen on mitä parasta luottamusjumppaa.

Meissä jokaisessa on myös iloa ja valoa, joita kumpaakin on niin helppo rakastaa. Mutta rakkaus mitataan niissä paikoissa, kun pimeys ja kiukutteleva lapsenmieli ovat näkyvissä. Ei ole kovin helppoa elää ihmisen kanssa, joka haluaa kermat päältä ja pelkkää juhlakattausta. On ihanaa, jos toisen kanssa saa olla ihan kaikkea!

Vaikka olemme isoja ja vastuullisia aikuisia, olemme myös lapsia. Jotta lapsipuoli meissä voi hyvin, pitää sen saada leikkiä ja hullutella.  Ja kiukutellakin. Annetaan itselle tilaa, löysätään pipoa ja jaetaan ja moninkertaistetaan iloa ja annetaan toistemme ihan vaan olla juuri sitä ollaan (ellei kyse ole jostain oikeasti epäterveestä tai vaarallisesta).

Johanna Kurkela laulaa osuvasti kappaleessaan Palvo minua:

"Sano minulle jotain suloista
jotain hellää ja huikeaa
ei mitään tylsää tai alakuloista
eikä mitään masentavaa
Sano että rakastat silloinkin
kun en ole herttainen
että silti oon naisista hurmaavin
et saisit ääneen sanoa sen

Palvoa minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jelleke Vanooteghem//Unsplash

Oletko kummi? Jos olet - onnea! Sinua todella tarvitaan! Koko kylä ei enää kasvata ja isovanhempien työuria pidennetään Kummin kaltaisella lisäaikuiselle voi antaa monta titteliä perheessä: parisuhteen pelastaja, ilmainen terapeutti ja korvaamattomat korvat - aikuisille ja lapsille. Mikä voisi mennä pieleen?

Omien lasteni kummit ovat täydellisiä - erityisesti lasteni mielestä ja se on tärkeintä. Yhden kummin kahvipöydässä saa syödä niin paljon sokeripaloja, että äitiä itkettää. Toinen lähettää parhaimmat postipaketit. Kolmas vie leffaan. Neljännen luona on koira, viides halaa aina ja niin edelleen. Kummien kanssa tuntuu kaikki olevan jännempää. Vanhemmille kummi on valtava ilo sanoessaan ohimennen tsemppaavan lauseen, joita pikkufanit kuuntelevat korvat höröllä. Vanhempien julkikehut alkavat olla jo vähän noloja.

Kummit avautuvat verkossa: vanhempien odotuksia on mahdoton saavuttaa, kummilasta ei saa tavata, mutta lahjoja ja maksajaa kaivataan säännöllisesti. Ehkä vanhemmat ovat huomanneet, että kummi on latinaksi “sponsor”?

Nettiä selatessa kummius kuulostaa miinakentältä, jonne sekä vanhemmat että kummi astuvat ilman karttaa. Ehkä kummius on vain ystävyyssuhteeseen tuotu turha painolasti. Odotuksia ja vaatimuksia, joita ei sanota ääneen. Pettymykset puretaan nimimerkkien suojissa Aihe Vapaa -palstalla. Mietin, olenkohan itse ollut kummina suuri pettymys?

Millaisia vaatimuksia kummiuteen sitten todella liittyy? Kristillisen kasvatuksen tukeminen on ollut kummiuden perimmäinen tehtävä jo alkukirkon ajoista (lue: tosi pitkään). Tämän vaatimuksen perään ei enää moni vanhempi penää. Koko homma kuulostaakin epämääräiseltä. Uskonnonvapauden aikana jonkun ideologian järjestelmällinen tuputtaminen lapsuudesta lähtien vaikuttaa lähinnä aivopesulta. Hienompaa olisi avata maailman monimuotoisuutta yhdessä tulevaisuuden toivon kanssa.

Käsitys kristillisestä kasvatuksesta on jämähtänyt aikaan, jolloin jalkapuu ja ruumiillinen kuritus olivat parasta, mitä lapselle voi antaa. Enää muottiin pakottaminen ja yhden kapean totuuden tuuttaaminen eivät tunnu kovin kristillisiltä kasvatuskeinoilta. Ei myöskään tiukkojen odotusten ja vaatimusten asettaminen itselle tai läheisille. Kysyminen, etsiminen ja armollisuus taitavat olla lähempänä “what would Jesus do” -meininkiä.

Kummin ei tarvitse olla yli-ihminen vaan arjen armollisuus toteutuu juuri myöhästyneissä synttärikorteissa ja lapsen liian vaikeissa kysymyksissä.

Kummin tehtävä on myös rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukous toisen puolesta on suurimman mahdollisen hyvän toivomista kummilapsen elämään. “Oon sun fani, vaik nyt kaikki menis perseelleen” laulaa Antti Tuisku. Parempaa laulua kummiudesta on vaikea löytää. Kummi on aikuinen, joka näyttää, että elämä voittaa, vaikka epäonnistuisi - kummiudessakin.

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina 3.6.2018 vietetään valtakunnallista Kummipäivää. Silloin voit vaikka soittaa, laittaa postia tai laittaa viestiä kummilapselle tai omalle kummillesi. Kokeile myös nettisivua Kummipäivä. Päivän lopuksi voit nostaa maljan itsellesi kummina tai kiittää skoolauksella omaa tai lastesi kummia siitä, että hän on. Älä stressaa, vaikka unohtaisit. Sellaisia me kummit välillä ollaan. Kädet ristiin ja yritetään taas uudestaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parisuhde on tarpeiden näyttämö. Läheinen ihmissuhde aktivoi meissä kaikenlaisia tarpeita ja suhteelta odotetaan sitä, että se täyttäisi kaikki tarpeemme. Parisuhde on siitäkin jännittävä pelikenttä, että se tekee näkyväksi aikaisemmat vaille jäämiset ja tyhjyyttään huutavat tarvitsevuuden aukot.

Jos vaille jäämistä on hyvin paljon, voi suhteessa tuntua siltä, ettei toiselle riitä mikään. Eikä ehkä riitäkään; vaikka millä mitalla toiseen rakkautta kaataa, valuu se pois ellei tämä toinen koe olevansa rakkauden arvoinen. Onkin tärkeää opetella rakastamaan itseään.

Olen pohtinut paljon sitä, mitä parisuhteelta saa pyytää ja vaatia. Jos suhteeseen tuo paljon lapsuuden vaille jäämistä ja häpeää, on ihminen tietysti vastuussa siitä, että lähtee työstämään lapsuuttaan. Parisuhteessa ei siis voi vaatia toiselta sitä, että hän olisi äiti tai isä, joka vastaa tarpeisiin samalla tavalla kuin vanhempi vastaa lapsen tarpeisiin. Tällä tavalla tarvitseva saattaa kiukutella suhteessa lapsen lailla.

Parisuhteessa ei siis voi olettaa, että kumppani näkee tarpeemme ja vastaa niihin. Pitää puhua ja kertoa omista tarpeista. Joskus näkee suhteita, joissa toinen asettuu palvelijan rooliin ja unohtaa itsensä. Joissakin suhteissa vain toisen tarpeilla on väliä ja toinen jää odottamaan ”omaan vuoroaan”, jota ei ehkä koskaan tule.  Moni kuitenkin jää parisuhteeseen, missä jää vajaaksi tarpeiden sanoittamisesta huolimatta ja vain toisen tarpeilla on väliä- itsekkyys parisuhteessa on, no, itsekästä. Pelko saattaa estää lähtemästä. Joskus murusetkin riittävät ja pelätään sitä, että mitä sitten jos lähtee eikä saa sitäkään vähää.

Liian usein käy niin, ettei suhteessa uskalleta sanoa sitä, mitä tarvitaan, vetäydytään luolaan tai lähdetään etsimään tarpeiden tyydyttäjää muualta. Suhteessa ollessa vaaditaan paljon rohkeutta – ihminen on omia tarpeitaan sanoittaessaan aika auki toiselle ja haavoittuvainen.

Olen itse aika vakuuttunut siitä, että pitkään jatkunut perus- ja muiden tarpeiden huutaminen sisuksissa tekee ihmisestä huonosti voivan. Onkin aika-ajoin tärkeää pysähtyä kysymään sitä, mitä kaipaa ja mitä vaille jää. Monissa elämäntilanteissa omat tarpeet jäävät vähän sivuun ja sen kyllä huomaa olossaan. Ruuhkavuosissa ja muissa paineisissa elämäntilanteissa katse voi olla liikaakin ja liian pitkään muiden tarpeissa niin, että itse uhkaa muuttua näkymättömäksi.

Parisuhteessa on yleensä kaksi tarvitsevaa aikuista ihmistä. Aikuinen on itse vastuussa tarpeistaan. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että katsoo rohkeasti sitä, mitä tarvitsee voidakseen hyvin. Parisuhteeseen liittyviä perustarpeita ovat esimerkiksi rakkauden ja hyväksynnän tarve, seksuaaliset tarpeet, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve, yhteyden luomisen tarve, luottamus, turvallisuus ja monia muita tarpeita. Oikeasti on lupa olla tarvitseva, saa tarvita ja haluta suhteelta sitä, mitä kaipaa.

Jos tarpeet jäävät suhteessa jatkuvasti vajaaksi, on seurauksena pettymys ja sitä kautta jokin vihaan sidottu tunne; mustasukkaisuus, ärtymys, kiukku, katkeruus, piikittely ja niin edelleen. Jos tunnistat tämän, pysähdy miettimään, onko kyse siitä, että jäät suhteessasi jotain itsellesi tärkeää vaille. Kun omat tarpeet suhteessa täyttyvät, on ihminen yleensä tyytyväinen ja tasapainoinen. Hyvä parisuhde luo tasapainoa.

Avoimuuteen pyrkivässä aikuisessa parisuhteessa pyritään, haavoittuvuudesta huolimatta, turvallisesti sanoittamaan ääneen molempien tarpeita ja pohtimaan, miten ne parhaalla mahdollisella tavalla pystytään huomioimaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat