Kirjoitukset avainsanalla loma

Olen lomalla. Kolme viikkoa takana ja vähän vielä edessä. Olen ennenkin pohtinut täällä oman ajan ja muun ajan suhdetta. Aion huomenna lähteä taas omille reissuille. Miesten pyöräretki odottaa. Siinä taitaa tulla parisuhteeseenkin jonkinlainen tauko. Meillä on sellainen tapa, että reissuista ei soitella, jos ei ole mitään erityistä asiaa, mutta viestit laitetaan. Sellaiset, kuin ”olen perillä”, pitkien automatkojen jälkeen ja usein iltaisin ”hyvää yötä kulta, kaikki ok.” Siinä ne tärkeimmät. Kuulumiset ehtii vaihtaa sitten, kun taas tavataan.

Reissun jälkeen ollaan paremmin yhdessä ja rakennetaan yhteisempää todellisuutta. On jännittävää nähdä, miten kauan menee ennen kuin viikon reissun jälkeen yhteys parisuhteessa palaa. Mitä se itseasiassa vaatii? Ehkä juuri tuota kuulumisten vaihtoa ja sitten täytyy vähän halata ja mennä toisen kainaloon ja tehdä yhdessä jotakin. Uskon, että erossaolo aiheutta meillä useimmilla jonkinlaisen katkon suhteen tunneyhteydessä. Eri ihmiset osaavat palata eri tavoin taas lähemmäs toisiaan. Minulle erossa olo on haikeaa ja voimauttavaa.

Otsikkoon kirjoitin elämyksistä. Se johtuu viime viikon lehtiartikkelista, jossa pohdittiin nykyajan elämyshakuista kulttuuriamme. Sävy oli hiukan kriittinen. Elämä ei saisi muodostua elämysten metsästykseksi. Eikö lomallakin kannattaisi vain olla, levätä ja kotoilla. Yksi elämyshakuinen nainen vastasi kaukaa seikkailumatkaltaan ulkomailta, että hän on maailmalla kotona. Juuri siitä tuntee elämyshakuisen ihmisen, että hän nautti tunteesta, kun ei tiedä missä seuraavan yön nukkuu.

Hyvät reisuut tehdään kuulemma kolme kertaa. Suunnittelu- ja valmistaumisvaihe on ensimäinen ja monen mielestä paras kerta. Sitten on varsinaien matka tai seikkailu. Kolmantena tulee muistelemisen matka. Se on joillekin se antoisin. Ehdotan kaikille vielä neljättä elämystä. Yritän panostaa alkavan reissun jälkeen tähän. Kun palaan Jäämeren rannoilta, koitan tehdä neljäntenä matkan takaisin yhteyteen rakkaiden kanssa. Yritän kuunnella heidän tarinaa siltä ajalta, kun olen olut pois. Tarjolla on taas yksi elämys ja matka, oman elämysmatkan päätteeksi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Millaista parisuhdeaiheista somepäivitystä suomalainen mies haluaisi lukea? Tätä kysyin eräänä aurinkoisena kesäiltana miesystävältäni. Millaista tekstiä hän miehenä peukuttaisi? Hän mietti tovin.

Mies – hyvä vaimo, ihana perhe. Näe niiden arvo. Ole kiitollinen niistä. Osoita se heille teoillasi ja olemisellasi.” Näin hän sanoi. Ja minä painoin muistiini.

Tämä on tärkeä muistutus, eikä vain miehille. Vakiintuneessa parisuhteessa helposti unohtuu, miten hieno ihminen se tuttu rinnalla kulkija onkaan. Helpommin osuu silmiin ja nousee mieleen tekemättömät tai väärin tehdyt asiat, kaikki ne ”silloinkin...” tai ”et silloinkaan...”. Miten erilaiselta toinen näyttääkään, kun häntä katsoo hellästi ja arvostaen. Nähden juuri hänen ainutlaatuisuutensa ja kaiken sen hyvän, jota hän tuo elämääni. Jaakko kuvaa blogissaan, miten katsoa kumppaniaan rakastajan tavoin, toista ihaillen ja hänestä yhä uudestaan lumoutuen. Voisiko siitä ottaa oppia?

Lapsiperheen arki ei päästä otettaan lomallakaan, kuten Satu elävästi kuvaa. Hälinän alle peittyvät helposti kallisarvoiset, ohikiitävät hetket. Ja hups, pienet nilkoissa roikkuvat lapset ovatkin itsenäisyyttään rimpuilevia teinejä, menevät inttiin ja naimisiin ja toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan asumaan.

Ketä kukin laskee perheeseensä, vaihtelee eri ikäkausien ja elämäntilanteiden mukaan. Joka tapauksessa se koostuu ihmisistä, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Osan kanssa ollaan verisukulaisia, toiset ovat itse valittuja ja elämän eri mutkien kautta elämään tulleita siskoja, veljiä, äitejä ja isiä.

Millainen kesä/loma/elämä meillä olisi, jos näkisimme kaiken sen hyvän ja arvokkaan, joka meillä läheisissä ihmisissä on? Joskus se on niin lähellä, että sille sokeutuu. Katsotaan omaa kumppania rakastajan silmin. Nähdään lapset kaikessa ihanuudessaan. Nähdään se rikkaus, jonka jokainen perheemme jäsen omassa erilaisuudessaan siihen tuo. Iloitaan ystävistä. Nautitaan. Kiitetään. Näytetään se.

 

Jos läheisissä ihmissuhteissa on hankalia asioita, joista ei pääs yli omin keinoin, niin aina kannattaa hakea apua. Kirkon perheneuvonnan yhteystiedot löydät täältä. Voit myös kysyä asiantuntijan näkökulmia tilanteeseesi Suhdeklinikasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miten ihmeessä tätä lomalle lähtöä ei opi tekemään rauhassa ja ajan kanssa. Ei, vaan työjutut ja kotihommat jätetään viimeiseen hetkeen.

Itse tekemäni kiireen keskellä ehdin onneksi istahtaa kahvikupposen äärelle ja lukea, mitäs muutakaan kuin, some-postauksia. Kai Lehtisen kirjoittama vanha kolumni, Jos kasvaa liian yhteen, molemmille ei riitä ravinteinta, Suomen kuvalehdessä osui silmääni ja kolahti minussa johonkin. (Kolumnin voi lukea täältä)

Kirjoitus koski pitkää parisuhdetta. Aihe joka minua kiinnostaa henkilökohtaisesti. Lehtinen kirjoittaa hyvin: ”Onni löytyy pitkässä parisuhteessa yksinkertaisista asioista. Ennen kaikkea siitä, että huomaa toisen olemassaolon joka arkipäivä”. Niin totta, hyvin yksinkertaista mutta mitenkä sen unohtaakin niin helposti. Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan, kannattaa lukea.

Minä ja mieheni, vietämme kesälomamme merellä veneillen. Pitkässä parisuhteessa tätä on ehditty harjoitella. Meillä kummallakin on omat tehtävämme ja me tiedämme ne niin hyvin, että sanoja ei melkeinpä tarvita. Katsekontakti toiseen, pieni pään nyökkäys ja tiedän minkä poijun pyydystän!

Vuosien varrella on myös huudettu, riidelty, kiroiltu ja suututtu ihan tosissaan. Harjoittelua on siis tarvittu, ja paljon.

Vuosien varrella on myös opittu. On opittu luottamaan toisen merimiestaitoihin, silloinkin vaikka kovalla kelillä ärräpäät lentävät, ja toisen ohjeet ja karjutut komennot lievästi ilmaistuna ärsyttävät.

On opittu ymmärtämään, että kiukun purkaukset ja ne karut ohjeet nousevat oikeasti omasta voimattomuuden ja avuttomuuden tunteista luonnonvoimien edessä.

On opittu luottamaan siihen, että elämä ei lopu tähän. Ja on myös opittu optimistisesti ajattelemaan ja toivomaan, että ehkä jo huomenna taas paistaa aurinko.

Kun rantaan on päästy, näitä merimatkoja muistellaan kylkikyljessä kiinni, toisiamme lämmittäen, kiitollisina siitä, että taas selvittiin! Toista katsoo silmiin ja ajattelee, että ”hei, me ollaan hyvä tiimi”.

Ja ihmeen nopeasti ne kurjat kelit mielestä häviävät. Purjeet ylös! Matka jatkuu!

Hyvää kesää kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

-Lähtekää lomalle. Pienikin irtiotto tekisi hyvää. Olisiko teidän mahdollista mennä vaikka lähimpään toiseen kaupunkiin viikonlopuksi? Teillä on ollut niin raskasta. On tärkeää ottaa lomaa  vaikeista asioista.

Joku hotelli tai vastaava voisi hyvin tehdä minun kanssani diilin, olisin luontaisesti hyvä manageri. Tai voisin kaivaa terapiasession lopuksi pöytälaatikosta lomaosakkeen just for you. No ei tietenkään oikeasti.  Mutta lomamyyntipuheita huomaan käyväni nykyisin usein töissä.  Tai ehkä se on enemmän sitä puhetta,  että mistä löytäisitte enemmän iloa. Moni löytää sitä lomista.  

Suurin osa pariskunnista itseasiassa hyötyy lomista. No ei ihan kaikki. Jos lomakin on toisen kanssa raskasta, on sitäkin vaikeampi palata arkeen. Arki on useimmille perheneuvonnan tai pariterapian asiakkaille tavalla tai toisella haastavaa.  Siis suurimmalle osalle ihmisistä. Pipo alkaa kiristämään kellä tahansa jos vuodesta toiseen syö pettua ja herää aamulla viideltä vain mennäkseen taas töihin, kauppaan, päiväkotiin, hellan ääreen ja hampaita pesemään.

Itse noudatan omaa lomailuohjettani huonosti. Olosuhteiden pakosta lomailemme liian vähän. Tiedäthän: Liian kallis talo, riivattu auto, vatsatautikierre ja mitä näitä nyt on.  Töitäkin on paljon. Elämän vitsauksien kasautuessa olisi erityisen tärkeää lomailla.  Löytää jotakin kevyttä ja virkistävää. Niin minä ohjeistan.

Mutta nythän olemme lomalla perheen kanssa. Lähimmässä kaupungissa hotellissa, niin kuin itse käskin. Hotellin aulassa on rentouttavaa juoda miehen kanssa kahvia ja lukea Hesaria. Lapset ovat yhtäkkiä kasvaneet niin isoiksi, että pärjäävät tovin hotellihuoneessa  ilman meitä. Uskomatonta. Tällaista me teimme silloin joskus edellisessä elämässä ennen lapsia.

Hesarin koulumnisti Virve Kähkönen kirjoittaa lomien haasteista. Hän väittää olevansa lomasuorittaja.  Kähkösen mies haluaisi joskus lomalle Kanariansaarille.  Minäkin haluan sinne, mutta eri syistä kuin Virven mies. En tosiaan  kaipaa uusia haasteita arjen lisäksi. Tunnistan kyllä jotakin tuosta Virven itsekriittisestä otteesta ja lomasuorittamisesta. Mutta siitä on aikaa. Se oli silloin kun elin ihan toisenlaista elämää ja sitä kautta olinkin aika erilainen. Nykyään en kuuna päivänä edes unissani ehdottaisi, että nukkuisimmeko pari yötä jossain lentoasemalla jossakin nurkassa. En tosin tiedä, saako sellaista enää edes tehdä. Maailma on muuttunut sitten oman nuoruuteni ja omatoimimatkojen. Nykyään haaveilen siitä, että joskus aurinko paistaisi, perhe olisi koolla, mutta saisin silti viettää miehen kanssa kahdenkin aikaa.  Jos Kanarialle ei ole varaa lentää, niin lähikaupungin hotellikin kelpaa. Oikein hyvin. Virkistyneenä ja mielelläni palaan  arkeeni. Mies ja lapset vaikuttavat taas paljon mukavimmilta.

 

 

Minna Tuominen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat