Kirjoitukset avainsanalla Kesä

Kuva: Wonderwoman

Parasta on… hauskojen uusien asioiden tekeminen ensimmäistä kertaa, yhdessä rakastetun kanssa. Sellaista sattuu aikuisuudessakin aina silloin tällöin. Palasimme juuri sellaiselta retkeltä, jossa tehtiin hauska asia yhdessä ensimmäistä kertaa, ja siitä jäi iloinen ja riemukas mieli.

Menimme veneretkelle, ja ajoimme läpi kanavasta sulkuineen. Käännyimme ja tulimme toiseen suuntaan. Yhteen suuntaan vesi solisi alas, toiseen suuntaan se nousi kohisten. Ensimmäinen sulku molemmille.

Minusta se oli älyttömän hauskaa. Hauskuus oli vielä hauskempaa jakaa rakastettuni kanssa, jota puolestaan minun innostukseni syvästi huvitti, kuten monesti vastaavanlaisissa tilanteissa.

Sitä paitsi hauskuus meni vielä tuota hetkeä pidemmälle. Minusta tuntui samalla tavalla innostuneelta kuin silloin, kun lienin kuusi-seitsenvuotias. Olin innostunut sellaisella tavalla, että minusta tuntui koko kehossani siltä pojalta.

Sellaisia kokonaisvaltaisia muistumia meissä on tallentuneena – kun voi aika tarkalleen muistaa, millaiselta tuntui olla siinä ja siinä tilanteessa ja millainen itse oli. Tuo uteliaan kuusi-seitsemänvuotiaan riemastuneen ihmettelyn kokemus on minulle kallisarvoinen muistuma. Siinä on tallentuneena jotain olennaista hyvästä elämästä.

Rakastettuni kanssa emme ole jakaneet yhteistä lapsuutta. Tapasimme, kun olimme aikuisia. Olemme tietysti jakaneet kertoen elämäämme varhaisimpia muistoja myöden, mutta sellainen jakaminen tapahtuu puhuen ja kuvailuina. Muistoihin eläytyminen kuunnellen on vain osittaista.

Mutta nämä hetket, joissa se, mitä parhaillaan tapahtuu, yhdistyy muistumaan siitä, millaista oli olla kauan aikaa sitten, ovat erikoista ajan alkemiaa. Niissä hetkissä vanha ja uusi sulautuvat yhteen. Olen taas tenava, elän viimeistä vapaata kesää ennen koulua, ja minulla on älyttömän hauskaa, ja tuossa on tuo tyttö, josta tykkään. Olen tässä ja menneessä. Tänään meillä oli kuin olikin yhteisen lapsuuden hetki.

On jotain perin juurin onnellista meidän olemisessa, kun voi kokea tällaista aikojen sekoittumista juuri hauskuuden äärellä. Merkityksellisesti onnellisen mukana kannetun menneen ja ensimmäistä kertaa koetun hauskuuden perfect mix. Ihan kuin kahden järven vedet kanavan sulussa, tai kahden pallon jäätelö, supertiikeri ja vanilja. Tyttö, josta tykkäsin ja nainen, jota rakastan.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Rakastuneena oleminen on taivaallista aikaa. Taivaallinen aika on vähän toisenlaista kuin muu. Se vaikuttaa loppumattomalta. Joka päivä tuntuu olevan tämä päivä. Tämä juuri nyt tässä.

Tämän viikon trooppisen helteiset päivät ja lämpimät yöt ovat minulle lomaa. Minä olen lomalla ja rakastetullani on töitä tällä viikolla.

Mitä tehdä, kun on yksin lomalla? Minusta tuntui hyvältä ajatukselta olla pari päivää mahdollisimman rennosti. Loma tekee hyvää, koska se antaa hengähdystauon työn vaativuudesta ja luovuudelle tekee hyvää se, että antaa työajatusten kierrellä muissa maisemissa hetken.

Mutta kun nyt olen nämä pari päivää viettänyt tekemällä mahdollisimman vähän – leffoja katsellen, uutisia ja artikkeleja lukien – ne ovat tuntuneet lipsuvan käsistä suorastaan. En ole aivan varma oikeastaan sittenkään, onko tämä hyvä tapa lomailla. Tai käyttää aikaa ylipäätään.

Tällainen nopeiden, tekemisistä tyhjien päivien kokemus on kuitenkin ollut hyvä. Se on havahduttaa muistamaan, miten arvokasta aika on. Taivaallinen aika etenkin on korvaamattoman kallista.

Rakkaudessa joka päivä on nyt. Minulle tämä on rakkauden aikaa ja nämä rakkauden päiviä. Mitä nopeammin ne kuluvat, sitä huonompi. Haluisin tietenkin, että nämä kestäisivät paljon pidempään.

Silloin kun olen rakastettuni kanssa, aika hidastuu. Se varmaan johtuu siitä, että hänessä on niin paljon, että sen seuraaminen luo enemmän kaikkea koettavaa yhteen hetkeen. Hän venyttää aikaa minulle. Ajan kulku hidastuu. Kun käännyn häntä kohti, kellot lyövät hitaammin.

Nämä hellekesän päivät ovat miellyttäviä kokea täällä pohjoisessa. Päivä menee valon nopeudella, läpi huoneiston kiertävän valon nopeudella. Se on kyllä kiehtovaa.

Mutta enemmän minua miellyttävät rakkauden arkiset päivät. Se taivaallinen aika, joka rakentuu jokapäiväisestä elämästä yhdessä.

Ensi viikolla meillä on taas yhteistä lomaa. Silloin lomapäivistäkin tulee rakkauden arkipäiviä. Taivaallisia, vaikka ei tehtäisi juuri mitään erityistä. Parasta, yksinkertaisesti, on olla yhdessä.

Toivottavasti helteet jatkuvat ensi viikollakin. Haluan nähdä, miltä hellepäivän aurinko näyttää hidastettuna. Miltä se näyttää, kun katselen sitä rakastettuni hiusten lomitse. Kun aika melkein pysähtyy hänen lähelleen.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Nyt kun sattui tällainen toukokuu, niin voi harvinaisesti päivästä toiseen tuntea auringon ja lämmön hyväilevän ihoa. Siitä tulee erityisesti mieleen, kuinka tärkeää ihokosketus ja tuollainen tuntu omalla keholla on.

Elää ja rakastaa aivan iholla, se on kevätkesää. Me tunnemme elämän itsessämme, kun tulemme ihoa myöden kosketuiksi.

Ihan kuin kevät, rakastajakin lietsoo ja kannattelee elämää toisessa ihmisessä. Ja sillä tavalla iho on rakastajan maisemaa.

Iholla viipyileminen ja iholla nauttiminen on kokonaisvaltaista. Ihokontaktin merkitys on moninkertaisesti tunnistettu ja ymmärretty välttämättömäksi ihmisen kehityksen alkuvaiheessa. Sekin tiedetään periaatteessa, miten tärkeää se on aikuisen hyvinvoinnille ja miten olennaista rakkaussuhteelle. Tietoiseen iholla rakastamiseen olisi kuitenkin varmasti enemmän mahdollisuuksia kuin niitä käytetään.

Aurinkoon hakeudutaan. Kasvot nostetaan leppeää tuulta vasten. Toisen ihoa vasten painaudutaan. Näitä asioita tehdään sekä vaistonvaraisesti että tietoisesti.

Etenkin toisen ihon koskeminen on koskettajan varassa. Minä silitän toisen ihoa – siihen tarvitaan minut ja minun tahtoni tutkia sitä kosketusta ja sen kautta välittyvää aistimusta minun rakastetustani. Rakastajalla on tämä mahdollisuus antaa kosketus toiselle.

Ihon kautta saa toiselta itselleen hämmentävän, häkellyttävän lahjan: oman itsen ulottuvuuden tilassa, minun rajapintani. Ihostaan tulee tietoiseksi vain aistimuksessa. Sen aistimuksen toinen voi antaa.

Ja toisaalta, koskettamalla toisen ihoa tulee itsekin kosketetuksi. Se on jännittävää ja tärkeää vastavuoroisuutta. Koskemalla toista minä tulen kosketetuksi. Ihot leikkivät, hipovat toisiaan, olemme molemmat ihoa myöten olemassa.

Ehkä intiimin ydintä kannattaa etsiä tästä ihojen leikistä, ei pelkistetystä seksistä. Ne hetket, joissa ollaan iholla iholla, tunnistetaan ja tunnustetaan omaa itseä ja toista, silitetään ja aistitaan pyrkimättä mihinkään lopputulokseen, ovat kenties niitä hetkiä, joissa ihmiset ovat vilpittömimmin sekä toista varten että omana itsenään. Ehkä niissä hetkissä on kaikkein elimellisimmin ja todellisimmin läsnä Me.

Tämä toukokuun erikoinen lämmin sää kietoo lämpöön ja valoon koko alastoman ihmisen. Koko ihon, jonka antaa sen kosketettavaksi. Niin rakastajakin saa tehdä. Ja tulee koko iholla rakastetuksi.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iismmin. Paitsi et voi, jos edessä on perheloma. Been there, done that. Tätä varten on levätty töissä koko pitkä talvi. Iisimmin otetaan sitten taas elokuussa työpaikkaruokalassa seesteisellä puolen tunnin ruokatauolla.

Tervetuloa! Astu simulaattoriin. Näin sujuu perheloma:

Pakkaaminen

Suomen suvessa kaikki säät -1°C aina vuosisadan ennätyshelteisiin ovat mahdollisia, joten mukaan on pakattava kaikkea toppapuvusta bikineihin.

Pakkaaminen sisältää sellaisen lainalaisuuden, että vastuu siitä ei koskaan jakaannu perheessä tasan. On Pääpakkaaja, joka toivoisi, että muutkin pakkaisivat, mutta ei kuitenkaan lopulta halua, että kukaan pakkaa, koska muuten mukaan ei tule hammastahnaa tai yöpukuja.

Jos lomalla huomataan, että jotain on unohtunut, se on kaikkien muiden kuin Pääpakkaajan vika, koska kukaan muu ei ole pakannut mitään. Pääpakkaajan stressitaso nousee yleensä jo ennen lentokonetta, koska kaikkien muiden loma ehti alkaa jo.

Matkustaminen

Se, joka sanoo, että matka on päämäärää tärkeämpi ei ole koskaan ollut perhelomalla. Autossa parhain seurapeli on hermonsa menettäneiden lomalaisten villien ohitusten laskeminen tai “kuinka pitkä matka vielä” -arvoituksen loputon pähkäily jälkikasvun kanssa.

Kun lentokentällä saapuu lähtöportille kakaralauman kanssa, ilma sähköistyy kanssamatkustajien pelonsekaisista ilmeistä. Kaikki jännittävät, kenen arpa voittaa ja kuka saa nauttia seuraavat tunnit suljetussa tilassa kirkuvan kolmivuotiaan vieressä. Siksi Teneriffan lento on lapsiperheille helpoin - kaikki ovat samassa veneessä (tai koneessa) ja yhteinen kärsimys yhdistää.

Jokainen Ruotsin laivan buffetissa koulujen loma-aikoina ruokaillut tietää, miksi suomalaiset syövät mieluiten yksin.

Ohjelma

Kun saat lapsia, seuraavan kerran luet rauhassa kirjaa riippukeinussa kymmenen vuoden päästä. Noiden vuosien aikana vaihdat vaippaa, syötät, teet ruokaa, viihdytät, vahdit, leikit, nukutat, komennat, laitat laastaria, selvität tappeluita ja yrität pitää ihmistaimen elossa.

Samalla yrität epätoivoisesti toisintaa lapsillesi nostalgisia hetkiä omasta lapsuudestasi: “Tulkaa kaikki pelaamaan krokettia!” Pian huomaat, että vain hullu antaa tappeleville sisaruksille käteen puiset nuijat.

Perhelomalla rentoutuminen tarkoittaa pyykin ripustamista Peltorit päässä ja univelkaisten aivojen lyhyitä transsitiloja, joissa ei kuule loputonta “äiti, äiti, äiti, äiti, äiti” -huutoa.

Kotiinpaluu

Kotona voi huokaista helpotuksesta, että loma on nyt lusittu ja arki jälleen alkaa. Siihen orientoituu hyvin pyykkivuoren selvittämisellä ja ruokakauppaan juoksemisella. Jääkaapista löytyy aina yllätys teemalla “minkä taakseen jättää sen edestään löytää”.

 

Tähän kirjoitukseen inspiroi rakkaan ystäväni viesti perheloman viimeiseltä illalta. Sateinen leirintäalue oli vaihtunut hotellihuoneeseen, jonka kylppäriin ystäväni oli paennut omaan rauhaan lasten älämölöltä. Viestittelyn aikana mukaan liittyi aviomies sipsipussin kanssa. Perheloman parhaat treffit voivat löytyä hotellihuoneen suihkun alta lasten tuhistessa seinän takana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat