Kirjoitukset avainsanalla Ystävät

Selailen vanhaa valokuva-albumia. Kuvat ovat kellertäviä ja värit haalistuneita, mutta vakosamettihousujen punaisen värin erottaa selvästi. Miesten paksut viikset ja naisten tuuheat permanentit hymyilyttävät. Tuttujen kasvojen joukossa on muutama tuntematon. Kysyessäni saan hymyilevän vastauksen myötä nimiä tuttujen entisille seurustelukumppaneille ja ex-puolisoille. Katson kuvia, joista näkee, että hauskaa on ollut ja yhdessä on naurettu.

Jään pohtimaan kuvien nimettömiä kasvoja. Läheisteni ja tuttujeni elämään on kuulunut ihmisiä, joita sinne ei enää kuulu. Ihmisiä, joiden kanssa on istuttu kesäauringon lämmittämällä rantakalliolla ja naurettu. Ihmisiä, jotka ovat olleet joskus rakkaita ja tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa on joskus jaettu kaikki ja nyt ei enää mitään - paitsi muistoja.

Pariskunnan erotessa useampi kuin kaksi ihmistä lähtee eri suuntiin. Lähipiiri ja sukulaiset eroavat samalla toisistaan. Parisuhteen päättyessä ystäviä, sukulaisia ja läheisiä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ympäriltä hajoaa koko maailma ja sen palasia keräämään tarvitaan auttavia käsiä.

Kun tukee ystävää erossa, samalla eroaa itse tämän entisestä puolisosta. Ystävästä, jonka kanssa on naurettu, itketty, saunottu ja juhlittu, tulee vähitellen kasvo valokuva-albumissa - tärkeä muisto. Kymmenen vuotta sitten haaveiltiin vierekkäisistä rivitaloasunnoista ja nyt kerrataan kuulumiset vaivautuneina maitohyllyllä. Lapset kysyvät: “Kuka se oli?”

“Yks tuttu.”

Olen surrut eroja salassa. Olen tiennyt, että ero on rakkaalle ihmiselle ainoa järkevä ratkaisu, mutta silti itkenyt ikävääni piilossa. Olen tiennyt, että näin pitää tehdä ja tukenut päätöksessä, mutta ollut pahoillani. Piilossa ja salassa siksi, että eroa läpikäyvän ei tarvitse eikä kuulu kantaa lähipiirinsä murheita.

Palaan vielä ajatuksissani valokuva-albumin kellastuneille sivuille ja mietin rakkaitani sekä niitä nimettömiä kasvoja. Toivon, että heillä kaikilla on elämässään asiat hyvin. Vaikka vuodet ovat vierineet ja kasvot vaihtuneet, ei ihmisellä koskaan ole liikaa muistoja, joissa istutaan kesäisellä rantakalliolla ja nauretaan.

 

Tätä kirjoittaessa soi:

https://www.youtube.com/watch?v=hLQl3WQQoQ0

[avatar]

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Millaista parisuhdeaiheista somepäivitystä suomalainen mies haluaisi lukea? Tätä kysyin eräänä aurinkoisena kesäiltana miesystävältäni. Millaista tekstiä hän miehenä peukuttaisi? Hän mietti tovin.

Mies – hyvä vaimo, ihana perhe. Näe niiden arvo. Ole kiitollinen niistä. Osoita se heille teoillasi ja olemisellasi.” Näin hän sanoi. Ja minä painoin muistiini.

Tämä on tärkeä muistutus, eikä vain miehille. Vakiintuneessa parisuhteessa helposti unohtuu, miten hieno ihminen se tuttu rinnalla kulkija onkaan. Helpommin osuu silmiin ja nousee mieleen tekemättömät tai väärin tehdyt asiat, kaikki ne ”silloinkin...” tai ”et silloinkaan...”. Miten erilaiselta toinen näyttääkään, kun häntä katsoo hellästi ja arvostaen. Nähden juuri hänen ainutlaatuisuutensa ja kaiken sen hyvän, jota hän tuo elämääni. Jaakko kuvaa blogissaan, miten katsoa kumppaniaan rakastajan tavoin, toista ihaillen ja hänestä yhä uudestaan lumoutuen. Voisiko siitä ottaa oppia?

Lapsiperheen arki ei päästä otettaan lomallakaan, kuten Satu elävästi kuvaa. Hälinän alle peittyvät helposti kallisarvoiset, ohikiitävät hetket. Ja hups, pienet nilkoissa roikkuvat lapset ovatkin itsenäisyyttään rimpuilevia teinejä, menevät inttiin ja naimisiin ja toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan asumaan.

Ketä kukin laskee perheeseensä, vaihtelee eri ikäkausien ja elämäntilanteiden mukaan. Joka tapauksessa se koostuu ihmisistä, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. Osan kanssa ollaan verisukulaisia, toiset ovat itse valittuja ja elämän eri mutkien kautta elämään tulleita siskoja, veljiä, äitejä ja isiä.

Millainen kesä/loma/elämä meillä olisi, jos näkisimme kaiken sen hyvän ja arvokkaan, joka meillä läheisissä ihmisissä on? Joskus se on niin lähellä, että sille sokeutuu. Katsotaan omaa kumppania rakastajan silmin. Nähdään lapset kaikessa ihanuudessaan. Nähdään se rikkaus, jonka jokainen perheemme jäsen omassa erilaisuudessaan siihen tuo. Iloitaan ystävistä. Nautitaan. Kiitetään. Näytetään se.

 

Jos läheisissä ihmissuhteissa on hankalia asioita, joista ei pääs yli omin keinoin, niin aina kannattaa hakea apua. Kirkon perheneuvonnan yhteystiedot löydät täältä. Voit myös kysyä asiantuntijan näkökulmia tilanteeseesi Suhdeklinikasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

[avatar]

Nuori työkaverini kertoi somepäivityksessään ottaneensa tavoitteeksi elämässään kuorruttaa itsensä hyvillä tyypeillä. Se pysähdytti. Mieleen tulvi monia aforismeja. ”Tärkeämpää kuin se, mitä sinulla on elämässäsi, on se, keitä sinulla on elämässäsi.” ”Tärkeämpää kuin matkasi suunta, on se, kenen kanssa kuljet.” Niinhän se on. Hyvässä seurassa tylsinkin työ sujuu rattoisasti eikä paikalla, ruualla tai juomalla ole niin väliä, kun saa olla itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.

Kun ajattelen elämän kuorruttamista hyvillä tyypeillä, mietin ystäviäni, heitä, joille jaan elämääni viestein ja kasvokkain. Hyvät ystävät tuovat elämääni iloa ja turvaa, syvällisyyttä ja keveyttä. Viisaiden ystävien kanssa kasvan itsekin paremmaksi ihmiseksi. Yhteinen nauru tuo lisää ikää elämään ja parantaa sen laatua.  Yhdessä jaetut kyyneleet keventävät kulkuani. Aikuisten lasteni kanssa olemme kuorruttaneet ja yhä kuorrutamme toistemme elämää monin tavoin.

Lasken elämäni kuorrutteen hyviksi tyypeiksi myös ne ihmiset, joilta voin oppia uutta, jotka johdattavat minut ajattelemaan uudella tavalla ja joiden innostus tarttuu. ”Jos tunnen olevani älykkäin ihminen huoneessa, olen väärässä seurassa” sanoo yksi aforismi (tai olen vaan väärässä, sanon minä). Erilaiset ja eri tavalla ajattelevat ihmiset haastavat minunkin ajatteluani. Heidän seurassaan kuplani saa terveellistä tuuletusta.

Elämäni kuorrutuksen tärkein koriste on tietenkin rakastettuni, Hän, jonka kanssa jaan elämäni. Parisuhteen laatu onkin tutkitusti määräävin yksittäinen tekijä elämän onnellisuutta ajatellen. Rakastava kumppani kuorruttaa elämääni monin tavoin. Hän on elämäni turvasatama ja huvipuisto. Sekä arki että juhla saavat Hänen mukanaolostaan herkullisemman kuorrutteen. Mutta Hänen osuutensa kattaa vasta 50 % suhteestamme. Loppu on minun vastuullani.

Miten eläisin, katsoisin, kuuntelisin ja puhuisin niin, että olisin sellainen tyyppi, jonka joku haluaisi mukaan elämänsä kuorrutukseen? Miten kuorruttaisin ympärilläni olevien elämää hyvillä asioilla, ilolla, lämmöllä ja joskus erilaisuudellani?

Miten kuorruttaisin armaani elämää rakkaudellani? Miten koskettaisin ja rakastaisin niin, että olisin kaunis koriste hänen kuorrutuksessaan? Koska sitä haluan: olla osa hyvää kuorrutetta toisten elämässä.

 

(Kuva Kotikokki.net)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

[avatar]

Rakkaus virtaa sisään ja ulos ainakin neljään suuntaan. Ylös, alas, sivulle ja sisään.

Vertikaalinen, pystysuoraan kulkeva rakkauslinja kulkee läpi sukupolvien. Omat vanhempamme ovat heitä aiempien sukupolvien rakkauden tuotoksia. Minä itse olen omien vanhempieni rakkauden ruokkima. Se, miten he ovat minua katsoneet, kuunnelleet, koskettaneet ja hoitaneet, on muokannut suurelta osin sitä, millainen minä olen ja miten minä rakastan muita. Rakkautta saaneena on helppo rakastaa itsekin. Silloin kun evääni ovat puutteelliset, joudun aikuisena opettelemaan parisuhteen perusasioita, kuten toiseen luottamista ja uskoa siihen, että olen riittävä tällaisena. Vastavuoroinen rakkaussuhde antaa onneksi siihen hyvän opettelualustan ja uuden mahdollisuuden.

Olipa vanhemmiltamme saatu rakkaus määrältään tai laadultaan millaista tahansa, tärkeintä on ajatus, että tahtoa ja yritystä siihen on ollut. Että vaikka on ollut vaikeaa ja taidot ja tottumukset hellien tunteiden ilmaisuun ovat olleet vajavaisia, niin vanhempien sydämessä on kuitenkin välkähtänyt rakkaus pientä nyyttiään kohtaan.

Mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä enemmän kääntyy virranjuoksu. Yhä enemmän se olenkin minä, joka tekee rakkaudentekoja vanhempien ja isovanhempien suuntaan. Minä, joka olen ollut hoivan ja huolenpidon vastaanottajana, muutunkin sen antajaksi. Siinä rakkauteni virtaa ylöspäin.

Alaspäin virtaava rakkaus on ehkä helpointa ja selkeintä. Rakkaus omiin lapsiin on alkukantaista ja syvää. Tästä rakkaudesta voivat päästä osallisiksi myös muutkin kuin perheeseeni syntyneet lapset. Vanhemman rakkaus lapseen on itsensä syrjään asettavaa, toisen etua huomioivaa, vastuuta kantavaa ja huolehtivaista. Lapsi taas rakastaa vanhempaansa suurella ehdottomuudella ja lojaalisuudella.

Horisontaalinen, vaakasuoraan virtaava rakkaus on parisuhderakkautta. Vierelläni on Hän, minun ihmiseni, johon turvaan hädän hetkellä ja jonka kanssa koen ihanimmat paratiisikokemukset. Nat King Cole laulaa laulussaan Nature Boy: "The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return". Niinhän se on.
Horisontaaliselta rakkauslinjalta löytyy myös rakkaus ystäviin. Kahdensuuntaisesti virtaava linja sekin.

Tyhjyys missä tahansa näistä kohdista voi tuntua kipuna, joka kulkee mukana aina. Joskus tyhjä tila voi täyttyä, joskus siihen jää ikuinen aukko. Silloin ihminen kantaa sydämessään haavaa, jota muut eivät näe eivätkä sen kipua ymmärrä.

Sisäänpäin virtaava rakkaus kohdistuu itseeni. Itseni rakastaminen tarkoittaa minulle sitä, että pyrin puhumaan itselleni lempeästi. Haluan hyväksyä epätäydellisyyteni ja antaa anteeksi ne mokat ja virheet, joita joka tapauksessa aina välillä teen.

Tämän kaiken rakkauden keskiössä olen minä. Sekä saamassa että antamassa. Joku minua viisaampi ja suurempi ihminen on sanonut, että tärkeämpää kuin tulla rakastetuksi, on rakastaa itse. (En tiedä, onko hän koskaan kokenut vastavuorottoman rakkauden tuskaa...) Sen tiedän, että rakastaminen tekee ihmiselle hyvää. Se lämmittää ja antaa elämälle tarkoituksen. Rakastaessani olen aktiivinen, subjekti. Rakkaus on niin paljon enemmän kuin vain tunne, se on myös tekoja ja valintoja jonkin itseäni suuremman hyväksi.

Rakkaudellisen elämänasenteen ei toki tarvitse liikkua vain näitä pysty- ja vaakasuoria akseleita pitkin, vaan se voi parhaimmillaan kattaa koko kentän. Itselleni on ollut tärkeä Tommy Tabermannin ajatus ”Me tulimme tänne (maailmaan) lyhyelle vierailulle. Jättäkäämme jälkeen siemen, ei haavaa.”

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat