Kirjoitukset avainsanalla Raskaus

Kuva: Sini Saavalainen

Olen raskausaikana ollut melko aktiivinen sosiaalisessa mediassa, erityisesti Facebookin ja WhatsAppin mammaryhmissä, jossain määrin myös Instagramissa. Sen pohjalta pohdin nyt raskaussomen hyötyjä ja vaaroja, sekä annan lopuksi viisi vinkkiä, miten olen oppinut itse maksimoimaan mammasomen hyödyt ja minimoimaan vaarat.

Hyödyt

1. Vertaistuki

Someryhmistä saa parhaimmillaan apua, tukea ja kuulla muiden vastaavassa elämäntilanteessa olevien tarinoita ja kuulumisia. Niinä hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä, kun olin ollut sängyn pohjalla raskauspahoinvoinnin takia somen seuraaminen toi tunteen siitä, etten ollut yksin tilanteeni kanssa.

2. Tiedon saanti

Mammasomen kautta olen saanut vinkkijä hyvistä nettikirpputoreista, lastenvaunuista, nettikaupoista ja monesta muusta hyödyllisestä asiasta, joka on auttanut arjen järjestelyssä.

3. Toisiin äiteihin tutustuminen ja verkostoituminen

Äitiys yhdistää ja mammasome mahdollistaa verkostoitumisen myös itselle tuntemattomiin ihmisiin ja omien verkostojen laajenemisen. Ainakin itselleni ulos tuleminen omasta kirkkokuplastani on tuonut mielenkiintoisia ja mukavia kohtaamisia ja uusia ihmisiä.

4. Kannustaminen asianmukaiseen avun piiriin ja myötäilo

Mammasomessa on parhaimmillaan pelastettu äitien ja vielä syntymättömien lapsien henkiä. Kun yksi äideistä laittaa viestiä oirekuvauksen kera, pitäisikö ottaa yhteyttä neuvolaan tai lääkäriin, yleensä siihen tulee paljon avun piiriin hakeutumiseen kannustavia ja rohkaisevia viestejä. Moni äiti onkin laittanut vastausviesteiksi kiitoksen päästyään ajoissa asianmukaiseen seurantaan tai hoitoon, jolla on estetty lapsen liian aikainen syntymä tai vakava sairastuminen. Näitä iloisia tarinoita on ollut ilo lukea.

Vaarat

1. Ruokkii juoruja myös somen ulkopuolella

Mikään somessa ei ole yksityistä, vaikka ryhmän ylläpitäjät ja toiset jäsenet niin väittäisivät. Yleinen sääntö “ryhmässä kerrottavat asiat pidetään vain ryhmän sisällä” toimii valitettavasti melko huonosti. Pahimmillaan olen seurannut sivusta, kuinka "somevuodot" ovat johtaneet lastensuojeluilmoitukseen, koko suvun tietämiseen vauvauutisesta ennen aikojaan tai pahentanut jo olemassa olevia ihmissuhdevaikeuksia ja muita ongelmia.

2. Vie aikaa tärkeämmiltä asioilta

Kun viestejä voi tulla pahimmillaan sadoittain päivässä, se vie aikaa. Someen kulutettu aika on pahimmillaan poissa parisuhteelta, vauvan kannalta tärkeämmiltä valmisteluilta ja omalta levolta. Näistä mikään ei oikein valmenna eikä tue tulevaan vauva-aikaan.

3. Lisää pelkoja, vääränlaista huolettomuutta tai pahaa mieltä

Somessa on mahdollisuus löytää samalla tavalla epäterveesti ajattelevia ihmisiä. Siellä leviävät niin pelot kuin vääränlainen huolettomuus. Hyvä esimerkki tässä ovat raskausruokavaliosuosituksista käytävät keskustelut. Pahimmillaan niissä löydetään kaikista lähes kaikista ruuista jokin keskenmenoa tai vauvan vammaisuutta aiheuttava tekijä tai rohkaistaan raskausaikana syömään kypsentämätöntä lihaa, pastöroimatonta maitoa ja nauttimaan alkoholia. Uusin tieto raskausajan ruokasuosituksista löytyy Ruokaviraston turvallisen käytön ohjeista ja sitä päivitetään jatkuvasti myös THL:n sivustolle.

Toisella tavalla ajattelevat leimataan näissä keskusteluissa pahimmillaan välinpitämättömiksi lapsentappajiksi tai hysteerikoiksi, joilta puuttuu maalaisjärki kokonaan. Ryhmien ylläpito puuttuu näihin tilanteisiin hyvin vaihtelevasti. Vaikka keskusteluihin ei itse osallistuisikaan, voi niiden lukeminen lisätä pahaa mieltä.

Yhdessä jakaminen ei keskity ainoastaan hyviin asioihin. Ryhmissä jaetaan välistä myös uutisia omista tai tuttujen keskenmenoista, kohtukuolemista tai muita raskauteen liittyviä kauhutarinoita.

Pahimmillaan erilaisissa ryhmissä käydyt keskustelut ovat raivostuttamisen lisäksi ovat myös satunnaisesti säikäyttäneet ja saaneet huolestumaan oman raskauteni kulusta. Ymmärrän hyvin tuttujani, jotka ovat poissa raskaussomesta itsensä suojelemiseksi.

4. Ryhmissä jaetaan väärää tietoa

Vaikka lääkeneuvonta on ryhmissä pääsääntöisesti kiellettyä, sitä tapahtuu silti. Tämän lisäksi neuvotaan toisten maiden antamien suositusten mukaan tai annetaan muuta vanhentunutta tietoa miettimättä sen seurauksia. Keskusteluja seuratessa saa olla hyvin tarkkana.

Vinkit hyvin puolien maksimointiin

1. Mieti mihin ryhmään liityt ja milloin

Turvallisin ajankohta liittyä äitiyssomeen on se ajankohta, jolloin raskauden paljastumisella ei ole enää väliä. Itse uskalsin liittyä vasta siinä vaiheessa kun lähipiirini ja esimieheni olivat tienneet jo tovin asiasta.

Myös ryhmällä on väliä. On ihan eri asia kuulua ryhmään niiden kanssa, joilla on laskettu aika samassa kuussa kuin niiden kanssa, joilla se on samana vuotena. Lasketun ajan mukaan perustettujen ryhmien lisäksi on olemassa myös monia muita ryhmiä liittyen esim. imetykseen, kiintymysvanhemmuuteen, sormiruokailuun jne. Liity vain ryhmiin, joiden kannattaman ajatusmaailman pystyt jakamaan muiden ryhmäläisten kanssa, koska someraivo ei ole harvinainen ilmiö mammaryhmissä.
 

2. Harkitse ennen kuin kirjoitat

Harkitse erityisen tarkkaan kaikkea sitä, mitä kerrot toisista ihmisistä, ottamistasi riskeistä tai terveydentilastasi. Muista että muut ryhmien jäsenet ovat omassa elämässään muutakin kuin raskaana olevia äitejä. He saattavat olla tutuntuttuja, työtovereita, tulevia esimiehiä, vakuutusmyyjiä, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja jne. Lisäksi osa ryhmästä on avoinna myös tahoille, jotka harjoittavat kohdennettua markkinointia raskaana oleville ja pienten lasten äideille. Satojen tai tuhansien henkilöiden muodostama Facebook-ryhmä on tuskin kovin yksityinen ja luottamuksellinen. Sama pätee myös pienempiä Whatsapp-ryhmiin, jotka ovat keskenään tuntemattomien ihmisten muodostamia. Ne ovat tavallaan jopa laajoja Facebook-ryhmiä salakavalampia, sillä pieni ryhmä saattaa antaa helpommin tunteen keskinäisestä luottamuksesta, vaikka toisia ei tunneta riittävästi.

3. Mykistä ilmoitukset

Tämä auttoi itseäni säilyttämään työrauhan ja elämään muutakin kuin some-elämää. Viestejä voi tulla joistakin ryhmistä pahimmillään päivän aikana pari sataa. Älä stressaa, vaikka jokin kiva keskustelu menee ohi, uusia tulee kuitenkin lisää, etkä loppuviimeksi menetä mitään.

4. Mieti millaisia kuvia jaat ennen kuin jaat

Ryhmissä näkee jonkin verran ultrakuvia, joissa on äidin sosiaaliturvatunnus on peittämättä. Itse otin ultrakuvastani vain sellaisia kuvia, joissa olin jo peittänyt magneetilla henkilötietoni. Näin minun ei tarvinnut miettiä sitä, lataisinko vahingossa väärän kuvan jonnekin.

Toinen riskialtis kuvaryhmä on puolipukeisena tai alusvaatteisillaan otetut raskauskuvat. Valitettavasti ne voivat levitä vuotajien kautta muillekin sivustoille tai sellaisten ihmisten nähtäville, joiden edessä et haluaisi olla vähissä vaatteeissa. Itse en ole jakanut yhtään sellaista kuvaa, joita katuisin mutta tunnen ihmisiä, joille on käynyt toisin.

5. Varmista kaikki saamasi tieto, jonka mukaan aiot toimia luotettavista lähteistä

Luotettavia lähteitä ovat neuvola, neuvolan esitteet ja neuvolan vinkkaamat luotettavien tahojen nettisivut kuten Vauva-lehden raskausaiheiset jutut. Oman raskausviikon mukaan kohdennettua tietoa ja vinkkejä saa myös Vauvan uutiskirjeestä.

Ajantasaista neuvontaa lääkkeiden, luontaistuotteiden, kosmetiikan yms. käytöstä saa teratologiselta tietopalvelulta ja luotettavia neuvoja raskausaikaan liittyvistä terveysasioista myös erikoissairaanhoidon ylläpitämästä Terveyskylän naistalosta.


Kenelle mammasome sopii?

Koen saaneeni somen mammaryhmiltä enemmän kuin ne ovat ottaneet. Toisaalta ymmärrän hyvin niitä, jotka eivät niihin liity. Itse voin suositella mammasomea sellaisille henkilöille, jotka haluavat verkostoitua muiden äitien kanssa, saada kuulla toisten kokemuksia ja jotka kestävät mammasomen ikävät puolet.

Kriisiytyneessä elämäntilanteessa olevalle odottajalle voin näkemieni ikävien tapausten takia suositella somen vertaistukirymien sijaan avun hakemista vaitiolovelvolliselta ja luotettavalta taholta. Toki some voi olla siinä rinnalla verkoston tuojana. Itse ajattelen neuvolan olevan ensisijaisesti avun antaja. Sieltä osataan neuvoa myös eteenpäin hyviin palveluihin. Tämän lisäksi kirkosta voi saada luottamuksellista apua ja tukea perheneuvonnasta, papeilta, lapsi-, perhe- ja diakoniatyöntekijöiltä, sekä anonyymisti kirkon keskusteluavusta.

 

Terveisin

Sini Saavalainen

Pastori, sosionomi (AMK), enemmän tai vähemmän aktiivinen somettaja ja tammikuun alussa syntyväksi arvioidun esikoisvauvan äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Sini Saavalainen

Isäinpäivä on on yksi niistä juhlapäivistä, joihin ihmiset lataavat yleensä paljon odotuksia. Isänpäivään kuuluu monen käsityksissä täydellinen onnellinen perhe, isälle lauletut onnittelulaulut ja harmonista yhdessäoloa. Mutta entä jos isäinpäivä ei olekaan täydellinen? Perheeseen liittyvien juhlapyhien aiheuttamat ristiriidat ovat monen todellisuutta, josta puhutaan vähän.

Omassa perheessani (jolla tarkoitan itseäni, aviomiestäni ja vielä syntymätöntä lastamme) isäinpäivään liittyy monenlaisia tuntemuksia. Moni merkittävistä isähahmoistamme, joille olisimme halunneet jakaa raskausaikaamme on jo kuollut vuosia sitten. Se tuo isäinpäiväämme surua, haikeutta ja vähän katkeruuttakin. Niin monta meille merkittävää edellisten sukupolvien miestä ei ehtinyt tietää koskaan, että saisimme vielä jonain päivänä perheenlisäystä. Isäinpäivään tuo osaltaan lisää surua myös se, että tämä on jo toinen kerta, kun vietämme “tulevien isien päivää” niin että olen raskaana. Kerroin aiemmassa postauksessani keskenmenoistani. Tällaisten päivien läheisyydessä ajattelen joskus sitä, miten epäreilua on miehille, että lapsettomien lauantaita vietetään äitienpäivän aattona, mutta ei uudelleen isäinpäivän aattona. Toisaalta nyt ollessani raskaana ja raskauden edetessä hyvin voimme olla eri tavalla iloisia tilanteesta, kuin viime tai toissa vuonna isäinpäivän tunnelman ollessa lähinnä surullinen.

Samalla koitan muistuttaa itseäni siitä, ettemme koskaan voi tietää, mitä toisten perheiden kulissien takana oikeasti tapahtuu. Monella samassa vaiheessa raskautta olevalle naisella on raskauden myötä parisuhde muuttunut ristiriitaisemmaksi tai jopa päätynyt eroon. Omalla kohdallani raskaus on sen sijaan yhdistänyt minua ja miestäni toisiimme. Ennen raskautta näytti kovasti siltä, että luonnolliset urapolkumme erkanisivat eri puolille Suomea. Raskaus sai minut palaamaan takaisin pääkaupunkiseudulle mieheni luo ja hakemaan töitä sieltä. Olen onnellinen, että saada määräaikaisia töitä täältä jo tänä syksynä. Raskaus on saanut myös kummankin meistä tekemään kompromisseja ja tekoja, jotka yhdistävät ja auttavat meitä rakentamaan vahvaa ja rakastavaa ydinperhettä.

Sen lisäksi, että oma parisuhteemme on vahvistunut, usko ja seurakunta ovat tuonut elämäämme jotain, mikä muistuttaa perhettä tai sukua. Jotkut ihmettelevät, miten pappeudestani huolimatta jaksan vielä käydä kirkossa. Minulle se on paikka, josta saan rauhaa ja eväitä seuraavaan viikkoon, joilla jaksan eteenpäin. Uskonyhteisössä huomaan, miten samankaltainen maailmankatsomus ja arvomaailma yhdistävät. On jotenkin turvallista ajatella, että kirkko ja seurakunta voi tarjota meille sellaisen yhteyden, joka vertautuu monella tavalla perheeseen. Kirkollisessa kielessä puhutaan Jumalasta Taivaan Isänä ja toisista samankaltaisen vakaumuksen omaavista joskus sisarina ja veljinä. Tämä tapa käyttää kieltä lohduttaa ja luo turvaa ja lämpöä myös nyt isäinpäivän aikaan.

Tätä isäinpäivää aiommekin juhlistaa mieheni kanssa iloisissa merkeissä: käymme jumalanpalveluksessa, syömme miehelleni mieluisia ruokia ja vietämme aikaa yhdessä. Vaikka isäinpäivä herättäisikin meissä monenlaisia tunteita, aiomme keskittyä niihin nyt myönteisiin ja viettää kahdestaan (tai kolmestaan) mahdollisimman hyvän isäinpäivän.

Isäinpäivätunnelmissa

Sini Saavalainen

Pappi, sosionomi ja vaimo, joka odottaa tammikuista esikoistaan

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Sini Saavalainen

Kun olin pieni lapsi, leikin kuvan nalleilla monikulttuurista perhettä. Vaikka kasvoinkin silloin pienellä keskipohjalaisella paikkakunnalla, oli leikeissäni ihan luonnollista että eriväriset ja eri kieliä puhuvat nallet perustivat perheitä. Sitä en kuitenkaan arvannut, että tästä pehmoleluleikistä saattaisi tulla aikuisena arkista todellisuutta.

Monikulttuurisuuteen kasvaminen raskausaikana

Pienokaiseni kasvu kohti monikulttuurisuutta on alkanut jo nyt ennen hänen syntymäänsä. Se alkoi varmaan siitä hetkessä,kun raskaus varmistettiin ultralla neuvolassa ja mieheni huudahti alkion näyttävän ihan afrikanpingviiniltä. Pienemme työnimeksi ja tulevaksi hellittelynimeksi vakiintuikin varsin nopeasti "Pingu".

Tällä hetkellä viimeiselle raskauskolmannekselle ehtinyt pienokaisemme kuulee minun puhuvan töissä yleiskieltä, muulloin juttelen hänelle vahvalla pohjalaismurteella. Iltaisin hänen isänsä höpöttelee hänelle afrikaansiin murtavalla englannilla. Hän pääsee myös kuulemaan kriketin ja rugbyn maailmancupin selostusta ja Kapkaupungin paikallisuutiset englanniksi ja afrikaansiksi. Hän tottuu useisiin kieliin ympärillään. 

Monikulttuurisuus syntymän jälkeen

Monikulttuusuuteen kasvun seuraava vaihe on varmaan synnytyslaitoksella, kun hän tulee saamaan tuberkuloosirokotteen ja myöhemmin neuvolassa B-hepatiittirokotesarjan. Lisärokotuksia annetaan neuvolassa niille vauvoille, joiden vanhemmista vähintään toinen on syntynyt ulkomailla. Tieto lisärokotuksista vähän yllätti neuvolassa, mutta toisaalta nämä rokotukset ovat tarpeellisia, sillä mieheni synnyinmaassa leviää antibiooteille vastustuskykyinen tuberkuloosi.

Monikulttuurisuus vaikuttaa myös asioihin, joilla määrittelemme lapsemme identiteetin. Koska appiukkoni oli suomalaissyntyinen, pienokaisemme tulee olemaan sukutaustansa kautta enimmäkseen pohjalaisen, karjalaisen ja savolaisen sekoitus, jossa on anoppini kautta neljäsosa lähinnä etelä- ja länsieurooppalaista verenperimään. Hän tulee tuskin erottumaan ulkonäoltään kantasuomalaisista. Olemme miettineet, miten tulemme kuvaamaan pienokaisemme etnisen taustan ytimekkäästi, mutta emme ole vielä löytäneet yksiselitteistä vastausta.

Lapsen nimeäminen ja kasvattaminen

Lapsemme tulee perimään ulkomaalaissyntyisen isänsä suomalaiselta suvulta sukunimen "Saavalainen". Lapsen nimen rekisteröinnin yhteydessä meidän tulee päättää myös lapsen äidinkieli. Se tuntuu tällä hetkellä paljon haastavammalta kuin lapsen nimen päättäminen. Aiomme antaa lapselle myös nimiyhdistelmän, jossa on sekä suomen että englanninkielisiä etunimiä, jotka ovat meistä vauvalle sopivia. Eteläafrikkalaisittain aiomme kutsua lasta syntymästä alkaen hänen pysyvillä etunimillään. Tästä huolimatta aiomme rekisteröidä lapsen nimen kuitenkin vasta kasteen yhteydessä säästääksemme kastavan papin ja itsemme isommalta paperityöltä.

Suomalaisista käytännöistä poikkeamiset ovat herättäneet joissakin ihmetystä ja erityisesti perinteille uskolliset pohjalaiset ovat neuvoneet noudattamaan supisuomalaisia perinteitä ja antamaan vauvalle täysin suomalaisen nimen. Näille olemme lähinnä hymähdelleet ja sanoneet, että teemme asiat omalla tavallamme. Olemme olleet yhdessä jo yli vuosikymmenen ja oppineet sen aikana, että kaikki tekomme rikkovat aina jomman kumman suvun tai kulttuurin tapoja. Sen sijaan olemme tutustuneet toistemme tapoihin ja luoneet yhdessä omia kummankin perinteitä yhdisteleviä uusia tapoja. Olemmekin iloisia siitä, että pienokaisemme syntyy siihen tilanteeseen, kun olemme jo luoneet oman kotikulttuurimme, joka yhdistelee joustavasti aineksi kummankin kulttuurista. Voi olla, että monikulttuurisuus tuo pienokaisemme elämään tietyn määrän kaaosta, mutta sitä enemmän se tuo rikkautta ja joustavuutta. Hän oppii jo pienestä pitäen, että asiat voi tehdä monella tavalla oikein ja hyvin.

Hän oppii parhaillaan kohdussani, että on kodikasta ja turvallista kuulla monenlaisia kieliä ympärillä. Hän nukahtaa jo nyt parhaiten suomenkieliseen saarnaan kirkossa ja mieheni laulamaan iloiseen afrikaansinkieliseen seikkailulauluun kotona. Odotan mielenkiinnolla, mitä uutta alle kolmen kuukauden kuluttua syntyvä lapsemme nostaa kulttuuritaustoistamme ja tuo elämäämme.

Syystalviterveisin (tai Etelä-Afrikassa kevätkesäterveisin)

Sini Saavalainen

Kirjoittaja on pappi ja sosionomi (AMK) kirkon nuorisotyönohjaaja, joka on työhistoriansa aikana mm. tehnyt paljon töitä diakoniassa sekä lapsi- ja perhetyössä. Vaikka työhistoriaan mahtuu jopa vauvakerhon vetämistä, on hän nyt esikoisvauvaa odottaessan ihan yhtä lailla uuden edessä kuin kuka tahansa vastaavassa tilanteessa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Sini Saavalainen

Raskauteni on nyt suunnilleen puolivälissä. Alun jännitys, innostus ja keskenmenon pelko on vaihtunut vähitellen sen miettimiseen, millainen äiti minusta tulisi. Sosiaalisen median äitiryhmissä on kannustusta ja tsemppausta tupakasta vieroittumiseen ja suositellun raskausruokavalion noudattamiseen. Itse olen nyt raskauden myötä havahtunut älypuhelimen käytön määrään.

Turun Yliopiston ja Kalifornian Irvinian yhteistutkimuksessa saatiin juuri selville, että vanhemman ja lapsen välinen katkeamaton vuorovaikutus parantaa lapsen tunteiden säätelyä. Tätä häiritsee tutkimuksen mukaan esimerkiksi vanhemman liika älypuhelimen käyttö, kiire ja stressi.

Omassa arjessani olen huomannut kaivavani älypuhelimen joskus esiin jopa silloin, kun haluaisin viettää aikaa mieheni kanssa. Viime kuukausina olenkin alkanut opetella tapoja, joilla saan rajattua omaa älypuhelimen käyttöäni. Ensimmäisenä taitona opettelin mykistämään pikaviestiohjelmien ryhmiä. Toisena taitona olen opetellut tietoisesti keskittymistä asioihin, joita pidän tärkeinä ja välttämään jatkuvaa rutiininomaista kännykän tarkistamista. Kun elämässä tapahtuu tärkeitä asioita muussa sosiaalisessa ympäristössä, yritän opetella silloin kännykän pitämistä laukussa tai kokonaan sivussa. Kolmantena taitona, jota olen yrittänyt opetella, on taito pitää pintansa mainosten ja sosiaalisen median luoman paineen alla, erityisesti nyt raskaana ollessa. Vauvatavaroiden markkinoijat, ruokasuosituskriitikot ja vailla asianmukaista koulutusta olevat lääkkeiden ja rohtojen suosittelijat ovat toki haaste raskaana olevalle myös kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa.

Se täytyy mainita, että sosiaalinen media ja älypuhelin ovat tuoneet myös paljon hyvää elämääni. Se on avannut monia ovia, auttanut verkostoitumaan ammatillisesti, opettanut töissä käytettävän työkalun käyttöä ja sen avulla löysin raskausaikana samassa tilanteessa olevia ja olen saanut vertaistukea. Sen kautta pystyn myös pitämään yhteyttä moneen tuttuun, ulkomailla asuviin kavereihin ja tekemään muutoin yksinäisestä neulomisharrastuksesta yhteisöllisen. Älypuhelin tuonut arkeeni sujuvuutta, auttanut löytämään tuntemattomiin paikkoihin ja muutenkin nopeuttanut ja suoraviivaistanut monia asioita.

Joskus käteeni tarttui vanha kirja, jossa oltiin huolissaan siitä, miten aikakauslehtiin uppoutuminen vie ihmisiltä herkästi aikaa tärkeämmiltä asioilta. Älypuhelin ei ole siis ensimmäinen asia, joka on häirinnyt vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta. Miettiessäni tulevaa elämää lapseni kanssa, haluan elää läsnäolevan vanhemman arkea. Haluaisin lukea ja liikkua luonnossa enemmän. Raskausajan koen hyväksi ajankohdaksi aloittaa tämä muutos. Vanha viisaus sanoo, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tätä samaa viisautta haluan soveltaa tulevana äitinä erityisesti älypuhelimen käyttöön.

Terveisin Sini Saavalainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat