Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Rakkauden tunnustaminen voi luoda ympärilleen myös lisää rakkautta. Kerta toisensa jälkeen. Kuva: Brigitte Thom, Unsplash

Joskus sanotaan, että rakkaus kuluu tunnustamalla. Saatoinpa aikanaan ajatella niin itsekin. Että se menettää merkityksensä, kun sen tarpeeksi monta kertaa kertoo. Kuitenkin nykyään ajattelen hyvin toisin. Tunnustamalla rakkautta voimme synnyttää sitä entisestään.

Näin aikoinaan humoristisen kuvan, jossa iäkäs pariskunta istuu vierekkäin sohvalla. Yksi kysyy toiselta miksei tämä enää koskaan kerro rakastavansa häntä. Vastauksesi hälle todetaan, että onhan se kerrottu jo kerran ja kuulevansa kyllä jos asia muuttuu. Tavallaan siinä on jotain todella kauniistakin. Sitoutumista. Päätös pysyä yhdessä. Kuitenkin samaan aikaan siinä puuttuu jotain, jota omaan elämääni kaipaan. Toistuva rakkauden kertominen.

Kaipuu toistaa rakkauttaan ei tarkoita tai kumpua epäluottamuksesta tai pelosta. Ainakaan sen ei tarvitse. Se voi kummuta rakkaudesta. Ylitsepursuavasta sellaisesta. Toistuvista hetkistä, joissa näkee miksi toiseen rakastui. Kauniiden piirteiden ja ihastuttavien ominaisuuksien vyöryistä ja onnen tunteista. Se voi kummuta halusta kertoa sen mitä tuntee. Kerta toisensa jälkeen. Sillä sen tuntee ja muistaa. Kerta toisensa jälkeen.

En halua sanoa, että rakkaus, jota harvemmin tunnustetaan olisi yhtään sen heikompaa. Olemme erilaisia ja niin ovat tapamme elää ja tunnustaa rakkauttakin. Jollekin riittää muutamat tunnustukset. Joillekin se syntyy teoista ja toisille aivan muin tavoin. On myös erilaisia hetkiä ja vaiheta. Kausia tunnustaa ja ilmaista. Rakkaus voi kuitenkin olla läsnä. Rakkaus ja sen alinomainen olemassaolo sekä näyttäminen.

Rakkaus ei mielestäni kulu käyttämällä tai kertomalla. Sen merkityksen ei tarvitse vähentyä vaan siitä voi tulla itseään ruokkiva lausunto. Sanat, jotka tuovat ympärilleen yhä enemmän rakkautta. Sanat, jotka on ihanaa sanoa ja kuulla kerta toisensa jälkeen.

Rakkaus. Se ei kulu käyttämällä. Niinpä tahdon sinun tietävän; rakastan sinua, tänäänkin.

Rakastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valintamme ja lupauksemme voivat olla iso lahja parisuhteessa. Kuva: Pixabay

Joulu tuntuu monin tavoin jo takanapäin heijastelevana muistona. Jäljellä olevat suklaat ja nurkkiin unohtuneet havunneulaset ovat viipyilleet vielä verkkaisasti kodissamme. Viimeisen konvehtirasian kansi lerpatti kutsuvana raollaan kun pieni koululainen ja ystävänsä olivat hetken itsekseen keittiössämme. Rasia ammotti tyhjyyttää illalla, kuten saatatte arvata. Keskustelu tapahtuneesta kulki melko tuttuja latuja sekin. " Mitäs tässä oikein tapahtui?" "No kun me oltiin siinä niin aateltiin, että yhdet vielä. Se oli tavallaan aikalailla vahinko". Vetoava "sori" kuului lopussa. Juttelimme tovin vahingon määritelmästä ja valinnoista. Asioita ei useinkaan tapahdu itsestään, vahingossa.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa?

Valinnat ja lupaukset kulkevat monin tavoin käsikynkkää, vai mitä sinä ajattelet? Perheneuvoja Nina Kauppisen blogissa on esillä tärkeä kysymys siitä, miksi parisuhteeseen liittyviä lupauksia kuulee harvemmin. Kumppaniin sitoutuminen ja Nopsajalankin lupaus "olla sun" tulee haastetuksi arjen keskellä. Parisuhteen hyvinvointia tavoittelevat uudenvuoden lupaukset ovat mielestäni parhaimmillaan realistisia ja omannäköisiä - sopivan kokoisiakin. Joka päivä on mahdollista tehdä - jos ei uudenvuoden - niin ainakin uuden päivän lupaus. "Tänään kosketan kumppaniani ohikulkiessani", "katan aamukahvit meille kahdelle" , "nostan vaikean asian puheeksi syyttelemättä", jätän mieluisan yllätyksen kumppanin tyynyn alle tai taskuun". Mitä sinä voisit luvata? Ehkäpä meistä monien voi olla hyvä tarkistaa myös sitä, millaista puhetta parisuhteessamme viljelemme. Siinä missä konvehteja häviää rasiasta "vahingossa" ja huomaamatta sanatkin voivat karata suustamme ilmoille. Valinta ja vahinko ovat ehkä samankaltaisia sanoja, mutta niiden eroa lapselle sanoittaessa voin peilata myös suhdettani omaan kumppaniin.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa? Hyvässä parisuhteeseen liittyvässä lupauksessa on kuultu oman kumppanin tarpeita ja toiveita. Siinä on ymmärretty kuulla myös omaa itseä siten, ettei lupaamiseen liity vääränlaista uhrautumista tai omien oikeuksien polkemista. Vallitseeko parisuhteessasi tasapaino antamisen ja saamisen vastavuoroisella tantereella? Jos ei, miten asian voisi ottaa puheeksi oman kumppanin kanssa? Toisinaan lupausten antaminen johtaa umpikujaan, jossa kädet nousevat pystyyn. "En pysty tähän". Tuntuu tärkeältä, että tuolloin kykenisi kantamaan vastuunsa tässäkin. Pystyisimmekö tuolloin olemaan avoimesti kumppanin edessä - kuunnellen mitä merkityksiä lupauksella on ollut. Kuka on pettynyt ja mihin - vai onko kukaan?

Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin? 

Voisiko sinustakin olla niin, että lupauksilla viestitämme kumppanillemme tärkeää- "valitsen sinut"? Sitoudun edistamään sinun, minun ja yhteistä hyvää. Tahdon rakentaa parisuhteen luottamusta. Pienin elein, pala kerrallaan. Toimimme ja teemme valintoja, lukemattomia kertoja päivässä. Olemmeko riittävän tietoisia siitä, että viimeinen yhteisestä rasiasta ottamamme konvehti on pois muilta? Se voi olla merkityksetön asia tai mielipahan aiheuttaja. Joka tapauksessa tekemisemme valossa kumppanimmekin tulevat onnellisiksi, murheellisiksi, vihaisiksi, tyydytetyiksi, ilahtuneiksi. Listaa reaktioista ja tunnetiloista voi jatkaa pitkälle. Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin?  Olenko kohteliaampi ja läsnä enemmän työelämässä kuin kumppanini kanssa? Millaisilta mittasuhteet näyttävät- valitsenko ja lupaanko hyvää tekeviä eleitä - parisuhdetta priorisoiden?

Hyvää alkaneelle vuodellesi toivoen, Päivi

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Loma on vähän niinkuin parisuhde, johon helposti latautuu paljon odotuksia ja toiveita. Epärealistisia mielikuvia elämästä, jota ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan. Loma pakottaa kohtamaan sen, mitä on. Ja miltä se tuntuu. Eikä se ole aina helppoa. Siksi loma myös ahdistaa monia ja sen loppuminen on helpotus. Arki tuo mukanaan touhun ja roolit, joiden taakse on helppo paeta. 

Heti alkuun on silti pakko sanoa, että minulla on takana onnistunut loma. Se oli ihana ja vietin sen pääosin lasten kanssa hyvin rauhallisesti kotona. Valvoin myöhään, nukuin pitkään ja sain tehtyä monia tekemättä jääneitä asioita. Tärkeitä sekä oikeasti niitä välttämättömiä, kuten lasten kanssa lautapelien pelailua, uimista ja saunomista. Hiihtämäänkin päästiin! Ihaninta oli kuitenkin kiireetön yhdessäolo. Eronneena vanhempana loma olikin monin tavoin yksinkertaisempi, kunhan siitä joulusta päästiin yli. (Sekin meni hyvin.)

Loma pakottaa kohtamaan sen, mitä on. Ja miltä se tuntuu. Eikä se ole helppoa. Siksi loma myös ahdistaa monia ja sen loppuminen on helpotus.

Niin, kun asiaan latautuu paljon odotuksia, syntyy myös väistämättä pettymyksiä. Loma paljastaa sen, missä ihmissuhteissa mennään. Kun ei ole arkikiireitä, tulee väistämättä näkyväksi se, mitä läheisille ihmissuhteille kuuluu. Loma voi siksi olla myös pelottavaa aikaa. Toisen odotukset voivat tuntua ylivoimaisilta ja loman mahdolliset seuraukset kauhistuttavat. Tilastot kertovatkin, että eniten eroja syntyy juuri tammikuussa ja elokuussa. 

Vaikka loma oli onnistunut ja odotukset sille oli aika helposti täytettävissä, niin silti sain kiinni siitä tunteesta, kun loma ei mene niinkuin kuvittelee. Siitä pettymyksestä, ettei elämä ole niin helppoa, aurinkoista ja auvoista, kuin facebookin lomakuvat antavat ymmärtää. Lapsiperheessä loma onkin helposti jankuttamista, rajoittamista ja kyllä itkemistäkin. Eilen mietin, miten vaikeaa voikaan olla aamupuuron syöminen! Tai omien vaatteiden korjaaminen lattialta. Ja miten väsynyt olen tähän papukaijana olemiseen, joka kaiken lisäksi menettää aika ajoin hermonsa. 

Tärkeää on, ettei loma olisi vain törmäilyä. Vai pitäisikö puhua loman sijaan yhdessäolosta? Sillä sitähän loma on, aikaa olla yhdessä. Törmäysten ja etäisyyden jälkeen täytyy luoda ja etsiä myös kohtaamisen ja yhteyden hetkiä, rakentaa suhdetta toiseen. 

Tämäkin puoli on elämässä tärkeää ja myös sille pitää olla oma tilansa ja paikkansa. Rajat ja erillisyys ovat läheisyyden edellytys. Elämään kuuluvat myös kielteiset puolet ja kaikkein raskainta on olla aina aurinkoinen. Tiedän sen itse aivan liian hyvin. Tärkeää on, ettei loma olisi vain törmäilyä. Vai pitäisikö puhua loman sijaan yhdessäolosta? Sillä sitähän loma on, aikaa olla yhdessä. Törmäysten ja etäisyyden jälkeen täytyy luoda ja etsiä myös kohtaamisen ja yhteyden hetkiä, rakentaa suhdetta toiseen. 

Miksiköhän on niin vaikea hyväksyä, että molemmat puolet kuuluvat hyvään lomaan ja hyvään elämään? Mikä saa kaipaamaan johonkin ihmeelliseen utopiaan, jossa ei ole ristiriitaisia toiveita, pahaa mieltä tai erimielisyyksiä?  

Tästä artikkelista voi parisuhteessa olevat poimia eroasiantuntija Marika Rosenborgin vinkit parempaan lomaan. Sen eteen työskentelyn voi aloittaa heti, vaikka arki olisikin jo alkanut. Hyvä loma pohjustetaan nimittäin arjessa. Laatuaika on nimittäin turhaa haaveilua, jos yhteys arjessa on katkennut. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Mistä hyvä mieli, kokonaisvaltainen hyvä olo suhteessa syntyy?

Itselleni hyvä mieli syntyy monestakin asiasta: yhteyteen pyrkimisestä, kumppanuuden tunteesta, kunnioituksesta puolin ja toisin, siitä että tunnen olevani ymmärretty, nähty ja hyväksytty. Kun muun muassa nämä asiat ovat kunnossa, on oloni rauhallinen, sitoutunut ja tasapainoinen eikä suhteen tilaa tarvitse jatkuvasti puntaroida vaan ”Tässä nyt eletään ja mennään yhdessä eteenpäin”.

Erityisenä kirsikkana parisuhteen kakun päällä näen paluun keskinäiseen läsnäoloon. Läsnäoloa on se, että ollaan tässä ja nyt – aistien äärellä. Kun on oikein läsnä itselle ja toiselle, ei oikeastaan ole aikaa, on vain tämä hetki, jossa kaikki on hyvin.

Aistien äärellä oleminen toisen kanssa on ihokosketusta, jotain maisteltavaa ja tuoksuteltavaa, se on katsetta ja kuulevia korvia.

Hakeudumme usein automaattisesti läsnäoloon. Seksi voi tarjota ruokaa kaikille aisteille, ehkä se usein koetaankin niin merkityksellisenä ja miellyttävänä asiana. Millaista seksielämänne on, jos aisteja ajattelet? Tarjoaako se aistien ilotulitusta vai erämaavaellusta tai jotain siltä väliltä?

Aistien äärellä oleminen voi parisuhteessa tarkoittaa muutakin. Yhteinen tekeminen, yhteiset kokemukset voivat saatella läsnäoloon. Yhdessä katsottu elokuva, yhdessä syöminen, kävelylenkki metsässä, kahdenkeskinen saunahetki.. esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

Tässä voisi miettiä vastakohtaakin. Sitä miten ajatus aistien äärellä olemisesta ja läsnäolosta liittyy parisuhteen huonovointisuuteen. Ehkä jos aistien äärellä ollaankin huonossa suhteessa jollain tavalla tai monella tavalla väärin, itselle väärällä tavalla?

Oikeanlaisen ihmisen kanssa elämä voi olla nautinnollinen aistimatka. Jos parisuhde tuottaa enemmän pahaa mieltä kuin hyvää oloa, on ehkä aika tehdä jotain? Ihan oman itsen vuoksi.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat