Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Jasmine Waheed, Unsplash

14. helmikuuta. Ystävänpäivä, alla hjärtans dag, Valentine`s day. Sydämiä, suklaata, vaaleanpunaista ja kaikenlaista ihanaa. Päivä, jossa on monta kaunista ja hyvää asiaa. Ensinnäkin se kääntää katseemme rakkauteen. Oli se sitten romanttista tai toverillista. Saamme tärkeän muistutuksen katsoa toiseen ihmiseen sekä siihen mitä hyvää hänessä on ja mitä hän meille merkitsee. Se antaa myös erinomaisen tekosyyn. Tekosyyn keskittyä siihen erityisen paljon. Antaa luvan olla lähes vastenmielisen rakastunut, kiitollinen ja onnellinen. Luvan kyllästää itsensä rakkaudella ja siihen liittyvillä asioilla. Lisäksi se antaa luvan panostaa noihin suhteisiin, joihin katseemme on kääntänyt. Tekosyyn raivata kalenterista erityistä aika noille ihmisille, tehdä jotain yhdessä. Mahdollisuuden muistaa kortein, lahjoin, halein tai suukoin meille tärkeitä henkilöitä. Se on arvokasta ja kaunista.

Toisaalta ystävänpäivä myös tosiaan kääntää katseemme rakkauteen, toisiin ihmisiin sekä siihen mitä he meille merkitsevät. Se antaa tekosyyn kyllästää itsensä rakkaudella sekä viettää aikaa rakkaimpien kanssa. Se tekee sen kaiken saman olit sitten onnellinen tai onneton. Ystävänpäivä ei tarjoa armahdusta hänelle, joka kokee yksinäisyyttä eikä välttämättä hengähdystaukoa sille, jolle oma suhde tai suhteet tuntuvat pahalta. Sydämet, vaalenpunaiset hötöt ja kaikkialta pursuava onni sekä rakkaus seuraavat helposti myös, silloin kun sitä ei arkeensa kaipaisi. Silloin kun se muistuttaa vain siitä mikä ei ole niin kuin tahtoisi.

En sano, että jokainen sinkku tai yksin elävä olisi ystävänpäivänä onneton. Eivät kaikki kaipaa täksi päiväksi vierelleen kumppania tai ystävää. En myöskään sano, etteikö joillekin tämä päivä voisi tuoda helpotusta muutoin vaikeaan rakkaussuhde tai ystävyys-tilanteeseen. Enkä sanoa, että jokainen, jolla on toivomansa kumppani tai ystävä, olisi tänään onnellinen. Ikävä kyllä ei. Joskus jo omat korkeat haaveemme tälle päivälle voivan tuhota sen mahdollisuuden. Sen kuitenkin sanon, että joku on vastoin tahtoaan yksin ja onneton tänäänkin. Ja kaikille, jotka niin tuntevat, tahdon sanoa, että ette ole sen tunteen kanssa yksin. On monia, jotka jakavat tuon tunteen tänään. Kuitenkin onneksi, lopulta, voi tämäkin olla vain yksi päivä muiden joukossa. Päivä, joka ei mittaa mennyttäsi, ei nykyisyyttäsi, ei tulevaasi, eikä missään nimessä sinua. Tämä on vain päivä. Ajanjakso, jona pallomme kerran pyörähtää akselinsa ympäri. Olet yhtä upea ja arvokas myös sen aikana ja sen jälkeen.

Ja kaikille, joita tämä päivä koskettaa iloisesti, kannustan niin ikään muistamaan, että kyse on päivästä siinä missä muulloinkin. Ota siis ihmeessä tekosyyn mahdollisuudesta kiinni ja keskity sekä panosta rakkauteen, romanttiseen tai toverilliseen, mutta älä anna sen tekosyyhyn tarttumisen jäädä vain tähän päivään. Uskalla pysähtyä katsomaan, ihailemaan sekä kiittämään toisesta ihmisestä/toisista ihmisistä myös huomenna. Uskalla panostaa tärkeisiin suhteisiin myös muina torstai-iltoina. Ja uskalla kylpeä rakkaudessa ihan jokaisena päivänä. 

Siispä, mahdollisimman hyvää torstaita kaikille!

Lempein terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Sean Witzke, Unsplash

Joskus on niitä huonoja päiviä. Päiviä, kun kaikki menee pieleen ja ärsyttää. Päiviä, kun väsyttää ja ruokakaan ei maistu hyvältä. Päiviä kun kuulee ja näkee sitä sun toista ikävää tai turhauttavaa. Päiviä, kun ei saa nukuttua tai syötyä tarpeeksi. Päiviä, kun on liian kiire tai ei saa mitään aikaiseksi. Päiviä, kun seinät kaatuu, mieli kaatuu, voimat kaatuu, esineet kaatuu, itse kaatuu ja kaikki kaatuu. Päiviä, kun se kaikki purkautuu kiukkuna, itkuna, turhautumisena, suruna tai kotitöiden laiminlyönteinä. Päiviä, kun ei ole millään tavalla se esimerkillisin kumppani ja sekös vasta ärsyttää ja surettaakin.

Joskus on päiviä, kun kaikki on huonosti, itse mukaan lukien. Silloin tekee mieli kävellä pois. Kaikesta. Piiloon. Tai vaan rojahtaa sohvan nurkkaan ja sulkea silmät. Leikkiä, ettei olisikaan. Itseä tai aikaa. Sitä koko päivää.

Onni on silloin kumppani, joka ei katso vain kiukkua tai turhautumista, ei hermostuneena ravailua tai kotitöiden laiminlyöntejä. Kumppani, joka rauhassa saapuu seuraan sinne sohvan nurkkaan. Painaa pään rinnalle ja vaan halaa. On olemassa ja saapuu sinne ikäväänkin päivään. Näkee ja näyttää senkin taakse.

Aina elämä ei ole niitä hyviä päiviä, onnea ja autuutta. Mutta ei se haittaa, kyllä ne huonommatkin päivät voivat olla yhteisiä.

Kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Kelly Sikkema

Minulle tehtiin kysymys, mitä vastaisin otsikkoon "Lapsi parisuhteen voimavarana". Kysymyshän ei ole ihan helppo. Lapsihan vie kahdenkeskistä aikaa ja tuo uusia haasteita elämään. Me jaksamme kyllä ihmetellä kuinka olemme onnistuneet saamaan aikaan niin upean tyypin. Mitä se sitten tarkoittaa noin niinkuin konkreettisesti?

Minulle parhaiten tulevat mieleen hetket, kun minulla menee hermo puolisooni. Useimmiten se on taaperoni, joka hakee kädestä pitäen paikalle toisen riitelijän ja huomauttaa, että nyt on pyydettävä anteeksi. Enhän minä voi olla enää vihainen silloin kellekään.

Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Tässä yksi päivä taapero ehdotti, että minä ja isä korjaisimme yhdesssä hänen pyöränsä, kun joku oli ärsyttänyt äitiä. Pieni tyyppi on ottanut päiväkodin opit käyttöönsä ja rauha saapuu kotiin alta aikayksikön. Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Taapero myös muistaa aina saadessaan suukkoja isältään muistuttaa, että äiti kaipaa niitä kanssa. Puhumattakaan siitä riemusta, mikä on joulukadun avaisissa, ensilumen leijailessa tai lakanoita viikatessa. Kyllä se lapsi on parisuhteen voimavara, kun sille osaa antaa tilaa.


Terveisin, Ulla 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, edit Mio

Tänään haluan haastaa sinua. Olet varmasti joskus miettinyt millaisen kumppanin haluaisit. Millainen hän olisi, mitä hän tekisi, miten hän olisi suhteessa. Kenties olet joskus myös verrannut mahdollista kumppaniasi tuohon ihannekuvaasi; asioita joita hänessä on ja joita hänestä uupuu, tai asioita joita et olisi halunnut hänessä olevan. Olet myös voinut huomata kuinka kumppanisi muuttuu vuosien varrella. Kuinka jokin ominaisuus hänessä hitaasti katoaa ajan myötä ja kuinka uusia löytyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään haluaisin kuitenkin haastaa sinua katsomaan myös itseäsi. Katsomaan itseäsi toisen kumppanihaaveiden näkökulmasta.

Pyydän, että katsot ensin itseäsi miettien, missä asioissa sinä voisit olla toisen ihannekumppani. Näkemään sinussa ne ominaisuudet joita toinen voisi kumppaniltaan haaveilla. Sillä niitä sinussa on varmasti useita. Monta asiaa, jotka voivat tehdä sinusta jollekin ihannekumppanin. Uskalla nähdä se hyvä itsessäsi.

Sen jälkeen pyytäisin sinua katsomaan turvallisesti myös omaa vajaavaisuuttasi. Uskaltamaan myöntää, ettet ole täydellinen, eikä se haittaa. Uskaltamaan sallia se mahdollisessa kumppanissasi, mutta myös itsessäsi. Ymmärtää, ettet aina hylkää kumppaniasi vaikkei hän vastaakaan kaikkia aiempia haaveitasi tai vaikka hänestä löytyykin myös piirteistä, joista et niin pidä. Sama pätee myös sinuun. Uskalla luottaa, että vaikka et ole täydellinen ja vaikka sinussa on puolia, jotka eivät ole kumppanisi suosikkeja, niin sinusta voidaan silti pitää kiinni, sinua voidaan silti rakastaa enemmän kuin uskotkaan.

Kolmanneksi pyytäisin sinua tarkastelemaa myös niitä muutoksia, joita aika sinussa luo. Pohtimaan mitkä kauniit ja huomaavaiset eleet sinusta mahdollisesti pyyhkiytyvät ajan saatossa, kuinka sinä muutut suhteen edessä ja miten se voi vaikuttaa kumppaniisi sekä arkeenne. Tunnustaa ajan vaikutus myös itsessäsi, ja tarvittaessa työstää sitä.

Viimeiseksi haluaisinkin kysyä sinulta jotain. Kysyä, millainen ihannekumppani sinä siis olet? Entä oletko sellainen kuin haluaisit olla? Voisitko olla? Mitkä ovat hyvät puolesi ja missä tahtoisit kehittyä? Mistä sinun tulee muistaa pitää kiinni ja mistä päästää irti? Me emme ole kumppaneina täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Meillä on kuitenkin myös oikeus toivoa toiselta, ja samoin myös itseltämme, asioita sekä kehitystä. Voimme tehdä töitä sen eteen, että tiedostamme millaisia kumppaneita olemme. Hyväksyä vajaavaisuutemme, mutta pyrkiä hyvään. Pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään, että millainen ihannekumppani minä olen tänään?

Haastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat