Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Unsplash, Kelly Sikkema

Minulle tehtiin kysymys, mitä vastaisin otsikkoon "Lapsi parisuhteen voimavarana". Kysymyshän ei ole ihan helppo. Lapsihan vie kahdenkeskistä aikaa ja tuo uusia haasteita elämään. Me jaksamme kyllä ihmetellä kuinka olemme onnistuneet saamaan aikaan niin upean tyypin. Mitä se sitten tarkoittaa noin niinkuin konkreettisesti?

Minulle parhaiten tulevat mieleen hetket, kun minulla menee hermo puolisooni. Useimmiten se on taaperoni, joka hakee kädestä pitäen paikalle toisen riitelijän ja huomauttaa, että nyt on pyydettävä anteeksi. Enhän minä voi olla enää vihainen silloin kellekään.

Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Tässä yksi päivä taapero ehdotti, että minä ja isä korjaisimme yhdesssä hänen pyöränsä, kun joku oli ärsyttänyt äitiä. Pieni tyyppi on ottanut päiväkodin opit käyttöönsä ja rauha saapuu kotiin alta aikayksikön. Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Taapero myös muistaa aina saadessaan suukkoja isältään muistuttaa, että äiti kaipaa niitä kanssa. Puhumattakaan siitä riemusta, mikä on joulukadun avaisissa, ensilumen leijailessa tai lakanoita viikatessa. Kyllä se lapsi on parisuhteen voimavara, kun sille osaa antaa tilaa.


Terveisin, Ulla 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, edit Mio

Tänään haluan haastaa sinua. Olet varmasti joskus miettinyt millaisen kumppanin haluaisit. Millainen hän olisi, mitä hän tekisi, miten hän olisi suhteessa. Kenties olet joskus myös verrannut mahdollista kumppaniasi tuohon ihannekuvaasi; asioita joita hänessä on ja joita hänestä uupuu, tai asioita joita et olisi halunnut hänessä olevan. Olet myös voinut huomata kuinka kumppanisi muuttuu vuosien varrella. Kuinka jokin ominaisuus hänessä hitaasti katoaa ajan myötä ja kuinka uusia löytyy, niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään haluaisin kuitenkin haastaa sinua katsomaan myös itseäsi. Katsomaan itseäsi toisen kumppanihaaveiden näkökulmasta.

Pyydän, että katsot ensin itseäsi miettien, missä asioissa sinä voisit olla toisen ihannekumppani. Näkemään sinussa ne ominaisuudet joita toinen voisi kumppaniltaan haaveilla. Sillä niitä sinussa on varmasti useita. Monta asiaa, jotka voivat tehdä sinusta jollekin ihannekumppanin. Uskalla nähdä se hyvä itsessäsi.

Sen jälkeen pyytäisin sinua katsomaan turvallisesti myös omaa vajaavaisuuttasi. Uskaltamaan myöntää, ettet ole täydellinen, eikä se haittaa. Uskaltamaan sallia se mahdollisessa kumppanissasi, mutta myös itsessäsi. Ymmärtää, ettet aina hylkää kumppaniasi vaikkei hän vastaakaan kaikkia aiempia haaveitasi tai vaikka hänestä löytyykin myös piirteistä, joista et niin pidä. Sama pätee myös sinuun. Uskalla luottaa, että vaikka et ole täydellinen ja vaikka sinussa on puolia, jotka eivät ole kumppanisi suosikkeja, niin sinusta voidaan silti pitää kiinni, sinua voidaan silti rakastaa enemmän kuin uskotkaan.

Kolmanneksi pyytäisin sinua tarkastelemaa myös niitä muutoksia, joita aika sinussa luo. Pohtimaan mitkä kauniit ja huomaavaiset eleet sinusta mahdollisesti pyyhkiytyvät ajan saatossa, kuinka sinä muutut suhteen edessä ja miten se voi vaikuttaa kumppaniisi sekä arkeenne. Tunnustaa ajan vaikutus myös itsessäsi, ja tarvittaessa työstää sitä.

Viimeiseksi haluaisinkin kysyä sinulta jotain. Kysyä, millainen ihannekumppani sinä siis olet? Entä oletko sellainen kuin haluaisit olla? Voisitko olla? Mitkä ovat hyvät puolesi ja missä tahtoisit kehittyä? Mistä sinun tulee muistaa pitää kiinni ja mistä päästää irti? Me emme ole kumppaneina täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Meillä on kuitenkin myös oikeus toivoa toiselta, ja samoin myös itseltämme, asioita sekä kehitystä. Voimme tehdä töitä sen eteen, että tiedostamme millaisia kumppaneita olemme. Hyväksyä vajaavaisuutemme, mutta pyrkiä hyvään. Pysähtyä säännöllisin väliajoin miettimään, että millainen ihannekumppani minä olen tänään?

Haastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash

Kerätään kaikki muistot exästä ja yhteisistä ajoista. Laitetaan kasaan ja sytytetään palamaan. Tai juodaan ja rellestetään niin kauan, että koko suhde painuu unholaan.

Elokuvista tutut tavat käsitellä suhdetta eron jälkeen tuntuvat minulle niin kovin vierailta. Kirjoitin viime viikollakin siitä kuinka tahdon mielummin erota niin,  että vielä rakastan. Samoin en myöskään eron jälkeen tahdo painaa suhdetta tyystin unholaan tai maalata mustilla väreillä. Tahdon muistaa myös sen kauniit ja rakkaat hetket. Olla niistä kiitollinen.

Päästääksen yli erosta täytyy joskus kuitenkin muistuttaa miksi se oli oikea ratkaisu. Kaivaa ne negatiivisetkin puolet esiin. Jättävänä osapuolena se voi olla helpompaa, mutta jopa merkityksellisempää se saattaa olla silloin, kun on jätetty. Sen haasteista ja tärkeimmistä oivalluksista kirjoitinkin, kun tänä kesänä suhde päättyi kumppanini toiveesta.

Olen jo pitkään yhdistänyt, itselleni tyypilliseen tapaan, listoja kirjoittamalla sen ristiriidan, että tahdon muistaa suhteen hyvät hetket, mutta samaan aikaan myös työntää ne hetkeksi sivumpaan ja muistaa sen sijaan suhteen haasteet sekä kivut. Olen tehnyt sen kirjoittamalla ylös niin hyvät ja kauniit hetket kuin ne kivutkin. Joka kerta, kun mieleeni on vyörynyt ne exän ihanimmat piirteet tai suhteen kauniit sekä onelliset hetket, olen kirjoittanut ne ylös. Laittanut paperille ja säilyttänyt tuota paperia syvällä kaapin perällä. Sen sijaan paperia, johon aina sen perään olen kirjoittanut kaksinverroin syitä siiheen miksi ero oli hyvä ratkaisu tai mikä suhteessa oli haastavaa, olen säilyttänyt alkuun näkyvillä. Siinä aivan käden ulottuvilla, muistuttamassa. Sen olen kaivanut esiin kun tuska on yltynyt tai epäillys koputtanut. Sitä olen lukenut, kun jo ylös kirjatut kauniit asiat hiipivät takaisin mieleen.

Nuo listat ovat auttaneet laittamaan kauniit hetket tarvittaessa luottavaisin mielin sivuun. Ne ovat auttaneet erojen alussa keskittymään haasteisiin ja ongelmiin, jotta pääsisi ylitse. On voinut luottaa, että sitten aikanaan voi taas turvallisin mielin kaivaa esiin myös ne kauniit asiat, lukea suhteen hyviä puolia. Ylitse päästyään muistaa, miksi suhteessa kuitenkin oli ja mitä kaunista se elämään antoi.

Tuon saman olen tehnyt myös niille muistoesineille, jotka elokuvissa poltetaan. Valinnut niistä rakkaimmat ja laittanut muistolaatikon kaukaisimpaan nurkkaan. Tiennyt, että joskus sitäkin aarretta voi katsoa neutraalimpana osana omaa historiaa. Osana jotain kaunista ja hyvää, joka oli vaikkei se kestänytkään.

Suhde saa näyttää kauniilta myös eron takaa katsottuna. Eikä suhteen tai entisen kumppanin hyvien puolien muistamisen tarvitse tarkoittaa ikuista haaveilua takaisin. Asiat voivat olla merkityksellisiä ja kauniita vaikka ne päättyisivätkin. Historiaa voi arvostaa ja ihailla vaikka kulkisikin eteenpäin. Eron ei siis tarvitse pyyhkiä sitä kaikkea suhteen mennyttä pois vaan olla osa alati muovautuvan elämän jatkumoa; yksi usi vaihe, yksi uusi muutos.

Kannustavin terveisin, Mio

Kommentit (2)

Vierailija

Moi Mio!

Kommentoinkin viimeksi heinäkuussa, vaikka pitkin kesää ja syksyä oonkin sun tekstejä lukenu. Nää on ollu tärkeitä ja merkityksellisiä, osa kun suoraan omasta kynästä.

Tuntuu lohdulliselta, jopa onnelliselta, lukea samanlaisista kokemuksista ja ajatuksista. Osaat pukea tunteet ja elämän hetket sanoiksi niin kovin hyvin kiitos. Viime viikon tekstin itseasiassa jaoin entiselle kumppanilleni. Erosimme keväällä, asiat on nyt molemmilla paremmin kuin aiemmin. Katkeruudelle ei oo syytä, on vain muistoja. Niille jokaselle löytyy lopulta se oma aikansa ja paikkansa mielestä, sydämestä tai muistolaatikosta.

Oot siisti!

Siunausta - kaikki käy vielä hyvin! 💚

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Hei!

Ihanaa, että laitoit viestiä. On ilo kuulla, että teksteistä on ollut hyötyä. Se tekee onnelliseksi. On ilo olla näiden kautta taipaleella mukana. Vertaistuella on väliä. Myös sillä, että jaat.

Ja ihanaa, että teillä menee nyt paremmin. Kaikki löytää varmasti vielä paikkansa! Kaikki kääntyy vatmasti hyväksi. Siitä olen varma. Ihan meille kaikille!

Kiitos, että olet, luet ja kirjoitat. Kaikkea kaunista sekä siunausta päiviisi 💚

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mikko Huotari

Perheneuvoja Anne Anttonen on kirjoittanut hienon tekstin otsikolla ”Jos parisuhde on kahden kauppa, mihin kolmatta tarvitaan”. Luin tekstin pariinkin kertaan, koska se sisälsi asioita, joista kuulin ensimmäistä kertaa ja tajusin, että nyt tässä on asiaa, jota todella haluan pohtia lisää. Anne kuvasi parisuhdetta, jos oikein ymmärsin ”siksi kolmanneksi osapuoleksi”.

Ajatus parisuhteesta kolmantena avaa minulle ihan uuden parisuhdemaiseman. Puhutaan paljon siitä, että parisuhteessa on hyvä olla kaksi itsenäistä, omilla jaloillaan seisovaa ja itsestä vastuuta kantavaa ihmistä. Olen kyllä ymmärtänyt tämän, mutta en ihan sitä, miten läheisyys-etäisyysjuttu asemoituu tuohon.

Minä olen minä ja sinä olet sinä ja yhteinen tonttimme tai kohtaamispaikkamme on parisuhde. Näin kun ajattelen, ymmärrän. Parisuhde on paluuta kerta toisen jälkeen tuon kolmannen ääreen, etääntymistä ja lähentymistä. Jos on jo lapsena ollut kokemusta siitä, että on saanut kokemuksen siitä, että on itse kolmion yksi osanen, on ehkä helpompi mieltää itsensä parisuhteeseen. Kolmio tässä tarkoittaa äidin ja isän suhdetta, jossa lapsella on oma paikkansa. Jos ei ole ollut toista vanhempaa tai vaikka sisaruksia, voi lähtökohtaisesti olla hankala mieltää itsensä parisuhteeseen ja parisuhteen alueeksi, joka on kuin puutarha, joka kaipaa hoitamista.

Suurin henkilökohtainen oivallukseni on se, mitä tarkoittaa vastuunotto parisuhteesta. Moni pohdiskelee sitä, mitä vielä voisi tehdä parisuhteesta eteen. Se toinen loistaa poissaolollaan ja vastaanotolle hakeutunut haluaa saada lisäeväitä suhteen hoitamiseen.

Jo lähtökohtaisesti tuossa on jotain pielessä. Hyvin moni tuskailee sitä, ettei puoliso halua tehdä suhteen eteen töitä vaan on hyvin itsekäs ja ajattelematon, touhuaa omiaan eikä anna huomiota yhteisille asioille.

Jos ajattelee suhdetta kolmantena osapuolena, on selvää, että se joka vähät välittää parisuhteesta, ei välitä pitää huolta yhteisestä kohtaamisalueesta. Toki kyse voi olla muustakin kuin välinpitämättömyydestä. Uupunut, väsynyt tai muuten huonosti voiva ihminen jaksaa huonosti hoitaa itseään eikä hänelle ehkä jää (väliaikaisesti) panoksia suhteen hoivaamiseen. Joku on jo niin loukkaantunut ja etäällä, ettei häntä kiinnosta tai kynnys yhteiselle alueelle on jo liian korkea. Kysymys voi olla myös silkasta kykenemättömyydestä, viittaan nyt edellä esitettyyn kolmionäkökulmaan.

Joskus sen kolmannen sijan ottaa toinen ihminen, työ, harrastus, joku joka kiinnostaa enemmän kuin parisuhde. Se joka vielä haluaa hakeutua parisuhdekuplaan, kärsii valtavasti, kun toinen on poistunut parisuhteesta. Parisuhde tavallaan on, mutta sitä kannattelee kahden sijasta yksi.

Itselleni syntyi mielikuva paikasta, johon molempien tekee mieli tulla virkistäytymään ja iloitsemaan yhteydestä, yhteisestä hyvästä, rakkaudesta ja kaikesta, mitä siihen liittyy. Kun toinen ei ymmärrä paikan tärkeyttä, käy toinen vähän väliä katsomassa tyhjyyttä – tänäänkään hän ei tullut ja ikävä, suru ja tyhjyys sisällä alkavat kasvaa. Tuttua?

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat