Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kummius on vierellä kulkemista ja hengellistä matkakumppanutta. Se kaikki voi olla osa myös mitä tahansa ihmissuhdetta. Kuva: Kenelle Hayes, Unsplash

Toissa viikolla kirjoitin kummiudesta. Tänään tahdon tarkastella sitä aivan erityisesti yhden kummisuhteeni näkökulmasta. Kummisuhteen, jossa kummilapseni ei ole suinkaan lapsi vaan nykyinen kumppanini

Tapasin kumppanini kanssa viime syksynä teologian opintojen aloittamisen yhteydessä. Jonkin ajan kuluttua hän kysyi tahtoisinko ryhtyä hänen toiseksi kummikseen, kun hän jossain vaiheessa liittyy elämänsä ensimmäistä kertaa kirkkoon ja saa näin ollen kasteen sekä tulee konfirmoiduksi. Olin otettu ja innoissani. Suostuin. Hetkeä myöhemmin sain myös alkaa kutsua häntä tyttöystäväkseni. Ystäväni nauroivat tulisiko hänestä näin ollen jossain kohtaa kummityttöystäväni.

Tammikuussa juhlittiin iloista juhlaa. Kumppanini sai kasteen ja konfirmoitiin. Seurakunta sai uuden jäsenen ja minä uuden kummisuhteen. Kumisuhteen joka on minulle yhtä arvokas kuin jokainen kummi- ja kummasuhteeni. Kummisuhteen, joka jokaisen muun tavoin on elinikäinen ja pysyvä. Suhteen, josta niin ikään täytyy pitää huolta.

Kummius tuo omanlaisen twistinsä parisuhteeseemme. Kummius ei tarkoita, että olisin suhteessa hengellisesti kypsempi. Vaikka kummin tehtävä on huolehtia myös kristillisestä kasvatuksesta, en lastenkaan kohdalla koe olevani kristillisenä kasvattajana hengellisesti kypsempi tai suurempi. Olen kristillinen matkakumppani. Yhteisellä hengellisellä matkalla. Matkalla, jossa kumpikin varmasti oppii sekä kasvaa. Myös toinen toiseltaan.  

Kumppanini kutsuminen kummityttöystäväkseni, sekä se, että hän voi viitata minuun kummisetänään, tuovat huvittavia hetkiä ja huumoria erilaisiin tilanteisiin. Kuitenkin samaan aikaan se muistuttaa jostain tärkeästä. Se muistuttaa siitä, ettei kummisuhde ole aina aikuisen ja lapsen välinen suhde. Kummisuhde on jotain omaa, mikä ei ole sidottu ikään tai muihin ihmisten välisiin suhteisiin. Samalla kummisuhteemme muistuttaa myös siitä, että meistä jokainen voi olla hengellinen matkakumppani läheiselleen. Meidän suhteessamme matkakumppanuus konkretisoituu kummisuhteessa, mutta se voisi olla totta muutoinkin. Toistemme kummityttöystäväksi ja kummisedäksi kutsumisen humoristisuus sekä kummisuhteen tuomat erilaiset perinteet esimerkiksi juhlapyhinä ja kummipäivänä ovat vain meille hyviä muistutuksia myös tuosta hengellisestä matkakumppanuudestamme. Mikä voisi saada teidät mahdollisesti muistamaan omanne?

Yhdessä kulkevin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuva: Tuula Kojo-Gregoriadis

 

Parisuhteesta puhutaan nyt paljon. Se on hyvä asia monessakin mielessä, mutta myös siksi, että ehkäpä julkinen puhe auttaa meitä puhumaan keskenämme mitä meille parina kuuluu.

Puhuminen ei ole helppoa. Aina ei saa otetta siitä, mistä edes pitäisi puhua. Tuttua on – myös minulle – se, että hiljaa olemisella  luulemme suojelevani suhdetta, mutta ajaudumme kauemmaksi toisistamme

Viime viikolla Hesarissa  julkaistiin kiitettävän kattavasti tietopaketti kiintymyssuhteiden vaikutuksista tämän hetkiseen parisuhteeseeni. Artikkeli muistutti minua siitä, että  tulin perineeksi luontaisen välttelevän kiintymyssuhteeni, koska tulin sellaisen perineeksi. Näin kävi monille muillekin suomalaisille. On ollut arvostettavaa olla reipas ja yksinpärjäävä. Ja vaikeuksissaan hiljaa – ettei tule vaivanneeksi toista. Parisuhteessa yksin pärjäämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Piintynyt pärjäämisen ja sinnittelyn imu vaatii pitkäjänteistä uudelleen opettelemista. Uudestaan ja uudestaan.

Onneksi monenlaisia uusia taitoja voi oppia koko elämän ajan. Ihan oikeasti. Läheisyyttä vaan on mahdoton opetella yksin. Parisuhteessa me olemme toisillemme läheisyyden opettajia ja moni meistä oppii luottamaan toiseen ihan vain elämällä yhdessä. Ja aika monet meistä tarvitsevat myös muita opettajia kuin oma puoliso.  Siksi mekin menimme vuosia sitten parisuhdekurssille. Ja kävimme useilla kursseilla.

Hanna Ranssi-Matikainen ja Kirsi Heikinheimo puhuivat Radio Suomessa maanantaina siitä, että että ihmiset eivät oikein tiedä, mistä lähtisivät hakemaan apua parisuhdeongelmiinsa.  Hannan ja Kirsin mainitsemien järjestöjen avioliitto- ja parisuhdekurssien lisäksi on hyvä muistaa kirkon perheneuvonta.  Sari- Annika Pettinen kirjoitti viime viikolla kirkon perheneuvonnasta hyvin kirkon kasvatus ja perheasioiden blogissa. Perheneuvontaa voi lämpimästi suositella – ja myös täällä vauva.fi: ssä kannattaa kääntyä perheneuvojien puoleen parisuhdeneuvolassa.

Parisuhteen matkalla maisemat vaihtuvat, kuoppaisen ja rikki menneen tien jälkeen aurinko voi taas paistaa ja on helpompi kulkea yhdessä. Rasittavaa ja opettavaista parisuhdematkalla on se, että aurinko ei paista joka päivä ja ylämäkien ja kuoppien yli on rämmittävä. Niin se on kaikilla. Jokaisella on suurempi tai pienempi kuoppa ja ylämäki vastassa.  Minkälaista kiintymyssuhde- ja kuoppa ja ylämäkihistoriaa oma puoliso kantaa mukanaan, siihen kannattaa tutusta. Parisuhteeseen kun me tuomme mukanamme koko eletyn elämämme ja sitten vielä vanhempiemme taakat ja oivallukset.

Menneisyyden haavat aukeavat  helpommin  yhdessä vaikkapa  perheneuvojan kanssa. Ammattilaisen ohjauksessa oma mäkinen maisema näyttää itseasiassa aika kauniilta – eihän tasainen maisema paljon miltään näytäkään.  

Aurinkoisin terveisin,

Minna

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Metsä voi olla monelle turvasatama. Kuva: Lukasz Szmigiel, Unsplash

Maailmassa jyrisee ja myrskyää. Elämässä tuulee ja tuivertaa. Siksi tarvitaan turvasatamia. Paikkoja ja kolosia, joissa on hyvä olla. Ihmisiä joiden kanssa kivut ja pelot voi laittaa syrjään, ja saa hengittää.

Minulle kumppanini kainalo on sellainen. Yksi turvasatamista. Paikka, jossa kaikki muu jää taa jos niin haluan. Mutta myös paikka, jonne voin tuoda kaikki kivut ja murheetkin. Hänen luokseen voin pitkän päivän päätteksi kömpiä juuri sellaisena kuin olen. Hänen luonaan saan itkeä, poikkoilla, levätä, pälpättää tai nauraa. Siinä saan olla ja hengittää. Ladata akkuja. Turvassa. Rauhassa.

Missä on sinun turvasatamasi? Löytyykö se kumppanin luota tai ystävän viereltä, vai kenties kotisohvalta tai lähimetsästä? Onko se harrastuspiirissä tai kirkon penkissä? Vai kenties monessakin paikka? Jos tiedät missä se on, niin pysähdy sitä miettimään esimerkiksi tänään. Pysähdy mettimään mitä se sinulle merkitsee. Pysähdy kiittämään ja nauttimaan.

Jos et tiedä mistä turvasatamasi löytää, niin katso hetkiin jossa on mahdollisimman hyvä olla. Niihin hetkiin, joissa voi hengittää tai joissa asiat voivat jäädä taa. Katso niihin hetkiin, joissa on edes vähiten turvaton olla. Toivon, että jostain sieltä voisit löytää jonkun turvasatamasi, ja että ennen sitä, voisit löytää edes jonkin vähemmän turvatoman sellaisen. Olet ansainnut sen, levon.

Turvallisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sulje puhelimesi, padisi ja tietokoneesi. Ota kuppi kuumaa ja istu rakkaimpiedi kanssa alas. Olkaa yhdessä, ihan rauhassa. Kuva: Nicole Honeywill, Unsplash

Elämä ja arki voivat olla joskus täynnä kiirettä ja stressiä. On suuria tunteita, paineita ja haasteita. Puhelin piippaa ja koko ajan täytyisi olla saavutettavissa. Työt saattavat valua kotiin tai vapaa-aikakin muuttua akataulutetuksi kaaokseksi. Juostaan paikasta toiseen tai näpytellään menemään kunnes lamaantuneena romahdetaan sänkyyn tai sohvan pohjalle. Kumppani jää lähes huomiotta, luultavasti itsekin sekä mahdollisesti muutkin perheenjäsenet. Se kaikki taas lisää stessiä ja mahdollista syylisyyden tunnetta entisestään. Entä jos silloin, entä jos nyt, laittaisitkin sen kaiken tauolle?

Takanani on pari monin eri tavoin raskasta viikkoa ja viime päivinä olen erinäisistä syistä huomannut olevani puhelimella alinomaan. Kuvitellut, että se tarkkaaminen saisi stressin, huolet, paineet ja laukkaavat ajatukset rahoittumaan. Väärässähän minä siinä olin. Niinpä tänään suljin puhelimesta ilmoitukset ja siirsin eniten vilkuillut sovellukset kaikista kaukaisimmalle välilehdelle. Läppärin jätän hyllyyn ja velvollisuudet siirrän paperille kirjartuna ensi viikkoon. Pistän kaikki paineet, velvollisuudet ja kaaokset hetkeksi tauolle. Ansaitsen sen. Suhteeni asaitsee sen.

Stressaantuneena, uupuneena ja kaikenlaisten puuhien ja tunteiden keskellä ei useinkaan pysty olemaan parasta itselleen tai muille. Joskus ei edes erityisen hyvä. Huonoja hetkiä saa olla eikä aina todellakaan tarvitse olla täydellinen. Joskus kuitenkin ansaitsemme tauon. Sanoisin, että jopa useammin kuin uskommekaan. Tauon niistä paineista, jotka siirtävät meidät pois itseltämme sekä tärkeiltä ihmisiltämme stressin, kiireen ja poissaolon maailmaan. Ansaitsemme aikaa, jolloin voimme olla läsnä itsellemme sekä toisillemme. Ilman mitään muuta.

Mitä jos tänään siis laittaisitkin puhelimesi ilmoitukset pois, sovellukset piiloon, velvollisuudet kalenterin väliin ja laukkuun sekä kaikenlaiset murheet myöhemmin käsiteltäviksi? Mitä jos hetken keskittyisit vain itseesi, rakkaimpiisi ja teille tärkeisiin asioihin? Pienen hetken, tämän illan tai vaikka koko viikonlopun ajan. Olet ansainnut sen. Suhteenne on ansainnut sen.

Hiljentyvin terveisin, Mio

Kommentit (2)

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niinpä! Hieman oon miettiny, että josko jättäisikin piiloon tyystin. Käy itse katselemassa, kun siltä tuntuu tai tarve vaatii. Kuinkakohan paljon energiaa oikein jäisikään kaikkeen muuhun.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat