Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Jan Kahanek, Unsplash

Hyvät ja huonot puolet. Plussat ja miinukset. Listoja joita moni tekee suhteen eri vaiheissa. Minä olen usein harrastanut niitä erityisesti eron jälkeen. Muistaessani kauniin asian exästäni, kirjoittanut sen ylös, mutta samalla kirjoittanut toiseen listaan vähintään yhden syyn miksi on hyvä, että erosimme.

Ongelmana kuitenkin on se, että aiemmin olen ollut jättävä osapuoli. Lista on ollut ikään kuin vain muistuttamassa, että tein oikean ratkaisun. Muistuttamassa, että tämä oli loppuun asti mietitty ratkaisu. Muistuttamassa, että miinukset tosiaan painoivat plussia enemmän, että on parempi näin. Kivusta huolimatta.

Nyt en ole jättävä osapuoli. Nyt olen tehnyt tuon listan monet kerrat aiemmin suhteen vaikeissa hetkissä vain huomatakseni, etteivät minukset missään nimessä paina plussia enemmän. Todennut monet kerrat, että on suuremmat syyt jäädä ja yrittää; rakentaa ja kehittää suhdetta. Nyt listassa ei ollut tarpeeksi miinuksia. Se tuntui vain ilveilevän minulle. Muistuttavan kuinka vakaasti olisin tahtonut vielä yrittää.

Sitten kuitenkin oivalsin, että on yksi syy ylitse muiden. Yksi syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voisivat koskaan painaa. Se, että hän päätti jättää minut. Se, että hänelle miinukset painoivat enemmän. Että, hän valitsi ennemmin elämän ilman minua kuin minun kanssani. Se on syy, joka pyyhkii merkityksen kaikista syistä jatkaa ja yrittää. Se on syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voivat koskaan painaa. Sen minä kirjoitin lukemattomissa muodoissa yhä uudestaan ja uudestaan. Muistuttamaan, että ehkä tosiaan oli parempi näin. Jopa minullekin. Sillä ansaitseehan jokainen ihmisen, joka tahtoo pitää meistä kiinni, joka on onnellinen kanssamme.

Toipuvin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Aaron Blanco Tejedor / unsplash.com
  1. Katsottaessaan juhannusyönä supermarkettiin, imurinvarteen tai lastenhuoneeseen, voi nähdä nykyisen puolisonsa.
  2. Jos kesäyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle, saa aamulla vaihtaa lakanat ja pestä taas pyykkiä.
  3. Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännen ojan kohdalla mökkinaapurit tekevät lastensuojeluilmoituksen.
  4. Kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan alasti, voi nähdä poliisin ja putkan.
  5. Jos nukkuessa on vasemman jalan sukka väärinpäin jalassa, on kyseessä ihan tavallinen arkiyö - ei juhannus.
  6. Se, mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva taapero on todennäköisesti tehnyt jotain pahaa.
  7. Kun juhannusyönä unohtaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista legopalikkaa, jotka on poimittu taas seitsemän kertaa olohuoneen lattialta, tulee yöllä unessa päänsärky vastaan.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pablo Heimplatz, Unsplash

"Meidän suhde alkaa tuntua liian arkiselta."

Lause, jonka moni on varmasti kuullut tai ajatellut jossain kohtaa suhdetta. Arki ja tavallisuus on saapunut suhteeseen. Alun huuma tuntuu jääneen taa ja sitä kaipaisi takaisin. Mitä silloin tehdä?

Täysin ei alun huumaa voi saada takaisin. Ette ole toisillenne enää samalla tavalla vieraita ja uusia. Ensisuudelmaa ei koeta kuin kerran ja jokin kutkutus katoaa, kun tietää että toisen kanssa voi ja saa olla.

Jollain tavalla se kaikki alun kimmellys on kuitenkin olemassa yhä. Koskaan emme tunne toista täysin vaan aina voi oppia toisesta uutta. Toinen on myös yhä juuri niin uskomattoman upea löytö kuin alussakin. Suudelmista puolestaan voi tehdä merkityksellisiä myös muulloinkin kuin ensimmäisellä kerralla ja jotain hienoa on siinäkin, että toinen valitsee olla kanssasi joka päivä uudestaan. Mutta miten tämän kaiken muistaisi? Miten saisi nähtyä turhan arkisuuden taa?

Jollain tavalla se kaikki alun kimmellys on kuitenkin olemassa yhä.

Keksin aikoinaan minä-päivien ohelle ajatuksen me-päivistä. Säännöllisistä päivistä, jotka varaamme kumppanini kanssa vain meille. Päiviä, jolloin ei saa tehdä kotitöitä, keskustella vastuista tai miettiä velvollisuuksia. Hetkiä treffeille ja erityiselle ajalle. Päiviä joiden sisällön voi sopia yhdessä tai vuorotellen. Me olemme päätyneet vuorottelemaan. Siihen, että joka toinen kerta minä mietin mitä tahtoisin kumppanini kanssa tehdä ja joka toinen kerta päätöksen tekee hän. Näin myös voimme oppia toisistamme uutta. Yllättyä, kun toinen valitseekin puuhan ja kohteen, jota emme olisi koskaan osanneet odottaa. Päästä jälleen uuden äärelle, sillä yhdessä nautiskelu ja seikkailu voi tuoda kaivatun mausteen takaisin arjen keskelle.

Mikäli päädytte kokeilemaan me-päiviä (tai minä-päiviä) niin olisi mukava kuulla mitä pidätte ja mitä päädyitte puhaamaan. Kerron itsekin miten meillä kokeilu etenee.

Tutkailevin terveisin, Mio

P.s. Mikäli me-päivien ojelle kaipaa suurempaakin twistiä niin voi kokeilla esimerkiksi ikävä-viikkoa, jolloin toista ei nähdä eikä olla yhteykssissä. Antaa tilaa onnelliselle ikävälle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mikko Huotari

Elätkö suhteessa, jossa sinua kohdellaan monella tavalla huonosti?

Oletko parisuhteessa ihmisen kanssa, joka viis veisaa sinusta tai tarpeistasi?

Oletko toiselle ilmaa ja ihan sama, vaikka mille mutkalle taipuisit?

Odotatko ihmettä? - Sitä päivää kun toinen on muuttunut ja samanlainen kuin suhteen alussa.

Olen miettinyt paljon sitä, miksi moni jää huonoon suhteeseen eikä pysty lähtemään. Itsekin olen taipuvainen jämähtämään paikoilleni, vaikka suhde olisi surkea ja järki sanoisi, että viisainta olisi lähteä. Joku koukku huonoissa suhteissa on.

Tämä voi olla tosi kaukaa haettu juttu, mutta voisiko kyse olla siitä, että etsiydymme sellaisten ihmisten kumppaneiksi, jotka ovat heijastumaa omasta sisäisestä maailmastamme? Tai ainakin haastaa katsomaan itseämme ja joko ottamaan vastaan toisen sanoman tai hylkäämään sen?

Selkokielisesti sanottuna…jos tyydyn suhteeseen, jossa kumppani ei vastaa unelmakumppaniani yhtään millään tavalla, on juntti ja karkeapuheinen, koenko syvällä sisimmässäni olevani arvoton parempaan suhteeseen. Jos toinen on likainen ja sotkuinen ja viis veisaa ympäristöstään, olenko sen arvoinen? Koenko olevasi ilkeiden sanojen arvoinen?

Etkö olekin sen arvoinen, ettei sinua jätetä henkisesti yksin, kohdella kaltoin, petetä ja anneta odottaa jotain, mitä ei ehkä koskaan tule. Jos et koe olevasi arvokas, saat mitä tilaat: sitä samaa vanhaa viestiä, joka peilautuu kumppanisi katseesta ja olemuksesta. Ei vika ole hänessä. Olet tilannut tuon ihmisen elämääsi, jotta voisit saada tilaisuuden työstää vanhoja kipujasi ja vääristynyttä minäkuvaasi.

Jos olet aina vaan yksin, onko sisälläsi ristiriitaa? Haluat parisuhteen ja kumppanin, mutta sisällä itsessä jokin ääni sanoo, ettet olekaan rakkauden arvoinen. Onko itsessä jotain sellaista keskeneräistä, mitä pitää vielä työstää? Työstettävää on aina, mutta tarkoitan nyt isoja minäkuvaan liittyviä asioita, tunnelukkoja ja niin edelleen.

Miksi siis, parisuhdemielessä, on tärkeää tutustua itseen, omiin tarpeisiin, siihen, kuka oikeasti on ja hyväksyä itsensä ihan kokonaan? Tärkeää on tiedostaa myös se, mitä viestiä itse tarjoaa sille toiselle. Hyväksytkö ja rakastatko ehdoitta vai korotatko omaa arvoasi pyrkimällä nousemaan toisen olkapäille?

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (1)

Käyttäjä9477
Liittynyt6.2.2018

Hyviä pointteja, itse olen miettinyt samaa. Todellisuudessa asiat kuitenkin sekoittuvat, harva on pelkästään sitä ja tätä ja tuota. Ajoittain hän voi tuottaa pettymyksiä mutta ajoittain olla hyvä puoliso. Olla sekähuono että hyvä samaanaikaan? Siinäpä pulma.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat