Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Annele Rantavuori

Tänään alkaa lapsen oikeuksien viikko. Viikon kunniaksi monet ovatkin vaihtaneet facebookissa profiilikuvakseen kuvan itsestään lapsena. Niin tein minäkin. Kuvan alla kiertää viikon tunnus: Lapsella on oikeus olla oma itsensä. Tärkeä viesti. Minä luen sen myös lupana olla keskeneräinen. Että saa kasvaa omaan mittaasi itselleen sopivaan tahtiin.

Viesti on tärkeä myös aikuisille. Kuinka moni aikuisista osaa ja uskaltaa olla omanlaisensa? Paljon siitä puhutaan, mutta se on ihan eri asia, kuin olla sitä mitä on. Ne ihmiset kyllä tunnistaa. Vapaa sielut, jotka mennä liihottavat omana itsenään. Ottavat tilansa, mutta eivät vie sitä muilta. Siitä heidät tunnistaakin. Vapaat sielut. Heidän ei tarvitse viedä tilaa muilta, eivätkä he toisaalta odota muilta itsensä kohottamista. 

Oman kokonsa löytänyt ihminen tietää, että vain omalla tavalla tulee hyvä. Siksi hän antaa toisen olla Sinä. Toisenlainen kuin Minä.

Sellaisen ihmisen lähellä on helppo hengittää, koska siinä on niin vapaata. Hän hoitaa oman tonttinsa, joten hänellä on varaa antaa toisen hoitaa omansa. Ja mikä tärkeintä hän antaa toisen hoitaa sen omalla tavallaan. Eri mieltäkin saa olla. Oman kokonsa löytänyt ihminen tietää, että vain omalla tavalla tulee hyvä. Siksi hän antaa toisen olla Sinä. Toisenlainen kuin Minä.

Juuri tämä on monien parisuhteiden haaste ja kompastuskivi. Kestää toisen erilaisuus ja erillisyys. Alun symbioosivaiheen jälkeen onkin edessä väistämättä itsenäistymisvaihe, jossa suhde muuttuu todemmaksi toisen tullessa näkyväksi kokonaisena, erilaisena. Alkaa kohtaaminen, joka mahdollistaa dialogian. Tai sitten monologi jatkuu valtataistelun siivittämänä kohti eroa. 

Filosofi Martin Buber on kuvannut kohtaamista todella osuvasti sanaparien minä - sinä ja minä - se avulla. Hänen mukaansa kohtaaminen on mahdollista vasta suhteessa, jossa toteutuu minä ja sinä, jonka myötä syntyy aito yhteys. Ymmärrän sen suhteena, jossa toisen erilaisuus on hyväksytty. Sen myötä kahden ihmisen välille on syntynyt vapaus olla, vapaus kasvaa. Dialogi on mahdollista vain kahden erillisen kanssa.

Kasvaminen on usein kasvua alaspäin. Tietoisuutta omista haavoistaan. Kykyä hyväksyä elämä myös keskeneräisenä.

Minä - se -suhteessa toinen on objekti, kontrollin alla. Hän tulee näkyväksi Minun katseeni, väistämättä valikoivan, kautta. Suhteesta puuttuu silloin yllätyksellisyys ja elävyys. Toisen on oltava sellainen, kuin hänet näen. Tai jopa sellainen, kuin tarvitsen. Silloin aito kohtaaminen pakenee, sillä askelmerkit ovat ennalta viitoitetut. Vapaus on mennyt. 

Ajattelen niin, että tämä on syvällinen tapa kuvata myös ihmisenä kasvua kohti itsenäisyyttä. Omilla jaloillaan tukevasti seisoessa toinen ei muodostaa uhkaa minuudelle. Eihän tietenkään elämä ole joko näin tai niin. Elämä on sotkuista, jossa kasvu tapahtuu ennemminkin piilossa. Kasvaminen on usein kasvua alaspäin. Tietoisuutta omista haavoistaan. Kykyä hyväksyä elämä myös keskeneräisenä.

Parhaimmillaan kasvu johtaa siihen, että annan toisten loistaa. Kestän toisten menestyksen, enkä ajattele sen olevan pois itseltäni. Tämä viikko kutsuu meitä erityisesti antamaan tilaa ja mahdollisuuksia lapsille, mutta ennenkaikkea turvaa. Että he voisivat loistaa, puhjeta kukkaan. 

Toivovaisin terkuin, Annele

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskaltaisinko kohdata sinut? Kuva Liisa Välilä

Muistan miten nuorena vaimona olin varma siitä, ettei meidän rakkauttamme ja suhdettamme voi kolhia mikään. Olin niin rakastunut, päättäväinen ja sitoutunut. Arvostin suhdettamme ja puolisoani. Ajattelin, että me olemme jotenkin eri tavalla me, olemme ehkä toisillemme tarkoitetut ja juuri oikeat. Elämä oli täynnä rakkautta.

Mutta muistan hyvin myös ne päivät, jolloin epävarmuus hiipi elämäämme. Se tuli jotenkin yllättäen. Ensin pienempiä ja sitten vähän suurempiakin pettymyksiä. Pieniä loukkaantumisia, tyytymättömyyttä ja surua. Riitaisia arkipäiviä, itkuisia iltoja ja yksinäisiä aamuja. Joskus niitä aiheutimme toinen toisillemme, joskus paineita tai huolia tuli ulkopuoleltakin.

Rakastumisen vaaleanpunaiset lasit vaihtuivat uusiin väreihin.

Jouduin näissä tilanteissa ymmärtämään ja oppimaan, että kumppanini ei ole ajatustenlukija. Hän ei tiedä mitä tarvitsen ja odotan. Minun on opeteltava itse tunnistamaan omia tarpeitani ja tunteitani. Minun on kerrottava itsestäni.

Minun on opeteltava puhumaan ajatuksistani ja toiveistani.

Rakkauden kolhujen keskellä teimme silloin päätöksen, että puhumme toiveistamme, mutta myös pettymyksistämme.  Isommissa huolissa haemme rohkeasti apua ja sitoudumme huoltamaan suhdettamme säännöllisesti.

Muistan hämmennyksen, kun kerroimme sukulaisille lähtevämme kesälomalla parisuhdekurssille. Muistan myöa ihmettelevät kysymykset, joita ystävä esitti, kun kerroimme saavamme keskusteluapua ruuhkavuosien keskellä pariterapeutilta Kirkon Perheasiainneuvottelukeskuksesta.

Ja juuri tätä kaikkea apua ja huoltoa olemme tarvinneet ja onneksi saaneet.

Kahden erilaisen ihmisen elämä yhdessä ei ole koskaan helppoa, ei ainakaan parisuhteessa. Siksi olisi tärkeää ymmärtää omaa ja kumppanin kasvua elämänvaiheiden, ikäkausien ja ikääntymisen keskellä. Kumppaniin kannattaa tutustua aina uudelleen.

Siksi myös parisuhdetta on tärkeää huoltaa säännöllisesti.

Voisiko tänään olla hyvä hetki keskustelulle? Uskaltaisinko kysyä kumppaniltani: Oletko tyytyväinen elämäämme? Mitä muutosta toivoisit? Mitä toivot minulta? 

 

Kohtaamisten marraskuuta

Liisa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voit keittää kumppanillesi esimerkiksi herkullisen flunssan karkoitus -juoman inkivääristä ja sitruunasta. Kuva: Dominik Martin, Unsplash

Kaikkialla yskitään ja niiskutellaan. Flunssa-aalto leviää jälleen tsunamin lailla ja on peittänyt meidänkin kodin alleen. Kumppanini alkaa olla jo pikku hiljaa voiton puolella, mutta minä puolestani vasta uppoamassa syvyyksiin. Täältä pöpöjen keskeltä ajattelimme jakaa teille viisi vinkkiä flunssaisen kumppanin varalle. Kaikki aidossa arjessa testattuja sekä hyväksi koettuja.

1. Yritä ymmärtää väsynyttä kiukuttelijaa. Flunssa vie yöunet ja saa olon kurjaksi. Kurkkuun sattuu, hiki valuu, köhä ärsyttää ja lihaksiin koskee. Pahimmillaan unetkin jäävät toistuvasti vähäisiksi ja lopulta väsymys sekä inhottava olo saavat pinnan kireälle. Kiukku nousee pintaan ja monet asiat ärsyttävät. Yritä ymmärtää väsynyttä ja kipuisaa kiukuttelijaa, sekä sitä mistä tuo kiukku kumpuaa. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse taipua, vaan omista rajoistakin on hyvä pitää huolta.

2. Osta lämmintä juotavaa ja hyvää syötävää. Kuppi kuumaa voi tehdä ihmeitä ja harva asia piristää niin, kuin hyvä ruoka. Flunssassa olo on erityisen kurja, joten samalla on myös lupa syödä jotain erityisen hyvää. Loihdi kumppanillesi herkullinen keitto, hanki hänen suosikkiruokaansa tai kipaise kaupasta kauan haaveiltu jäätelö. Kunhan vatsa, kurkku, suu ja sydän kiittävät.

3. Rakenna yhteinen pesä. Täytä sänky pehmeillä tyynyillä ja peitoilla. Kärrää paikalle itsesi lisäksi pientä syötävää ja juotavaa sekä kirja luettavaksi tai ruutu katseltavaksi. Kääriytykää yhteisen peiton alle ja unohtakaa muu maailma. Keskittykää lepäämiseen ja toisiinne.

4. Kannusta pysähtymään. Joskus voi olla vaikeaa pysähtyä lepäämään. Elämä kulkee eteenpäin vaikka flunssa saapuisikin. Jotta, siitä kuitenkin pääsisi eroonkin, niin pitäisi malttaa myös pysähtyä. Antaa flunssan olla ja mennä. Levätä. Kannusta kumppaniasi lepäämään ja auta häntä mahdollistamaan se. Tee se mitä voit, jotta hän voisi vaan levätä, mutta älä kuitenkaan aja itseäsikään piippuun.

5. Ole lähellä, mutta myös tilaa antaen. Joskus toinen on yhtä tärkeä kuin nenäliinapaketti, mutta toisinaan taas kaipaa vaan omaa tilaa tauteinensa. Uskalla kuunnella ja lukea kumppaniasi ja anna hänen myös tarvittaessa sairastaa sekä levätä yksinkin. Älä kuitenkaan katoa tyystin maisemista vaan ole myös läsnä niin, että toinen voi tietää voivansa tarvittaessa turvautua sinuun.

Olkaa hyvä, ja pikaista paranemista!

Flunssaisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Joskus luulin, ettei parisuhteessa voi puhua liikaa. Mutta nykyään mietin, että aivan samoin kuin puhumattomuus erottaa voi liika analysoiminen estää aidon yhteyden. Pahimmallaan sivuosaan jää sen yhteisen elämän eläminen, kun vaan puhutaan siitä elämästä! Liika puhuminen voi sekä etäännyttää toisesta että viedä tilan elämän kokemiselta. Analysoin, kun en uskalla kohdata. Järkeilen, kun en uskalla tuntea. 

Puhuminen on myös tapa käyttää valtaa. Osa lopettaa jankkaamisen vasta, kun toinen on väsytetty kuoliaaksi. Syyllistetty ja nurkkaan ajettu osapuoli suostuu mihin vaan, kunhan se (saatanan) jankkaaminen loppuu! Ja silti asiasta vielä muistutetaan sopivan tilaisuuden tullen. Puhumisen vaatiminen on joskus tosi armotonta touhua. Asioita selvitetään niin kauan, että saadaan itselleen mieleinen lopputulos.

Analysoin, kun en uskalla kohdata. Järkeilen, kun en uskalla tuntea. 

Taitavat puhujat vasta vallankäytön osaavatkin. He määrittelevät pelikentän ja osaavat asettaa itsensä edulliseen asemaan. He tietävät, mistä naruista vedellä, että toinen saadaan puhuttua pyörryksiin. Heidän puheissaan musta muuttuu valkoiseksi ja perusterapeutti huijataan mennen tullen kyyneliin milloin liikutuksesta, milloin säälistä. 

Ei, sanojen taitava käyttäminen ei todellakaan ole tärkein parisuhdetaito. Puhumisen lopettaminen, kuunteleminen ja peiliin katsominen olisi monesti se taito, mitä tulisi opetella. Moni puhumattomaksi keittiödiagnosoitu nimittäin osaa kyllä puhua, mutta ei viitsi, kun vastaanotto on ollut mitä on. Miksi vaivautua vastaamaan, jos vastaukseksi hyväksytään vain omaan pirtaan sopiva vastaus?

Mikä sitten voisi olla puhumista tärkeämpi parisuhdetaito? Mietiskelin useamman päivän tätä ja mietin voisiko se olla rauhan tekemisen taito. Rauha oman sisimpäänsä kanssa ja rauha toisen, erilaisen kanssa. Riita syntyy kuin itsestään, tiedostamattomien ja hallitsemattomien voimien vaikutuksesta, kun taas rauha tehdään tietoisen työn kautta. Kun pystyn olemaan rauhassa itseni ja oman elämäni kanssa, niin voin katsella elämää sellaisena, kuin se on. Minun ei tarvitse suojautua, eikä piiloutua. Rauhasta käsin elämän keskeneräisyys on siedettävämpää. 

Riita syntyy kuin itsestään, tiedostamattomien ja hallitsemattomien voimien vaikutuksesta, kun taas rauha tehdään tietoisen työn kautta.

No, en tietenkään väheksy puhumisen merkitystä. Tunnen sen tarpeen kipeästi itsekin. Ehkä puhuisin mielummin kuitenkin avoimuudesta, joka on kohtaamisen ja aidon yhteyden syntymisen edellytys. Halu rauhaan ja ymmärrykseen. Avoimet silmät, avoin tila ja avoimet kysymykset. Ehkä mahdollisuus tulla esiin omana itsenään, vastata omasta näkökulmastaan käsin johtaisi lopulta myös avoimeen syliin.

Nuorena aikuisena lauloin välillä päivittäin autuaaksijulistuksia ollessani talkoolaisena hiljaisuuden talossa, jossa pidettiin retriittejä. Toiseksi viimeisenä, seitsemäntenä julistuksena, armahtavaisten ja puhdassydämisten jälkeen julistetaan autuaiksi eli onnellisiksi rauhantekijät. Heille luvataan Jumalan lapsen nimi. Mikä turvallinen, ihana kielikuva. En voi olla ajattelematta miten kipeästi kaipaamme rauhantekijöitä, sovinnon kätilöitä, tähän maailmaan. Miten moni parisuhdekin elpyisi, jos osaisimme tehdä rauhan. Elää rauhassa. Oman kokoisina itsemme ja toistemme kanssa. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat