Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Mikko Huotari

Minua kiinnostavat parisuhteiden äärellä niin sanotut yhteiset nimittäjät. Ihmissuhdetyötä tekevänä kuulen niin paljon elämäntarinoita, että väkisinkin alkaa saturaatiopiste tulla näkyviin eli teemat, jotka esiintyvät usein.

Kissa kiertää kuumaa puuroa. Mikä ihme on se juttu, joka on tuo puuro. Mikä on se ydin, minkä äärellä moni meistä kulkee? Mistä tuskasta on kysymys silloin, kun toinen ei ole läsnä eikä paikalla? Ei koske, pitää itsestäänselvyytenä. On itsekäs, ei huomioi, ei ole kiinnostunut. Ja itse voi huonosti ja kipuilee, ihmettelee, miksi on paha olla, vaikka kaikki on niin sanotusti hyvin.

Minulle itselleni sanottiin taikasanat ja sitten oivalsin.

”Minä haluan sinut”

Varmaan lähes jokainen meistä haluaa, että toinen haluaa juuri minut. Ja minä haluan juuri sinut. Kaikki miten parisuhteessa ollaan ja ei olla, on noiden taikasanojen heijastumaa. Ja kipu jota koetaan, liittyy siihen, että on tultu tilanteeseen, jossa pelätään ja petytään siihen, ettei toinen osoita erityistä asemaani vaan minut hylätään monella tavalla.

Lauseen kuultuani oivalsin myös sen, miksi viimeisin sydänsuruni on ollut niin syvä ja kipeä. ”Minä haluan sinut” annettiin minulle ensin kultalautasella ja sitten otettiin sellaisella tavalla pois, mitä mieleni ei pysty ihan kokonaan vieläkään käsittämään. Tuo peruslähtökohta voidaan suhteessa karsia pois pikkuhiljaa tai sitten se otetaan rajusti. Aina se sattuu.

Kuulen työssäni usein sitäkin pohdiskelua, että tuntuiko suhteen alussakaan siltä, että jalat menivät alta. Eikö tuo kysymys ole silloinkin sitä, että mietitään, halusinko sen toisen edes suhteen alussa kokonaan vai epäilinkö jo silloin. Moni kuitenkin sitoo itsensä suhteisiin, joista ei lähtökohtaisestikaan ole ihan varma: siksi että pelkää jäävänsä loppuelämän yksin, lisääntymisikä on käsillä ja on tottunut siihen, ettei ole kaiken hyvän arvoinen.

Jos kipuilet parisuhteessasi, mieti tuota. Haluatko sen toisen? Ja oletko se, joka halutaan. Ja jos tiedät, että toinen on sinulle the Ihminen, sano se ääneen.

”Minä haluan juuri sinut” on kaunein lause maailmassa.

Terveisin, Miia Moisio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Coline Hasle, Unsplash

Minulla ei ole vuosikymmenien parisuhdekokemusta tai parisuhdetyön vankkaa ammattitaitoa, mutta yhden asian tiedän jo nyt varmaksi. Kommunikaatio ja asioista puhuminen suhteessa on ehdottoman tärkeää. Asioista, niistä vaikeimmistakin, on hyvä voida puhua jo ennen kuin tilanteet räjähtävät käsiin tai ongelmat kasvavat ylivoimaisiksi. Pieneen haavaan kun on huomattavasti helpompaa laittaa laastariin, kuin suureksi revenneeseen avohaavaan.

Aina asioiden puheeksi ottaminen ei ole helppoa. Siitäkin voisin joskus kirjoittaa vaikka kuinka monta blogi-tekstiä, mutta tänään tahdon pysähtyä erityisesti sen ääreen mitä tapahtuu sen jälkeen, kun jokin asia on otettu puheeksi. Haastavaa ei nimittäin ole ainoastaan nostaa jotain teemaa esiin vaan myös pitää siitä kiinni keskustelun edetessä. Suhteisiin liittyvissä kysymyksissä on mukana usein niin paljon tunteita ja mahdollisesti paljon, niin jaettua kuin erillistäkin, historiaa asioista, että keskustelu voi helposti ajautua sivuraiteille. Silloin on vaara, ettei itse asia saakaan enää sitä hoivaa ja huomiota, jota se olisi tarvinnut.

Joskus asioiden kuuleminen kirpaisee. Suhteet herättävät meissä suuria tunteita eikä ole aina helppoa kuulla toisen pohtivan niihin liittyviä kysymyksiä. Toisen kommentit saattavat kaikua korvissa riskinä menettää hänet tai suorana arviona omaan ihmisarvoon, vaikka oikeasti voi olla kyse jostain pienestä ja arkisesta teemasta. Kyse voi olla vain asiasta, jonka toinen tahtoi vaan jakaa ja nostaa esille ennen kuin se muuttuu miksikään isommaksi tai haitalliseksi. Tuntea saa, mutta joskus käy niin, että tunteemme, pelkomme ja ahdistuksemme saavat niin vahvasti vallan, että hitaasti valummekin keskustelemaan niistä oikean aiheen sijaan. Puhumme siitä onko toinen jättämässä vai ei, onko itse riittävä vai ei, millainen on itse tai millainen toinen on. Katoamme alkuperäisestä aiheesta, eikä se näin ollen saa sitä huomiota ja käsittelyä, jota se tarvitsisi parantuakseen.

Toisinaan esiin nostetut teemat muistuttavat meitä jostain mitä olemme tunteneet tai kokeneet tässä tai aiemmissa suhteissa, tai kenties elämässä ylipäätänsä. Niinpä päädymme nostamaan esiin vanhan riidan tai tilanteen, purkamaan vanhojen suhteiden jälkiä tai puhumaan jostain aivan muusta. Päädymme asioiden äärelle, jotka voivat myös kaivata huomiota ja hoitamista, mutta jättävät nyt täysin sen alkuperäisesti esiin tuodun teeman varjoon.

Asioiden, teemojen, kysymysten ja tunteiden esiin nostaminen on haastavaa, mutta niin on niissä kiinni pysyminenkin. Niin aiheen esiin tuoja kuin sen kuulijakin saattaa keskustelun edetessään huomaamattaan kuljettaa keskustelun ennenaikaisesti muihin aiheisiin. Suhteen osapuolten eteen on siis kenties tuotu esimerkiksi jokin haaste, joka olisi hyvä yhdessä ratkaista, mutta ratkaisua etsiessä päädytäänkin puhumaan joukosta muitakin haasteita, suhteen sisältä tai ulkopuolelta, niin ettei alkuperäiseen aiheeseen kenties enää edes palata saatikka ratkaista. Mahdollinen pieni haava, jota oltaisiin haluttu hoitaa jää pahimmillaan hoitamatta ja kenties jopa unohtuu sivuun, kunnes oirehtii taas suurempana.

Nostaessasi jonkin teeman esiin suhteessasi, tai kun kumppanisi ottaa jonkin asian puheeksi, niin ole tarkkana. Pysähdy jossain vaiheessa katsomaan minne olette keskustelussanne edenneet. Tarkastamaan, ettei eteen ole tuotu pientä ja helppohoitoista haava, joka onkin vaarassa unohtua kaikkien muiden esiin ilmestyneiden teemojen ja tunteiden alle. Pidä huolta, että oikea asia tulee käsiteltyä. Niiden muidenkin aiheiden ääreen voitte pysähtyä sitten myöhemmin, mutta aloittakaa nyt ainakin siitä, joka juuri on nostettu esiin. Pitäkää huolta, ettei vaivalla eteen tuotua haava jätetä hoitamatta. Se on koko suhteenne hyödyksi.

Muistuttavin terveisin, Mio

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Kelly Sikkema, Unsplash

Kaikki on nyt kuitenkin niin onellista tai kaikki on jo muutenkin liian surullista. Juhlapäivästä tai iloisista uutisista on niin vähän aikaa tai ovat niin pian tulossa. Toiset surulliset uutiset tulivat juuri tai saattavat tulla ihan kohta. Ei ole aikaa prosessoida ja surra tai on liikaa aikaa murehtia ja vajota. Kohta ollaa niin tiviisti tekemisissä tai ei olla vielä ehditty olla tapeeksi.

En usko, että koskaan on hyvä aika erota. Aina on ollut jotain, on jotain tai tulee olemaan jotain minkä takia ajoitus eroamiselle olisi huonoin mahdollinen. Niinpä joissan tapauksissa päätetään odottaa. Odottaa, että olisi parempi hetki. Odotetaan ja odotetaan hamaan tulevaan tai siihen asti, ettei enää pystytä, ajankohdasta riippumatta.

Koskaan ei ole hyvä aika erota, joten ei auta kuin erota huonoon aikaa. Silloin, kun se tulee ajakohtaiseksi ja varmaksi. Tehdä siitä hetkestä niin hyvä kuin mahdollista tai erosta niin vähän tuhoava kuin vain pystyy. Pelata niillä korteilla, jotka on siihen hetkeen annettu.

Joskus tuntuu kuin Jumala, kohtalo, elämä, tai miten sen sitten näemmekään, pelaisi julmaa peliä ja tekisi erosta ajankohtaisen mitä huonoimpiin aikoihin. Hetkiin, kun viho viimeisenä tahtoisi tai pystyisi eroamaan. Antaa käteen mahdollisimman huonot kortit. Joskus voikin toki olla fiksua tai kohtuullista odottaa hetken verran pahimman vaiheen yli. On kuitenkin hyvä miettiä milloin ja miksi niin tekee. Miettiä millaista on se yhteinen arki jos toinen tai molemmat tietävät sen kuitenkin olevan vain väistämättömän odottamista. Luoko se aika muistoja, joilla tahtoo suhteen viimeiset hetket värjätä. Kannattaa myös miettiä odottaako sen pahimmalta näyttävän hetken toisella puolella tosiaan helpommat ajat vai voiko edessä olla vain pysyvä odotusten kierre.

On ikävää ja lähes julmaa, että niinkin raskaalle, kipeälle ja vaikealle asialle kuin ero, ei löydy yksiselitteisesti loistavaa ja helppoa hetkeä. Mutta kenties vaikeille, kipeille ja raskaille asioille ei koskaan löydy. Ero, niin monien muiden asioiden tavoin, ei ole juuri koskaan yksiselitteisesti helppoa. Silti erosta, niin kuin monesta muustakin asiasta, tuppaa kuitenkin lähtökohtaisesti aina, tavalla tai toisella, lopulta selviämään. Vaikka sen ajankohta olisikin huono, niin kuin aina.

Lohduttavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Kristina Flour, Unsplash

Joskus elämässä on asioita joista ehdottomasti tahtoisi tai olisi hyvä puhua, muttei syystä tai toisesta voi, saa tai uskalla. Silloin niistä voi kasvaa elefantteja olohuoneeseen. Niin valtaisia elefantteja, ettei niiden takaa meinaa nähdä enää mitään muuta. Kuulumisia kysyttäessä ei keksi mitä vastaisi, kun yhtäkkiä mielessä on vain juuri ne teemat, joista ei viitsi tai voi puhua. Kyllä elämään yhä muutakin kuuluu, mutta niitä ei enää näe elefanttien takaa.

Joskus noita elefantteja voi ilmestyä suhteeseenkin. Yhdessä tai vain yhden osapuolen suunnalta todetaan, että jostain asiasta tai joistain asioista ei voi tai ole hyvä puhua. Joskus ne ovat kuitenkin sen verran tärkeitä, että tekevät hiljennettyinä itsensä entistä näkyvämmiksi. Voi olla, että ne ovat alunperin jopa varsin pieniä, mutta vaiennettuna alkavat viedä yhä enemmän ja enemmän tilaa, kunnes tuntuu, ettei niiden takaa enää muuta näekään. Ne ovat hetkiä, kun istuu kumppanin vieressä hiljaa ja ihmettele, mistä sitä oikein ennen puhuttiin. Tuntuu, ettei ole muuta sanottava akuin se mistä ei puhuta.

Kun suhteessa on sen osapuolten lisäksi myös valtavia elefantteja ei itse suhteelle jää paljoa tilaa. Elefantit vievät huomion ja energiaa. Jos yrität olla ajattelematta niitä, muistat ne varmasti. Katsoessasi kumppaniasi näet myös elefantit ja ajatellessasi suhdetta muistat myös niiden olemassaolon. Ne kuihduttavat keskustelun, kun muut teemat pakenevan niiden taakse ja niistä itsestäkään ei voi puhua. Ne tekevät olemisen hankalaksi ja tilan ahtaaksi. Hitaasti elefantit voivat viedä tilan suhteelta ja hiljentää sen lopulta kokonaan.

Suhteessakaan ei tietenkään tarvitse puhua kaikesta. On asioita, joiden käsittely voi olla viisastakin jättää vähemmälle, mutta jos vaiennetuista teemoista alkaa syntyä elefantteja, voi olla viisasta katsoa niitä silmiin. Nuo elämän elefantit eivät nimittäin katoa ohitse katsomalla tai hiljaisella sivuuttamisella. Ne kasvavat kasvamistaan, kunnes saavat sen huomion, jonka ne tarvitsevat. Vasta huomioituasi ne voit nähdä jälleen sen kaiken muunkin niiden takaa. Muun elämäsi, muut osat suhteestasi. Sillä siellä ne kaikki kuitenkin ovat; teemat joita tiedät, että elämässäsi on ollut ennen elefantin ilmestymistä. Ne kaikki ovat yhä olemassa, mutta jokin muu kaipaa nyt ensin aikaa ja huomiotasi. Sen jälkeen voit keskittyä jälleen paremmin kaikkeen muuhunkin.

Mietiskelevin terveisin, Mio

 

Kommentit (4)

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Hei, kiitos kommentistasi! Harmi jos asia on liiankin tuttu! Toivottavasti tilanne helpottuu!

Mio Kivelä

Vierailija

Meillä asui vuosia elefantti nimeltään lapsettomuus. Se ei koskaan lähtenyt, joten minä lähdin.

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niin. Joskus elefantti vie niin paljon tilaa, ettei sen seuraan enää oikein muita mahdu. Ja jos ei sitä poiskaan saa niin ei oikein muukaan auta.Ikävää, että olet sen joutunut kokemaan.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat