Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Kuva: Luka ja Inka

Joskus saattaa huomata, että omalta kumppanilta löytyykin jonkin verran "diivan elkeitä". Asioita ilmaistaan räväkästi, tunteet roihahtavat kirkkaasti, tetraalisuus loistaa tai jotain muuta, mikä voisi saada jonkun kutsumaan toista "diivamaiseksi". Miten niiden piirteiden kanssa pärjää suhteessa? Tähän pohdintojaan kertoivat  vuoden 2016 Talentistakin tutun Suomen nuorimman drag artistin, Lukan, tyttöystävä Inka sekä Luka itse.

Merkitykselliseksi nousivat niin kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys kumppania kohtaan, kuin myös jämäkkyys sekä omista oikeuksista kiinni pitäminen. Toisaalta täytyy joustaa, mutta toisaalta pitää myös huolta, että toinenkin joustaa. Sen täytyy olla vastavuoroista, totesivat Luka ja Inka.

Kumppanin "diivan elkeiden" ymmärtäminen tuli keskustelussa nopeasti puheeksi. Tulee yrittää ymmärtää monella tasolla miksi toinen toimii niin kuin toimii. Luka itse osasi sanoittaa, että jotkin toimintatavat valuvat hänellä ikään kuin lavalta arkeen. Drag kulttuuriin kuuluu tietty teatraalisuus ja erilaiset tavat ilmaista itseään. Ne saattavat sitten heijastua myös omaan toimintaan, erityisesti esitysten lähettyvillä. Mutta samaan aikaan Luka totesi osan toiminnasta olevan ihan hänen omaa persoonaansa. On siis hyvä ymmärtää mikä kaikki kumppanin toimintaan vaikuttaa. Taustatekijöitä voi olla monenlaisia.

Samalla tavalla miksi-kysymykseen liittyy yritys ymmärtää, mitä kumppani tahtoo toiminnallaan viestittää. Luka muistutti, että usein yliampuvaltakin tuntuvan reaktion taustalla on oikea tunne, jota tahtoo toiselle kuvata tai kertoa. Oppiessaan tuntemaan kumppaniaan osaa pian tulkita varsinaiset viestit muun toiminnan keskeltä tai alta. Ennakoidakin, että näin hän tulee varmaan näissä tilanteissa reagoimaan. Mutta toki joskus "diivan elkeet" otetaan  myös mukaan tilanteeseen tietoisesti ja ikään kuin roolina. Taustalla voi olla myös halu testata kumppania. Nuoret totesivat, että auttaa, kun oppii tunnistamaan kumppanistaan, että mistä milloinkin on kysymys.

Sen täytyy olla vastavuoroista, totesivat Luka ja Inka.

Luka piti itse tärkeänä, että Inka asettaa myös vahvoja rajoja ja sanoo missä ne menevät. Rajoja asettava kumppani ei ehkä useinkaan saa niiden asettamisesta suoraa kiitosta, ainakaan itse tilanteessa, vaikka todellisuudessa niiden asettamista toivottaisiinkin. Ennemminkin joskus vastassa on hermostuminen. Silloin, kuten joissain muissakin hetkissä, Luka ja Inka kannustuvat antamaan toisen reaktiolle tilaa, mutta myös tarvittaessa hankkimaan itselleen sopivat henkiset kuulosuojaimet. Joskus toisen sanoista ja reaktiosta kannattaa suodattaa osa pois. Toki silloin on tärkeää tuntea toinen, ettei vahingossa vähättele hänelle oikeasti merkityksellistä tunnetta. Esimerkiksi Inka osasi jo sanoa, että silloin, kun Luka hermostuu meikkipöydän ääressä jokin mentyä pieleen, voi hän mennä mennä rohkeasti rauhoittelemaan Lukaa, sillä tietää tämän olevan meikkauksessa turhankin itsekriittinen.

Kärsivällisyyttä nuoret korostivat. Vie aikaa, että oppii tuntemaan toisen ja, että löydetään molemmille sopivat tavat olla. Se voi tuntua alkuun raskaalta, mutta ei kannata luovuttaa. Ajan myötä, kun rajoja on kenties ensin hieman ylitetty, sitten jämäkästi asetettu, asioista keskusteltu ja toiseen tutustuttu, löydetään lopulta molemmin puolin tavat toimia niin, että suhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä. Joskus nimittäin joustaminen voi tuntua siltä, että suhteessa elettäisiin vain "diivan elkeitä" omaavan kumppanin mukaan. Kun kuitenkin molemmat oppivat huomioimaan ja ymmärtämään toisiaan voi löytyä parempi tasapaino. Esimerkiksi riitelyyn olivat Inka ja Luka jo löytäneet oman koregrafiansa. Koska Lukan suuttuessa, ei Inkalle ainkaan heti ole tilaa, niin kaava toimii usein niin, että ensin toinen saa pauhata, sitten toinen, sen jälkeen molemmat ja lopuksi rauhoitutaan.

Vie aikaa, että oppii tuntemaan toisen ja, että löydetään molemmille sopivat tavat olla. Se voi tuntua alkuun raskaalta, mutta ei kannata luovuttaa. 

Loppujen lopuksi "diivan elkeitä" omaavan kanssa suhteessa olo ei ole sen kummempaa kuin kenen tahansa kanssa suhteessa olo. Erilaisia elkeitä, kun on meistä jokaisella. Eikä nämä ole sen kummepia kuin mitkään muutkaan. Joka tapauksessa joutuu tutustumaan toiseen ja hänen käytökseensä vaikuttaviin tekijöihin. Löytämään ja asettelemaan rajoja. Pitämään kiinni omista oikeuksista, mutta myös joustamaan. Keskustelemaan sekä opetteleman juuri sellainen tapa olla suhteessa, joka sopii siinä oleville. Täytyy tehdä työtä, mutta sen tehtyään käsissä voi olla suhde, joka saa sydämen hymyilemään. Esimerkiksi vielä viimeiseksi halusi Luka todeta kekustelumme jälkeen, kuinka hän on ylpeä, että Inka voi olla itsevarmasti ja rohkeasti yhdessä itseään nuoremman pojan kanssa, joka meikkaa enemmän kuin Inka itse, käyttää korkokenkiä ja on luonteeltaan näyttävän räväkkä. Minäkin olen ylpeä. Inkasta ja Lukasta, molemmista. Niistä hienoista oivalluksista ja viisaista sanoista, joita he minulle kertoivat sekä heidän motivoituneesta otteesta tehdä töitä suhteensa eteen.

Ylpein terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Maxell Young

Ihastutaan, tapaillaan, seurustellaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Jossain kohtaa muutetaan yhteen ja lopulta hankitaan lapsia. Näinhän se menee, eikö niin? Yksinkertaista ja selkeää. 

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. Alkuun se voi hämmentää. Muita ja kenties ihmisiä itseäänkin. On outoa, kun tututtu ja opittu kaava rikotaankin.

Huomasin esimerkiksi itse hämmentyväni, kun tuttavat kertoivat onnellisena muuttaneensa erilleen. Olin ollut valmis pahoittelemaan suhteen vaikeaa tilannetta, kunnes tajusin heidän iloitsevan asiasta. He olivat todenneet, ettei yhdessä asuminen sopinut heille. Omissa asunnoissaan suhde kuitenkin kukoisti ja tuntui hyvältä.

Meinasin kyseenalaistaa omissa ajatuksissani tuttujeni koko suhteen, kun se ei mennyt totutun normin mukaan. Ajatella, että kyllähän sen täytyi selvästi ennakoida epäsopivuutta toisilleen, jos ei kerran toisen kanssa asuminen toiminut. Miettiä, että millainen tulevaisuus sitä nyt sellaisella suhteella voi olla. Mutta eihän sen tilanteen todellisuudessa tarvinnut kertoa muuta kuin sen, ettei yhdessä asuminen toiminut. Ja että ihan hyvä tulevaisuus voi sellaisellakin suhteella olla. Eri asunnoissa vain.

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. 

Meidän ei tulisi jäädä jumiin totuttuun narratiiviin vaan nähdä jokainen suhde yksilöllisenä kokonaisuutena. Sinulle tuskaiselta tuntuva tilanne voi ollakin toiselle ihan luonteva ja päinvastoin. Suhdetta, omaa tai muiden, ei siis kannata peilata stereotyyppiseen tarinaan vaan suhteen osapuolten toiveisiin ja tarpeisiin. Näin voimme välttyä esimerkiksi tekemästä jotain itselle epäluontevaa vain siksi, että "niin tässä kohtaa kuuluu tehdä" tai säälimästä turhaan ystävää, joka on tilanteeseensa tyytyväinen.

Suhteiden polkuja on monenlaisia. Osa niistä muistuttaa alussa kuvaamaani perinteisenä pidettyä taivalta ja osa taas ei. Ja kumpikin on ok. Tärkeintä on, että ne olisivat suhteen osapuolille mieluisia.

Suunnistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay.com

Tämä teksti nousee ympärilläni havainnoimistani asioista. Olen pistänyt merkille, että huonosti voivissa suhteissa on joitakin yhdistäviä tekijöitä, joista useat linkittyvät toisiinsa.

Vähäinen (tunne)viestintä

Viestintä on parisuhteessa hyvin tärkeää. Toinen ei voi tietää, mikä sinulla on, jos et puhu. Kaikki lähtee siitä, että itse asetut itsesi äärelle ja kuulostelet, mitä tunnet ja olet vailla. Tarvitaan rohkeutta, tervettä nöyryyttä ja avoimuuteen uskaltautumista (minä-viestintää käyttämällä eikä toista syyttämällä) sanoa, mikä tuntuu hyvältä, pahalta ja mitkä asiat mielestäsi kaipaavat hiomista.

On helpompaa kertoa siitä, mitä ajattelee kuin siitä, mitä tuntee. Parisuhde on suhde, jossa parhaiten kohdataan, kun uskalletaan laskeutua päästä sydämen alueelle eli ajattelun ja analysoimisen tilasta tunteiden äärelle.

Viha, valtataistelu ja vastuuttomuus

Kun on joskus ryhtynyt tunteiden nieleskelemisen tielle, on selvää, että jotain alkaa tapahtua. Vihaa, katkeruutta ja kaunaisuutta alkaa kasvaa sisuksiin, kun ei uskalla tai osaa purkaa tunteita itsestä ulos. Viha voi näkyä (tai olla tavallaan näkymättä) monella tavalla: piikittelynä, toisen katseen ohittamisena, kieltäytymällä kosketuksesta, kostamalla hiljaisesti tavalla tai toisella..

Valtataistelua on sivusta ihan kamalaa kuunnella. Ehkä sinäkin tiedät pariskuntia, jotka jaksavat vääntää siitä, mitä reittiä on paras ajaa lähikauppaan ja kuka sanoi ja kenelle ja koska ja mitä niin, että omaa arvoa korostetaan pyrkimällä henkisesti nousemaan toisen olkapäille. Opettele puhumaan ja ilmaisemaan tunteitasi, jotta ei tarvitse lähteä vihapolulle sen entisen maailman rakkaimman kanssa.

Kauhean tavallista on se, että toista syytetään valtataistelusta eli ei oteta vastuuta omasta osuudesta jatkuvaan kissanhännän vetämiseen. Taisteluun tarvitaan tavallisesti kaksi. Katso tarkkaan, mikä on oma roolisi valtataistelussa. Se joka lähtee vänkäämään takaisin, puolustautuu, selittelee ja reagoi voimakkaasti, piiloutuu lasten selän taakse?

Myötätunnon puute

On ihan selvää, että kun toista kohtaan tuntee myötätuntoa, on vaikea olla kriittinen ja valtataistelun toinen osapuoli. Jos ei edes yritä ymmärtää toista ja asettua hänen asemaansa, käy helposti niin, että toinen tuntee olonsa hylätyksi ja yksinäiseksi. Ethän hylkää toista kerta toisen jälkeen vai siksi, että olet itse niin vihainen. Tai sen vuoksi, ettet osaa kertoa, mitä tarvitset ja mikä tuntuu pahalta? Monella parisuhteessa elävällä on särkynyt sydän, koska kokee henkistä hylkäämistä parisuhteessa niin paljon. 

Sopeutuminen ja sairastelu

Ihminen on sopeutuvainen olento. Parisuhde on vähän kuin tanssia: siinä pyritään asettamaan omat askeleet toisen askeliin jotta tanssista tulisi sujuvaa. Kukaan ei ainakaan suhteen alkuvaiheessa halua astua toisen varpaille eikä myöskään halua tulla tallotuksi. Parisuhteessa sopeudutaan väkisinkin kaikenlaiseen, myös aika hölmöltä tuntuviin asioihin. Toisen piikittelystä voi tulla niin tuttua, ettei tajua sen olevan itseä vahingoittavaa ja sellaista, mihin ei kenenkään tarvitse sopeutua. Sitä voi erehtyä luulemaan, että parisuhteessa pitää sietää melkein mitä tahansa. Ei pidä ja piste.

Yhteenlaskettuna kaikki edelliset: kun nieleskelee tunteita, tappelee vallasta, on vihainen ja katkera, on selvää, että jostain lähtee tunteet purkautumaan. Oletko alkanut sairastella, kolotusta siellä täällä, migreeniä, mahakipua ja selkäsärkyä? Ehkä jotain vakavampaakin. Keho tietää kyllä, miten voit. 

Olet ehkä saattanut lukea tätä listaa ja analysoida kumppanisi käytöstä. Mikä näistä kertoo sinusta itsestäsi?

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Wallasvaara

Muistatko millainen suhde sinulle oli lapsena luontoon?

Metsästä on tullut viime aikoina itselleni hyvin tärkeä paikka. En oikeasti edes ymmärrä, miten niin pitkään elin ilman luontoyhteyttä. Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin ja halusin aina pois. Kaipasin isompaa elämää ja kaupunkia. Viime aikoina olen alkanut muistaa todellista luontoani.

Minut saatteli luonnon läheisyyteen kumppani, jolle metsä on tärkeä hengityspaikka. Hänen kanssaan aloin muistaa, miten jo nuorena pyöräilin järvenrantaan kirjoittamaan runoja, kun oli paha olla ja miten aina lenkkeilin metsän keskellä pururadoilla, en koskaan autotien vieressä. Minulle aina sanottiin, etten ole luontoihminen. Sisäistin sen, mitä minulle sanottiin ja vasta nyt ymmärrän, ettei se ollut totta.

Hoitakaa suhdetta ennenkuin on liian myöhäistä

Parisuhteen hoitamista voi olla mikä tahansa, mikä tuntuu hyvältä. On tärkeää viettää yhdessä aikaa ja nauttia toisen seurasta. Kun on eronnut, tajuaa, mikä merkitys parisuhteen hoivaamisella on. Sitä ei aloiteta huomenna, ei ensi viikolla vaan ihan heti. Suhteen eteen kannattaa molempien nähdä vaivaa. Mutta aina ei tarvita mitään kovin suurieleistä.

Metsä saattelee läsnäoloon ja yhteyteen

Meille metsä ja luonto yleensäkin ovat läsnäolon ja hiljaisuuden paikkoja. Olemme molemmat herkkiä ja kaipaamme rauhoittumista. Ihaninta on lähteä luontoon kahdestaan ilman lapsia, ihan vaan kuljeskella, katsella ja antaa luonnon tehdä ihmeitään.

Luonto pakottaa aistimaan. Kun ollaan aistien äärellä, ollaan läsnä. Niin yksinkertaista on läsnä oleminen - olemista, hengittämistä ja aistimista. Luonnossa on paljon nähtävää, kuultavaa ja tunnusteltavaa. Kun on oikein läsnä, alkaa nähdä asiat selvemmin ja tarkemmin.

Miten ihana on kulkea poluilla yhdessä, ottaa välillä kädestä kiinni, istahtaa kivelle vieretysten, aistia luontoa yhdessä. Kun on oikein läsnä ja aistit auki, on läsnä myös sille toiselle.

Mennäänkö metsään?  

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat