Kirjoitukset avainsanalla Elokuvat

Joillekin vanhemmuus teke kokonaiseksi, sekä saa koko olemuksen loistamaan. Kuva: Caroline Hernandez, Unsplash

Kävimme tänään treffi-iltamme kunniaksi katsomassa elokuvissa Bohemian Rhapsodyn. Elokuvan loppu puolella Freddy Mercuryn hahmo toteaa, että tahtoo olla se, joksi hänet on aina tarkoitettu: esiintyjä. Miksi sinut on tarkoitettu? Kuka sinä ensisijaisesti olet? Milloin olet enemmän sinä kuin koskaan muulloin? Jollekin se on esiintyminen, toiselle vanhemmuus, kolmannelle taide ja neljännelle jokin muu. Yhteistä niille on kuitenkin varmasti aina erityinen loiste. Loiste, joka syntyy siitä, kun tekee, jotain joka tekee kokonaiseksi. Jotain, joka saa jokaisen solun tekijässään loistamaan. Se on loiste, joka vie mukaansa. Loiste, joka voi saada hengityksen pysähtymään, silmät kostumaan, sydämen sykkimään sekä koko olemuksen vahvistumaan. Toisen kokonaiseksi tuleminen vahvistaa myös muita.

Miltä näyttää arkesi ja elämäsi? Onko sinulla tilaa etsiä ja toteuttaa sitä joksi sinut on tarkoitettu? Pystytkö tarttumaan niihin hetkiin, joissa olet enemmän sinä kuin koskaan muulloin? Oman loisteen etsiminen voi olla joskus haastavaa. Joskus se taas on ollut selvä jo varhaisista vuosista asti. Joskus loiste syntyy monista erilaisista asioista. Ansaitsisimme kuitenkin jokainen löytää oman loisteemme. Ansaitsisimme tavoitella ja toteuttaa sitä. Löytää arkeemme hetkiä, jolloin olla niin kokonainen itsemme kuin mahdollista. Oletko uskaltanut antaa itsellesi sellaisia hetkiä? Laittaa niitä aikataulutuksen prioriteeteissa niin korkealle kuin tahtoisit?

Entä millaisia ihmisiä elämässäsi on? Tukevatko sekä mahdollistavatko he sinun etsintää sekä loistamistasi? Vai tahtovatko he vain rajoittaa sitä tai ainoastaan hyötyä siitä? Näkevätkö he loisteesi ja nauttivatko siitä kanssasi? Me voimme kohdata monenlaisia ihmisiä. Toiset tahtovat tukea ja kannustaa, toiset rajata ja jotkut kenties hyötyä. Mutta oleellista on kysyä, millaisia ihmisiä pidämme elämässämme? Sekä keitä päästämme lähellemme? Emme myöskään ole vain loisteemme. Meissä on myös paljon muuta. Tarvitsemmekin siis elämäämme myös heitä, jotka näkevät meissä myös kaiken sen muun loisteenkin ulkopuolelta. Heitä, jotka kunnioittavat sekä rakastavat sitäkin. Ihmisiä, jotka ihailevat ja arvostavat kaikkia monenlaisia puoliamme.

Me ansaitsemme loistaa. Me ansaitsemme olla sekä tulla nähdyksi niin kokonaisena kuin mahdollista. Maailma ansaitsee nähdä sitä, kuinka ihmiset loistavat, sillä se levittää ympärilleen voimaa. Mitä siis sinä voisit tehdä tänään, jotta sinä voisit olla se joksi sinut on tarkoitettu? Miten voisit olla mahdollisimman kokonainen oma itsesi? Tai miten voisit mahdollistaa sitä toisille? Sillä maailma ja te ansaitsette sen, että te loistatte.

Vaikuttunein terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Jops
1/4 | 

Olemmeko itse loisteen synnyttäjiä ja toisten loisteen kannustajia?

Annammeko toisten olla parhaita omia itsejään?

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niin tärkeitä kysymykyksiä, joiden äärelle soisi monen pysähtyvän! Harva tajuaa kuinka paljon voivat toisten loisteeseen vaikuttaa. Tukien tai tuhoten.

Mio Kivelä

Olikosekesälläkerran
2/4 | 

Kuka olen itse? Kannustanko lähelläni olevia olemaan omia loistavia itsejään? Vai yritänkö rajoittaa ja himmentää? Onko oma kipuni esteenä toisen loisteelle? Jos koen, että en ole saanut loistaa, annanko loisteen oikeuden toisille?

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niinpä! Jälleen niin hurjan tärkeitä kysymyksiä. Ettemme näkisi loistetta vain joidenkin oikeutena. Jotta meille kaikille olisi tilaa loistaa.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin katsomassa Dome Karukosken ohjaaman ”Tom of Finland” –elokuvan.  Jostakin arvostelusta olin lukenut, ettei elokuvassa tarpeeksi tuotaisi esille sitä seikkaa, että Touko Laaksosen nuoruudessa homoseksuaalisuutta pidettiin Suomessa sekä rikoksena että mielen sairautena.

En tiedä, miten paljon asiaa olisi elokuva-arvostelun tekijän mielestä ollut syytä korostaa, mutta minuun elokuva vaikutti nimenomaan erilaisuuden sekä rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen oikeutuksen puheenvuorona.

Tuskin kukaan tiesi tai tuskin kukaan olisi ymmärtänyt, että Laaksonen piirsi muutakin kuin maisemakuvia kaarinalaiskotinsa vintillä. Elokuvassa kuvataan, miten homoseksuaalisuuden toteuttaminen oli aito uhka väkivallalle, pidätyksille tai mielisairaalan suljetuille osastoille ja ”terveeksi tekemiselle”.  Lopulta, kun Laaksonen aikanaan näytti kuvia sisarelleen, tuli oitis kysymys, mitä kuvat merkitsisivät perheen maineelle. Mutta Laaksonen, aikansa rajoituksiin saarrettuna, piirsi ja unelmoi.

Laaksosen elämänkumppani oli koko parisuhteen ajaksi tuomittu olemaan muiden silmissä pelkkä kämppis. Vähän ennen kumppanin kuolemaa Laaksonen päättää toteuttaa tämän toiveen ja he käyvät hankkimassa kotiinsa keltaiset verhot, vaikka keltainen on Laaksosen mielestä ”nynnyjen väri”. Elokuvan kangaskaupassa Laaksonen ottaa kumppaniaan ensimmäisen kerran julkisesti kädestä. Tämä oli kumppanin suuri toive, että he voisivat kulkea julkisesti käsi kädessä ja että heillä voisi olla kotona verhot, jotka voisi myös avata ja antaa päivän paistaa sisälle. Kangaskauppiaan metrimitan edessä he seisovat kuin alttarilla ja vastaavat kauppiaan kysymykseen ”Tahdon”. Siinä on heidän julkisen sitoutumisensa alttari – kaikki se, mikä heille voitiin antaa.

Kaarinalaisen opettajaperheen Touko oli vain yksi monista, joka suuren osan elämästään joutui salaamaan sen, miten hän halusi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hänen toiveensa voida jakaa elämänsä ja unelmansa toisen miehen kanssa oli tuomittu vääräksi ja sairaaksi. Karmivaa ajatella, että joku vieläkin voi ajatella niin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat