Kirjoitukset avainsanalla parisuhteen palikat

Palikkatalo tekee näkyväksi parisuhteen monet ulottuvuudet. Kuva: Parisuhteenpalikat.fi

"Läpystä vaihto" alkaa olla melkoinen klassikko sanonnaksi. Lapsiperheen arjessa kumpikin singahtelee töihinsä, salille hikoilemaan, päiväunille tai kauppaan- vuoronperään. Eräs tuttavani totesi, ettei hän niinkään puolisoaan kaipaa arjen hulinassa, vaan pikemminkin omaa aikaa. Itse tunnistan kaipaavani molempia varsin tasaisesti. Kaipuun tunnistaminen jo sinällään on tärkeää. Kaipuu näyttää suuntaa sille, mikä tuntuu tavoittelun arvoiselta. Kun tupa iltaisin hiljenee voi kuitenkin kummasti tuntua, että jäljellä on vain voimien rippeet. Puolison huomioiminen voi tuntua ponnistamiselta. Kunhan nyt arjen juoksevat asiat ja aikataulut saadaan jotakuinkin ojennukseen. Välillä elämässä ärsykkeiden määrä voi hengästyttää. Itseaiheutettua tai ei- happi vähenee ja liikkumatila kutistuu. Kaipuu kohdistuu yksinkertaisiin arjen asioihin. "Kunpa kukaan ei puhuisi minulle kahteen tuntiin sanaakaan", "Olisipa hetki aikaa syödä lounas yhdessä kumppanin kanssa - tai juoda edes kahvit", moni lausahtaa.

Katson kumppania pätkäunien siivittämänä kuin likaisen ikkunan läpi. Siellä se kallisarvoinen seisoo, vaikka en kirkkaasti näe.

Parisuhteen palikat- työkalu  konkretisoi ja tekee näkyväksi parisuhteen osa- alueita. Ehkä talo on sinullekin tuttu? Valkoisen palikan voi nimetä kulloisenkin parisuhteen äärellä työskentelyn-  tai tarpeen - mukaan. Valkoinen niinkuin Väsymys. Tänään nimeän sen niin. Rakkaus pikkuihmisiin tuntuu syvällä ytimessä - parisuhde sen sijaan voi olla möykkyistä matkantekoa. Katson kumppania pätkäunien siivittämänä kuin likaisen ikkunan läpi. Siellä se kallisarvoinen seisoo, vaikka en kirkkaasti näe. Miten samaistuinkaan myös Ile Uusivuoren mietteisiin parisuhteen laatuajasta ja väsyneen vanhemman tarpeista. Siihen, miten kumppanin tyhjä katse voi olla vastassa kahdestaan ollessa - ja kuinka yhteinen hetki typistyykin haaveeseen nukkumaanpääsystä.

Erityisesti vaikeuden hetkissä usein korostuu, miten tärkeää on valita kumppanin hyvä. Sitoutuminen on valintaa. Tahdon tänäänkin olla yhteisellä matkalla.

Mikä riittäisi kokemukseen riittävästä yhteydestä ? Lapset haastavat ja horjuttavat palikkataloa - katse kääntyy harmaaseen kivijalkaan. Miten sitoutuminen kannattelee parisuhteen "taloa"? On eri asia olla väsynyt parisuhteessa kuin parisuhteeseen. Silmäpussit ja  "läpystä vaihto" - arki voi kirvoittaa huudahduksen "En jaksa ja halua tällaista!". Erityisesti vaikeuden hetkissä usein korostuu, miten tärkeää on valita kumppanin hyvä. Sitoutuminen on valintaa. Tahdon tänäänkin olla yhteisellä matkalla. Tunteet tulevat ja menevät. Riidat syttyvät ja sammuvat- ja värittyvät väsyneinä. Seksuaalisuus elää ja muovautuu. Teot voivat näyttäytyä valmiina voileipänä jääkaapissa tai puhtaiden petivaatteiden vaihtona? Ehkä välillä voisin hymyillä kun katseemme kohtaavat. Sanojen palikka voi olla kysymys, miten kumppani sai nukuttua. Jaksaisinko tänään kuunnella toisen kertomusta hänen kolotuksistaan tai etsiä yhdessä hukassa olevaa lompakkoa? Kaikki elämässä on suhteellista ja suhteessa. Jos on väsymystä on myös virkeyttä. Kun on kuormittavaa on olemassa myös keveää. Aika ja tila parisuhteelle voi olla vähäistä ja runsasta, riittävää ja riittämätöntä.  Muistutan itseäni siitä, että elämänvaiheiden ohikulkeva luonne haastaa poimimaan talteen helmet. Nyt. Tänään. 

Tekeekö väsymys - omani ja toisen - minusta parisuhteessa armollisemman vai piiskaavan vaatijan?

Olisiko siis mahdollista asettua elämään juuri tätä vaihetta rauhassa- vaalien sitä, että yhteys puolisoon pysyy auki? Huolehtien, että olemme toisillemme olemassa myös väsyneinä haahuilijoina. Tekeekö väsymys - omani ja toisen - minusta parisuhteessa armollisemman vai piiskaavan vaatijan? Tuntuu tärkeältä nähdä metsää puilta ja luottaa hyvään lopputulemaan, kun puolisokin tekee voitavansa. Yhdessä kaivatut ja perheeseen saadut lapset ovat monin tavoin keskiössä. Tuntuu kuitenkin tärkeältä vahvistaa omilla toimillaan parisuhteessa olemassa olevaa hyvää. Se, mistä on aina yhdessä tykätty voi olla jossain muodossa mahdollista toteutua nytkin. Samalla kysyn itseltäni, mitkä parisuhteeseen liittyvistä tarpeistani voivat mainiosti vielä odottaa aikaansa? Jonain päivänä valkoinen palikka on jollain muulla nimellä.

Lämmöllä tervehtien, Päivi

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat