Kirjoitukset avainsanalla kummallisuudet

Kuva: Elina Vaittinen

Teineinä hauskuutimme ystävien kanssa itseämme kyselemällä kummallisia asioita kadulla ihmisiltä. Lempikysymykseni oli: Mitä ajattelisit, jos vastaasi tulisi itsestään lentelevä lenkkitossu? Monet eivät vastanneet oikein mitään. Joku kertoi ajattelevansa tulleensa hulluksi. Joku pohti, olisiko ehkä jossain piilokamerassa ja toiset etsivät myös jotain järjellistä selitystä asiaan. Aika moni vastasi: Typerää miettiä tuollaisia. 

Typerää tai ei. Elämässä on sitten teinivuosien sattunut kummallisia asioita.  Blogitekstin kuva pyörästä puussa kiteyttää mielestäni elämän kummallisuuden. Kuva on luvalla saatu ystävän facebookpäivityksestä, mutta en kauheasti ihmettelisi jos meidän perheessä noin olisi jotenkin  päässyt tapahtumaan. Selitykset olisivat varmasti kiinnostavaa kuultavaa :)  Ehkä taustalla olisi teinin killeri kavereiden kanssa?  Tai halu saada vain huomiota? Oleellista kummallisissa sattumuksissa on suhtautumiseni kummallisuuksiin. Suutunko niistä, kiellänkö niiden olemassaolon vai lähdenkö uteliaana tutkimaan, mitä oikein tapahtui. 

Tänä syksynä kotikaupungissani Porvoossa käynnistyi Kamalat äidit- ryhmä. Ryhmä on tarkoitettu murrosikäisten äideille vertaistueksi. Ryhmässä meitä on kahdeksan äitiä ja sparraamme toisiamme. Yksi oleellinen taito tässäkin ryhmässä on kehittää itsemyötätuntoa - suhtautumistamme elämän kummallisuuksiin.  Riittämättömyyden tunne ajaa helposti vaatimaan itseltä, puolisolta ja lapselta vain lisää suorituksia. Vaativalle ei riitä mikään - koska hän ei riitä itselleenkään. Suorituskeskeinen vanhempi suorittaa vanhemmuutta ja parisuhdettakin  - ja kaikki jäävät etäisiksi toisilleen. 

Myötätunto avaa väylän toisen kokemuksille ja tunteille.  Miten pyörä päätyi puuhun - ja muut elämän monimutkaisemmatkin kummallisuudet - eivät saa minkäänlaista selitystä jos en ensin kykene rauhoittamaan omaa mieltäni ja asettumaan kulolle toisen äärelle. 

Myötätuntoinen ihminen osaa pyytää myös apua. Auta mua ymmärtämään, miten tässä näin kävi? Etsitään yhdessä keinot eteenpäin. Tutkimusten  mukaan myötätuntoa voi harjoitella.  Parasta sen harjoittelu on yhdessä. Myötätuntoinen katse vaikkapa kamalat äidit ryhmässä tarttuu. Luultavasti se tarttuu ryhmästä myös kotiin. 

 

Terveisin,

Minna Tuominen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat