Kirjoitukset avainsanalla intiimi

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mikä minun nimeni on, minulta kysyttiin tänään. Kuljin metroasemalle yhdessä toisen tanssinharrastajan kanssa ja hän tiedusteli asiaa. Ihmisethän tanssivat kehoillaan, eivät nimillään, ja siksi ne jäävät helposti oppimatta.

Sanoin, että nimeni on Jaakko. Sitten mietin hetken, mitä se tarkoittaa ja miten se liittyy minuun.

Kun sanon nimeni kadulla noin, se tulee kylmään ilmaan kuin jokin kulmikas ja jää siihen hiukan kömpelönä. Tunnen toki yhteyden itseni ja nimeni välillä. Mutta voisin keksiä muitakin sanoja, joiden koen tarkoittavan minua, ehkä paremminkin kuin varsinainen etunimeni.

Olen ollut tässä rakkaussuhteessa yli yhdeksän vuotta, ja olen saanut parhaat nimeni siinä. En kerro niitä tässä, koska ne ovat minun ja hänen. Rakastetullani on minulle monia nimiä, nimien ketjuja ja hauskasti vaihtelevia nimiyhdistelmiä. Muistan aivan hyvin edelleen, miltä tuntui, kun hän nimesi minut ensimmäisen kerran. Tuntui, että olin tullut kutsutuksi kotiin.

Kun hän sanoo ”Jaakko”, sekin tarkoittaa minulle jotain muuta kuin sellaista, joka tulee ulos kulmikkaana ja kömpelönä. Hänen Jaakkonsa on se, joka mieluiten olen.  Se on ihanne-Jaakkoni. Siinä on niin paljon merkityksiä ja matkoja ja hetkiä hyvissä paikoissa, että se on jotain ihan muuta kuin kuusi kirjainta.

Mutta enemmän lepään hänen nimessään. Koska tämä tila meidän välillämme on niin merkityksiä täynnä ja tämä suhde niin syvä ja moniulotteinen, kaikista nimistä hänen omansa kertoo minusta itselleni eniten.

Hänen nimensä sanominen puhuttelee minua. Joo, olemme erilliset ihmiset, emmekä elä symbioosissa. Silti, siitä huolimatta, kun kutsun minua hänen nimellään, kuulen hänet minussa. Jos hän puhuttelisi minua nimellään, salaperäisellä tavalla tietäisin, että se olen minä myös.

Odotan, että joululoma alkaisi. Haluan aikaa rauhassa olemiseen, sellaista aikaa, jossa rakastettuni kutsuu minua monilla antamillaan omilla nimilläni. Haluan kuulla niitä joulun hiljaisuudessa, että ne satavat ympärilläni kuin lumi hiljakseen, hämärän puolelta hiutale hiutaleelta katulampun valoon ja hiuksiini ja kasvoilleni, nimet, joista tunnen itseni täksi mieheksi, joka olen.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime öinä olen taas useat kerrat havahtunut unen läpi rakastettuni läheisyyteen. Olen kääntynyt hänen puoleensa ja olen kiertänyt käteni hänen ympärilleen. Olen vielä enemmän unessa ja vasta vähitellen havahtumassa. Silitän häntä hetken, hän tuntuu tutulta ja ihmeelliseltä, tutun ihmeelliseltä, ja se täyttää minut pakahduttavalla tunteella. Hetken kuluttua unen vuorovesi kääntyy taas ja vetää minut mukaansa. Pakahduttavan rakastamisen tunne jää kaikuna kehooni soimaan.

Kun ensimmäisen kerran menin hänen luokseen ollakseni yötä, hän oli ottanut kaapista hammasharjapakkauksen ja laittanut sen minulle lasitasolle kylpyhuoneen peilin alle. Muistan, että tartuin siihen samanlaisen pakahduttavan tunteen täyttämänä kuin tuossa edellä kuvasin.

Hammasharja oli symboli monenlaiselle. Siinä oli toiveen toteutumista ja toivoa, kutsua ja perille löytämisen mahdollisuuksia, intiimiä arkisuutta ja todellisuuden tuntua.

Minä tartuin hammasharjaan ja rakkauteen ja elämään pakahtuneena.

Tuo hetki vuosien takaa tulee mieleeni eleestä, jolla huomaan kehoni tarttuneen rakastettuuni yöllä: olen tarttunut rakkauteen ja elämään, ja minua pakahduttaa. Rakkaus on ajatuksia ja mielteitä, mielen suuntia ja tunteita, mutta se on samalla tarttumista, painautumista materiaaliseen todellisuuteen. Tunteet minun sisälläni pyrkivät kosketuksiin maailman kanssa, sinne missä rakkaus tapahtuu.

Olen päätynyt ajattelemaan, että kenties tuo pakahtumisen tunne on pysyvä kehollinen jälki siitä, mikä minä olen rakastavana ihmisenä.

Rakastaminen on minulle janoamista. Se on minun tunteitteni ja ajatusteni jatkuvaa tihkumista ja vuotamista minusta maailmaan. Rakkaus hakee vastinkappaleita sellaisesta materiaalisesta, johon tiivistyy jotain rakastetustani ja minusta ja kaikista haaveista, odotuksista ja täyttymyksistä, joita luon ja kannan.

Kaikista materiaalisista asioista pakahduttavin on rakastettuni keho. Sitä kohti minun haaveeni ja tunteeni pyrkivät, silloinkin kun nukun.

Näen tämän rakastamisen vuorovaikutuksen meidän välillämme monesti hänen vetovoimanaan. Se on kuva siitä, millainen hän on: magneettinen.

Tuon magneettisuuden vastaparina on se, mitä minä olen: pakahtuva. Jatkuvasti rakkaudesta pakahtuva. Valveilla ja unessa.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat