Kirjoitukset avainsanalla Sini Saavalainen

vauvan päivän vaunuparkki Kuva: Sini Saavalainen

Kun on jo olemassa äitien ja isäinpäivä, miksei olisi myös vauvan päivä? Eilen vietettiin sitä. Vauvan päivän tarkoituksena on edistää vauvojen oikeuksia. Päivän taustalla on vauvasuomi r.y. Pääsin eilen tutustumaan vauvan päivän ohjelmaan iltapäivällä Helsingin Musiikkitalossa ja Oodi-kirjastossa.

Paikalle oli helppo tulla. Narikkaa vastapäätä oli kymmeniä lastenvaunuja parkissa ja muutenkin kaikissa järjestelyissä oli huomioitu vauvaperheiden tarpeet. Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista tekemistä, puhetta ja musiikkia paikalle tulleet vanhemmat, vauvat ja vauvojen isosisarukset huomioiden. Paikalla oli monia lapsiperheitä tukevia järjestöjä, yrityksiä, tahoja ja kirkon edustajia. Yllätyin myönteisesti siitä, miten moni taho oli lähtenyt mukaan ja miten paljon vauvaperheitä oli tullut paikalle.

Ilman vaunuja tai vauvaa liikkuvaa naista katsottiin paikalla välistä ihmeissään. Selitän tulleeni katsomaan kaikkia kivoja juttuja tammikuistani varten. Sen jälkeen saan mielenkiintoista informaatiota vauva-arkea koskevista asioista pisteen pitäjän näkökulmasta. Mukaan tarttui tietoa eri tahojen vauvaperheille järjestämästä toiminnasta, lapsivakuutuksesta, terveellisestä ruuasta koko, kiintymysvanhemmuudesta sekä monesta muusta asiasta. Helsingin kaupungin työntekijän vinkkaamana kävin kurkkaamassa vauvasirkus-työpajaan, jossa oli energinen meininki. Kotiin viemisiksi mukaan tuli muutama heijastin, nivaska esitteitä ja kirkon Pienelle parasta -ruokalappu, joka on muuten pikkuiseni ensimmäinen ruokalappu.Olin iloinen siitä myönteisestä ja innostuneesta asenteesta, joka kaikista tapahtumaa järjestävistä tahoista henki. Tästä pitäisi ehdottomasti tulla vieläkin isompi juttu!

Mietin että tällaista informaatiota tulisi olla vielä enemmänkin ja vauvan päivää voisi juhlia vieläkin laajemmin ja kutsua yhä avoimemmin myös vauvaa odottavia perheitä mukaan. Nyt kun lapsia syntyy yhä vähemmän ja kaupunkilaisten asenteet lapsien tuottamaan elämmään tiukentuvat, tarvitaan toisenlaista viestiä lasten arvokkuudesta ja vauva-ajan merkittävyydestä koko ihmisen loppuelämälle. Vauvan päivän sanoma voi tuoda myönteistä vastapainoa sille kuvalle, mikä nuorille aikuisille annetaan herkästi vauvaperheistä: ankeutta, kiirettä ja väsymystä. Jokainen vauva on juhlimisen ja iloitsemisen arvoinen kaikesta vauva-arjen haasteista huolimatta: niin vauvan päivänä kuin muulloinkin! Vaikka vauva-arki olisikin ajoittain haastavaa, on onneksi olemassa monia tahoja, jotka voivat auttaa ja tukea lapsiperheitä ja olla arjessa mukana.

Hyvää vauvan päivää kaikille vielä jälkikäteen!

Toivottaa Sini Saavalainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Sini Saavalainen

Raskauteni on nyt suunnilleen puolivälissä. Alun jännitys, innostus ja keskenmenon pelko on vaihtunut vähitellen sen miettimiseen, millainen äiti minusta tulisi. Sosiaalisen median äitiryhmissä on kannustusta ja tsemppausta tupakasta vieroittumiseen ja suositellun raskausruokavalion noudattamiseen. Itse olen nyt raskauden myötä havahtunut älypuhelimen käytön määrään.

Turun Yliopiston ja Kalifornian Irvinian yhteistutkimuksessa saatiin juuri selville, että vanhemman ja lapsen välinen katkeamaton vuorovaikutus parantaa lapsen tunteiden säätelyä. Tätä häiritsee tutkimuksen mukaan esimerkiksi vanhemman liika älypuhelimen käyttö, kiire ja stressi.

Omassa arjessani olen huomannut kaivavani älypuhelimen joskus esiin jopa silloin, kun haluaisin viettää aikaa mieheni kanssa. Viime kuukausina olenkin alkanut opetella tapoja, joilla saan rajattua omaa älypuhelimen käyttöäni. Ensimmäisenä taitona opettelin mykistämään pikaviestiohjelmien ryhmiä. Toisena taitona olen opetellut tietoisesti keskittymistä asioihin, joita pidän tärkeinä ja välttämään jatkuvaa rutiininomaista kännykän tarkistamista. Kun elämässä tapahtuu tärkeitä asioita muussa sosiaalisessa ympäristössä, yritän opetella silloin kännykän pitämistä laukussa tai kokonaan sivussa. Kolmantena taitona, jota olen yrittänyt opetella, on taito pitää pintansa mainosten ja sosiaalisen median luoman paineen alla, erityisesti nyt raskaana ollessa. Vauvatavaroiden markkinoijat, ruokasuosituskriitikot ja vailla asianmukaista koulutusta olevat lääkkeiden ja rohtojen suosittelijat ovat toki haaste raskaana olevalle myös kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa.

Se täytyy mainita, että sosiaalinen media ja älypuhelin ovat tuoneet myös paljon hyvää elämääni. Se on avannut monia ovia, auttanut verkostoitumaan ammatillisesti, opettanut töissä käytettävän työkalun käyttöä ja sen avulla löysin raskausaikana samassa tilanteessa olevia ja olen saanut vertaistukea. Sen kautta pystyn myös pitämään yhteyttä moneen tuttuun, ulkomailla asuviin kavereihin ja tekemään muutoin yksinäisestä neulomisharrastuksesta yhteisöllisen. Älypuhelin tuonut arkeeni sujuvuutta, auttanut löytämään tuntemattomiin paikkoihin ja muutenkin nopeuttanut ja suoraviivaistanut monia asioita.

Joskus käteeni tarttui vanha kirja, jossa oltiin huolissaan siitä, miten aikakauslehtiin uppoutuminen vie ihmisiltä herkästi aikaa tärkeämmiltä asioilta. Älypuhelin ei ole siis ensimmäinen asia, joka on häirinnyt vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta. Miettiessäni tulevaa elämää lapseni kanssa, haluan elää läsnäolevan vanhemman arkea. Haluaisin lukea ja liikkua luonnossa enemmän. Raskausajan koen hyväksi ajankohdaksi aloittaa tämä muutos. Vanha viisaus sanoo, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tätä samaa viisautta haluan soveltaa tulevana äitinä erityisesti älypuhelimen käyttöön.

Terveisin Sini Saavalainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muutto onnistuu myös parilla matkalaukulla Kuva: Sini Saavalainen

Muutot vaikuttavat ihmissuhteisiin. Ne säätelevät sitä, ketkä asuvat meitä lähellä, ketkä kaukana. Nyt kuunvaiheessa muutin Seinäjoelta takaisin mieheni luo pääkaupunkiseudulle määräaikaisten töitteni päätyttyä. Kauaksi jäivät entiset työtoverit, osa sukulaisista ja moni uusi tuttavuus. Toisaalta pääkaupunkiseudulla asuvat ystävät ja sukulaiset ovat nyt lähempänä ja olen iloinen siitä esikoistani odottaessa. Seinäjoelle asumaan jääminen yksin, työttömänä ja raskaana olisi ollut kaikin puolin huono ratkaisu. Ymmärrän yhä paremmin sitä, miksi moni juuri uudelle paikkakunnalle muuttanut pienten lasten äiti tai maahanmuuttajanainen kokee yksinäisyyttä raskaana ollessaan tai pienten lasten kanssa. Jos tulevaisuudesta elämästä löytyisi jokin sopiva sauma, lähtisin varmasti tukikummiksi yksinäisille maahanmuuttajanaisille.

Muuttaminen paljastaa, miten paljon tavaraa on helppo haalia ja sen, miten vähän tiedämme, mitä meillä on. Itse olen muuttanut elämässäni useita kertoja. Kevyimmän muuttoni tein kahdella vajaalla lentolaukulla lähtiessäni opiskelijavaihtoon. Se sai minut heräämään siihen, kuinka vähällä omaisuudella loppujen lopuksi pärjään. Silloin oivalsin, että kaikesta materiaalisesta omaisuudesta saattaa tulla taakka, joka hidastaa uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Minimalismiin tähtäämisellä on myönteisenä puolena se, että se säästää luontoa ja ympäristöä. Mitä vähemmän minulla on omaisuutta, sitä vähemmän kiinnyn siihen. Ainoa hankaluus, mitä se on tuonut ihmissuhteisiin, ovat tutut, joiden tapa välittää on antaa tavaraa. Heidän on ollut vaikea ymmärtää minimalistista elämäntapaamme ja sen tuomia rajoituksia.

Muuttamisessa ja tilan uudelleen järjestelyssä ihminen joutuu samalla väistämättä kysymään, mille on tilaa elämässäni. Se miten kotimme järjestelemme, vaikuttaa siihen, onko meillä tilaa kutsua ystäviämme kylään tai mitä voimme harrastaa. Valinnat ovat hyvin konkreettisia: sohva vai kirjahyllyt; paikka lastenvaunuille vai toinen kenkäteline; kymmenen jakkaraa vai neljä selkänojallista tuolia; iso TV-taso vai enemmän tilaa muulle. Lähikuukausina joudumme mieheni kanssa järjestelemään asuntomme uudelleen ja luopumaan tarpeettomista ja tilaa vievistä asioista. Tällä kertaa ei ole kuitenkaan kysymys muutosta, vaan siitä, onko meidän elämässämme tilaa tulevalle vauvallemme. Se vaatii lähes muuttoon rinnastettavaa asioiden uudelleen järjestelemistä.

 

Terveisin Sini Saavalainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tyhjän sylin muistopaikka Seinäjoella Kuva: Sini Saavalainen

Mikä on joka toista tai kolmatta naista elinaikana koskettava ikävä tapahtuma, josta ei juurikaan puhuta? Olen huomannut, että keskenmeno on sellainen. Kun sain ensimmäisen keskenmenoni, luulin olevan yksin kokemukseni kanssa. Kun kerroin asiasta raskaudestani tienneille, moni kertoi kokeneensa myös itse keskenmenon. Pääosin minuun suhtauduttiin siis yllättäen hyvin myötätuntoisesti ja empaattisesti. Yksityisyydestään huolimatta asia tuntuikin olevan hyvin yleinen.

Joitain ikäviä ja vähätteleviäkin kommentteja sain: ”Se on niin yleinen juttu, että ei siitä nyt pidä noin kovasti ottaa” tai ”ei niistä ennen vanhaankaan puhuttu”. Mietin että näiden kommenttien pelkäämisen takia aika moni salaa raskautensa mahdollisimman monelta ja mahdollisimman pitkään – ettei tarvitsisi myöhemmin kestää niitä ikäviä möläytyksiä. Ensimmäisen (keskenmenneen) raskauteni aikana sain neuvolassa viisaan vinkin: kerro raskaudestasi ainakin niille, jotka voivat tukea sinua, jos tulee keskenmeno. Tämä osoittautui hyväksi neuvoksi sitten, kun kävi ikävästi.

Keskenmenokriisini keskellä kaipasin aiheesta tehtyä kristillistä laulua. Kun sellaista en löytänyt, tein itse sellaisen suruprosessini aikana keskenmenon herättämistä tunteista. Tässä ovat sen sanat:

 

1.Pienen pieni enkeli
lähti sitten Taivaaseen,
ei lupia keltään kysellyt,
kun lähti ikuisuuteen.

Älä sano tyhjiä sanoja.
Älä sano päivä kerrallaan.
Älä sano sillä oli kai vamma.
Anna mun nyt itkeä suruni pois!

2. Syyllisyys ja häpeä,
viha, syvä ahdistus.
Mä mietin mitä väärin tein
kun kuolit sisälleni.

Me kun kaikki tehtiin kai oikein,
sua rakastettiin, ja rukoiltiin.
Mutta herra päättikin toisin,
kun sä kuolit ennen syntymääsi.

3. Elämä ja kuolema,
ne ei oo meidän käsissä.
Hauraina me kuljetaan
täältä ikuisuuteen.

Mä en ymmärrä Herran tahtoo,
tässä ei oo mitään logiikkaa.
Silti tahdon mä tahdon käteni liittää
ja jotain suurempaa nyt ylistää.

 

5. Pienen pieni enkeli,
sä muutit meidän elämän.
On ikuisuus ja kuolema
ain läsnä suhteessamme.

 

Vaikka olenkin jo selvinnyt keskenmenoistani ja ne ovat osa elämänhistoriaani, en voi kävellä kuvassa olevan muistokiven ohi Seinäjoen Törnävän siunauskappelin luona ilman, että jokin liikahtaisi sisälläni. Olkoon vaikka keskenmenneet ihmisenalut sisälläni olisivat olleet vain tuulimunia tai sekavasti jakaantuneita solurykelmiä, olivat ne minulle hetken rakkaita lapsia, joita kannoin sisälläni. Vaikka nykyinen raskaus on mennyt hyvin, on siinä väistämättä mukana kaiken ilon ja onnen keskellä häivähdys surua ja menettämisen pelkoa.
 

 

Listaus tyhjän sylin muistopaikoista Suomessa löytyy kootusti Simpukka ry:n kotisivuilta. Kirkossa keskenmenon kokeneita voivat tukea monet kirkon työntekijät, erityisesti sairaalapastorit. Kenenkään ei pidä jäädä yksin, jos keskenmenosta selviäminen tuntuu haastavalta. Lapsettomien lauantaina eli äitienpäivän aattona joissain seurakunnissa pidetään tyhjän sylin rukoushetkiä, jonne voi tulla turvallisessa ilmapiirissä suremaan keskenmenneitä tai saamatta jääneitä lapsia ja tyhjää syliä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat