Kirjoitukset avainsanalla Matkustaminen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Kylmät illat ovat saapuneet marraskuun myötä. Hain vintiltä käyttöön yhden talvitakin lisää, ja lähdin sen kanssa liikenteeseen. Kun kävelin katua alas metroasemalle, laitoin kädet syvälle taskuihin. Vasemman käden sormet löysivät kaskun pohjalta pyöreähkön, rastaanmunan kokoisen kiven. Suljin silmät hetkeksi ja muistelin, mistä se oli tullut.

Me olimme kävelleet rannalla, rakastettuni ja minä, Ruotsissa, keväällä. Itämeren rannalla, kun muuttolinnut olivat saapuneet ja ensimmäiset kukat olivat murtautuneet talven harmauttamasta maasta. Poimin kiven rantasoraikosta ja pitelin sitä kädessä lämpiämässä.

Olin jättänyt kiven takin taskuun juuri siksi, että se veisi minut tarpeen tullen takaisin sinne kevätloman maisemaan. Minulla on useita sellaisia kiviä eri takkien taskuissa. Yhdessä taskussa on kastanja ja joissain muutamia vieraiden maiden kolikoita. Niillä kaikilla on sama tarkoitus. Jos alkaa tuntua raskaalta, vaikka sitten töissä ja muussa sellaisessa yhteydessä, ne ovat portteja toiseen maailmaan. Meidän matkojemme paikkoihin.

Kun olin ala-asteikäinen, luin ensimmäisen kerran Ernest Setonin kirjan Kaksi partiopoikaa. Se on mitä ihmeellisin predigitaalisen ajan opaskirja toimeliaaseen, luovaan ja luonnossa tapahtuvaan elämään lapsille ja eriteineille. Muiden hienouksien ohessa siinä esitellään, miten tehdään muistipussi intiaanien tapaan. Mukana kuljetettavassa pussissa on koottuna pieniä kappaleita, joiden tuoksu ja tuntu auttaa, jos kantaja on vaikka pitkällä matkalla, kuljettamaan mielen kotiin.

Tuo kivien, pihkakyynelten ja muiden vastaavien kyky toimia mielen kuljettajana jäi kiehtomaan minua siitä hetkestä alkaen, jolloin siitä luin. Olen huomannut, että ne tosiaan toimivat minunkin osaltani tuolla tavalla.

Ehkä noiden taskuihin varastoitujen kivien sormeileminen ja koskeminen on sellaista, mitä muodikkaasti kutsutaan groundingiksi tai maadoittamiseksi. Jotakin se yhtä kaikki tekee ja jotenkin se keskittää mieleni noihin mukaan poimimisen paikkoihin. Se on yksinkertaista ja se toimii.

Tuon pyöreän kiven kautta me olemme yhä siellä rannalla. Itämeren vesi on vielä aivan liian kylmää kahlaamiseenkaan, mutta se on kaunis, matalat aallot ovat kauniit. On tosiaan kevään valo. Olemme kahdestaan, melkein kuin olisimme kahdestaan koko saarella. Minä aion laittaa myöhemmin iltapäivällä ruokaa, pysähdymme kaupassa palatessamme rannalta. Lipputangoissa on solakoita viirejä sinikeltaisissa väreissä. Kaikki se koettu on käden ulottuvilla. Nämä arvokkaat muistot, ja kerään niitä lisää. Taskuja riittää kyllä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä asioiden täytyy ehdottomasti toteutua, jotta yhteinen lomanne on mielestäsi onnistunut? Kuva: Nathan Dumlao, Unsplash

Jäin maanantaina viimein kesälomalle ja ensi viikosta alkaen olemme yhdessä lomalla kumppanini kanssa. Jääkaapin ovessa roikkuu lista asioista, joita voisin mielelläni vielä tämän kesän aikana tehdä ja kalenteriin on laitettu muutamia merkintöjä, sekä suunniteltu yhteistä reissua. Melkein kaikki on kuitenkin todellisuudessa vielä auki. En ole tahtonut maalata suuria kuvia ja haaveita yhteisestä lomastamme, sillä olen usein todennut, että juuri nuo lukuisat mieleen maalatut kauniit kuvat yhteisistä lomista rakentavat ne paineet, jotka tuota yhteistä lomaa sitten sotkevat.

Ollessani muutama vuosi sitten lomalla Oslossa kohtasin Aasiasta Eurooppaan tulleen reilaajan. Hän oli juuri törmännyt kuvaan kauniista kielekkeestä Norjan vuonoissa ja pohti Bergenissä lähtöä sinne. Matkaan menisi kuitenkin useampi päivä liikaa kuin mihin suunnitelmat antoivat myöten eivätkä säätkään näyttäneet suotuisilta vaellukselle. Näin pettymyksen hänen kasvoillaan ja pysähdyin miettimään. Mietin, että mitä enemmän luomme mieleemme listaa asioista, joiden täytyy toteutua, jotta loma olisi onnistunut, niin sitä tiukalle itsemme ajamme. Sitä varmemmin päädymme pettymään, koska elämässä tapahtuu yllätyksiä, haasteita ja muutoksia, myös lomalla. Niinpä tuossa hetkessä päätin, etten tahtoisi päätyä ajamaan itseäni yhtä tiukkaan tilanteeseen kuin tuo reilaajaa. Päätin, että pyrkisin aina miettimään vain vähän pakottavia asioita, jos laisinkaan. Niiden toteutumiseen olisin sitten valmis varaamaan aikaa. Niiden toteutumisen suunnittelisin ensimmäiseksi. Muu tipahtaisi sitten paikalleen niin kuin ne sallisivat.

Nykyään matkasuunnitelmani ja kesälistani sisältävätkin ennemminkin ideoita kuin haaveita, enemmän potentiaalia kuin pakkoa. On asioita, joita voisi olla kiva tehdä, asioita, jotka saavat tapahtua ja vain vähän, jos lainkaan, niitä joiden täytyisi toteutua. Samaa pyrin noudattamaan myös siinä, kun mietin kumppanin kanssa yhdessä vietettyä aikaa ja lomaa. Toisen kanssa vietettyyn aikaan, kun tuppaa jo valmiiksi muodostumaan niin helposti odotuksia sekä odotusten tuomaa painetta. Etenkin jos yhteistä aikaa on joutunut odottaa yhtään pidempään.

Tulevaa lomaamme miettiessä olen todennut, että loppujen lopuksi vain yhdellä asialla on se suurin ja ehdottomin merkitys. Sillä, että tuo loma on olemassa. Takana on pitkä ja työn täyteinen kesä. Kesä, jonka aikana olemme olleet vain kolmesti yhtä aikaa vapaapäivällä. Kesä, jonka jälkeen olen oivaltanut, että yhteisessä lomassa on tärkeintä se, että se on yhteinen ja loma. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän toissijaista. Potentiaalia. Asioista, jotka saavat tapahtua, mutta joita ilmankin selviää. Sillä jo sillä, että saa olla vapaasti ja yhdessä on suuri voima. Pelkästään jo sillä voi luoda paljon. Sitä paitsi tapahtuvathan parhaimmat seikkailut ja kokemukset usein juuri vahingossa, ilman suunnitelmia.

Vapain ja kiitollisin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Tuossa ikkunoiden takana tervapääskypari rakentaa pesäänsä räystään alle. Ne kaartavat jyrkästi vuoron perään ylös ja syöksähtävät takaisin alas. On ilta, ja matalalta paistavan auringon valo on aivan kultainen. Se kertautuu merestä. Puissa on vasta pienet lehdet, läpikuultavan vaaleanvihreät, ja valo tulee niiden läpi. On älyttömän kauniin näköistä, ja tämän talon takaa lehdosta kuuluvat kymmenien lintujen laulut – on loputtoman kauniin kuuloista myös.

Olemme tulleet kevätlomalle tänne, uuteen paikkaan, ennen kokemattomaan. En muista nähneeni ja kuulleeni tällaista kevään ja kesän murroskohtaa missään. Luonto on tässä paikassa poikkeuksellisen rikas, ja se on juuri nyt herännyt talven jälkeen. Meillä kävi hyvä tuuri, lämmin rintama tuli tänne samaan aikaan kuin me. Olemme yhtäkkiä kesässä.

Olemme häkeltyneinä yhtäkkiä toisessa vuodenajassa. Toistelemme toisillemme yhä uudestaan, miten kaunista on. Miten suloisia linnut ovat. Miten riemukkaita. Miten kauniita nämä keväiset orkideat, jotka läikyttävät sinistä ja punaista harmaanvihreille nummimaille. Miten emme ole aikaisemmin missään kuulleet tällä tavalla.

Tätä yhdessä häkeltymistä varten minä tykkään matkustaa rakastettuni kanssa. Olen löytänyt itselleni tästä hyvän tavan olla: etsiä uusia paikkoja, rauhallisia, erityisiä, kokemusrikkaita, ja kokea ne yhdessä.

Vaikuttua yhdessä.

Matkoille lähteminen yhdessä on minusta suunnattoman rentouttavaa. Saa jättää sikseen muun ohjelman ja tekemisen. Mennään yhdessä ja keskitytään kokemaan yhdessä.

Luonnon vaikuttavuuden kokeminen yhdessä on iso juttu. Me olemme eläimiä myös, mekin. Luonnossa voimme kulkea kuin kaksi suurta raukeaa viidakkokissaa. Kävelemme ja ravaamme kylki kyljessä ja seuraamme tunnetta. Seuraamme tuntua.

Kaupunkeihinkin on mukavaa mennä käymään. Tarkkailemme, seuraamme ja osoittelemme toisillemme hauskimpia yksityiskohtia, seinäkirjoituksia, vanhoja kylttejä, ohikulkijoiden edesottamuksia, tietotauluja, vanhojen leipomoiden lattialaattoja.

Tutkailemme, ja keräämme vaikutelmia. Meidän yhteiset näkymme näissä kaikissa paikossa ovat meidän aarteitamme. Tällä tavalla punomme toisiamme yhteen, kokemuksin. Me olemme niissä voimakkaasti, siksi ne on helppoa muistaa väkevästi: ”katso merta tuossa ja tuota rantaviivaa, noita värejä – muistatko siellä-ja-siellä sen paikan, jossa oli koko rinne täynnä unikkoja silloin. Menimme paljain jaloin reunalle saakka.”

Muistoja voimakkaista elämyksistä syntyy arjessa sekä matkoilla, mutta matkoilla on monta päivää pääksytysten antautua yhteiselle ajalle. Kun ulkoiset velvollisuudet otetaan pois, eikä ole mitään pakollista tekemistä, jää vain kokeminen. Saa yhdessä kokea, ajautua ja kokea. Sillä tavalla me pysymme keväässä.

 

Terkuin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Käykö teillekin näin? Olette lomalla. Vieraissa kaupungeissa ja maisemissa rakastettu alkaa näyttää entistäkin kivammalta ja suloisemmalta. Ravintolassa ja kujalla, puistossa, kahvilan tiskillä, merenrannalla.

Vieraat paikat luovat eräänlaisen kehyksen, niin kuin tauluissa hyvä kehystys saa varsinaisen pääasian nousemaan esiin. Jotain sellaista tapahtuu vieraissa kaupungeissa. Siksihän rakastuneet ihmiset ottavat toisistaan kuvia siellä.

Mennä yhdessä vieraisiin kaupunkeihin, rakastaa niissä. Tutut kotiympyrät jäävät ja tilalle tulee uusien paikkojen materiaalinen todellisuus: se, minkä väristä on taloissa käytetty kivi ja rappaus, millaisia näyteikkunoiden koristelut, minkälainen puistopuiden runkojen karheus tai sileys. Vasten niitä toinen erottuu kirkkaammin.

Minun sisälläni vavahtaa mukavasti, kun näen hänet uusissa, vieraissa paikoissa.

Ehkä me olemme itsekin hiukan uusia noissa uusissa paikoissa. Kenties niissä saakin pienen jälkisäväyksen siitä, millaista oli huomata toinen ensimmäisen kerran. Huomata niin, että lumoutui.

Viime matkalla näin hänet ensi kerran seisomassa sen portin kaariholvin alla. Ja näin hänet ensi kertaa siinä maassa puhkeavassa keväässä. Näin hänet ensi kertaa sillä lentoasemalla.

Rakastaminen tapahtuu havainnoissa, huomaamisissa, aistimisissa. Niissä toinen tulee olevaksi. Rakastamiseen syventyminen on tuollaisten asioiden virittämistä, edellytysten rakentamista ja keräilyä.

Voi kysyä, miksi matkustaa yhdessä? Jotta näkisin hänet siinä pikku kahvilassa, voi vastata, rakastamisen näkökulmasta.

Kannattaa mennä yhdessä katsomaan maailmaa, se muodostaa me-identiteettiä. Mutta kannattaa mennä maailmalle myös nähdäkseen toisen siellä jossain. Kokeakseen sen lumoutumisen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat