Kirjoitukset avainsanalla Matkustaminen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Tuossa ikkunoiden takana tervapääskypari rakentaa pesäänsä räystään alle. Ne kaartavat jyrkästi vuoron perään ylös ja syöksähtävät takaisin alas. On ilta, ja matalalta paistavan auringon valo on aivan kultainen. Se kertautuu merestä. Puissa on vasta pienet lehdet, läpikuultavan vaaleanvihreät, ja valo tulee niiden läpi. On älyttömän kauniin näköistä, ja tämän talon takaa lehdosta kuuluvat kymmenien lintujen laulut – on loputtoman kauniin kuuloista myös.

Olemme tulleet kevätlomalle tänne, uuteen paikkaan, ennen kokemattomaan. En muista nähneeni ja kuulleeni tällaista kevään ja kesän murroskohtaa missään. Luonto on tässä paikassa poikkeuksellisen rikas, ja se on juuri nyt herännyt talven jälkeen. Meillä kävi hyvä tuuri, lämmin rintama tuli tänne samaan aikaan kuin me. Olemme yhtäkkiä kesässä.

Olemme häkeltyneinä yhtäkkiä toisessa vuodenajassa. Toistelemme toisillemme yhä uudestaan, miten kaunista on. Miten suloisia linnut ovat. Miten riemukkaita. Miten kauniita nämä keväiset orkideat, jotka läikyttävät sinistä ja punaista harmaanvihreille nummimaille. Miten emme ole aikaisemmin missään kuulleet tällä tavalla.

Tätä yhdessä häkeltymistä varten minä tykkään matkustaa rakastettuni kanssa. Olen löytänyt itselleni tästä hyvän tavan olla: etsiä uusia paikkoja, rauhallisia, erityisiä, kokemusrikkaita, ja kokea ne yhdessä.

Vaikuttua yhdessä.

Matkoille lähteminen yhdessä on minusta suunnattoman rentouttavaa. Saa jättää sikseen muun ohjelman ja tekemisen. Mennään yhdessä ja keskitytään kokemaan yhdessä.

Luonnon vaikuttavuuden kokeminen yhdessä on iso juttu. Me olemme eläimiä myös, mekin. Luonnossa voimme kulkea kuin kaksi suurta raukeaa viidakkokissaa. Kävelemme ja ravaamme kylki kyljessä ja seuraamme tunnetta. Seuraamme tuntua.

Kaupunkeihinkin on mukavaa mennä käymään. Tarkkailemme, seuraamme ja osoittelemme toisillemme hauskimpia yksityiskohtia, seinäkirjoituksia, vanhoja kylttejä, ohikulkijoiden edesottamuksia, tietotauluja, vanhojen leipomoiden lattialaattoja.

Tutkailemme, ja keräämme vaikutelmia. Meidän yhteiset näkymme näissä kaikissa paikossa ovat meidän aarteitamme. Tällä tavalla punomme toisiamme yhteen, kokemuksin. Me olemme niissä voimakkaasti, siksi ne on helppoa muistaa väkevästi: ”katso merta tuossa ja tuota rantaviivaa, noita värejä – muistatko siellä-ja-siellä sen paikan, jossa oli koko rinne täynnä unikkoja silloin. Menimme paljain jaloin reunalle saakka.”

Muistoja voimakkaista elämyksistä syntyy arjessa sekä matkoilla, mutta matkoilla on monta päivää pääksytysten antautua yhteiselle ajalle. Kun ulkoiset velvollisuudet otetaan pois, eikä ole mitään pakollista tekemistä, jää vain kokeminen. Saa yhdessä kokea, ajautua ja kokea. Sillä tavalla me pysymme keväässä.

 

Terkuin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Käykö teillekin näin? Olette lomalla. Vieraissa kaupungeissa ja maisemissa rakastettu alkaa näyttää entistäkin kivammalta ja suloisemmalta. Ravintolassa ja kujalla, puistossa, kahvilan tiskillä, merenrannalla.

Vieraat paikat luovat eräänlaisen kehyksen, niin kuin tauluissa hyvä kehystys saa varsinaisen pääasian nousemaan esiin. Jotain sellaista tapahtuu vieraissa kaupungeissa. Siksihän rakastuneet ihmiset ottavat toisistaan kuvia siellä.

Mennä yhdessä vieraisiin kaupunkeihin, rakastaa niissä. Tutut kotiympyrät jäävät ja tilalle tulee uusien paikkojen materiaalinen todellisuus: se, minkä väristä on taloissa käytetty kivi ja rappaus, millaisia näyteikkunoiden koristelut, minkälainen puistopuiden runkojen karheus tai sileys. Vasten niitä toinen erottuu kirkkaammin.

Minun sisälläni vavahtaa mukavasti, kun näen hänet uusissa, vieraissa paikoissa.

Ehkä me olemme itsekin hiukan uusia noissa uusissa paikoissa. Kenties niissä saakin pienen jälkisäväyksen siitä, millaista oli huomata toinen ensimmäisen kerran. Huomata niin, että lumoutui.

Viime matkalla näin hänet ensi kerran seisomassa sen portin kaariholvin alla. Ja näin hänet ensi kertaa siinä maassa puhkeavassa keväässä. Näin hänet ensi kertaa sillä lentoasemalla.

Rakastaminen tapahtuu havainnoissa, huomaamisissa, aistimisissa. Niissä toinen tulee olevaksi. Rakastamiseen syventyminen on tuollaisten asioiden virittämistä, edellytysten rakentamista ja keräilyä.

Voi kysyä, miksi matkustaa yhdessä? Jotta näkisin hänet siinä pikku kahvilassa, voi vastata, rakastamisen näkökulmasta.

Kannattaa mennä yhdessä katsomaan maailmaa, se muodostaa me-identiteettiä. Mutta kannattaa mennä maailmalle myös nähdäkseen toisen siellä jossain. Kokeakseen sen lumoutumisen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Heinäkuussa ollaan lomakaudella. Jokaisella on jotain toiveita.

Me pidämme lomaa muutamissa katkelmissa, ja jokaiseen katkelmaan suhtaudun samalla odotuksella: odotan, että saamme olla rauhassa kahdestaan.

Kesä Helsingin arjessa on kyllä ihana, kun siitä ehtii nauttimaan yhdessä. Loma tarkoittaa kuitenkin sitä, että arki jää yhtälöstä pois. Kaikesta tulee paljon ihanampaa, kun saa vain olla rakastettunsa kanssa, ja tehdä yhdessä sitä, mitä mieleen sattuu tulemaan.

Rakastaja odottaa, että saa ihailla rakastettuaan. Lomalla on aikaa ihailla toista. On tunteja ja tunteja ihailuun ihon etäisyydeltä, kosketuksen etäisyydeltä ja katseen etäisyydeltä. Voi melko keskeytyksettä keskittyä siihen.

Lomalla on aikaa kukoistaa rakastajana vielä paljon paremmin kuin arkena: huomioida toista, antaa ja vastaanottaa rakkautta.

Kun rakastaja menee lomalle, hän on omimmillaan. Lomalla tulee rennoksi ja huumorintaju avaa kalvosimensa, käärii hihat ja ryhtyy toimiin. Iho päivettyy ja ryhti kohentuu. Semmoinen kaikki sitten koituu rakastetun iloksi.

Joskus pitää tietysti osata vähän annostellakin; sekin on rakastajan taitoja. Minä viriän lomaillessa innostumaan kaikesta kivasta, erityisesti tiedosta. Lomamatkaillessa sellaista tietoa tulee eteen koko ajan, erilaisia infotauluja ja näyttelytekstejä, radiodokumentteja autoradiosta, artikkeleja kesälukemistosta, ja koko internetin syvät tiedon kaivot erilaisiin mielenkiintoa herättäviin kysymyksiin liittyen.

Kaiken kivan ja kiinnostavan, minkä löytää, haluaisi tietenkin rakastetulleen jakaa. Ja kaikkein kiinnostavinta tietystikin on hän. Sellainen yhdistelmä, että selostan rakastetulleni sitä, miten hän minua innostaa, on ehkä parhaiten loman pitkään, hitaaseen aikaan sopiva.

Toisaalta olen oppinut, että rakastajana harjaantumista on tunnistaa, milloin esittää pienoisluentoja ja milloin käynnistää keskustelu mistäkin kiinnostavasta ja milloin vaieta. Niinpä – mutta kun on paljon yhdessä, niin kuin lomalla juuri ollaan, ehtii toisaalta paremmin havaitsemaankin sitä, miten paljon kysyy ja miten paljon itse selittää.

Rakastajan lomatoiveisiin liittyykin tämä perusjuttu: että rakastetulla on hyvä ja onnellinen olo siinä lähellä. Mitä vain toinen tarvitsee, ja mistä toinen ilahtuu, sitä haluaa antaa. Siihen on aikaa oikein erityisellä tavalla keskittyä, kun loma on. Siksi minä rakastajana iloitsen, että on heinäkuu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat