Kirjoitukset avainsanalla matkustaminen

Olemme lähdössä syyslomamatkalle. Pakkaus näyttää venyvän tutusti aika myöhäiseksi. Aina käy niin, mutta ei haittaa, meillä on samanlainen rytmi. Me kyllä yritämme olla suunnitelmallisempia, nytkin haimme matkalaukun alas jo eilen iltapäivällä. Vaan hyvästä yrityksestä huolimatta näyttäisi tulevan taas klassinen matkaanlähtö.

Siitä tulee mieleen ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme. Silloin me pakkasimme eri osoitteissa ja soittelimme puhelimella pitkin iltaa ja yötä. Myöhään meni heti alkuun. Matka oli suurenmoisen ihana.

Se oli kolmisen vuotta sitten. Niin pieni numero! Tiedän, että se on niin, mutta minun on vaikea uskoa tuota todeksi. Tuntuu nimittäin, että on kulunut kokonainen aikakausi siitä lentokenttäbussiin astumisesta ja vierekkäin penkeille asettumisesta, toisen sydäntäläpättävästä mittailemisesta ja hänen matkustustyylinsä tunnustelusta sekä ylenpalttiseen läheisyyteen ja rakastumiseen sekoittuvasta matkalla olemisen yhteisen ilon löytämisestä.

Jos sanoisin, miten pitkään tässä yhteisessä elämässä on tuntunut menneen, sanoisin että reilu vuosikymmen. Vuosikymmen rakkauden aikaa.

Tämän rakkauden aikaan tuntuu siis mahtuvan ainakin kolme kertaa enemmän asioita ja tuntemista kuin tavalliseen kalenterin aikaan. Jos me elämme kolmekymmentä vuotta, olemme sitten rakastaneet vuosisadan.

Siitä hetkestä alkaen kun katsoin ensimmäistä kertaa syvälle tuon naisen ihmeellisiin silmiin, ja rakastuminen alkoi, aika alkoi hidastua. Jos joskus aiemmin on tuntunutkin, että päivät, viikot ja vuodet rientävät nopeasti ohi, se on muuttunut. Sen sijaan aika itsessään alkoi tuntua painavalta ja tiuhalta. Tuli niin paljon aistittavaa, tunnettavaa, ajateltavaa, koettavaa ja jaettavaa, että se täytti kaikki hetket tiiviillä merkityksellisyydellä.

Sen jälkeen kun hän katsoi minuun, minulla ei ole ollut hetkeäkään, joka olisi tuntunut tyhjältä. Ei ole tarvinnut valitella, ettei ole mitään tekemistä, koska ajatukseni kääntyvät heti hänen puoleensa ja sitten aina tulee halu, sanojen hakeminen alkaa ja niitä seuraavat rakastamisen teot.

Alkavaan päivään liittyy aina herääminen, aamu, odotuksia, haaveita, toiveita, himoja, päivän työt, vuorovaikutus ja viestein tavoittaminen, kohtaamisia, yhteen tulemista, jaettu tila, puhetta, keskusteluja, koskettamista, odottamista, asettumista, katsomista ja kuuntelemista, suunnitelmia ja niiden toteuttamista, kietoutumista, lämmön saamista ja antamista, unen metsään kulkemista. Ja kaikki jokapäiväiset yksityiskohdat, ystävien kohtaamiset ja elämämme limittyminen taloon, kaupunkiin, vuodenaikoihin ja sen sellaiseen.

Elämä ei mene hukkaan. Se tuntuu loppumattomalta. Ehkä se johtuu siitä, että jokainen hetki on niin kallis. En halua minnekään muualle hänen luotaan. Haluan kaikkialle hänen kanssaan. Siksi me matkustammekin, uudestaan ja uudestaan, niin paljon kuin mahdollista. Kävelemme vieraissa kaupungeissa ja uusilla rannoilla. Kiinnitämme maailman meihin. Minulla ei ole kelloa ranteessa. Olemme tässä ja nyt.

Aika on meidän elämämme kulun säilö.

Lentokone lähtee kyllä oman aikataulunsa mukaan. Kohta pitää alkaa se pakkaaminen. Mutta meillä on aikaa, aikaa, onnellista aikaa. Vaikka sitten läpi yön.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Matka on parisuhteen täyshoitola. Ollaan erossa töistä ja normaalista rutiinista, voidaan kytkeä vapaalle ja mennä minne halutaan. Ainakin matkalla aikuiset saavat tehdä mitä huvittaa, syödä jälkiruoan ensiksi, nukkua tai valvoa aamuun, kääntyä itään tai länteen ja valita, mikä nyt vaan tuntuu parhaalta. Ja olla kaksin.

Kaksistaan matkustaessa muodostaa kahden hengen tutkimusretkikunnan. Molemmat tarkkailevat ympäristöä omien havaintojensa läpi ja jakavat huomionsa toiselle. Molemmat kurkistavat toisen löytämään yhtä kiinnostuneina kuin koko muuhun maisemaan ja kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ihmeelliseen.

Jotta matkustaa hyvin yhdessä, pitää kuitenkin kyetä olemaan samantahtinen, asettautumaan samaan ajankuluun kuin toinen. Lähinnä pitää osata matkustaa tarpeeksi hitaasti. Kun on tilaa hitaudelle, ei synny kiireen tuntua. Hätiköinti sen sijaan saa aikaan sen, että toinen seisoo rannalla yksin simpukka kämmenellään kun toinen on hätäpäin vilkaistuaan jo kiirehtinyt seuraavaa museota kohti, tai ravintolaa tai toista rantaa.

Ihmiset osaavat kyllä kiirehtiä, mutta hidastaminen niin, että meneminen vaihtuu olemiseksi, on vaikeampaa.

Kannattaa hidastaa. Parhaimmillaan matkustaminen hidastuu matkalla olemiseksi. Ja matkallahan ollaan yhdessä. Matkustaminen on yhdessä olemista vieraissa ja uusissa ja toisissa paikoissa. Asettumista samaan hetkeen.

Jos joku tietää, kertokoon, mikä on parempaa matkustamista kuin se, että soljuu toisen kanssa paikasta toiseen, pysähdellen, osoitellen toiselle, kuullen yhdessä, seuraillen kaikuja edestäpäin, katsoen tätä maisemaa tarpeeksi pitkään että molemmat tulevat näkemisestä kylläisiksi ja liikkuen askel kerrallaan eteenpäin seuraavaan. Kun hidastaa puiden tuoksun kohdalle ja hengittää sitä yhdessä, katsoo valoja ja varjojen leikkejä, pysähtyy nauramaan erityiselle satunnaiselle hassuudelle ja puhuu siitä, mihin tuo kaikki ajatuksia vie, on matkalla mutta perillä.

Edellä mainitun takia paras tapa liikkua matkalla on jalan. On lähekkäin. Silloin voi pitää kädestä kävellessään, ja on helppoa laittaa sormet toisen hiuksiin rantakadun päässä, nojautua liikennevaloissa yhteen, jutella kolmisin vaateliikkeen myyjän kanssa, tavata seinäkirjoitus, nähdä  lintuparven lehahdus katonreunan yli yhdessä samaan aikaan. Askel kerrallaan kulkiessa on aikaa aistimiselle.

Pysähtyminen on ehdoton tapa liikkumiseen matkalla sekin. Pysähtyminen kahvilan pöytään, aukion laitaan, kolmeksi vartiksi kahvikupilliselle. Kaupunki liikkuu ympärillä, me olemme paikoillamme. Minusta on loputtoman kiinnostavaa katsoa ja kuunnella rakastettuani. Ja jotenkin ymmärrän alleviivatusti, kuinka poikkeuksellisen etuoikeutettua on olla kauniissa, vieraassa, eksoottisessa paikassa ja keskittyä katsomaan ja kuuntelemaan häntä siellä.

Kun on kuljeksinut läpi Alhambran palatsien, ja istuu yhdessä sisäpihan kivipenkille appelsiinipuiden varjoon iltapäivän kuumuudessa, kaikesta siitä tulee kehys meille: kaiken hämmästyttävän ihanan keskellä olemme me, ja se on kaikkein ihaninta. Tämä on samanaikaisesti hyvin pelkistynyt, yksinkertainen ja vahva sekä moniulotteinen ja alati otetta pakeneva kokemus. Siksi sen haluaa toistaa uudelleen ja uudelleen: yhä uusilla sisäpihoilla, kortteleissa, kaupungeissa, maissa, eri kellonaikoina, vuodenaikoina, elämänvaiheissa.

Elää kaikin aistein yhdessä! Olla matkalla ja yhdessä ammentaa maailman tunnusta ja mausta, väristä ja äänistä!

Häämatkalla meillä oli niin kivaa, että paluulennolla sovimme, ettemme lopeta sitä ollenkaan, vaan jäämme matkalle pysyvästi. Oikeastaanhan meillä on tällaista suurimman osan aikaa. Tässä mielessä häämatkasta voisi siis tulla nimi olemiselle ylipäätään, ajattelimme.

Kaikki asiat, jotka matkoilla korostuvat, voivat olla jokapäiväisessä arjessakin. Aistiminen, asettuminen samantahtisuuteen, jakaminen, maailmasta ammentaminen ja yhdessä nauttiminen -- ei rakastaminenkaan ole juhlapäivien ja lomaviikkojen yksinoikeus.

Yhteisiltä matkoiltamme olenkin löytänyt juuri tämän: rakastuneena on matkalla koko ajan. Ja päivän hiljaisuudessa, yön sameteissa toinen on se vieras maa ja vieras kaupunki, jonka piiriin astuu, kaduille, porttikäytäviin, taloihin, omenapuutarhoihin, ja tunnustelee kaikilla viidellä aistilla, mikä ihme on tämä rikkaus, jota ei koskaan saa loppuun saakka selvitettyä ja joka siksi on uteliaalle ehtymätön.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat