Kirjoitukset avainsanalla Annele Rantavuori

kuva: Annele Rantavuori

Sumuinen ja harmaa isänpäivän aatto. Päiviä lymyillyt ahdistus puskee päälle. En uskalla ajatella sitä, mutta se on läsnä koko ajan kaikessa. Aivan kuin työntäisin sitä koko ajan käsilläni kauemmaksi. Huominen tulee olemaan tyhjempi, kuin ikinä. Enkä tiedä, miten käsittelisin sitä. Siksi vain olen. Otan vastaan, mitä tulee.

Tämä on minun viikonloppu lasten kanssa, mutta täytyyhän lasten ja isän saada viettää isänpäivää yhdessä. Emme ole kuitenkaan sopineet siitä. Tyypillistä meille. Me kaksi sanavalmista emme ole osanneet puhua toisillemme pitkään aikaan. Nyt meidän on pakko, koska lapset.

Eteisessä se taas puhkeaa. Minulla on homma sekaisin ja toinen odottaa ovella. Kaksi tappelee, kolmas huutaa ja neljäs pakenee paikalta. Voit päättää roolit, miten haluat. Meillä kaikki on kokeilleet vuorollaan kaikkia. Yhtään aikuista ei tällä kertaa eteisestä löytynyt. 

Kun pieni asuntoni on tyhjä en mahda itselleni mitään. Soitan pikapuhelun perään ja annan tulla. Miksi sä aina, mikset sä koskaan… Puhelun jälkeen vain nyyhkytän. Häpeän ja soimaan itseäni. Pieni tyttö sisälläni tarvitsisi niin paljon enemmän, kuin mitä sille osaan antaa. Tarvitsen apua. Ystävä, joka on yhtä tyhjässä kodissa kuin minä, lohduttaa kuin pientä lasta. Tunnen, miten jotain paranee.

Aamulla pyydän perhettäni lounaalle, koska en halua olla yksin. Jotain teemme oikein, kun kaiken tämän keskelle pystymme myötätuntoon. Hetken kaikki on kuin ennen. Vain aikuisten haavoittuneista katseista voi päätellä, että olemme hukassa tämän uuden tilanteen keskellä.

Lähden lasten kanssa isän haudalla, johon muutama kuukausi sitten peittelimme äidin maallisen majan. Kivi on lähtenyt kaiverrukseen, kukkia ja kynttilöitä on siellä täällä. Hauta erottuu siistien, hyvin hoidettujen rivistöstä. Se on yhtä myllätty, kuin elämäni. Välitilassa.

Toivovaisin terveisin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta
kuva: Annele Rantavuori

Hei, minä olen Annele. Olen eronnut. E-RON-NUT. Olen äiti ja eronnut. Olen opettaja ja eronnut. Olen 41-vuotias eronnut nainen. Tällä hetkellä liitän eron kaikkeen.  

Miten vaikeaa sitä onkaan sanoa. Olen eronnut. Me ollaan erottu. Me asutaan erillään lasteni isän kanssa. Minä olen sinkku. (Voi apua!) Viime viikkoina olen saanut harjoitella tätä. Uusien työkavereiden ja tuttujen tiedottamista.

Tähän sisältyy niin paljon. Perhe on hajonnnut. Lasten maailma on muuttunut lopullisesti. Eniten kuitenkin on muutoksessa käsitykseni siitä kuka olen ja millaista on elämäni. Ajattelin, niinkuin kai kaikki, että olemme aina yhdessä. Lasten maailmaa ei saa mikään hajottaa. Perheen täytyy pysyä koossa.

Meidän ero on ollut hidas ja lempeä. Pitkä prosessi, jonka aikana olemme kuulostelleet sen väistämättömän seurauksia, joka tapahtui jo kauan aikaa sitten. Sen, jota emme kai pitkään aikaan edes tajunneet tapahtuneen. Muutokset ovat olleet tarkkaan mietittyjä ja mahdollisimman pieniä. Tunteet tulevat kuitenkin yllätyksenä. Se mikä on vaikeaa. Ja miten tuttua se lopulta onkaan.

Se, joka lähtee on perheenrikkoja. Kenen sanoja kuulenkaan päässäni? Miksi ne edelleen viiltävät? Hylätä, mitätöidä ja sivuuttaa saa kuinka monta kertaa vaan. Miten helposti kadotankaan itseni ja rajani. Mitä mallia tässä toistan ja miksi en pääse tästä eroon? Miksi mietin niin paljon, mitä muuta ajattelevat minusta, meidän erosta.

Toisilla ihmisillä on väliä. Pelkään sitä, mitä tapahtuu, jos en olekaan sellainen, kuin muut haluavat. Ei, ei se mene näin. Pelkään etten kelpaa, jos en ole sellainen, mitä luulen muiden toivovan. Kyse onkin kai siitä, miten näen itseni ja mitä hyväksyn elämässäni. Peilaan muiden silmistä omaa mieltäni. Niin usein sanat viiltävät, kun taas myötätunnon tuntee. 

Nyt juuri minun on vaikea hyväksyä tätä: minä olen eronnut ja perheeni on hajonnut. Siltikin, vaikka aavistan sen hyvän, mitä edessä odottaa.

Jostakin nousee toivo valosta ja keväästä, uudesta alusta. Tervetuloa matkalle mukaan!  

Pimeässä illassa toivovaisin terveisin,

Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat