Kirjoitukset avainsanalla Tommi Sarlin

Henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei ole tottunut näkemään itseään arvokkaana. Kuva: Daniil Kuzelev/Unplash

Mikä on henkistä väkivaltaa? Mikä taas on pahaksi äitynyttä riitelyä ja sen tuoksinassa tapahtunutta loukkaamista? Rajanveto henkiselle väkivallalle on usein vaikeaa.

Moni ei tunnista joutuneensa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi, kun joutuu toistuvasti vähäteltäväksi ja nälvittäväksi. Varsin tavallista ovat myös erolla tai itsemurhalla uhkaaminen. Vaikeammin tunnistettavaa saattaa olla kovan kontrollin alla eläminen, jolla pyritään eristämään toinen hänen suvustaan tai muista läheisistään. Kuvaan voi kuulua mustasukkaisuus, joka ulottuu kadulla kävelemiseen tai tv:n katseluun saakka.

Moni ei miellä tavaroiden hajottamista, mykkäkoulua tai nukkumisen häirintää väkivallaksi, vaikka niilläkin on tarkoitus vahingoittaa ja rangaista toista.

Seksiin painostaminen on väkivaltaa

Seksuaaliseksi väkivalta menee, kun vähättely, epäreilu vertailu edellisiin kumppaneihin ja pilkka sattuvat tälle aralle alueelle. Se voi olla myös seksiin tai lapsentekoon painostamista ja kiristämistä. Kun sitten pitää kiinni omasta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan, seurauksena voi olla myös fyysinen pahoinpitely.

Usein tähän tarvitaan jokin ulkopuolinen taho, joka nimeää väkivallan. Vasta silloin saattaa itsekin havaita, että kumppanin toiminta voidaan nähdä myös tahallisena vahingoittamisena.

Määritelmällisesti väkivalta voisi olla vahingoittamistarkoituksessa toiseen ihmiseen ilman lupaa väkivalloin kajoamista. Väkivaltaa on myös itsemääräämisoikeuden rajoittaminen esimerkiksi uhkailun tai pelottelun avulla. Se voi ilmetä joko suoraan fyysisesti kehoon kohdistuvana tai sanallisesti tapahtuvana mitätöintinä tai alistamista.

Mustasukkaisuus on rakkautta?

Miksi henkistä väkivaltaa sitten on niin vaikea tunnistaa? Tähän on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Usein jäljet johtavat kuitenkin niihin tärkeisiin varhaisiin suhteisiin, joissa käsitys itsestä ja omasta arvosta ja kelpaavuudesta muovautuvat. Äärimmillään ihminen voi olla niin vaille jäänyt, että mustasukkaisuus ja väkivalta voivat olla ainoita todisteita siitä, että joku välittää.

Olen tehnyt näitä havaintoja työssäni Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen parissa. Työssäni tarjoan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Tommi Sarlin
Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvaaja Zoriana Stakhniv/Unplash. Mitätöinti, alistaminen ja kontrollointi parisuhteessa ovat erityisen haavoittavaa, koska silloin tekijä on se kaikkein läheisin ihminen.

Olen kohdannut viimeisen kahden vuoden aikana paljon miehiä, jotka ovat kokeneet väkivaltaa parisuhteessaan. Väkivalta on ollut sekä henkistä että fyysistä ja useimmiten tekijänä on ollut joko ex-puoliso tai nykyinen kumppani.

Tämä vähän tunnettu asiakaskunta on löytänyt tiensä Miessakkien Väkivaltaa Kokeneet Miehet -hankkeen pariin, jossa tarjotaan keskusteluapua, neuvontaa ja ohjattua vertaisryhmätoimintaa väkivaltaa kadulla tai kotona kokeneille miehille. Apu on luottamuksellista ja maksutonta, rahoittajana toimii STEA.

Ja onhan miesten kokema väkivalta yleistä myös tilastojen valossa. Noin joka toinen mies on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa 15 vuotta täytettyään. Joka kuudes on kokenut sitä viimeisen vuoden aikana. Parisuhteessa naiset kokevat miehiä enemmän väkivaltaa, mutta vakavassa parisuhdeväkivallassa eroa ei ole. Kyselytutkimuksissa näyttää siltä, että molemmat sukupuolet ilmoittavat kokevansa parisuhteessa suurin piirtein yhtä paljon väkivaltaa.

Läheisen tekemä väkivalta satuttaa

­Väkivalta aiheuttaa fyysisten vammojen lisäksi miehille myös psyykkisiä oireita, kuten pelkoa, vihaa, huolta ja ahdistusta. Lähisuhteissa koettu väkivalta koetaan erityisen haavoittavana, mikä yhdistää molempia sukupuolia.

Väkivalta synnyttää häpeän kokemuksen, ja miehet vaikenevat kokemastaan pitkään. Työssäni olen kuitenkin huomannut, että miehet kyllä puhuvat, kun siihen tarjoutuu turvallinen ja arvostava ympäristö.

Kysy väkivallasta


Tärkeää on, että läheiset ja ammattiauttajat ovat kuulolla, kun mies kertoo kokemastaan väkivallasta. Silloin kannattaa kysyä siitä lisää, jotta asiaa päästään käsittelemään. Tärkeää on, että mies puhuu kokemastaan, sillä puhuminen auttaa.

Mitä useampi mies kertoo kokemastaan väkivallasta, sitä matalammaksi häpeän ja avunhakemisen kynnys hioutuu myös muille vastaava kokeneille miehille – ja naisille.

Tommi Sarlin


Kirjoittaja tekee kriisityötä väkivaltaa kokeneiden miesten parissa.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni väkivaltaisesta suhteesta irrottautunut mies miettii, miksi antoi elämänkumppanin kaltoinkohdella itseään. Miksi en häipynyt suhteesta, vaikka aavistin jo alussa, että kaikki ei ole kunnossa? Vaikka järki kehotti pakenemaan, miksi tunteet ajoivat takaisin väkivaltaisen kumppanin luo? Näissä kysymyksissä sukupuolella ei suurta väliä: niin mies kuin nainenkin voi huomata olevansa väkivaltaisen suhteen vanki.

Huoli lapsista vangitsee suhteeseen

Asiaa pohtiva mies löytää helposti järkisyitä suhteeseen jäämiselle. Päällimmäisenä voi olla huoli lapsista, jotka jäisivät eron seurauksena osittain kumppanin hoitoon: mitä tapahtuisi, kun isä ei olekaan  huolehtimassa lasten turvallisuudesta? Miehellä voi olla huolta kumppanin hyvinvoinnista, jos hän päättää lähteä suhteesta. Myös oma arvo parisuhdemarkkinoilla arveluttaa: huoliikohan kukaan minua enää tämän ikäisenä? Huonoon suhteeseen saatetaan jäädä myös suhteen hyvien kausien vuoksi. Silloin mies saattaa ajatella, että suhteessa on riittävästi hyvää: hän ei halua rikkoa ydinperhettä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Hyvät kaudet houkuttavat jäämään suhteeseen silkasta tottumuksesta: elämä on saattanut kulkea jo vuosikymmeniä tutulla uralla, josta poishyppääminen tuntuu liian uskaliaalta tai myöhäiseltä.  Täytyy vain kestää huonot ajat!

Sisäinen puolustaja uinuu

Väkivaltaisessa suhteessa pysymiseen löytyy paljon ulkoisia syitä, mutta mielensisäiset siteet saattavat kuitenkin olla niitä kaikkein tiukimpia sidoksia. Mielensisäiset mallit ovat muotoutuneet erityisesti lapsuuden läheisissä ihmissuhteissa. Lapsi on voinut kasvaa esimerkiksi niin väkivaltaisessa ja hylkäävässä perheessä, että hän ei ole koskaan voinut tuntea olevansa turvassa. Lapselle, jota kukaan ei ole koskaan puolustanut, ei ole päässyt kehittymään omaa sisäistä "puolustajaa", joka suojaisi häntä loukkauksilta. Sisäistä maailmaa saattaa hallita vain alistajan tai alistetun roolit. Tällöin myöskään kyky suojella itseä ei ole kehittynyt, koska kukaan ei ole sitä hänelle opettanut.

Itsen puolustamista voi harjoitella

Kun sisäinen puolustaja puuttuu miehen mielestä, hän on varsin neuvoton väkivaltaisen kumppanin käytöksen kanssa. Kuitenkin miksi annoin kaltoinkohdella itseäni -kysymys on hyvä lähtökohta omalle sisäiselle työskentelylle. Lohdullista on, että aina on mahdollista vahvistaa omaa uinuvaa sisäistä suojelijaa ja harjoitella oman itsen suojelemista. Kun sekä oman mielen mallit että ulkoinen käyttäytyminen alkavat muuttua, ollaan hyvällä toipumisen tiellä.      

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat