Kirjoitukset avainsanalla sukupuolivähemmistöt

Translippu oon vaaleensini-vaaleenpuna-valko raitainen. Esimerkiksi intersukupuolisille ja muunsukupuolisille on myös omia lippuja. Kuva: Sharon McCutcheon, Unsplash

Nyt Helsinki Priden aikaan olen jälleen hetkittäin kokenut kuin yhteiskunta olisi tarjonnut minulle näkymättömyysviitan, jota en ole kuitenkaan koskaan tilannut. On tilanteita, joissa ihmiset puhuvat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kuitenkaan puhumatta sukupuolivähemmistöistä. Tilanteita, joissa esimerkiksi homoseksuaalisuuteen viitataan sukupuolivähemmistönä tai seksuaaliseen suuntautumiseen sukupuoli-identiteetin kanssa samana asiana. Ystäväni myös pohti sosiaalisessa mediassa, kuinka Facebookissa ihmiset käyttävät nyt translippua julkaisujensa taustakuvana luultavasti edes tietämättä mitä se todellisuudessa kuvastaa.

Sukupuolivähemmistöillä viitataan muun muassa transihmisiin, muunsukupuolisiin,sukupuolettomiin, intersukupuolisiin sekä sukupuoliristiriitaa kokeviin. Kyse on siis ihmisen sukupuolesta, ei seksuaalisesta suuntautumisesta. Kyse on siitä mikä hänen sukupuolensa on tai on olematta sekä miten hän sitä ilmaisee, ei siitä ketä hän rakastaa. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei ole kytköksissä seksuaalivähemmistöön kuulumiseen. Voit kuulua toki molempiinkin vähemmistöihin, kuten esimerkiksi minä, mutta aivan yhtä hyvin voit kuulua vain toiseen tai et kumpaankaan. Sukupuolivähemmistöt sekä seksuaalivähemmistöt ovat siis kaksi eri asiaa. Syy miksi niistä kuitenkin puhutaan asianomaistenkin suunnalta usein yhdessä, on yksinkertaisesti esimerkiksi se, että olemme saattaneet saada osaksemme syrjintää samoissa muodoissa sekä samankaltaisista asioista ja sen keskellä tukea toisiltamme.

Elän kuplassa, jossa tämä kaikki on pitkälti itsestäänselvää. Tiedostan sen olevan kuplaa. Se on kupla, joka poksahtaa säännöllisin väliajoin. En osoittele sen rikkoutumisen hetkellä toruvasti sormellani yksilöitä. Kyse on mielestäni jostain paljon suuremmasta kuin vain yksilön tietämättömyydestä. Kyse on pitkään kestäneestä laajemmasta informaation puutteesta, virheellisyydestä sekä sekoittumisesta.

Vaikka saankin kiinni siitä miksi joskus muutun näkymättömäksi, niin ei se siltikään vie sen tilanteen aiheuttamaa syvää arvottomuuden sekä ulkopuolisuuden tunnetta pois. Kun on jo vuosia saanut toistuvasti päällensä näkymättömyysviitan ja tullut sen vuoksi usein ylikävellyksi, ei aina voi vain tuudittautua tunteeseen, etteivät sen tekijät ehkä tietoisesti tarkoita pahaa. Pahaa oloa ei ymmärryskään voi aina viedä pois.

Minua eivät tee näkymättömäksi vain he, jotka suhtautuvat kielteisesti sukupuolivähemmistöihin vaan myös joskus he, jotka näin Pridenkin alla liputtavat yhdenvertaisuuden puolesta. Ehkä juuri se tekee näiden viikkojen näkymättömyysviitoista erityisen raskaita. Kuinka puhutaan ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä, mutta sivutetaan täysin yksi joukko siitä ihmisryhmästä, jota yritetään puolustaa. Sitä ei varmastikaan tehdä pahalla tai edes tietoisesti. Siitä huolimatta se tapahtuu. Siitä huolimatta jälleen kerran minä ja lukemattomat muut tulemme uudestaan sivuutetuksi sekä ylikävellyiksi. Enkä minä edes kuulu millään tasolla pahiten kärsivään joukkoon. Kuulun myös seksuaalivähemmistään, mahdun binääriin, eli kaksijakoiseen mies-nais- ajatteluun sukupuolesta, ja kaiken kukkuraksi olen vielä mies. Huonoissakin hetkissä asemani on siis parempi kuin monella muulla sukupuolivähemmistöön kuuluvalla. Esimerkiksi muunsukupuolisille sekä sukupuolettomille näkymättömyysviittaa tarjotaan varmasti vielä paljon useammin kuin itse voisin koskaan kuvitellakaan.

Meidän sukupuolivähemmistöön kuuluvien päälle heitetään näkymättömyysviittaa tahtomatta ja pyytämättä. Sitä ei kenties aina tarkoiteta pahalla, mutta pahaa se voi silti aiheuttaa. Sillä en tahdo syyllistää tai moittia. En tahdo sanoa, etteikö niillä hyvillä sanoilla, joita pyritään sanomaan olisi mitään merkitystä tai, etteikö mitään uskaltaisi sanoa. Uskaltaa. Uskaltakaa sanoa ja puolustaa. Se, että seisotte rinnallamme sekä tarjoatte meille tilaa, auttaa niissä hetkissä, kun muut viskovat tahtomattaan tai tarkoituksella viittaa yllemme. Muistakaa kuitenkin myös kuunnella ja oppia. Muistaa, ettette aina välttämättä tiedä vielä kaikkea. Uskaltakaa etsiä lisää tietoa sekä levittää sitä, sillä vain oikealla, ajankohtaisella ja laajalla informaatiolla voimme estää virheelliset käsitykset, väärinymmärrykset sekä vahingolliset unohdukset ja sivuutukset. Hyvää tietoa sukupuolen moninaisuudesta sekä sukupuolivähemmistöistä löydät esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sivuilta.

Näkyvin terveisin ja hyvää Helsinki Pride- viikkoa toivottaen, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinki Priden Puistojuhlassa vapaaehtoiset vanhemmat halaavat sitä kaipaavia Konttikirkon luona klo 14-18 Kuva: Christiana Rivers, Unsplash

Viime lauantaina alkoi Feministisen kirkon facebook-ryhmässä pohdinta josko Helsinki Pridessä voisi järjestää tempauksen, jossa vapaaehtoiset vanhemmat sekä isovanhemmat halaisivat heitä, jotka välittävää halausta vanhemmilta kaipaisivat. Lupasin ottaa hommasta koppia, sillä näin sen niin tärkeänä. Sunnuntaina laitettiin somessa kyselyjä kiertämään. Nopeasti se jaettiin myös Helsinki Priden omilla profiileilla ja nousi pian mahdollisesti niiden kaikkein tykätyimmäksi julkaisuksi. Alle vuorokaudessa pääsinkin jo perustamaan vapaaehtoisille oman facebook-ryhmän, sillä viestitse kommunikoiminen olisi käynyt mahdottomaksi. Muutamassa päivässä on vapaaehtoisten joukko kasvanut yli sataan. Ja yhä yhteydenottoja tulee.

Olen aiemmin kirjoittanut Sara Cunninghamista, joka on toiminut ns. varavanhempana esimerkiksi sateenkaariparien häissä. Siitä hetkestä asti olen miettinyt kuinka tärkeää vastaavanlaista olisi mahdollistaa myös täällä. Nyt siihen voisi olla mahdollisuus. En olisi koskaan villeimmissä unelmissanikaan osannut kuvitella kuinka runsain joukoin ihmiset tarttuivat kutsuumme. Olenkin jo nyt todennut, että teen kaikkeni, jotta tätä hyväsydämisyyttä voitaisiin tukea jatkossakin. Luvannut välittää kutsua muidenkin kaupunkien Pride-tapahtumiin sekä lähteä mahdollisuuksien mukaan koordinoimaan varavanhempi-toimintaa. Nyt on aika.

Eräs tuttuni alkoi itkemään jo siinä vaiheessa, kun selitin että tällaista halaus-tempausta lauantaina pallottelimme. Silloin tajusin jälleen, kuinka merkityksellisestä asiasta puhumme. Kuinka koskettavan, syvän ja tärkeän aiheen äärellä olemme. Jokainen ansaitsisi rakkautta, lempeyttä ja kokonaisena nähdyksi sekä kuulluksi tulemista omilta vanhemmiltaan. Kaikki eivät ikävä kyllä kuitenkaan sitä edelleenkään saa. Ne ovat haavoja, jotka jättävät jäljen.

Iloitsen jokaisesta ihmisestä, joka on tahtonut lähteä vapaaehtoiseksi. Muiden hyvä sydän ei saa maailman kipuja katoamaan, mutta se voi auttaa niitä kestämään. Muistuttaa, ettei ole yksin.

Jos olisit itsekin kiinnostunut osallistumaan vastaavanlaiseen halaustoimintaan tai varavanhemmuuteen jatkossa, niin laita ihmeessä viestiä esimerkiksi sähköpostiosoitteeseeni mio.kivela@evl.fi. Samoin, jos voisit kaivata jonkinlaista varavanhempaa tai -isovanhempaa omaan elämääsi sateenkaarevista syistä johtuen, niin laita ihmeessä viestiä tai jää kuulolle, palaan aiheeseen varmasti tulevaisuudessa!

Vaikuttunein terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten Haave-leirillä eletään paljon ihan tyypillistä leirielämää. Osalle se saattaa olla ensimmäinen leirikokemus oamana itsenä. Kuva: Josh Campbell

Huomenna lähden vapaaehtoiseksi sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten Haave-leirille. Järjestäjinä on seurakuntia sekä entinen Transtukipiste, jonka nimi on juuri tänään muuttunut Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseksi. Voi kuinka onnellinen olenkaan Haave-leiristä, siitä että sitä on järjestämässä seurakuntia sekä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kaltaisista toimijoista. Kuinka valtava merkitys kaikella sellaisella olisikaan voinut olla omassa nuoruudessani

Vertaistuki on ihmeellinen asia. Joillekin se merkitsee lopulta enemmän kuin he olisivat osanneet arvatakaan. Vertaistuen piirissä muistaa ja tuntee, ettei ole yksin. Vertaisten keskellä ei aina tarvitse selittää niin paljon, vaan voi myös kohdata ihmisiä, jotka tietävät jo puolesta sanasta mitä tarkoitat. Vertaisilta voi myös saada neuvoja, joita ei välttämättä kukaan ammattilainen osaisi antaa. Joskus myös ihan vain sekin auttaa, että saa sanoa asiansa, jollekin jonka tietää käyvän läpi samaa. Vertaistuen merkityksellisyys saa minut iloitsemaan jokaisesta tahosta, joka tarjoaa eri keinoin sen voimaa nuorten elämään.

Vertaistuen tavoin myös leireissä on usein ihmeellistä voimaa. Leirit voivat tuoda ihmisiä yhteen, irrottaa arjesta ja tarjota merkityksellisiä kokemuksia. Sukupuolivähemmistöön kuuluvana leireissä voi kuitenkin olla usein myös haastavia elementtejä muun muassa mahdollinen kehodysforia ja väärinsukupuolitetuksi tulemisen pelko voivat tehdä esimerkiksi ympärivuorokautisesta yhdessäolosta sekä jaetuista huoneista ahdistavia asioita. Samoin turhankin usein sukupuolen mukaan jaotellut tilat sekä ohjelmanumerot voivat tehdä leirille osallistumisesta jopa mahdotonta. Siksi iloitsen esimerkiksi Haave-leiristä, joka huomioi tuon kaiken.

Seurakuntien roolista iloitsen, sillä yhä edelleen luodaan surullisen usein kuvaa, ettei ihminen voisi kuulua sateenkaarivähemmistöön ja olla hengellinen yhtä aikaa. Todellisuudessa ne ovat kuitenkin kaksi toisistaan irrallista asiaa, jota voivat aivan loistavasti toteutua samassa henkilössä. Olen onnellinen jokaisesta tilaisuudesta, jossa sateenkaarivähemmistöönkin kuulevat nuoret voivat nähdä, että myös heillä on oikeus olla hengellisiä ja, että myös uskonnollisten yhteisöjen piiristä voi löytää vertaisia sekä turvallisia ihmisiä.

Useiden seurakuntien avoimesti tekemä työ sateenkaarinuorten parissa, Haave-leirin kaltainen toiminta sekä tietoisuus entisestä Transtukipisteestä olisivat varmasti voineet yhdessä muuttaa nuoruuttani valtavasti. Avoin ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta sekä vertaistuen mahdollisuus olisivat mitä luultavimmin säästäneet minut monelta tuskalta, avanneet lukkoja sekä tarjonneet kauniita hetkiä murrosiänkin keskellä. Sen tähden iloitsenkin esimerkiksi siitä kaikesta mitä saan olla tulevan viikonlopun aikana toteuttamassa. Iloitsen jokaisesta nuoresta, jolla on mahdollisuus saada elämäänsä sellaista tukea sekä vertaisten läsnäoloa, jota juuri he tarvitsevat. Vanhempia sekä kaikkia muita sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa elämää jakavia tahdon puolestaan muistuttaa, että mahdollisuuksia tukeen sekä vertaisten kohtaamiseen voi aina tarjota. Voit olla antamassa tilan sekä mahdollisuudet vaikket vielä ihan itse kaikkea pystyisikään käsittämään.

Iloitsevin terveisin, Mio

Kommentit (6)

Vierailija
2/6 | 

Leiri oli yhtä täydellinen kuin viimekin vuonna eikä pieni päänsärkykään haitannu menoa!

Sukupuolivähemmistöön kuuluva ...
3/6 | 

Olin itse nyt viikonloppuna tuolla leirillä ja voin sanoa, että oli aivan mahtava kokemus! Haikein mielin sieltä lähti pois kun oli niin kiva viikonloppu. Tuolla leirillä löysin vihdoin varmuutta omaan sukupuoli identiteettiin ja myös itselleni sopivan nimen. Kaikki olivat todella ymmärtäväisiä kaikessa ja oli myös hauskoja leikkejä ja pelejä. Ainoa lisätoive tälle leirille on se, että leiri kestäisi pidempään. Edes kaksi kokonaista päivää, mutta mieluusti viettäisin vaikka viikon siellä. Innolla odotan ensivuoden leiriä !

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

❤ aiva ihana kuulla! On ollut ilo olla sun kanssa se kaikki jakamassa. Ja toivottavasti moni hyvä asa leiristä pääsisi leviämään myös arkeen.
Taisi moni muukin haaveilla pidemmästä leiristä. Kertoo hyvää viestiä ja siitä iloitsemme. Onneks tulee taas ensi vuosi ja toivottavasti jälleen uusi leiri.
Ihanaa kun tulitte ja olette ❤

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Translippu oon vaaleensini-vaaleenpuna-valko raitainen. Huomioi, että esimerkiksi myös intersukupuolisille ja muunsukupuolisille on myös omia lippuja. Kuva: Mercedes Mahling, Unsplash

Oman kokemukseni mukaan kenties tärkein asia, joka sukupuolivähemmistöön (esimerkiksi trans- ja muunsukupuoliset, intersukupuoliset, sukupuolettomat sekä sukupuoltaan määrittelemättömät) kuuluvien läheisten tulee osata on — kuunteleminen. Ei sen monimutkaisempaa tai pelottavampaa. Kuitenkin yksinkertaisuudestaan huolimatta se voi olla joskus myös varsin haastavaa. Mitä sillä siis tarkoitan?

Aikoinaan isoskoulutuksessa meille painotettiin kuulemisen sekä kuuntelemisen eroa. Kuullessa voi asia mennä ohi; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä ei pyöräytä päänsä sisällä tai ajattele sen kummemmin. Kuunnellessa sen sijaan todella pysähdyt kuulemasi ääneen, pyrit sisäistämään sekä annat sen vaikuttaa. Siitä on kyse kuunnellessasi sukupuolivähemmistöön kuuluvaa lasta, nuorta tai oikeastaan minkä ikäistä ihmistä vain. 

Sillä voit aidosti kohdata hänet vain käyttämällä niitä sanoja sekä tekoja, joita hän sinulta toivoo. Muutoin katsot vain hänen ohitseen itse luomaasi kuvaan

Tärkeintä ei siis ole, että osaisit heti ulkoa alati kehittyvän sekä kasvavan sateenkaarisanaston tai mahdollisen sukupuolen korjausprosessin kaikki potentiaaliset käänteet ja yksityiskohdat. Olennaista on, että kuuntelet. Kuuntelet mitä nimeä ja sanoja elämässäsi oleva lapsi tai nuori toivoo sinun hänestä käyttävän. Miten hän toivoo sinun hänet kohtaavan. Hän kertoo sen kyllä. Jos ei heti niin ajallaan ja viimeistään silloin, kun toimit väärin. Äläkä säikähdä siitäkään, virheistäsi. Sellaista tapahtuu. Opi siitä, pyydä anteeksi ja jatka eteenpäin. Äläkä myöskään säikähdä tai loukkaannu, kun sinua korjataan tai käytöksestäsi huomautetaan vaan keskity kuuntelemaan. Sinulle kerrotaan mikä satuttaa ja kuinka voit toimia jatkossa paremmin. Älä jää murehtimaan liikaa tai turhaan selittelemään. Kuuntele mieluummin ja näytä jatkossa teoin kasvusi sekä hyväntahtoisuutesi. Ja jos et tiedä mitä tehdä, niin kysy ja pysähdy kuuntelemaan sekä oppimaan.

Et aikoinaankaan olisi voinut tutustua elämässäsi olevaan lapseen tai nuoreen vain kirjoja lukemalla tai teorioita opiskellen. Et siis tässäkään asiassa. Yhä joudut kuuntelemaan, jotta voit kohdata hänet yksilönä. Kuuntelemaan, jotta tiedät mitä tämä kaikki juuri hänen kohdallaan tarkoittaa; mitä juuri hän tuntee, toivoo, ajattelee, tarvitsee sekä tarkoittaa. Toki voit tietoa etsiä ja opetella ymmärtämään, se on oikein suotavaa, mutta älä kuitenkaan kadota elämässäsi olevaa lasta tai nuorta yleisiin teorioihin tai ajatuksiin. Hän on yhä hän, oma ihana yksilönsä.

Ja jos et tiedä mitä tehdä, niin kysy ja pysähdy kuuntelemaan sekä oppimaan.

Kuuntele, jotta voisit todella kohdata elämässäsi olevan lapsen tai nuoren. Sillä vain käyttämällä niitä sanoja sekä tekoja, joita hän sinulta toivoo, voit todella kohdata hänet. Muutoin katsot vain hänen ohitseen itse luomaasi kuvaan. Älä siis jätä elämässäsi olevaa lasta tai nuorta suhteestanne ulkopuolelle vaan ole valmis kohtaaman hänet silloinkin, kun et pysty vielä kaikkea käsittämään. Ei sinun tarvitsekaan. Riittää, että kuuntelet ja annat sen vaikuttaa toimintaasi. Elämä kyllä kuljettaa ja elämässäsi oleva lapsi tai nuori paikoin opastaa jos annat heidän sen tehdä.

Sinua saa myös pelottaa. Saa olla paljon asioita, joita haluaisit tietää sekä ajatuksia, joita tahtoisit jakaa. Elämässäsi olevan lapsen ja nuoren kohdalla keskity kuitenkin kuuntelemaan. Tietoa voit kerätä sekä tukea ja vertaisia saada muun muassa Transtukipisteeltä (piakkoin uudelta nimeltään Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus), Translasten ja-nuorten perheet ry:ltä, Perhesuhdekeskusksesta ja mahdollisesti lähimmästä Setan jäsenjärjestöstä. Lisäksi netistä voi löytyä ryhmiä, kuten Facebookissa oleva Kristittyjen sateenkaari-ihmisten vanhempien ryhmä. Yksin ei tarvitse jäädä vaikka lapsen ja nuoren kohdalla keskittyisikin kuuntelemaan.

Elämässäsi olevan trans- tai muunsukupuolisen, sukupuolettoman, sukupuoltaan määrittelemättömän tai intersukupuolisen lapsen tai nuoren kohtaamisen ei siis tarvitse olla sen erikoisempaa kuin kenenkään muunkaan. Toki erityispiirteitäkin on ja niihin varmasti palaamme vielä tulevissa blogeissa. Kuitenkin pitkälle kantaa, ja usein kaiken muunkin takana on, kyky kuunnella sekä antaa kuulemansa vaikuttaa omiin tekoihin. Siksi keskeisintä on kuunteleminen. Ja siihen sinä pystyt kyllä.

Kauniita sekä kasvattavia yhteisiä hetkiä välillenne toivoen, Mio

p.s. Pidä silmällä myös Teinit niitä on vaan pakko rakastaa -podcastia. vink vink.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat