Kirjoitukset avainsanalla Satu Huttunen

Kuva: Aaron Blanco Tejedor / unsplash.com
  1. Katsottaessaan juhannusyönä supermarkettiin, imurinvarteen tai lastenhuoneeseen, voi nähdä nykyisen puolisonsa.
  2. Jos kesäyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynynsä alle, saa aamulla vaihtaa lakanat ja pestä taas pyykkiä.
  3. Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännen ojan kohdalla mökkinaapurit tekevät lastensuojeluilmoituksen.
  4. Kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan alasti, voi nähdä poliisin ja putkan.
  5. Jos nukkuessa on vasemman jalan sukka väärinpäin jalassa, on kyseessä ihan tavallinen arkiyö - ei juhannus.
  6. Se, mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, sillä suunnalla oleva taapero on todennäköisesti tehnyt jotain pahaa.
  7. Kun juhannusyönä unohtaa tyynynsä alle ennen nukkumaan menoa seitsemän erilaista legopalikkaa, jotka on poimittu taas seitsemän kertaa olohuoneen lattialta, tulee yöllä unessa päänsärky vastaan.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Quin Stevenson / Unsplash

Olen varma, että maailmassa olisi vähemmän sotia, jos kaikki nukkuisivat kunnolla. On ihmeellistä, miten huonot unet vaikuttavat ihmiseen.

Kahdeksan vuoden staattisen väsymyksen kokemusasiantuntijana tein väsymyksen viisi eri tasoa.

Millä tasolla väsymyksesi menee nyt?

Taso 0: Normaali olotila, jonka olemassaolon saatat unohtaa. Väsymykseen tottuu ja voi unohtaa, että on olemassa muutakin. Tämä olotila tuntuu taivaalta, kun palaat tähän väsymyksen jälkeen.

  1. Väsyttää, mutta ei se mitään. Kahvia naamaan ja mukavia ihmisiä ympärille niin et edes muista, että edellinen yö meni vähän heikosti.
  2. Toimintataso lievästi heikentynyt. Läpät hulvattomia. Kaikki naurattaa. Liikunta ei enää oikein innosta. Lasten huuto ärsyttää aikaisempaa enemmän.
  3. Vituttaa. Ja on nälkä. Etenkin herkkuja tekee mieli paljon. Joudut sinnittelemään kokouksessa, että et sano viidettä kertaa samaa juttua kertovalle Matille, että “ME KUULTIIN TOI TARINA JO TIISTAINA!! OLE HILJAA!” Hillitseminen onnistuu, mutta kasvoillesi nousee vinoutunut maaninen hymy. Lapset huomaavat, että kaatunut maito voi saada aikuisessa aikaan kohtuuttoman reaktion. Puoliso ärsyttää tahallaan.
  4. Kaikki on perseestä. Kaikki. Aivan kaikki. Tuntemattomat ihmiset, tutut ihmiset, ystävät, kaverit ja sukulaiset. Linnut. Bussit. Some. Korkit ja ovenkahvat. Ja etenkin puoliso ja lapset. Kokouksessa Matin tarina ei enää ärsytä vaan painaa luomesi kiinni. Heräät pomon yskähdykseen pää pöydässä, kokouspaperit kuolassa – etkä välitä. Raajasi ovat tunnottomat ja silmien liikuttaminen sattuu. Alat haaveilla pienestä onnettomuudesta (esim. katkennut jalka), että pääsisit sairaalaan nukkumaan.
  5. Taso, jolla ihmiset tekevät odottamattomia ja peruuttamattomia tekoja. Oikeasti. Raja on ylitetty jo liian kauan sitten. Nyt unta!

Väsynyt vanhempi näkee tulevaisuuden kapeana, lapset kauheina ja puolison ilkeänä.

Itsesi, lastesi ja parisuhteesi vuoksi: puhu väsymyksestä viimeistään, kun olet tasolla kaksi. Uni on tärkeää. Todella tärkeää. Väsynyt vanhempi näkee tulevaisuuden kapeana, lapset kauheina ja puolison ilkeänä. Nuku. Jos et voi, pyydä apua. Ajoissa.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jelleke Vanooteghem//Unsplash

Oletko kummi? Jos olet - onnea! Sinua todella tarvitaan! Koko kylä ei enää kasvata ja isovanhempien työuria pidennetään Kummin kaltaisella lisäaikuiselle voi antaa monta titteliä perheessä: parisuhteen pelastaja, ilmainen terapeutti ja korvaamattomat korvat - aikuisille ja lapsille. Mikä voisi mennä pieleen?

Omien lasteni kummit ovat täydellisiä - erityisesti lasteni mielestä ja se on tärkeintä. Yhden kummin kahvipöydässä saa syödä niin paljon sokeripaloja, että äitiä itkettää. Toinen lähettää parhaimmat postipaketit. Kolmas vie leffaan. Neljännen luona on koira, viides halaa aina ja niin edelleen. Kummien kanssa tuntuu kaikki olevan jännempää. Vanhemmille kummi on valtava ilo sanoessaan ohimennen tsemppaavan lauseen, joita pikkufanit kuuntelevat korvat höröllä. Vanhempien julkikehut alkavat olla jo vähän noloja.

Kummit avautuvat verkossa: vanhempien odotuksia on mahdoton saavuttaa, kummilasta ei saa tavata, mutta lahjoja ja maksajaa kaivataan säännöllisesti. Ehkä vanhemmat ovat huomanneet, että kummi on latinaksi “sponsor”?

Nettiä selatessa kummius kuulostaa miinakentältä, jonne sekä vanhemmat että kummi astuvat ilman karttaa. Ehkä kummius on vain ystävyyssuhteeseen tuotu turha painolasti. Odotuksia ja vaatimuksia, joita ei sanota ääneen. Pettymykset puretaan nimimerkkien suojissa Aihe Vapaa -palstalla. Mietin, olenkohan itse ollut kummina suuri pettymys?

Millaisia vaatimuksia kummiuteen sitten todella liittyy? Kristillisen kasvatuksen tukeminen on ollut kummiuden perimmäinen tehtävä jo alkukirkon ajoista (lue: tosi pitkään). Tämän vaatimuksen perään ei enää moni vanhempi penää. Koko homma kuulostaakin epämääräiseltä. Uskonnonvapauden aikana jonkun ideologian järjestelmällinen tuputtaminen lapsuudesta lähtien vaikuttaa lähinnä aivopesulta. Hienompaa olisi avata maailman monimuotoisuutta yhdessä tulevaisuuden toivon kanssa.

Käsitys kristillisestä kasvatuksesta on jämähtänyt aikaan, jolloin jalkapuu ja ruumiillinen kuritus olivat parasta, mitä lapselle voi antaa. Enää muottiin pakottaminen ja yhden kapean totuuden tuuttaaminen eivät tunnu kovin kristillisiltä kasvatuskeinoilta. Ei myöskään tiukkojen odotusten ja vaatimusten asettaminen itselle tai läheisille. Kysyminen, etsiminen ja armollisuus taitavat olla lähempänä “what would Jesus do” -meininkiä.

Kummin ei tarvitse olla yli-ihminen vaan arjen armollisuus toteutuu juuri myöhästyneissä synttärikorteissa ja lapsen liian vaikeissa kysymyksissä.

Kummin tehtävä on myös rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukous toisen puolesta on suurimman mahdollisen hyvän toivomista kummilapsen elämään. “Oon sun fani, vaik nyt kaikki menis perseelleen” laulaa Antti Tuisku. Parempaa laulua kummiudesta on vaikea löytää. Kummi on aikuinen, joka näyttää, että elämä voittaa, vaikka epäonnistuisi - kummiudessakin.

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina 3.6.2018 vietetään valtakunnallista Kummipäivää. Silloin voit vaikka soittaa, laittaa postia tai laittaa viestiä kummilapselle tai omalle kummillesi. Kokeile myös nettisivua Kummipäivä. Päivän lopuksi voit nostaa maljan itsellesi kummina tai kiittää skoolauksella omaa tai lastesi kummia siitä, että hän on. Älä stressaa, vaikka unohtaisit. Sellaisia me kummit välillä ollaan. Kädet ristiin ja yritetään taas uudestaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Liv Bruce // Unsplash.com

Ei ole montakaan sanaa, jota vihaan ja rakastan yhtä paljon kuin sanaa äiti. Viha on voimakas tunne ja tässä kohtaa ehkä liioiteltu, mutta suuret tunteet ovat täysin sallittuja äitiydestä puhuttaessa.

Vihaan sitä, että äitejä luokitellaan, ryhmitellään ja kategorisoidaan. On teiniäitejä, lattemammoja, milfejä, futismutseja, kotiäitejä, yhäreitä ja uraäitejä. Yksikään näistä etuliitteistä ei ole annettu kovin suuret kehut mielessä. Ennemminkin pilke silmäkulmassa - läpällä - naureskellen. Äidit nyt on vähän sellasia.

Jossain vaiheessa itse sorruin myös itseäni luokittelemaan. Mietin, millainen äiti olen, kenen joukoissa seison.

Kunnes meni hermo. Tämä oli se hetki, jolloin aloin vihaamaan sanaa äiti. Sitä, että äitiys pitäisi määritellä: sanoittaa, luokitella ja olla kaikkien ymmärrettävissä.

Tuolloin päätin, että ei käy. Olen tässä maailmassa vain kolmen ihmisen äiti. Kenellekään muulle minun ei tarvitse olla millainenkaan äiti. Ei lattemamma tai futismutsi, ei kotiäiti tai uraäiti. Kenenkään muun ei tarvitse määritellä minua äitinä eikä minun tarvitse määritellä itseäni kenellekään muulle äitinä.

Ja sitä äitiyttä rakastan. Olen vastuussa omasta äitiydestäni vain kolmelle ihmiselle tässä maailmassa ja vain he saavat määritellä, millainen äiti olen.

Ja jos äitienpäiväkortteja on uskominen, olen paras.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat