Kirjoitukset avainsanalla Hanna Ranssi-Matikainen

Kuva: Pixabay

Muistan ajan, kun omat lapset oli pieniä. He ajoivat naapurin lasten kanssa pyörällä rinkiä pihalla. Ihan hiljaista touhu ei tietenkään ollut. Muutama iäkkäämpi naapuri koki lasten melun häiritsevänä. He pyysivät rajoittamaan ilakointia. Sanoin heille, että jos joku näkee sen vaivan, että synnyttää lapsia harmaantuvaan Suomeen, heille tulee mahdollistaa tila näkyä ja kuulua. Pihat ovat jo valmiiksi entiseen verrattuna äänettömiä.

Muutama iäkkäämpi naapuri koki lasten melun häiritsevänä.

Aikaa tuosta on kulunut yli 15 vuotta. Viime viikkoina olen törmännyt ystäväpiirissäni liian monta kertaa samaan: iäkkäämmät naapurit eivät katso lasten touhuja hyvällä. Pienet ihmiset sotkevat huolella vaalitut pihaistutukset ja pitävät melua rappukäytävässä. Viime viikolla muuttoa tekevän ystäväni lapsille huudettiin oven raosta, miten hän vihaakaan lapsia.

Kuluneen syksyn aikana mediassa ja poliitikkojen parissa on etsitty keinoja, joilla Suomea voitaisiin kehittää lapsimyönteisemmäksi ja perheitä voitaisiin tukea oman lapsitoiveen täyttymisessä. Tutkimustieto korostaa lapsuuden ja varhaisten vuosien merkitystä ihmisen kasvulle, kehitykselle ja myöhemmälle hyvinvoinnille. Tiedetään, että perheen aikuisten hyvinvointi tukee lapsen suotuisaa kehitystä.

Viime viikolla muuttoa tekevän ystäväni lapsille huudettiin oven raosta, miten hän vihaakaan lapsia.

Lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri perheen ympärillä tukee lasten ja vanhempien hyvinvointia. Omassa kodissa hengittäminen on huomattavasti kevyempää, jos kaikki kokevat olevansa naapuruston täysivaltaisia ja arvostettuja jäseniä. Negatiivinen asenne lapsia kohtaan paineistaa jo muutenkin ankaraksi koettua arkea.

Miksi emme aina arvosta lapsia samalla tavalla kuin monessa muussa kulttuurissa tehdään? Moni perhe menee ulkomaille nauttimaan sitä ihmettä, että ventovieraat hymyilevat lapsille ja kehuvat heitä kauniiksi. Millä ihmeellä yhteisöjämme saataisiin kammettua lapsiystävällisempään suuntaan? Ihan asennetasolla. Niin, että se heijastuisi yhteiskunnan ylätasolta aivan tavalliseen naapuriin.

Negatiivinen asenne lapsia kohtaan paineistaa jo muutenkin ankaraksi koettua arkea.

Jokainen teko merkitsee. Lämmin hymy metrossa ja bussissa, oven pitäminen auki kanssakulkijalle. Pienikin ystävällinen teko tallentuu mieleen antaen voimaa silloin, kun puhti on muuten poissa. Ja samalla tavalla jokainen epäystävällinen huuto ja huokaus iskee ilmat pihalle jo valmiiksi tyhjiin puhalletusta vanhemmasta.

Pienestä koostaan huolimatta lapsi ymmärtää asioista tavattoman paljon.

Kun itse olin lapsi, arvostin niitä aikusia, jotka pitivät minua vertaisenaan. Ei tietenkään aikuisen vastuuta kantavana isona ihmisenä, vaan pienenä ajattelevana ja älykkäänä olentona. Pienestä koostaan huolimatta lapsi ymmärtää asioista tavattoman paljon. Siksi häntä kannattaa kunnioittaa ja kohdella kuin vertaista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Syyskauden aluksi mediassa on puitu perheiden jaksamista ja alhaista syntyvyyttä. Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla tuotiin esille se, miten vanhempien hyvinvointi on seuraavan sukupolven suotuisan kasvun edellytys. Heti seuraavassa lauseessa kuitenkin kysyttiin, onko yhteiskuntamme muuttunut perustavalla tavalla niin, ettei Suomessa ole enää hyvälle vanhemmuudelle tilaa.

Perheen ympärillä käytyä keskustelua on yli sadan vuoden ajan sävyttänyt huoli yhteiskunnallisen muutoksen nopeudesta sekä näkemys eskaloituvan pahoinvoinnin aiheuttamasta tuhosta perheelle. Uutta on se, että vanhempien uupuminen ja alhainen syntyvyys liitetään toisiinsa. Kyse on keväällä alkaneen vanhempien jaksamista selvittävän tutkimushankkeen alustavista tuloksista. Tutkijatohtori Matilda Sorkkila on ollut löydöksestä huolissaan sekä perheiden hyvinvoinnin että alhaisen syntyvyyden näkökulmasta.

Uutta on se, että vanhempien uupuminen ja alhainen syntyvyys liitetään toisiinsa.

Ilmiö on tuttu myös arkityöstäni, parisuhdetapahtumien vertaisryhmistä. Perheiden arki on entiseen verrattuna muuttunut. Tapahtumiin tullaan useimmiten siksi, ettei aika hyvistä aikeista huolimatta meinaa kahden tulonhankkijan lapsiperheissä riittää puolisolle. Jotain halutaan tehdä toisin, muttei aina tiedetä mitä.

Merkittävänä parisuhdetta kuormittavana tekijänä nähdään vallitseva kiireinen elämäntapa, jossa molemmilta vanhemmilta edellytetään täysipainoista työelämään osallistumista. Sen lisäksi tulee vanhempien sekä lasten harrastukset. Työ, vapaa-aika ja perhe kamppailevat samasta ajasta keskenään ja usein lasten tarpeet asettuvat puolisoiden toiveiden edelle.

Merkittävänä parisuhdetta kuormittavana tekijänä nähdään vallitseva kiireinen elämäntapa.

Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia. Osa sietää vallitsevaa kiireistä elämäntapaa hyvin, osa on vaarassa uupua taakan alle. Kaikilta ei pidä edellyttää samanlaista suoritusta.

Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista ja yksi yläkouluikäinen lapsi. Olen ehtinyt tehdä monenlaisia kokeiluja, millä perheen, työn ja muun elämän saa sopimaan toisiinsa. Olen toiminut erilaisten tiimien luotsina 30-vuotiaasta saakka. Miehelläni on ollut melkein koko työuran ajan matkustamista edellyttävä työ, Silloin kun lapset olivat tarha- tai alakouluikäisiä tein kuuden tunnin työpäiviä. Sen jälkeen siirryin etätyön käyttöön mahdollisimman monena päivänä viikossa. Jotkut palaverit vedin vauva sylissä. Jos mielimme saada syntyvyyden Suomessa nousuun, ilmapiirin perhettä ja lapsia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmaksi. Parisuhteen ja lasten tulee voida näkyä vuorollaan vanhempivastuuta kantavien arjessa ja juhlassa. Myös työelämässä. Kyse on ennen muuta asenteesta.

Seuraavaksi tietenkin pohditaan, miten paljon parisuhteessa tarvitaan yhteistä, miten paljon omaa aikaa. Erilaisista suhdetta koskevista toiveista kannattaisi neuvotella heti parisuhteen aluksi. Moni jättää ne käymättä, koska konfliktit tuntuvat epämiellyttäviltä.

Ilmapiirin perhettä ja lapsia kohtaan täytyy muuttua positiivisemmaksi.

Suomalaisten vapaa-aikaa koskevan tutkimuksen mukaan työssäkäyvällä aikuisella on vapaa-aikaa 48 tuntia viikossa. Siitä riittäisi pienin priorisoinnein ja joustoin 10 tuntia parisuhteelle ja 10 tuntia itselle. Jotta suhde voi hyvin ja itse pysyy energisenä, molempiin kannattaa panostaa. Silti kumpaakaan tarvetta ei pidä liioitella. Käytettävissä olevan ajan vähyys korostuu pikkulapsivaiheessa. Juuri silloin olisi tärkeä opetella tekemään molemminpuolisia joustoja. Ja muistaa nauttia elämästä omaan tyyliin: tämä mitä meillä on, on riittävän hyvää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jani Laukkanen

Kun lapset olivat pieniä, tiesimme elävämme paljon puhuttuja ruuhkavuosia. Niitä, joista kaikki varoittivat: silloin aika ei riitä mihinkään. Ja silti sitä pitäisi varata parisuhteelle.

Ruuhkavuodet tulivat ja menivät… Ei, ei se ihan niin mennyt. Moneen muuhun elämänvaiheeseen verrattuna jakso, jolloin lapset olivat pieniä ja toinen aikuisista kotona, oli verrattain leppoisa tuleviin vuosiin verrattuna.

Vuosia taaksepäin katsoessani olen päätynyt siihen, ettei mitään ruuhkavuosia ollutkaan. Oli vain elämää ylä- ja alamäkineen. Kullekin päivälle riitti yhtä paljon tekemistä lasten iästä riippumatta. Ja aina edessä oli sama valinta: mistä irrotan hetkiä puolisolle?

Vuosia taaksepäin katsoessani olen päätynyt siihen, ettei mitään ruuhkavuosia ollutkaan.

Saimme lapset nuorina. Jaksoimme valvoa, tarvitsimme unta silloin niin kovin vähän. Sekin vähä oli usein katkonaista. Parisuhdeaika löytyi illasta. Heti sen jälkeen, kun olimme saaneet lapset nukkumaan yhdeksän jälkeen. Iltaan jäi kolme hyvää tuntia opiskella ja istua yhdessä puolison kanssa. Aina keskustelut eivät päättyneet niin rattoisasti kuin olisimme toivoneet, mutta vietimme silti sinnikkäästi hetkiä toisiimme vuosi vuodelta paremmin tutustuen.

Lapset kasvoivat. Syntyi odotettu iltatähti. Iltatreffit eivät enää toimineet. Talossa kukkui teinit. Siirryimme saunaan. Monta vuotta lämmitimme saunan joka ikinen ilta. Varasimme mukaan juomat, jotta löylyissä jaksoi istua pidempään.

Tuli ikää. Illalla alkoi väsyttää. En olisi ikinä alle 30-vuotiaana uskonut, että tuhlaan päivän parhaat tunnit nukkumiseen. Mutten jaksanut enää valvoa puoleen yöhön. Kymmeneltä sammui silmät. Mikä avuksi? Mistä nyt aikaa parisuhteelle?

Avuksi on tullut aamut. Nykyään juomme kahvit yhdessä kello kuusi.

Avuksi on tullut aamut. Nykyään juomme kahvit yhdessä kello kuusi. Istumme terassilla kahvikupit kädessä, pohdimme edellistä päivää ja muokkaamme tulevaa. Säästä riippuen päällä on paksu takki ja saappaat tai jotain kevyempää. Mutta rutiini on sama. Aamulla yhdessä ulos. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta valinta pysyy: jostain on hyvä löytää aikaa rakkaudelle. Kaikki vuorokauden tunnit käy.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jarkko Vertanen

Millä ihmeen keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja se, että molemmat piiloutuvat suhteen tuottamaa kipua suojamuurin taakse? Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen on vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti. Loukattu mieli alkaa nimittäin suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia.

Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla lian saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen ja rapsutuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen olisi syytä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen. ”En anna sinulle ikinä enää anteeksi” on helppo tokaista, mutta jälkien siivoaminen vie aikaa. Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivoisin, että pyytäisit anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen.

Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä.

Jotta riita vaihtuisi puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä, siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

On hyvä muistaa, että sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä.

Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa.

Keskinäinen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokkaita vastalääkkeitä loukkaantumisten kertymiselle. Tunnetason läheisyys helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen korjaamista. Siksi hyvään tunnesuhteeseen kannattaa satsata päivittäin pieniä kauniita sanoja ja tekoja viljelemällä.

Koska loukkaukset nakertavat kumppanusten välistä luottamussuhdetta, sen takaisin rakentumiseen tarvitaan aikaa ja arvostusta. Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa. Luottamus on sanoja enemmän tekoja, jotka ovat kytköksissä omaan henkilöhistoriaan ja itsetuntemukseen. Siihen, joka tuntee oman tarinansa ja arvostaa sitä, on helpompi luottaa. Silloin loukkaantumisten ratkominenkin on helpommin mahdollista.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat