Kirjoitukset avainsanalla Hanna Ranssi-Matikainen

Kuva: Jani Laukkanen

Kun lapset olivat pieniä, tiesimme elävämme paljon puhuttuja ruuhkavuosia. Niitä, joista kaikki varoittivat: silloin aika ei riitä mihinkään. Ja silti sitä pitäisi varata parisuhteelle.

Ruuhkavuodet tulivat ja menivät… Ei, ei se ihan niin mennyt. Moneen muuhun elämänvaiheeseen verrattuna jakso, jolloin lapset olivat pieniä ja toinen aikuisista kotona, oli verrattain leppoisa tuleviin vuosiin verrattuna.

Vuosia taaksepäin katsoessani olen päätynyt siihen, ettei mitään ruuhkavuosia ollutkaan. Oli vain elämää ylä- ja alamäkineen. Kullekin päivälle riitti yhtä paljon tekemistä lasten iästä riippumatta. Ja aina edessä oli sama valinta: mistä irrotan hetkiä puolisolle?

Vuosia taaksepäin katsoessani olen päätynyt siihen, ettei mitään ruuhkavuosia ollutkaan.

Saimme lapset nuorina. Jaksoimme valvoa, tarvitsimme unta silloin niin kovin vähän. Sekin vähä oli usein katkonaista. Parisuhdeaika löytyi illasta. Heti sen jälkeen, kun olimme saaneet lapset nukkumaan yhdeksän jälkeen. Iltaan jäi kolme hyvää tuntia opiskella ja istua yhdessä puolison kanssa. Aina keskustelut eivät päättyneet niin rattoisasti kuin olisimme toivoneet, mutta vietimme silti sinnikkäästi hetkiä toisiimme vuosi vuodelta paremmin tutustuen.

Lapset kasvoivat. Syntyi odotettu iltatähti. Iltatreffit eivät enää toimineet. Talossa kukkui teinit. Siirryimme saunaan. Monta vuotta lämmitimme saunan joka ikinen ilta. Varasimme mukaan juomat, jotta löylyissä jaksoi istua pidempään.

Tuli ikää. Illalla alkoi väsyttää. En olisi ikinä alle 30-vuotiaana uskonut, että tuhlaan päivän parhaat tunnit nukkumiseen. Mutten jaksanut enää valvoa puoleen yöhön. Kymmeneltä sammui silmät. Mikä avuksi? Mistä nyt aikaa parisuhteelle?

Avuksi on tullut aamut. Nykyään juomme kahvit yhdessä kello kuusi.

Avuksi on tullut aamut. Nykyään juomme kahvit yhdessä kello kuusi. Istumme terassilla kahvikupit kädessä, pohdimme edellistä päivää ja muokkaamme tulevaa. Säästä riippuen päällä on paksu takki ja saappaat tai jotain kevyempää. Mutta rutiini on sama. Aamulla yhdessä ulos. Elämäntilanteet muuttuvat, mutta valinta pysyy: jostain on hyvä löytää aikaa rakkaudelle. Kaikki vuorokauden tunnit käy.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jarkko Vertanen

Millä ihmeen keinoilla välttää rakastavaisten sydänten kohmettuminen ja se, että molemmat piiloutuvat suhteen tuottamaa kipua suojamuurin taakse? Siinä vaiheessa, kun erimielisyyksien sopiminen on vaikeaa ja pistävät sanat tarkoituksellisia, apua tarvitaan pikaisesti. Loukattu mieli alkaa nimittäin suojautumisen sivutuotteena suoltaa kriittisiä ja toista halveksuvia ajatuksia.

Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia.

Mitä varhemmin loukkauksia päästään käsittelemään, sitä helpompi ne on selvittää. Vähän kuin puurokattilan kanssa: mitä nopeammin sen puhdistaa, sitä vähemmällä vaivalla lian saa irti. Kuivumaan päässyt kattila vaatii huomattavasti pidemmän liotuksen ja rapsutuksen.

Vaikeasta aiheesta keskusteleminen olisi syytä aloittaa pehmeästi omista ajatuksista ja tunteista kertomalla, ei toista syyttämällä. Kuuntelutaidosta on riidassa suurta hyötyä, koska molempien kokemukset ovat yhtä varteenotettavia. Loukkaantumista käsiteltäessä ei kannata käyttää aikaa siitä riitelemiseen, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä.

Sillan rakentamista helpottaa, jos muistaa tunnekuohultaan antaa toiselle mahdollisuuden vääryyden korjaamiseen. ”En anna sinulle ikinä enää anteeksi” on helppo tokaista, mutta jälkien siivoaminen vie aikaa. Rakentavampi lause “loukkasit minua ja toivoisin, että pyytäisit anteeksi” antaa molemmille mahdollisuuden tilanteen korjaamiseen.

Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä.

Jotta riita vaihtuisi puolustussodasta ongelmanratkaisuun, molempien tulisi ottaa vastuu sopimisesta. Pettymysten kerääminen isoon nippuun hankaloittaa sovinnon tekemistä, siksi mieltä painavista asioista kannattaa kertoa toiselle mahdollisimman pian. Aina se ei ole helppoa, jos niiden kanssa ei ole tullut ennenkään kuulluksi.

On hyvä muistaa, että sovinto ei ole yhtä kuin samaa mieltä oleminen. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että molempien kokemus ja tunteet ovat tasavertaisesti oikeutettuja. Hyvässä parisuhteessa voidaan olla reilusti eri mieltä.

Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa.

Keskinäinen ystävyys, läheisyys ja me-hengen vaaliminen ovat tehokkaita vastalääkkeitä loukkaantumisten kertymiselle. Tunnetason läheisyys helpottaa merkittävästi riidoissa saatujen haavojen korjaamista. Siksi hyvään tunnesuhteeseen kannattaa satsata päivittäin pieniä kauniita sanoja ja tekoja viljelemällä.

Koska loukkaukset nakertavat kumppanusten välistä luottamussuhdetta, sen takaisin rakentumiseen tarvitaan aikaa ja arvostusta. Toista kunnioittavan, reilun rakkauden on havaittu lähentävän riidan jälkeen puolisoita toisiinsa. Luottamus on sanoja enemmän tekoja, jotka ovat kytköksissä omaan henkilöhistoriaan ja itsetuntemukseen. Siihen, joka tuntee oman tarinansa ja arvostaa sitä, on helpompi luottaa. Silloin loukkaantumisten ratkominenkin on helpommin mahdollista.

Terveisin, Hanna Ranssi-Matikainen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jani Laukkanen

Pienenä minua monesti ärsytti äitini kysymys: ”Onko sun tunneakku ihan tyhjä?” Hän päätteli sen siitä, että menetin malttini pienistä asioista, mökötin ja kiukuttelin. Maailma tuntui kaikin tavoin epäreilulta paikalta. Ja useimmiten kysymys osui kaikessa raivostuttavuudessaan aivan oikeaan.

Aikuisena olen huomannut, että sisälläni on kaksi eri olosuhteissa täyttyvää tunnetankkia. Toinen latautuu yksinäisyydessä, toinen ihmisten seurassa. Ja ei keiden tahansa ihmisten, vaan ainoastaan tunnekumppanin – oman puolison. Kukaan muu ei kelpaa. Huomaan välillä, että kuopus yrittää täyttää äidin tunnetankkia samoilla keinoilla kuin hän on huomannut isänsä tekevän: halaamalla, mukavia juttelemalla tai iltateeseuraksi asettautumalla. Ihan oikeita keinoja hän on elämää havainnoidessaan keksinyt. Niin se yksinäisyys, sitäkin tarvitsen paljon. Useimmiten selvittelen ajatuksiani lenkkipolulla, uimaradalla tai kirja kädessä peiton alla makaamalla.

Aikuisena olen huomannut, että sisälläni on kaksi eri olosuhteissa täyttyvää tunnetankkia.

Eräänä iltana tulin pitkän päivän jälkeen kotiin. Olin aamusta iltaan luotsannut muiden työskentelyä, kuunnellut, ideoinut ja palaveroinut. Työskennellyt sen tankin varassa, joka täyttyy yksinäisyydessä. Ja hyvältä oli tuntunut.

Mutta tunnesuhteessa latautuva puoli minusta ammotti illalla tyhjyyttään. Olin antanut kaikki voimavarat muille ja olin aivan puhki. Tahdoin tulla huomatuksi ja halatuksi. Heti. Ihan heti kun astun ovesta sisään. Ja olin syvästi loukkaantunut, kun tarpeeseeni ei oitis vastattu. Piti itsekin jäädä oikein matkan päästä tarkastelemaan, mistä moinen mielenmuutos. Töissä olin helposti aikuinen itseni, mutta kodin ovesta sisään astuessani voimaan astui pieni, tarvitseva minä.

Tahdoin tulla huomatuksi ja halatuksi. Heti. Ihan heti kun astun ovesta sisään.

Parisuhteesta ei turhaan sanota, että se on ennen muuta tunnesuhde. Muut ihmissuhteet eivät sitä samalla intensiteetillä ole. Tunnesuhde tarvitsee jatkuvaa tankkaamista, jotta elastinen läheisyyden tunne säilyisi. Jos tunnetankki pääsee täysin tyhjentymään, seurauksena on syvä pettymys ja suhteesta vetäytyminen.

Millä keinoilla tunneakkua voi sitten täyttää? Keinot ovat useimmiten aineettomia: puhumalla, kuuntelemalla ja toisen kainaloon käpertymällä. Säännöllisesti. Melkein joka päivä, mikäli mahdollista. Silloin tunneakku pysyy niin täynnä, että mieli säilyy helpommin leppeänä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Suomessa moni parisuhde kariutuu silloin, kun lapset ovat pieniä. Yksi järjestömme työntekijöistä jalkautui tänä keväänä kymmeniin helsinkiläisiin perhekerhoihin ja -kahviloihin. Hänen tavoitteensa oli välittää viestiä parisuhteen huoltamisen tärkeydestä pikkulapsiperheissä. Kevään mittaan perhekerhokävijöiden mielipide yllätti hänet.

Parisuhde on helpointa laittaa muutamaksi vuodeksi telakalle.

Iso osa pienten lasten vanhemmista oli nimittäin sitä mieltä, että parisuhde on helpointa laittaa muutamaksi vuodeksi telakalle. Ajatus korostui varsinkin vauvavuotta elävien äitien puheissa. Vauvan läheisyys riitti tyydyttämään ihokontaktin kaipuun. Siksi ajatus seksistä tuntui monesta äidistä kaukaiselta.

Moni koki parisuhteen kuuluvan pakollisena pahana asiaan. Tärkeintä oli lastenhoito sekä arjesta selviytyminen. Ja jos aikaa jäi, se käytettiin mieluiten omiin harrastuksiin tai ystävien seurassa olemiseen. Väsymys ja fyysinen kuormitus lisäsivät tarvetta rauhassa olemiseen.  Vanhemmat arvelivat, että suhdetta on taas aikaa ajatella, kun lapset ovat isompia ja itsenäisempiä.

Parisuhde ei ole staattinen tila, jonka voi nostaa hyllylle parempia aikoja odottamaan.

Tiedetään, että parisuhde ei ole staattinen tila, jonka voi nostaa hyllylle parempia aikoja odottamaan. Se on jatkuvassa liikkeessä oleva suhde, jossa tunne on tärkeä. Jos kumppanukset eivät kasva toistensa kanssa samaan suuntaan, kasvu tapahtuu lehtiotsikoista tuttuun tapaan toisesta erilleen.

Läheisen tunnesuhteen ylläpitäminen vaatii aikaa, tutkimusten mukaan noin 10,5 tuntia viikossa. Yhteisen ajan ei ruuhkavuosissa tarvitse olla mitään erityistä: sitä voivat olla vaikka yhteiset kauppareissut tai saunassa käynti. Sellaista tekemistä, jossa voidaan katsoa välillä samaan suuntaan ja toisinaan toista silmiin.

Keskustelu onnistuu yhteisen tekemisen lomassa.

Parisuhteen hoitamiseen kannattaa panostaa erityisesti suhteen taitekohdissa: yhteistä arkea aloiteltaessa, pikkulapsivaiheessa, lasten muuttaessa kotoa omilleen sekä eläkkeelle jäädessä. 

VINKKEJÄ PIKKULAPSIPERHEELLE:

Ota yhteistä aikaa ja satsaa keskusteluun. Jos vuorovaikutus supistuu siihen, kumpi syöttää puuron ja kumpi vie roskat, tarvitaan aikaa päästä kärryille siitä, mitä kumppanille kuuluu. Samalla voi muistua mieleen, miksi toiseen rakastui. Keskustelu onnistuu yhteisen tekemisen lomassa. Aina ei ole mahdollista olla kaksin: pienen lapsen voi ottaa mukaan vaikka kävelylle tai pyöräretkelle.

Luo keskustellen toimiva arki. Olette elämänne parhaat asiantuntijat. Pyrkikää löytämään tasapaino, jakamaan kotityöt teille sopivalla tavalla ja huolehtimaan tasapainosta kodin, työn ja harrastusten välillä. Se, mikä sopii muille, ei välttämättä toimi teillä. ”Mutta kun naapurin Tommikin aina…” ei motivoi puolisoa tekemään yhtään enempää.

Arvosta puolisosi vanhemmuutta.  Anna positiivista palautetta aina kun siihen on mahdollisuus. 

Pyydä apua. Jos tukiverkot ovat niukat, maksullinen lastenhoitaja tai siivousapu maksaa itsensä takaisin rennompina vanhempina ja parempana ilmapiirinä.

Hanki lukko tai haka makuuhuoneen oveen. Seksi on suhteen liima. Jos ei haluta, kannattaa aloittaa läheisyydestä ja keskusteluyhteyden parantamisesta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat