Kirjoitukset avainsanalla Mio Kivelä

Rakkauden tunnustaminen voi luoda ympärilleen myös lisää rakkautta. Kerta toisensa jälkeen. Kuva: Brigitte Thom, Unsplash

Joskus sanotaan, että rakkaus kuluu tunnustamalla. Saatoinpa aikanaan ajatella niin itsekin. Että se menettää merkityksensä, kun sen tarpeeksi monta kertaa kertoo. Kuitenkin nykyään ajattelen hyvin toisin. Tunnustamalla rakkautta voimme synnyttää sitä entisestään.

Näin aikoinaan humoristisen kuvan, jossa iäkäs pariskunta istuu vierekkäin sohvalla. Yksi kysyy toiselta miksei tämä enää koskaan kerro rakastavansa häntä. Vastauksesi hälle todetaan, että onhan se kerrottu jo kerran ja kuulevansa kyllä jos asia muuttuu. Tavallaan siinä on jotain todella kauniistakin. Sitoutumista. Päätös pysyä yhdessä. Kuitenkin samaan aikaan siinä puuttuu jotain, jota omaan elämääni kaipaan. Toistuva rakkauden kertominen.

Kaipuu toistaa rakkauttaan ei tarkoita tai kumpua epäluottamuksesta tai pelosta. Ainakaan sen ei tarvitse. Se voi kummuta rakkaudesta. Ylitsepursuavasta sellaisesta. Toistuvista hetkistä, joissa näkee miksi toiseen rakastui. Kauniiden piirteiden ja ihastuttavien ominaisuuksien vyöryistä ja onnen tunteista. Se voi kummuta halusta kertoa sen mitä tuntee. Kerta toisensa jälkeen. Sillä sen tuntee ja muistaa. Kerta toisensa jälkeen.

En halua sanoa, että rakkaus, jota harvemmin tunnustetaan olisi yhtään sen heikompaa. Olemme erilaisia ja niin ovat tapamme elää ja tunnustaa rakkauttakin. Jollekin riittää muutamat tunnustukset. Joillekin se syntyy teoista ja toisille aivan muin tavoin. On myös erilaisia hetkiä ja vaiheta. Kausia tunnustaa ja ilmaista. Rakkaus voi kuitenkin olla läsnä. Rakkaus ja sen alinomainen olemassaolo sekä näyttäminen.

Rakkaus ei mielestäni kulu käyttämällä tai kertomalla. Sen merkityksen ei tarvitse vähentyä vaan siitä voi tulla itseään ruokkiva lausunto. Sanat, jotka tuovat ympärilleen yhä enemmän rakkautta. Sanat, jotka on ihanaa sanoa ja kuulla kerta toisensa jälkeen.

Rakkaus. Se ei kulu käyttämällä. Niinpä tahdon sinun tietävän; rakastan sinua, tänäänkin.

Rakastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän elämän polkumme ovat ainutlaatuisia. Siksi myös niiden valinnat ovat ainutlaatuisia, vaikka joskus tuntuisi että itse löytämänsä polut ja ratkaisut sopisivat kaikille. Kuva: Takahiro Sakamoto, unpslash

Jonkun elämä mullistuu ja saavuttaa täyttymyksensä vanhemmuudessa. Toinen ei sitä kaipaa. Yksi tahtoo sitoutua vain yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan ja toinen löytää onnensa polyamoriasta. Me olemme kaikki niin kovin erilaisia ja niin ovat elämämmekin. Elämämme suurimpien kysymysten kohdalla päädymme kuitenkin helposti olettamaan, että se mikä sopii meille olisi universaalisti totta kaikille.

Jotkin elämäntapahtumat, -valinnat ja kokemukset ovat niin merkittäviä, että niiden kautta elämämme tulee kokonaisemmaksi, täydellisemmäksi ja paremmaksi kuin koskaan ennen. Sellaisia tahtoo ymmärrettävästi suositella kaikille. On kaunista, että tahdomme auttaa ja tarjota sitä samaa hyvää muillekin. Ne ovat kuitenkin syntyneet ja sopineet juuri meidän elämäntilanteessamme ja juuri meille. Vaikka kuinka olisimme niitä asioita tarkkaan miettineet ja puntaroineen, niin voi silti olla, ettei se kerro mistään muusta kuin siitä, että ne käyvät järkeemme juuri siksi, että ne sopivatkin meille. Se mikä sopii sinulle ei siis kuitenkaan sovi kaikille.

Joskus olemme muuttaneet itsekin mieltämme. Ajatelleet ettemme tahdo vanhemmiksi, kritisoineet avoimia suhteita tai tahtoneet vaikka kasvattaa lapsemme tietyllä tavalla, mutta myöhemmin kokeneet valaistuksen. Ymmärtäneet jotain uudestaan ja paremmin. Löytäneet polun, jonka jälkeen kaikki tuntuu paremmalta ja loogisemmalta. Silloin voi tulla kiusaus sanoa, ettei toinen vaan vielä tiedä tarpeeksi. Ajatella, että kyllä hänkin vielä oivaltaisi, kunhan vielä tietäisi tai kokisi jotain muuta tai enemmän. Voi kuitenkin olla, että vaikka kuinka toinen tietäisi kaiken saman kuin mekin, niin silti hänen polkunsa olisi toinen. Lapsettomuuteen päätynyt ei välttämättä muuttaisi mieltään vaikka tietäisi kaiken sen, minkä lapsen saanutkin tietää. Polyamoriaan päätynyt ei tarvitse olla automaattisesti hairahtunut tai siitä kieltäytyvä yhteiskuntansa orjuuttama. Seksiä kaipaamaton ei välttämättä tahtoisi sitä vaikka saisi kokea sitä minkälaisena tahansa. Eikä suhteeseen tahtova välttämättä tiedä yhtään sen enempää kuin itsenäiseen elämään päätynyt tai toisinpäin. Voi olla, että elämän tiedoista ja kokemuksista huolimatta jokin sinulle sopiva asia ei kuitenkaan sovi toiselle.

En tahdo väittää, ettemmekö voisi kertoa toisille kokemuksistamme; kertoa mitä niistä saimme ja miksi niihin päädyimme. Päinvastoin. Jakamalla kokemuksiamme voimme oppia paljon; elämästä ja toinen toisistamme. Sen lisäksi joskus elämäämme kokemukset ja niihin vaikuttanet valinnat sopivat kuin sopivatkin toisillemme. Pidän kuitenkin tärkeänä, että jakaessamme kokemuksiamme teemme juurikin sen; jaamme omia kokemuksia. Emme kuvittele tietävämme tai ennustavamme liikaa toisesta. Ymmärrämme eroavaisuutemme vaikka näemme toisissa samankaltaisuutemme.

Minulle sopivin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voitte tehdä omat ideanne paperille kirjoittaen, piirtäen tai vaikka lehdistä leikaten. Tärkeintä on, että teette sen yhdessä. Kuva: Neven Krcmarek, Unsplas

Teimme kumppanini kanssa yhteisesti paperille aatteet siitä, mitä suhteellemme ja suhteessamme on tapahtunut ennen kuin vuosi 2020 jälleen vaihtuu uuteen. Piirsimme ja kirjoitimme ajatuksiamme yhdessä ja vuorotellen. Ne koostuivat pienistä ja suurista asioista. Konkreettisista ja abstrakteista. Ne saattoivat olla sellaisia, joita arjessamme on jo nyt sekä sellaisia, joita siihen toivoisimme. Listastamme löytyy esimerkiksi yhteisiä metsäretkiä ja tilan antaminen sekä ottaminen. Siellä on mahdollisuus ikävöidä ja Netflixin vähentäminen sekä paljon muuta. Se näyttää meiltä ja toiveiltamme.

Olennaisinta ei kuitenkaan ole se mitä listalla on, vaan sen, että päätimme tehdä sen yhdessä. Emme tule katsomaan listaa vuoden loputtua arvostelevin silmin. Asioiden toteutuminen ei määrittele vuoden tai suhteemme onnistumista, eikä niitä tule tavoitella hiki otsalla. Ne ovat unelmia ja toiveita. Värejä taivaanrannassa. Horisontti, johon katsoa ja suunta, jota kohti kulkea. Osa toteutuu varmasti kuin itsestään. Haastavimmissa otetaan varmasti vain ensiaskeleita elämän mittaisella polulla.

Suuntaviivojen saaminen auttaa toki suuntaamaan katsetta ja omaa toimintaa vaikka läpi vuoden. Olennaisinta on kuitenkin se, että niiden etsiminen mahdollisti yhteisen pysähtymisen. Hetken, jossa ainoa tarkoituksemme oli tarkastella suhdettamme. Sitä millainen se on ja sitä, mitä siltä toivoisimme. Asioita, joita tahtoisimme säästää sekä, niitä joita muuttaa, lisätä tai poistaa. Saimme keskittyä suhteeseemme ja ennen kaikkea tehdä sen yhdessä. Kävimme keskustelua. Kuulimme, mitä toinen ajatteli. Opimme ja pohdimme yhdessä,

Emme luoneet listaa, jota täytyisi tulevan vuoden aikana suorittaa. Ennemminkin saimme pysähtyä yhdessä keskustelemaan ja tarkastelemaan sitä mitä meillä toisissamme on ja mitä vielä toivoisimme. Ja siinä samalla syntyi jotain, jonka suuntaan katsoa. Kuvia, joita kohti voi yhdessä elämää suunnata.

Niinpä tahtoisin kysyä, että millainen kuva syntyisikään jos yhdessä pysähtyisitte miettimään mitä teidän suhteenne on kokenut ennen kuin vuosi vaihtuu taas seuraavaan?

Haaveilevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pienikin kosketus voi tehdä paljon suhteen eteen. Kuva: Sarah Cervantes, Unsplash

Rippikouluissa kerrotaan joskus tarinaa, jossa pohditaan, kuinka meidän jokaisen sisällä käydään hyvän ja pahan taistelua ja kuinka se kumpaa itsessämme ruokimme, voittaa. Kenties ihmissuhteissakin on joskus niin, että se mitä ruokimme vahvistuu sekä säilyy ja se jolle annamme tilaa, kasvaa.

Kerroin viime viikolla kuinka tällä hetkellä teemme kumppanini kanssa toisillemme joulukalentereita, joissa kerromme muun muassa mitä toisessa rakastamme. Iloitsen niistä kalentereista, mutta yhtälailla iloitsen siitä, että vastaavanlainen avoin ja rakastava puhe on osa ympärivuotista arkeamme. Meille on luontevaa sanoittaa ja näyttää rakkautta toisillemme. Olemme lähekkäin ja kerromme tunteistamme. Toki olemme olleet yhteisellä polulla vasta pienen hetken, mutta samalla on arkisesta läheisyydestä sekä rakkauden sanoista tullut kovin tavallinen osa elämäämme jo nyt. Ne eivät kuitenkaan ole menettäneet merkitystään. Päinvastoin. Uskon vahvasti siihen, että jokainen aidosti sanottu rakkauden tunnustus ja rakkaudella luotu kosketus vahvistavat rakkauden tunnetta entisestään.

Eräässä kauan sitten näkemässäni kuvassa on edelleen, jotain joka puhuttelee ja mietityttää minua yhä uudelleen. Siinä kuvassa iäkäs naisoletettu kysyy vieressään istuvalta miesoletetulta, että miksei miesoletettu koskaan sano rakastavansa häntä. Miesoletettu puolestaan vastaa, että onhan hän kertonut sen jo kerran ja sanoo kyllä, jos tilanne joskus muuttuu. En voi väittää, ettenkö saisi miesoletetun logiikasta kiinni ja, etteikö siinä olisi jotain kaunistakin. Hiljaisuudella ilmaistussa rakkaudessa. Kuitenkin samaan aikaan uskon, että erityisesti tunteiden kohdalla myös toistolla on oma voimansa. Niin sanojassa kuin niiden sanojen vastaanottajassakin. Ne voivat vahvistaa itse itseään kerta toisensa jälkeen.

Sanojen lisäksi uskon kosketuksen voimaan. Aikoinaan eräältä Tiia Forsströmin pitämältä seksuaalisuutta käsittelevältä luennolta jäi mieleeni muun muassa juuri arkisten kosketusten tärkeys. Kuinka merkittävää läheisyyden ylläpitämiselle sekä hyvinvoinnille voi olla, että ihan vain vaikka paijaa toista ohi kulkiessaan. Kuinka se luo pohjaa, joka vahvistaa suhteessa niin paljon laajempaa osaa kuin ikinä osaisi arvatakaan. Se käy järkeen. Jokainen kosketus jättää jäljen, joka jatkaa elämäänsä meissä. 

Me olemme joskus kumppanini kanssa nauraneet sille kuinka ällösöpöjä saatamme hetkittäin olla. Mutta kenties joskus on hyväkin pitää kiinni sopivasta määrää ällösöpöilyä. Mahdollistaa omassa arjessaan sopivaa määrää läheisyyttä, kosketuksia sekä kauniita rakkauden sanoja, jotta antaa kaikelle sille tilaa sekä voimaa olla ja kasvaa entisestään.

Rakastavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat