Kirjoitukset avainsanalla Mio Kivelä

Kuva: Felipe P Lima Rizo, Unsplash

Addikti. Se sinä olet. Et vain tajua sitä vielä.

Sydänsuruista kärsivän aivoissa tapahtuu samanlaisia asioita kuin esimerkiksi kokaiinista vierottautuvalla. Kärsimme siis vieroitusoireista. Ongelmana vain on, että emme välttämättä tajua milloin jarrutammekin omaa toipumistamme; milloin hankimme oman fiksimme vierottautumisen kustannuksella.

Kännipuhelut, lukemattomat viestit, muistojen selailu jne. Ne voivat kaikki olla pieniä annoksiamme vierottautumisen tiellä, kun pääasiallista huumettamme emme enää saa. Ja ne kaikki heittävät meitä hieman taaksepäin. Joskus jopa aivan alkumetreille. Niin, että joudumme kestämään ne kärsityt kivut, surut ja huonovointisuudet uudestaan. Kunnes olo tuntuu jälleen sietämättömältä ja hankimme uuden annoksemme. Noidankehä on syntynyt ja kivuliaasta matkasta on tullut kohtuuttoman pitkä.

Siskoni antoi heti viimeisimmän eroni jälkeen kullan arvoisen vinkin. Hän neuvoi avaamaan puhelimeen tiedoston, johon kirjoittaisin kaikki ne viestit, jotka tahtoisin tuoreelle exälleni lähettää. Kirjoittaisin ne sinne ja lupaisin itselleni, että jos esimerkiksi kolmen tai kuuden kuukauden jälkeen tahtoisin yhä ne kaikki lähettää, niin voisin sen tehdä.

Kärsimme siis vieroitusoireista.

Tiedostoon kirjoittaessa en saisi reaktiota exältäni. En mahdollista vastausta. Ainakaan vielä. Tämä auttaisi eteenpäin. Erkaantumaan. Vieroittautumaan. Kuitenkin samalla saisin purkaa tunteitani ja lupaus harkita lähettämistä tulevaisuudessa tekee kirjoittamisesta mielekästä. 

Alkuun viestejä tulee enemmän. Hitaasti niiden määrä ja sävykin kuitenkin muuttuu. Alkuun toki ailahdellen. Saattaa perättäin itkeä ikävää ja sitten huutaa suuttumustaan. Kirjoittaa yhtenä päivänä vähemmän kuin koskaan ennen ja seuraavana taas enemmän. Mutta hitaasti jokin kuitenkin muuttuu. Niin, että oikeastaan jo alussa tietää, että mitä luultavimmin ei aio tulevaisuudessa niitä viestejä koskaan lähettää. Kaikki ne kaipauksen vuodatukset, raivon purkaukset, lukuisat kysymykset, kipeät teoriat ja uudet ideat kuinka suhteen voisi sittenkin saada toimimaan jäävätkin vain sinulle. Tai sitten eivät. Toki ne voi aina lähettää jos siltä vielä tulevaisuudessa tuntuisikin. Mutta ensi sijaisesti ne ovat kuitenkin sinulle; tukena vaikeassa hetkessä asioiden käsittelyyn ja eteenpäin menemiseen sekä oman taipaleen seuraamiseen. 

Eli jos sinä kärsit nyt sydänsuruista, niin kokemukseni perusteella suosittelen tätä siskoni vinkkiä lämpimästi! Älä lähetä sitä viestiä exällesi tänään vaan laita se muistioon ja lähetä sitten myöhemmin, jos yhä siltä tuntuu.

Etenevin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jan Kahanek, Unsplash

Hyvät ja huonot puolet. Plussat ja miinukset. Listoja joita moni tekee suhteen eri vaiheissa. Minä olen usein harrastanut niitä erityisesti eron jälkeen. Muistaessani kauniin asian exästäni, kirjoittanut sen ylös, mutta samalla kirjoittanut toiseen listaan vähintään yhden syyn miksi on hyvä, että erosimme.

Ongelmana kuitenkin on se, että aiemmin olen ollut jättävä osapuoli. Lista on ollut ikään kuin vain muistuttamassa, että tein oikean ratkaisun. Muistuttamassa, että tämä oli loppuun asti mietitty ratkaisu. Muistuttamassa, että miinukset tosiaan painoivat plussia enemmän, että on parempi näin. Kivusta huolimatta.

Nyt en ole jättävä osapuoli. Nyt olen tehnyt tuon listan monet kerrat aiemmin suhteen vaikeissa hetkissä vain huomatakseni, etteivät minukset missään nimessä paina plussia enemmän. Todennut monet kerrat, että on suuremmat syyt jäädä ja yrittää; rakentaa ja kehittää suhdetta. Nyt listassa ei ollut tarpeeksi miinuksia. Se tuntui vain ilveilevän minulle. Muistuttavan kuinka vakaasti olisin tahtonut vielä yrittää.

Sitten kuitenkin oivalsin, että on yksi syy ylitse muiden. Yksi syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voisivat koskaan painaa. Se, että hän päätti jättää minut. Se, että hänelle miinukset painoivat enemmän. Että, hän valitsi ennemmin elämän ilman minua kuin minun kanssani. Se on syy, joka pyyhkii merkityksen kaikista syistä jatkaa ja yrittää. Se on syy, joka painaa enemmän kuin mitkään plussat voivat koskaan painaa. Sen minä kirjoitin lukemattomissa muodoissa yhä uudestaan ja uudestaan. Muistuttamaan, että ehkä tosiaan oli parempi näin. Jopa minullekin. Sillä ansaitseehan jokainen ihmisen, joka tahtoo pitää meistä kiinni, joka on onnellinen kanssamme.

Toipuvin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Alex Ivashenko, Unsplash

Minä olen arvokas.

Sitä yritin hokea itselleni maanantaina, kun suhteeni päättyi. Suhteeni, joka oli tuntunut oikeammalta ja paremmalta kuin kenties mikään koskaan. Suhde, joka katosi minulta ennalta-arvaamatta ja yllättäen.

Minä olen arvokas.

Suhde ei kuulemma päättynyt rakkauden puutteeseen. Se päättyi huonoon ajoitukseen. Minun ei siis tarvitsisi katsoa peiliin tai arvottaa itseäni toisin. Syy ei ollut minussa. Mutta sen tieto ei vie pois surua ja tuskaa. Se ei pyyhi pois pettymystä ja pelkoa tulevasta tai saa kukistettua epävarmuuden tunteita.

Minä olen arvokas.

Eron keskellä voi olla vaikeaa muistaa omaa arvoaan. Vaikeaa seistä selkä suorana, kun poimii alinomaa lattialle murenevia palasiaan. Mutta oikeasti arvosi ei katoa silloinkaan. Kaikki ne hyvät asiat, jotka pystyit itsessäsi silloin näkemään, kun olit toisen kanssa, ne ovat yhä olemassa. Eivät ne katoa suhteen myötä. Ne ovat sinua. Olet yhä se sama ihminen. Hetken aikaa kipuileva vain. Olet yhä sinä. Yhä arvokas.

Minä olen arvokas.

Hieman harmain terveisin, Mio

Kommentit (2)

Vierailija

Mio,

Olet upea. Kaikki käy vielä hyvin.
Sun elämää ja viisautta etäältä (somen ja mm. näiden tekstien kautta) seuranneena voin sanoa, että oot mun mielestä viisas ja upea. Just niinkun tässäkin kirjotit, arvokas.

Siunausta - kaikki käy vielä hyvin! 💚

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Voi, Kiitos!
Näitä sanoja tarvitsee välillä. Etenkin tälläisissä hetkissä! Siis kiitos! Merkitsee aivan valtavasti 💚

Kaikkea hyvää ja kaunista, siunausta, myös sinunkin päiviin!

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Peter Hershey, Unsplash

Olin viime viikon lauantaina Ljubljana Prideilla. Katselin ihmisiä ympärilläni ja kyyneleet nousivat silmilleni. Samasta syystä kuin niin lukemattomat kerrat myös Helsinki Prideilla tai muissa sateenkaarevissa tilanteissa. Ja nyt minulla on kokemus, joka kuvastaa hyvin miksi.

Osallistuin nyt Helsinki Pride-viikolla Sateenkaarimessuun Kallion kirkossa, kuten niin monina vuosina aiemminkin. Hetki oli ihana ja hyvä. Kohtasin läheisiä, sain olla turvallisesti oma itseni ja Jumalan sanan äärellä. Kun astuimme kirkon ovista ulos hymyillen, niin meitä vastassa oli henkilö. Henkilö, joka tahtoi kertoa mitä tästä kaikesta ajatteli. Kertoa kuinka iljettäviä homot ovat. Katsoa minua syvälle silmiin sitä aggressiivisesti kertoessaan. Sivuuttaa kanssani olleen naispuolisen papin yritykset kertoa toisenlaista näkökulmaa ja sen sijaan ilmoittaa, että naisen tulisi vaieta seurakunnassa. Turvallinen tilamme loppui niihin kirkon oviin.

Pride-kulkueet ovat aikoinaan saaneet alkunsa Stonewallin mellakoista. Mellakoista, jotka syntyivät, kun sorrettu yhteisö yksinkertaisesti sai tarpeekseen kaikesta kokemastaan syrjinnästä ja väkivallasta. Pride ei ole vain onnellinen juhla. Pride on mielenosoitus. Jo vuosikymmeniä jatkunut yritys muistuttaa, että me ansaitsisimme samat oikeudet kuin muutkin, että me olemme ihmisiä siinä missä muutkin. Mielenosoitus, joka täytyy järjestää vuosi toisensa jälkeen, sillä vieläkään viesti ei ole tuntunut päässeen täysin perille. Sillä vieläkin joudumme niin usein myös pelkäämään. Pelkäämään väkivaltaa, vihaa ja syrjintää. Pelkäämään, sillä tiedämme kuinka monet meistä joutuvat sitä kokemaan. Pelkäämään tai pahimmillaan tottumaan siihen.

Tänä perjantaina turvallinen tila loppui, kun astuimme kirkon ovista ulos. Tällä kertaa se oli satunnainen henkilö omalla raamatuntulkinnallaan, mutta se voisi olla kuka tahansa ja missä tahansa. Se voi päättyä baarin oviin, kadun kulman taakse, työpaikalle, vanhainkotiin tai kotiin astuessa. Sen takaa voi löytyä uusnatsi, oman seksuaalisuuttaan kyseenalaistava humalainen, esimies tai oma vanhempi. Ja edessä voi olla aggressiivista "mielipiteenilmaisua", haukkumista, uhkailua, sivuuttamista, syrjintää tai monen asteista väkivaltaa.

Pride ei ole vain onnellinen juhla. Pride on mielenosoitus.

Minä itken Prideilla ja sateenkaarevissa tilanteissa, sillä tiedän, että siellä on monia, jotka voivat viimein hengittää. Itken, sillä tiedän, kuinka niiden hetkien tuoma tila ja toivo voi kantaa monet epätoivon partaalta seuraavaan päivään. Itken, sillä tiedän kuinka käsittämättömältä tuntuu tajuta, ettei olekaan niin vastenmielinen kuin jotkut ympärillä yrittävät antaa ymmärtää ja oivaltaa, ettei olekaan yksin. Minä itken, sillä tiedän, että meillä on se hetki. Hetki, jolloin emme ole yksin, jolloin emme ole friikkejä, jolloin saamme vain olla, elää ja hengittää. Hetki, jolloin voimme tuntea itsemme ihan tavallisiksi, ihmisiksi.

Kun sunnuntaina Helsinki Pride loppuu, sateenkaari-liput lasketaan keskustan lipputangoista, Pride-sälä katoaa kaupoista ja postilaatikot palaavat oransseiksi, niin ei siivota vain juhlia. Jos Priden mielenosoituksen sanoma ei leviä arkeen, niin silloin tuossa hetkessä loppuu jälleen turvallinen tila lukemattomille ihmisille ja sen takaa löytyä jälleen mitä vaan.

Vahvoin queer-terveisin, Mio

 

p.s. Setan Nuoret julkaisivat nyt Priden kunniaksi hyviä vinkkejä satenkaari-ihmisen liittolaiselle. Muun muassa niihin tai Setan materiaaleihin tutustumalla voit löytää keinoja turvallisen tilan luomiseen ja vahvistamiseen myös sateenkaarevien kuvioiden ulkopuolella. Ja lisää perusteluita siitä miksi Pride on tärkeä ja miksi myös kirkolliset tahot siihen osallistuvat, löydät muun muassa viime vuoden blogistani.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat