Kirjoitukset avainsanalla Mio Kivelä

Kuva: Luka ja Inka

Joskus saattaa huomata, että omalta kumppanilta löytyykin jonkin verran "diivan elkeitä". Asioita ilmaistaan räväkästi, tunteet roihahtavat kirkkaasti, tetraalisuus loistaa tai jotain muuta, mikä voisi saada jonkun kutsumaan toista "diivamaiseksi". Miten niiden piirteiden kanssa pärjää suhteessa? Tähän pohdintojaan kertoivat  vuoden 2016 Talentistakin tutun Suomen nuorimman drag artistin, Lukan, tyttöystävä Inka sekä Luka itse.

Merkitykselliseksi nousivat niin kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys kumppania kohtaan, kuin myös jämäkkyys sekä omista oikeuksista kiinni pitäminen. Toisaalta täytyy joustaa, mutta toisaalta pitää myös huolta, että toinenkin joustaa. Sen täytyy olla vastavuoroista, totesivat Luka ja Inka.

Kumppanin "diivan elkeiden" ymmärtäminen tuli keskustelussa nopeasti puheeksi. Tulee yrittää ymmärtää monella tasolla miksi toinen toimii niin kuin toimii. Luka itse osasi sanoittaa, että jotkin toimintatavat valuvat hänellä ikään kuin lavalta arkeen. Drag kulttuuriin kuuluu tietty teatraalisuus ja erilaiset tavat ilmaista itseään. Ne saattavat sitten heijastua myös omaan toimintaan, erityisesti esitysten lähettyvillä. Mutta samaan aikaan Luka totesi osan toiminnasta olevan ihan hänen omaa persoonaansa. On siis hyvä ymmärtää mikä kaikki kumppanin toimintaan vaikuttaa. Taustatekijöitä voi olla monenlaisia.

Samalla tavalla miksi-kysymykseen liittyy yritys ymmärtää, mitä kumppani tahtoo toiminnallaan viestittää. Luka muistutti, että usein yliampuvaltakin tuntuvan reaktion taustalla on oikea tunne, jota tahtoo toiselle kuvata tai kertoa. Oppiessaan tuntemaan kumppaniaan osaa pian tulkita varsinaiset viestit muun toiminnan keskeltä tai alta. Ennakoidakin, että näin hän tulee varmaan näissä tilanteissa reagoimaan. Mutta toki joskus "diivan elkeet" otetaan  myös mukaan tilanteeseen tietoisesti ja ikään kuin roolina. Taustalla voi olla myös halu testata kumppania. Nuoret totesivat, että auttaa, kun oppii tunnistamaan kumppanistaan, että mistä milloinkin on kysymys.

Sen täytyy olla vastavuoroista, totesivat Luka ja Inka.

Luka piti itse tärkeänä, että Inka asettaa myös vahvoja rajoja ja sanoo missä ne menevät. Rajoja asettava kumppani ei ehkä useinkaan saa niiden asettamisesta suoraa kiitosta, ainakaan itse tilanteessa, vaikka todellisuudessa niiden asettamista toivottaisiinkin. Ennemminkin joskus vastassa on hermostuminen. Silloin, kuten joissain muissakin hetkissä, Luka ja Inka kannustuvat antamaan toisen reaktiolle tilaa, mutta myös tarvittaessa hankkimaan itselleen sopivat henkiset kuulosuojaimet. Joskus toisen sanoista ja reaktiosta kannattaa suodattaa osa pois. Toki silloin on tärkeää tuntea toinen, ettei vahingossa vähättele hänelle oikeasti merkityksellistä tunnetta. Esimerkiksi Inka osasi jo sanoa, että silloin, kun Luka hermostuu meikkipöydän ääressä jokin mentyä pieleen, voi hän mennä mennä rohkeasti rauhoittelemaan Lukaa, sillä tietää tämän olevan meikkauksessa turhankin itsekriittinen.

Kärsivällisyyttä nuoret korostivat. Vie aikaa, että oppii tuntemaan toisen ja, että löydetään molemmille sopivat tavat olla. Se voi tuntua alkuun raskaalta, mutta ei kannata luovuttaa. Ajan myötä, kun rajoja on kenties ensin hieman ylitetty, sitten jämäkästi asetettu, asioista keskusteltu ja toiseen tutustuttu, löydetään lopulta molemmin puolin tavat toimia niin, että suhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä. Joskus nimittäin joustaminen voi tuntua siltä, että suhteessa elettäisiin vain "diivan elkeitä" omaavan kumppanin mukaan. Kun kuitenkin molemmat oppivat huomioimaan ja ymmärtämään toisiaan voi löytyä parempi tasapaino. Esimerkiksi riitelyyn olivat Inka ja Luka jo löytäneet oman koregrafiansa. Koska Lukan suuttuessa, ei Inkalle ainkaan heti ole tilaa, niin kaava toimii usein niin, että ensin toinen saa pauhata, sitten toinen, sen jälkeen molemmat ja lopuksi rauhoitutaan.

Vie aikaa, että oppii tuntemaan toisen ja, että löydetään molemmille sopivat tavat olla. Se voi tuntua alkuun raskaalta, mutta ei kannata luovuttaa. 

Loppujen lopuksi "diivan elkeitä" omaavan kanssa suhteessa olo ei ole sen kummempaa kuin kenen tahansa kanssa suhteessa olo. Erilaisia elkeitä, kun on meistä jokaisella. Eikä nämä ole sen kummepia kuin mitkään muutkaan. Joka tapauksessa joutuu tutustumaan toiseen ja hänen käytökseensä vaikuttaviin tekijöihin. Löytämään ja asettelemaan rajoja. Pitämään kiinni omista oikeuksista, mutta myös joustamaan. Keskustelemaan sekä opetteleman juuri sellainen tapa olla suhteessa, joka sopii siinä oleville. Täytyy tehdä työtä, mutta sen tehtyään käsissä voi olla suhde, joka saa sydämen hymyilemään. Esimerkiksi vielä viimeiseksi halusi Luka todeta kekustelumme jälkeen, kuinka hän on ylpeä, että Inka voi olla itsevarmasti ja rohkeasti yhdessä itseään nuoremman pojan kanssa, joka meikkaa enemmän kuin Inka itse, käyttää korkokenkiä ja on luonteeltaan näyttävän räväkkä. Minäkin olen ylpeä. Inkasta ja Lukasta, molemmista. Niistä hienoista oivalluksista ja viisaista sanoista, joita he minulle kertoivat sekä heidän motivoituneesta otteesta tehdä töitä suhteensa eteen.

Ylpein terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Maxell Young

Ihastutaan, tapaillaan, seurustellaan, mennään kihloihin ja naimisiin. Jossain kohtaa muutetaan yhteen ja lopulta hankitaan lapsia. Näinhän se menee, eikö niin? Yksinkertaista ja selkeää. 

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. Alkuun se voi hämmentää. Muita ja kenties ihmisiä itseäänkin. On outoa, kun tututtu ja opittu kaava rikotaankin.

Huomasin esimerkiksi itse hämmentyväni, kun tuttavat kertoivat onnellisena muuttaneensa erilleen. Olin ollut valmis pahoittelemaan suhteen vaikeaa tilannetta, kunnes tajusin heidän iloitsevan asiasta. He olivat todenneet, ettei yhdessä asuminen sopinut heille. Omissa asunnoissaan suhde kuitenkin kukoisti ja tuntui hyvältä.

Meinasin kyseenalaistaa omissa ajatuksissani tuttujeni koko suhteen, kun se ei mennyt totutun normin mukaan. Ajatella, että kyllähän sen täytyi selvästi ennakoida epäsopivuutta toisilleen, jos ei kerran toisen kanssa asuminen toiminut. Miettiä, että millainen tulevaisuus sitä nyt sellaisella suhteella voi olla. Mutta eihän sen tilanteen todellisuudessa tarvinnut kertoa muuta kuin sen, ettei yhdessä asuminen toiminut. Ja että ihan hyvä tulevaisuus voi sellaisellakin suhteella olla. Eri asunnoissa vain.

Saatamme tehdä oletuksia, että kaikki suhteet etenevät suunnilleen samoin tavoin. Todellisuudessa niiden tempo, järjestyts ja sisällöt saattavat kuitenkin vaihdella valtavasti. 

Meidän ei tulisi jäädä jumiin totuttuun narratiiviin vaan nähdä jokainen suhde yksilöllisenä kokonaisuutena. Sinulle tuskaiselta tuntuva tilanne voi ollakin toiselle ihan luonteva ja päinvastoin. Suhdetta, omaa tai muiden, ei siis kannata peilata stereotyyppiseen tarinaan vaan suhteen osapuolten toiveisiin ja tarpeisiin. Näin voimme välttyä esimerkiksi tekemästä jotain itselle epäluontevaa vain siksi, että "niin tässä kohtaa kuuluu tehdä" tai säälimästä turhaan ystävää, joka on tilanteeseensa tyytyväinen.

Suhteiden polkuja on monenlaisia. Osa niistä muistuttaa alussa kuvaamaani perinteisenä pidettyä taivalta ja osa taas ei. Ja kumpikin on ok. Tärkeintä on, että ne olisivat suhteen osapuolille mieluisia.

Suunnistavin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Aaron Burden, Unsplash

Viime viikolla kirjoitin siitä kuinka voi olla hyvä ainakin yrittää tutustua kumppanille tärkeisiin asioihin. Tekstiin kirjoitin myös kohdan, ettei kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä. Ajatus jäi pyörimään mieleeni ja sen äärelle tahdon tänään pysähtyä.

Aiemmin ajattelin, ettei toisen vakaumuksella tai sen puutteella ole minulle mitään merkitystä. Sitten koin, että sillä onkin suurempi merkitys kuin olisin koskaan osannut arvata. Nyt ajattelen, että vakaumusta suurempi merkitys on asenteella toisen vakaumukseen.

Vaikka hengellisyys ei ole koko ihminen, eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, on se kuitenkin esimerkiksi itselleni asia, joka lävistää tällä hetkellä koko elämäni. Se on työni, maailmankuvani, ihmiskäsitykseni, vakaumukseni, syyni, tukeni ja turvani. Tämä on kumppanini myös hyvä ymmärtää; että kristillisyys näkyy väistämättä arjessa, mikäli arkea kanssani jakaa. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että kumppani kokisi itse kristillisyyden merkitykseliseksi tai edes omakseen.

Voimme suhtautua meille vieraaseen vakaumukseen monella eri tavalla. Se miten suhtaudumme muiden vakaumukseen ja millainen rooli omallamme on, vaikuttaa siihen kuinka hyvin voimme elää eri vakaumuksen omaavan henkilön kanssa. Osalle vakaumukset ovat niin voimakkaat ja ristiriidassa, ettei yhteiselo onnistu vaikka muuten yhdessä oleminen olisikin mukavaa. Esimerkiksi itse en osaisi kuvitella palaavani rippikoululeiriltä kotiin, jossa odottava ihminen näkisi minun juuri johdattaneen nuoria johonkin haitalliseen tai negatiiviseen. Sen sijaan voin hyvinkin olla suhteessa ihmiseen, joka ei jaa uskoani tai luottaa itse elämässään, johonkin mitä en ymmärrä, jos molempien uskolle ja arvoille on kuitenkin suhteessa tarvittava tila ja kunnioitus.

Kumppaneilla ei tarvitse olla sama vakaumus. Heidän välillä täytyy kuitenkin olla kunnioitus ja mahdollisuus tarvittavaan tilaan. Myös suhteessa vakaumukseen tai vakaumuksettomuuteen. Joillekin se muodostuu vain yhteisessä vakaumuksessa, joillekin myös jossain muussa.

Pääsiäisterveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Rhendi Rukmana, Unsplash

Istun skeittiparkin reunalla. Vieraan maailman äärellä. Maailman, jonka kieltä en puhu ja jonka tapoja en tunne. Maailma, jonne tahdon kuitenkin sukeltaa, sillä tiedän, että siellä on sydämen sykkeesi.

Kysyt arasti kysymyksen toisensa jälkeen, silloin tällöin. Sukupuolesta, moninaisuudesta, kirkosta, uskosta. Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Usein kumppanin mukana tulee maailmoja, tapoja ja arkea, jota emme kenties ole osanneet elämäämme edes kuvitella. Paikkoja ja asioita, joita emme ymmärrä tai, joiden kanssa emme vielä osaa olla. Ne kuitenkin saapuvat elämäämme merkityksellisen ihmisen muodossa, joten emme voi kuin vetää syvään henkeä ja sukeltaa.

Tahdot oppia ymmärtämään, sillä tiedät, että niissä on ilma, jota hengitän.

Minun sydämen sykkeeni ei tarvitse siirtyä skeittiparkkien keskelle eikä kumppanini tarvitse hengittää kristillisyyttä tai moninaisuutta. Meidän on kuitenkin hyvä pyrkiä ymmärtämään ja näkemään. Sillä, jos jokin on lähellä kumppanimme sydäntä olemme todennäköisesti lähellä sitä itsekin. Se voi myös avata ovia ja auttaa ymmärtämään toista entistä paremmin.

Voi olla, etten täysin koskaan pääse syvälle kumppanini maailmaan. Tai sitten sydämen sykkeemme ja hengityksemme löytävät omat tapansa olla ja vierailla toistemme tärkeissä maailmoissa. Sitä ei voi tietää, eikä sillä oikeastaan ole edes väliä. Jokaisella on hyvä olla omat juttunsa myös suhteen keskellä, mutta voi olla hyvä edes yrittää ymmärtää mikä toisen jutuissa häntä kiinnostaa.

Joskus jo sekin riittää, että näkee ja edes yrittää ymmärtää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat