Kirjoitukset avainsanalla Mio Kivelä

Sulje puhelimesi, padisi ja tietokoneesi. Ota kuppi kuumaa ja istu rakkaimpiedi kanssa alas. Olkaa yhdessä, ihan rauhassa. Kuva: Nicole Honeywill, Unsplash

Elämä ja arki voivat olla joskus täynnä kiirettä ja stressiä. On suuria tunteita, paineita ja haasteita. Puhelin piippaa ja koko ajan täytyisi olla saavutettavissa. Työt saattavat valua kotiin tai vapaa-aikakin muuttua akataulutetuksi kaaokseksi. Juostaan paikasta toiseen tai näpytellään menemään kunnes lamaantuneena romahdetaan sänkyyn tai sohvan pohjalle. Kumppani jää lähes huomiotta, luultavasti itsekin sekä mahdollisesti muutkin perheenjäsenet. Se kaikki taas lisää stessiä ja mahdollista syylisyyden tunnetta entisestään. Entä jos silloin, entä jos nyt, laittaisitkin sen kaiken tauolle?

Takanani on pari monin eri tavoin raskasta viikkoa ja viime päivinä olen erinäisistä syistä huomannut olevani puhelimella alinomaan. Kuvitellut, että se tarkkaaminen saisi stressin, huolet, paineet ja laukkaavat ajatukset rahoittumaan. Väärässähän minä siinä olin. Niinpä tänään suljin puhelimesta ilmoitukset ja siirsin eniten vilkuillut sovellukset kaikista kaukaisimmalle välilehdelle. Läppärin jätän hyllyyn ja velvollisuudet siirrän paperille kirjartuna ensi viikkoon. Pistän kaikki paineet, velvollisuudet ja kaaokset hetkeksi tauolle. Ansaitsen sen. Suhteeni asaitsee sen.

Stressaantuneena, uupuneena ja kaikenlaisten puuhien ja tunteiden keskellä ei useinkaan pysty olemaan parasta itselleen tai muille. Joskus ei edes erityisen hyvä. Huonoja hetkiä saa olla eikä aina todellakaan tarvitse olla täydellinen. Joskus kuitenkin ansaitsemme tauon. Sanoisin, että jopa useammin kuin uskommekaan. Tauon niistä paineista, jotka siirtävät meidät pois itseltämme sekä tärkeiltä ihmisiltämme stressin, kiireen ja poissaolon maailmaan. Ansaitsemme aikaa, jolloin voimme olla läsnä itsellemme sekä toisillemme. Ilman mitään muuta.

Mitä jos tänään siis laittaisitkin puhelimesi ilmoitukset pois, sovellukset piiloon, velvollisuudet kalenterin väliin ja laukkuun sekä kaikenlaiset murheet myöhemmin käsiteltäviksi? Mitä jos hetken keskittyisit vain itseesi, rakkaimpiisi ja teille tärkeisiin asioihin? Pienen hetken, tämän illan tai vaikka koko viikonlopun ajan. Olet ansainnut sen. Suhteenne on ansainnut sen.

Hiljentyvin terveisin, Mio

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

Niinpä! Hieman oon miettiny, että josko jättäisikin piiloon tyystin. Käy itse katselemassa, kun siltä tuntuu tai tarve vaatii. Kuinkakohan paljon energiaa oikein jäisikään kaikkeen muuhun.

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten Haave-leirillä eletään paljon ihan tyypillistä leirielämää. Osalle se saattaa olla ensimmäinen leirikokemus oamana itsenä. Kuva: Josh Campbell

Huomenna lähden vapaaehtoiseksi sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten Haave-leirille. Järjestäjinä on seurakuntia sekä entinen Transtukipiste, jonka nimi on juuri tänään muuttunut Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseksi. Voi kuinka onnellinen olenkaan Haave-leiristä, siitä että sitä on järjestämässä seurakuntia sekä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kaltaisista toimijoista. Kuinka valtava merkitys kaikella sellaisella olisikaan voinut olla omassa nuoruudessani

Vertaistuki on ihmeellinen asia. Joillekin se merkitsee lopulta enemmän kuin he olisivat osanneet arvatakaan. Vertaistuen piirissä muistaa ja tuntee, ettei ole yksin. Vertaisten keskellä ei aina tarvitse selittää niin paljon, vaan voi myös kohdata ihmisiä, jotka tietävät jo puolesta sanasta mitä tarkoitat. Vertaisilta voi myös saada neuvoja, joita ei välttämättä kukaan ammattilainen osaisi antaa. Joskus myös ihan vain sekin auttaa, että saa sanoa asiansa, jollekin jonka tietää käyvän läpi samaa. Vertaistuen merkityksellisyys saa minut iloitsemaan jokaisesta tahosta, joka tarjoaa eri keinoin sen voimaa nuorten elämään.

Vertaistuen tavoin myös leireissä on usein ihmeellistä voimaa. Leirit voivat tuoda ihmisiä yhteen, irrottaa arjesta ja tarjota merkityksellisiä kokemuksia. Sukupuolivähemmistöön kuuluvana leireissä voi kuitenkin olla usein myös haastavia elementtejä muun muassa mahdollinen kehodysforia ja väärinsukupuolitetuksi tulemisen pelko voivat tehdä esimerkiksi ympärivuorokautisesta yhdessäolosta sekä jaetuista huoneista ahdistavia asioita. Samoin turhankin usein sukupuolen mukaan jaotellut tilat sekä ohjelmanumerot voivat tehdä leirille osallistumisesta jopa mahdotonta. Siksi iloitsen esimerkiksi Haave-leiristä, joka huomioi tuon kaiken.

Seurakuntien roolista iloitsen, sillä yhä edelleen luodaan surullisen usein kuvaa, ettei ihminen voisi kuulua sateenkaarivähemmistöön ja olla hengellinen yhtä aikaa. Todellisuudessa ne ovat kuitenkin kaksi toisistaan irrallista asiaa, jota voivat aivan loistavasti toteutua samassa henkilössä. Olen onnellinen jokaisesta tilaisuudesta, jossa sateenkaarivähemmistöönkin kuulevat nuoret voivat nähdä, että myös heillä on oikeus olla hengellisiä ja, että myös uskonnollisten yhteisöjen piiristä voi löytää vertaisia sekä turvallisia ihmisiä.

Useiden seurakuntien avoimesti tekemä työ sateenkaarinuorten parissa, Haave-leirin kaltainen toiminta sekä tietoisuus entisestä Transtukipisteestä olisivat varmasti voineet yhdessä muuttaa nuoruuttani valtavasti. Avoin ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta sekä vertaistuen mahdollisuus olisivat mitä luultavimmin säästäneet minut monelta tuskalta, avanneet lukkoja sekä tarjonneet kauniita hetkiä murrosiänkin keskellä. Sen tähden iloitsenkin esimerkiksi siitä kaikesta mitä saan olla tulevan viikonlopun aikana toteuttamassa. Iloitsen jokaisesta nuoresta, jolla on mahdollisuus saada elämäänsä sellaista tukea sekä vertaisten läsnäoloa, jota juuri he tarvitsevat. Vanhempia sekä kaikkia muita sukupuolivähemmistöön kuuluvien nuorten kanssa elämää jakavia tahdon puolestaan muistuttaa, että mahdollisuuksia tukeen sekä vertaisten kohtaamiseen voi aina tarjota. Voit olla antamassa tilan sekä mahdollisuudet vaikket vielä ihan itse kaikkea pystyisikään käsittämään.

Iloitsevin terveisin, Mio

Kommentit (6)

Vierailija
2/6 | 

Leiri oli yhtä täydellinen kuin viimekin vuonna eikä pieni päänsärkykään haitannu menoa!

Sukupuolivähemmistöön kuuluva ...
3/6 | 

Olin itse nyt viikonloppuna tuolla leirillä ja voin sanoa, että oli aivan mahtava kokemus! Haikein mielin sieltä lähti pois kun oli niin kiva viikonloppu. Tuolla leirillä löysin vihdoin varmuutta omaan sukupuoli identiteettiin ja myös itselleni sopivan nimen. Kaikki olivat todella ymmärtäväisiä kaikessa ja oli myös hauskoja leikkejä ja pelejä. Ainoa lisätoive tälle leirille on se, että leiri kestäisi pidempään. Edes kaksi kokonaista päivää, mutta mieluusti viettäisin vaikka viikon siellä. Innolla odotan ensivuoden leiriä !

Mio Kivelä
Liittynyt12.1.2018

❤ aiva ihana kuulla! On ollut ilo olla sun kanssa se kaikki jakamassa. Ja toivottavasti moni hyvä asa leiristä pääsisi leviämään myös arkeen.
Taisi moni muukin haaveilla pidemmästä leiristä. Kertoo hyvää viestiä ja siitä iloitsemme. Onneks tulee taas ensi vuosi ja toivottavasti jälleen uusi leiri.
Ihanaa kun tulitte ja olette ❤

Mio Kivelä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Translippu oon vaaleensini-vaaleenpuna-valko raitainen. Huomioi, että esimerkiksi myös intersukupuolisille ja muunsukupuolisille on myös omia lippuja. Kuva: Mercedes Mahling, Unsplash

Oman kokemukseni mukaan kenties tärkein asia, joka sukupuolivähemmistöön (esimerkiksi trans- ja muunsukupuoliset, intersukupuoliset, sukupuolettomat sekä sukupuoltaan määrittelemättömät) kuuluvien läheisten tulee osata on — kuunteleminen. Ei sen monimutkaisempaa tai pelottavampaa. Kuitenkin yksinkertaisuudestaan huolimatta se voi olla joskus myös varsin haastavaa. Mitä sillä siis tarkoitan?

Aikoinaan isoskoulutuksessa meille painotettiin kuulemisen sekä kuuntelemisen eroa. Kuullessa voi asia mennä ohi; toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitä ei pyöräytä päänsä sisällä tai ajattele sen kummemmin. Kuunnellessa sen sijaan todella pysähdyt kuulemasi ääneen, pyrit sisäistämään sekä annat sen vaikuttaa. Siitä on kyse kuunnellessasi sukupuolivähemmistöön kuuluvaa lasta, nuorta tai oikeastaan minkä ikäistä ihmistä vain. 

Sillä voit aidosti kohdata hänet vain käyttämällä niitä sanoja sekä tekoja, joita hän sinulta toivoo. Muutoin katsot vain hänen ohitseen itse luomaasi kuvaan

Tärkeintä ei siis ole, että osaisit heti ulkoa alati kehittyvän sekä kasvavan sateenkaarisanaston tai mahdollisen sukupuolen korjausprosessin kaikki potentiaaliset käänteet ja yksityiskohdat. Olennaista on, että kuuntelet. Kuuntelet mitä nimeä ja sanoja elämässäsi oleva lapsi tai nuori toivoo sinun hänestä käyttävän. Miten hän toivoo sinun hänet kohtaavan. Hän kertoo sen kyllä. Jos ei heti niin ajallaan ja viimeistään silloin, kun toimit väärin. Äläkä säikähdä siitäkään, virheistäsi. Sellaista tapahtuu. Opi siitä, pyydä anteeksi ja jatka eteenpäin. Äläkä myöskään säikähdä tai loukkaannu, kun sinua korjataan tai käytöksestäsi huomautetaan vaan keskity kuuntelemaan. Sinulle kerrotaan mikä satuttaa ja kuinka voit toimia jatkossa paremmin. Älä jää murehtimaan liikaa tai turhaan selittelemään. Kuuntele mieluummin ja näytä jatkossa teoin kasvusi sekä hyväntahtoisuutesi. Ja jos et tiedä mitä tehdä, niin kysy ja pysähdy kuuntelemaan sekä oppimaan.

Et aikoinaankaan olisi voinut tutustua elämässäsi olevaan lapseen tai nuoreen vain kirjoja lukemalla tai teorioita opiskellen. Et siis tässäkään asiassa. Yhä joudut kuuntelemaan, jotta voit kohdata hänet yksilönä. Kuuntelemaan, jotta tiedät mitä tämä kaikki juuri hänen kohdallaan tarkoittaa; mitä juuri hän tuntee, toivoo, ajattelee, tarvitsee sekä tarkoittaa. Toki voit tietoa etsiä ja opetella ymmärtämään, se on oikein suotavaa, mutta älä kuitenkaan kadota elämässäsi olevaa lasta tai nuorta yleisiin teorioihin tai ajatuksiin. Hän on yhä hän, oma ihana yksilönsä.

Ja jos et tiedä mitä tehdä, niin kysy ja pysähdy kuuntelemaan sekä oppimaan.

Kuuntele, jotta voisit todella kohdata elämässäsi olevan lapsen tai nuoren. Sillä vain käyttämällä niitä sanoja sekä tekoja, joita hän sinulta toivoo, voit todella kohdata hänet. Muutoin katsot vain hänen ohitseen itse luomaasi kuvaan. Älä siis jätä elämässäsi olevaa lasta tai nuorta suhteestanne ulkopuolelle vaan ole valmis kohtaaman hänet silloinkin, kun et pysty vielä kaikkea käsittämään. Ei sinun tarvitsekaan. Riittää, että kuuntelet ja annat sen vaikuttaa toimintaasi. Elämä kyllä kuljettaa ja elämässäsi oleva lapsi tai nuori paikoin opastaa jos annat heidän sen tehdä.

Sinua saa myös pelottaa. Saa olla paljon asioita, joita haluaisit tietää sekä ajatuksia, joita tahtoisit jakaa. Elämässäsi olevan lapsen ja nuoren kohdalla keskity kuitenkin kuuntelemaan. Tietoa voit kerätä sekä tukea ja vertaisia saada muun muassa Transtukipisteeltä (piakkoin uudelta nimeltään Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus), Translasten ja-nuorten perheet ry:ltä, Perhesuhdekeskusksesta ja mahdollisesti lähimmästä Setan jäsenjärjestöstä. Lisäksi netistä voi löytyä ryhmiä, kuten Facebookissa oleva Kristittyjen sateenkaari-ihmisten vanhempien ryhmä. Yksin ei tarvitse jäädä vaikka lapsen ja nuoren kohdalla keskittyisikin kuuntelemaan.

Elämässäsi olevan trans- tai muunsukupuolisen, sukupuolettoman, sukupuoltaan määrittelemättömän tai intersukupuolisen lapsen tai nuoren kohtaamisen ei siis tarvitse olla sen erikoisempaa kuin kenenkään muunkaan. Toki erityispiirteitäkin on ja niihin varmasti palaamme vielä tulevissa blogeissa. Kuitenkin pitkälle kantaa, ja usein kaiken muunkin takana on, kyky kuunnella sekä antaa kuulemansa vaikuttaa omiin tekoihin. Siksi keskeisintä on kuunteleminen. Ja siihen sinä pystyt kyllä.

Kauniita sekä kasvattavia yhteisiä hetkiä välillenne toivoen, Mio

p.s. Pidä silmällä myös Teinit niitä on vaan pakko rakastaa -podcastia. vink vink.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jr Korpa, Unsplash

Olen viime aikoina, omia ja läheisteni eroja miettiessä, pohtinut, että ovatkohan kaikki merkitykselliset erot aina kaksivaiheisia. Ensimmäisessä vaiheessa erotaan konkreettisella tasolla ja vasta myöhemmin jollain syvemmällä tunnetasolla. Ensin toteutetaan ero ja vasta sitten sisäistetään se.

Olen ollut sekä jättäjä, että jätetty. Olen myös seurannut sivusta niin jättämisiä kuin jätetyksi tulemisia. Erityisesti kovin merkityksellisten suhteiden kohdalla tuntuu usein tulevan, niin jätettynä kuin jättäjänä, tovi varsinaisen eron jälkeen, ikään kuin eron toinen aalto. Tuossa eron toisessa aallossa tai vaiheessa alkaa vasta oikeasti sisäistämään eron merkitystä syvemmällä ja konkreettisemmalla tasolla. Ymmärtämään, ettei kyseessä ole tilapäinen ratkaisu tai yhteinen näytelmä vaan jotain, joka on todella tapahtunut ja joka saattaa mitä luultavimmin olla pysyvää. Tajuaa mitä kaikkea se merkitsee.

Jätettynä on luullut jo prosessoineensa eroa varsin pitkälle. Luullut suurimpien kipujen jääneen jo taa. Kysyttäessä voisi vaikka vannoa, että on aidosti sisäistänyt sen mitä juuri on tapahtunut. Kunnes se sitten iskee. Eron toinen vaihe. Oivaltaa, että onkin pitänyt syvällä sisimmässään elossa haaveita, joissa palataan yhteen tai ajatusta, ettei tämä kaikki olekaan totta. Tajuaa kuinka ne kaikki lopulta murskautuu. Joutuu päästämään irti. Oikeasti. Vaikka on luullut kerran sen jo tehneensä. Joutuu luopumaan uudestaan jostain, josta ei tiennyt pitäneensä kiinni. Tajuamaan mitä ero todella tarkoittaa, tämänkin suhteen kohdalla.

Jättäjänä on luullut miettineensä kaiken läpi kotaisin ties kuinka monet kerrat. Olevansa varma. On haastanut itsensä kysymyksillä ja mielestään sisäistänyt eron lopullisuuden. Päättänyt, että on valmis päästämään irti. Luullut sen jo tehneensäkin. Itkenyt, surrut ja saanut itseään kasaan kunnes huomaa, että on pitänyt sittenkin kiinni vielä jostain. Kiinni ajatuksesta, että ehkä joskus kuitenkin. Toiveesta, ettei tarvitsisi ajautua kauemmaksi, hetkeksikään, vaikka joutuukin eroamaan. Unelmasta, ettei jäisi tyhjän päälle. Turvaverkosta, vanhoista haaveista tai tottumuksesta. Kenties huomaamattaankin on pitänyt kiinni, kunnes jossain vaiheessa se iskee vasten kasvoja. Täytyy hyväksyä ratkaisujensa lopullisuus. Kohdata se minkä oli valmis kohtaamaan. Hyväksyä mitä ero tarkoittaa, tämänkin suhteen kohdalla ja päästää irti. Oikeasti.

Eron toinen aalto sattuu ja suututtaa. Tuntuu julmalta astua toipumisessa taaksepäin. Turhauttaa joutua itkemään uudestaan. On kivuliasta käsitellä asioita, joiden luuli jo olleen selviä. Ja kaiken todellisen kokoluokan oivaltaminen sekä suhteesta yhä vahvempi luopuminen satuttaa. Se riipii sydäntä ja pelottaa. Kuitenkin kenties tarvitsemme sitä. Kenties merkityksellisten suhteiden päättyminen on jotain niin suurta ja kipeää, ettemme voi ottaa sitä kantaaksemme kerralla. Kenties ensin täytyy itkeä itse tapahtuman sekä siinä hetkessä käsiteltävät kivut. Toipua niistä ja vasta sitten, kun on jälleen voimaa, joilla toipua tuskista sekä taistella, niin vasta sitten puristua eron mahtipontisuuden sekä lopullisuuden alle. Rikkoutua monta kertaa, jotta voisi kuitenkin lopulta toipua kokonaan.

Pohtivin terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat