Kirjoitukset avainsanalla Ulla Oinonen

Kuva: Ulla Oinonen

Tällaisen kysymyksen moni esittää loman jälkeen kollegalleen: ”Menikö loma hyvin?” Tämän kysymyksen minäkin esitin ja vastasin minulta kysyttäessä loman menneen hyvin.

Loma meni hyvin, vaikka en ehtinyt ajatella kaikkia ajatuksiani loppuun. Olisin voinut lentää kauemmaksi, mutta laiva vei kuitenkin uusiin maisemiin. Olisin voinut nähdä enemmän ystäviä, mutta söimme perheen kesken useammin. Olisin voinut siivota omat kaappini, mutta sen sijaan tyhjensin lapsuudenkotini. Suunnittelemani kirjat jäivät lukematta, mutta katsoin muutaman sarjan kokonaan Netflixistä.



Liiemmin aikatauluttamatta nauroin lapseni kanssa enemmän kuin koskaan.

Kaikkea suunnittelemaani en saanut aikaiseksi, mutta suunnittelematta ehdimme juoda kuplajuomaa puolisoni kanssa kahdesti kahdestaan. Liiemmin aikatauluttamatta nauroin lapseni kanssa enemmän kuin koskaan. Vaikka emme olleet perinteisellä "rantalomalla" lapseni ui tänä kesänä enemmän kuin elämässään tähän asti yhteensä. Aurinko lämmitti kasvoja ja ehdimme juhlia ainakin kolmasti kolmivuotiasta.

Päiväkotiaamuna lapsemme huusi: ”Jee!” Hän halusi varmistaa vain, että onhan päiväkodissa muitankin lapsia. Hoitohommat jatkuivat kuin hän ei olisi ollutkaan poissa. Loma oli ilmeisesti juuri sopiva. Emme olleet liikaa, emmekä liian vähän mitään. 

Tervetuloa arki. Ajattelematta ja suunnittelmatta opin tarttumaan hetkeen.

Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mikko Huotari

Kiirepuhe on yleistä ja kiirepuheen paheksuminen taitaa olla jopa vielä yleisempää. Kiirepuhe vie mennessään ja lisää vain kiireen tunnetta.  Ajattelinkin pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä johtuu ainainen kiireen tunne, ja olettaisin, että olen keksinyt siihen syyn, ainakin omassa elämässäni. 

Asioiden paljous ja työvälineiden liikkuvuus on saanut aikaan sen, että bussissa ja rautiovaunussa istuminenkin on hyödyllistä työaikaa. Sähköpostien lukemiseen ei ole parempaa hetkeä kuin ratikkamatkat.  Lapsen päiväunihetket täytän blogikirjoittamisella, Netflix -sarja maratooneilla, parisuhteeen hoidolla tai lehtien selailuilla. Kun en ole lapseni enkä puolisoni kanssa, ja saan hetken vapaata, otan yhteyttä ystäviini.


Sen sijaan, että olisin siivonnut, järjestänyt ja puunannut, tehnyt ja toiminut, päätin antaa oikeasti aikaa itselleni. En lehdille, kirjoille, somelle, ystävälleni, kodille, vaan itselleni ja ajatuksilleni.


Tajusin juuri eräänä perjantaina sen kuinka jokainen hetkeni on jollakin lailla ohjelmoitu, kun olin lapseni kanssa kahden ja hän nukahti tavallista aiemmin. Käsissäni olikin omaa ilta-aikaa runsaasti. Tehtävälistani oli loputon. Seuraavana päivänä oli tulossa  kolmevuotiaan kaverisynttärit. Sen sijaan, että olisin siivonnut, järjestänyt ja puunannut, tehnyt ja toiminut, päätin antaa oikeasti aikaa itselleni. En lehdille, kirjoille, somelle, ystävälleni, kodille, vaan itselleni ja ajatuksilleni.

Tiedän, että toisilla ajatukset rauhoittuvat juoksemalla, siivoamalla, televisiota katsomalla, juttelemalla tai joogamalla. Olin unohtanut, että mikään näistä ei toimi minulle niinkuin se, että vain ajattelen. Tunne kiireestä vain kasvaa siitä, kun en ehdi ajatella, vaikka kuinka saisikin asioita aikaiseksi.  Ajatukset eivät ehdi ajelehtia ja asettua omiin uomiinsa jatkuvan toimimisen keskellä. Sinne tänne säntäilevät ajatukset pitävät vain yllä kiirettä.

Ajattelu kannatti. Ehdin siivota ihan tarpeeksi aamulla. Siivota olen ehtinyt monta kertaa sen illan jälkeenkin, ajatella en.  Olen pohtinut mitä kaikkea kesälomalla pitäisi tehdä. Taisin päättää juuri nyt, että pitäisi ennenkaikkea ajatella. 



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Dave Webb

Lämpö on hellinyt niin nyt meitä, että ehkä pahimmat kesäpaineetkin aurinko on sulattanut. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kun poskilla on tuntenut lämmön kosketuksen, ei ole ollut pakottavaa tarvettta varata lentoa aurinkoon, eikä lomaan kohdistu niin suuria odotuksia kuin yleensä.



Kun aurinko paistaa ja on lämmin ei oikeastaan tarvitse mitään erikoista.


Emme ole perheessämme kiukulla haalineet kesäpisteitä, vaan lähinnä pyörineet leikkipuistoissa ja parvekkeella. Mutta siinäpä se oikeastaan on. Kun aurinko paistaa, ja on lämmin, ei oikeastaan tarvitse mitään erikoista. 

Olisi jännää nähdä, näkyykö aurinkoinen toukokuu jokavuotisissa lomaerotilastoissa. Olisiko kaikilla meillä vähän vähemmän painetta suorittaa kesäpäiviä, kun niitä on jo nipullinen takataskussa.



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Jelena Ardila

Vanhempana menee aika paljon energiaa siihen, että osaisi olla lapselleen oikeanlainen vanhempi. Itselleni on ollut tärkeää se, että osaisin ottaa vastaan lapseni kaikenlaisia tunteita. Hän saisi rauhassa kasvaa ja tuntea olonsa turvalliseksi oli hänellä sitten mielen päällä kiukku tai riemu.

Vanhemmuus on iso nippu ideaaleja, joita haluaisi vaalia ja usein parisuhde siinä sivussa hieman kärsii, kun oma energia menee vanhempana kasvamiseen. Puolisona helposti taantuu, kun ei enää jaksa olla aikuinen toista aikuista kohtaan ja provosoituu pienistäkin asioista. 


Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella.


Näissä kohidissa kannattaa pysähtyä miettimään miksi näin tapahtuu. Itse tajusin, että ollessani vanhempi, joka ottaa vastaan uhmaikäisen tunneharjoittelua tekee itsenikin mieli kiukutella. Silloin en haluaisi vastaani arvioita siitä kuinka tarpeeton kiukkuni on, kuinka lapsellinen olen, vaan ihan lapseni lailla kaipaan päähän silittelyä ja ymmärrystä ärtymykselle. 

Ajattelen, että tähän voisi auttaa sopia päivät, jolloin toinen saa olla lapsi ja toinen ottaa vastaan kaikenlaiset tunneryöpyt. Aina ei vain ei jaksa olla aikuinen.



Terveisin, Ulla Oinonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat