Kirjoitukset avainsanalla Ulla Oinonen

Kuva:Pixabay

Omia kasvatusmetodejaan täällä jakaessaan on hyvä myös aika ajoin tsekata, että toimivatko ne. En esimerkiksi ole ikinä uskonut paheksunnan ja syyllistyksen voimaan. En oikeastaan missään asiassa.

Miten sitten olen lähtenyt kohtaamaan lapseni joululahjatoiveita? Postiluukusta tupsahtaneita lelukuvastojahan on meillä selattu hartaasti. Niitä on kuskattu päiväkotiin. Kuvastossa kaikki on ollut ihanaa. 

Selväähän on, että eihän tämän maailman tavarapaljous ole kestävää ja kohtuutta on opetettava jälkipolville. Mutta en kuitenkaan ole nähnyt itseäni saarnaamassa kolmivuotiaalle kuvaston äärellä. En oikein usko, että se kantaisi hedelmää, että kylvisin syyllisyyden siemenen itämään ja masentaisin hänet maailman epäoikeudenmukaisuudella, joka ilmentyy juuri hänen innossaan, koska oikeasti ongelma on meidän aikuisten.

Jätin siis tämän tekemättä. Sitten kysyessäni jälkikasvun lahjatoivetta, hän esittää toiveekseen pienen sinisen kukan.

Terveisin, Ulla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Unsplash, Kelly Sikkema

Minulle tehtiin kysymys, mitä vastaisin otsikkoon "Lapsi parisuhteen voimavarana". Kysymyshän ei ole ihan helppo. Lapsihan vie kahdenkeskistä aikaa ja tuo uusia haasteita elämään. Me jaksamme kyllä ihmetellä kuinka olemme onnistuneet saamaan aikaan niin upean tyypin. Mitä se sitten tarkoittaa noin niinkuin konkreettisesti?

Minulle parhaiten tulevat mieleen hetket, kun minulla menee hermo puolisooni. Useimmiten se on taaperoni, joka hakee kädestä pitäen paikalle toisen riitelijän ja huomauttaa, että nyt on pyydettävä anteeksi. Enhän minä voi olla enää vihainen silloin kellekään.

Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Tässä yksi päivä taapero ehdotti, että minä ja isä korjaisimme yhdesssä hänen pyöränsä, kun joku oli ärsyttänyt äitiä. Pieni tyyppi on ottanut päiväkodin opit käyttöönsä ja rauha saapuu kotiin alta aikayksikön. Eihän me aikuiset voida käyttäytyä toisin kuin lapsien odotetaan.

Taapero myös muistaa aina saadessaan suukkoja isältään muistuttaa, että äiti kaipaa niitä kanssa. Puhumattakaan siitä riemusta, mikä on joulukadun avaisissa, ensilumen leijailessa tai lakanoita viikatessa. Kyllä se lapsi on parisuhteen voimavara, kun sille osaa antaa tilaa.


Terveisin, Ulla 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Kari shea

Alkaako jo hermo kiristymään ajatuksesta, kenen luo jouluna mennään ja millainen on aaton aikautaulu? Entäpä oletko jo täysin uupunut pelkästään siivouksen määrästä?

Itse olen ajatellut jättää aikataulutuksen viime hetkeen, keskittyä fiilistelyyn ja joulun odotteluun, vaikka yksityiskohdat ovat auki. Meillä on jo hyvissä ajoin keitelty glögiä, leivottu pipareita, ihmetelty tavaratalon jouluikkunaa ja  selattu lelukuvastoa. Olen tyttäreni tavoin ihastunut lehdykän jokaisesta jutusta. Me emme päättäneet mitä tulee joulupukin konttiin, me olemme vain ihastelleet kaikkea.

En ole koskaan määritellyt ajankohtaa, jolloin joulu saapuu kotiimme.

Otimme tänään kaikki joulukoristeet esiin. Niistä valikoitiin vain osa esille. Minä valikoin vihreää. Tyttäreni keitti joulupalloista keittoa ja hänen huoneensa täyttyi tontuista. Hän ihasteli jokaista koristetta ja nautti. 

Nyt on marraskuu. En ole koskaan määritellyt ajankohtaa, jolloin joulu saapuu kotiimme. Tänään minulla oli aikaa, fiilistä ja voimia ottaa joulukoristelaatikko esiin. Minulla oli mahdollisuus antaa lapsen riemulle tilaa ja aikaa. Jos määrittelisin tarkkaan, koska joulu saa tulla, en välttämättä olisi juuri sinä vuonna siinä hetkessä valmis joulun riemulle. Saattaisin samalla tuhota toisen riemun. Saati, jos pitäisi ensin siivota ja sitten vasta koristella. Varmasti olisin kireä koristelija, siivousrätti kädessä.

Tänään me söimme nakkikeittoa ja lapseni halusi laittaa jouluisen soittorasian soimaan. Vaikka koko loppu joulukausi olisi kaaosta, meillä oli tämä sunnuntai, ja me kaikki nautimme.


Terveisin, Ulla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash, Jelleke Vanooteghem

Maailma voi olla niin erilainen. Muistan kerran raitiovaunussa, kun tulin rattaiden kanssa sisään, kommetoi yksi matksutaja kuinka lapsiperheet tulisi ampua, koska kukaan ei väistä rullatuolia, mutta kärryjä kyllä aina väistetään.

Yksi päivä päiväkotimatkalla taaperoa ärsytti, koska ystävä lähti risteyksestä Lidl-kauppaan. Hän olisi halunnut sinne kanssa. Harmissaan hän istuutui kadulle pikkukoira kädessään. Koitin toki sanoittaa tunteita, antaa vaihtoehtoja ja ymmärtää. Hän ei hievahtanutkaan. Eipähän siitä oikein edistytty minnekään, kunnes ohikulkija pysähtyi.

Hän otti kontaktia kadulla istuvaan taaperoon. Kyseli onko sylissä olevalla pehmokoiralla hätä ja mikä sen parantaisi ja tarjosi sitten papuja ja kauramaitoa. Lopuksi hän vielä kannusti, että eiköhän kaikki lähdetä tästä kotiin syömään. Ja niin, taaperohan tärkeänä astui kärryyn, aivan kuin ei mitään pettymystä olisi ollutkaan.

Maailma voi olla niin erilainen. Me valitsemme päivittäin millainen. 

Terveisin, Ulla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat