Kirjoitukset avainsanalla Jaakko Kaartinen

Kuva: Jaakko Kaartinen

Viime viikonloppuna rakastettuni kertoi minulle kirjasta, jonka oli valinnut kirjastosta kansitekstin perusteella. Se kertoi miehestä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen päätyy keräämään eroottisia vaikutelmia puolisostaan. 

Tämä kuvaus juonesta riemastutti minua kovasti. Minulle itselleni nimittäin tuollaiset vaikutelmat rakastetustani ovat jokapäiväinen ilo. Uskaltaisin itsekin sanoa, että jos en varsinaisesti ihan keräile niitä, kiinnitän noihin vaikutelmiin huomiota tarkasti. Eroottiset vaikutelmat puolisostani ovat rakkaussuhteen ainesosia.

Niin, itse asiassa juuri tuollaiset vaikutelmat tekevät yhdessä olemisesta niin houkuttelevaa ja antoisaa. Toisen havainnointi ja tarkkaileminen eroottisessa mielessä on osa sitä virettä, joka ylipäätään muodostaa rakastavaiset.

Meidän parvekkeemme pöydällä on kukkaruukun aluslautanen, jonka rakastettuni on täyttänyt vedellä ja asettanut lintuja varten. Siinä käy aamuisin ja päivisin sinitiaisia, jotka ottavat kylpyjä. Ne seisovat astiassa ja kylpevät päristelemällä siivillään vinhasti. Vesi siroaa kimaltelevina pisaroina kaikkiin suuntiin.

Juuri samanlaisella tavalla rakastetustani siroaa eroottisia vaikutelmia. Hän tekee tavallisia asioitaan: kulkee portaissa edelläni, laittaa tavaroita reppuunsa huomista aamua varten, käy kasvopesulla, lukee kirjaa, syö iltapalaa ja siemaisee vesilasista. Samalla hänen sitä sen kummemmin tarkoittamatta, eroottisia vaikutelmia siroaa kuin kimmeltäviä pisaroita. Jos katson hänen suuntaansa, tai jos kuulen hänet tai aistin muilla tavoin, minä saan ne talteen, itseeni.

Koska olen rakastunut häneen, näen hänet sellaisessa valossa. Vai olenko rakastunut häneen, koska hänestä siroaa sellaista kimmeltävyyttä, joka lumoaa minut? Sekä että, varmaankin. Molemmat vahvistavat toisiaan. Onnellinen kierre!

Minua ei lakkaa hämmästyttämästä, miten merkitsevää ja kohtalokasta on se, mihin kiinnittää huomiota. Kun kiinnittää huomiota eroottisiin vaikutelmiin rakastetussaan, ne ovat tässä ja sävyttävät ihanuudella koko vuorovaikutusta. Sinnepäin näkee, minne katsoo. Eroottisten vaikutelmien suunnassa näkyy kiehtova halu ja suuret tunteet ja rakkauden asetelmien väkevyys. Siellä suunnassa näkyy rakastettunikin.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mikä on paras tapa käyttää kymmenen minuutin torkkuaika, ennen kun herätys soi uudelleen ja pitää nousta ylös ja mennä aamutoimiin? Jos itse on herännyt ja toinen nukkuu, yksi parhaista tavoista on minusta se, että hivuttautuu lähemmäs toista, olemaan aivan iho ihoa vasten. Ja sitten asettuu olemaan ihan hiljaa toista aistien.

Se on ihmeellisen hyvä kokemus. Toinen on lämmin, paitsi esimerkiksi jalkaterää, jos se on ollut peiton ulkopuolella, tai olkapäätä. Silloin sekä viileä että lämmin iho tuntuvat. Toisen ihon kosketus tuntuu lämpötiloina.

Ihon kosketus tuntuu myös painalluksena, erilaisena paineena omaa itseä vasten. Keho skannaa toisen sillä tavalla. Se on aina vähän tuttua ja vähän jännittävästi tuntematonta – keholla ei ole kummoinenkaan muisti painalluksen tunteesta. Pikemminkin mielessä on kuva toisesta, ja aavistus siitä, miltä hänen pitäisi siksi tuntua. Mielikuvan ja tunnun asettuminen yhteen on tutkiskelevaa aistimista.

Toisen uninen tuoksu tuntuu lähellä. Sitä ahnehtii keuhkoihinsa ja ajattelee, että siinä sekä tuntee että hengittää rakastettuaan. On sille varattu hetki tästä alkavasta päivästä.

Ja kun keskittyy hengittämiseen, huomaa, että on jo jonkin aikaa hengittänyt ihan samaan rytmiin kuin toinen siinä sylissä. Koska on asettunut olemaan hiljaa ja aistien, on asettunut toisen rytmiin, ja hengityksen rytmi kulkeutuu selän ja kylkien läpi tasaisen vakaana keinuntana omaan itseen. Synkroninen hengitys, hiljainen läheisyys.

Koska hengitys on samalla taajuudella, todennäköisesti sydämen sykekin on hakeutunut samantasoiseksi. On tilanne, joka voi olla vapaa ylimääräisistä pyrkimyksistä, mistään tekemisestä. Minusta se on samaan aikaan syvän levon tila ja havaitsemisen tila. Minä löydän itseni siinä, ja rakastettuni.

Se on erikoislaatuinen hetki päivässä, ajan ulkopuolella. Olen lykännyt muun ajan alkua yhden torkutuksen mitan. Sen verran olen luonut etuoikeutettua omaa maailmaa ulkopuolisen maailman edelle.

Se hetki on vähän kuin katsoisi taidetta aivan rauhassa, tai maistelisi lasin erityistä viiniä tai näkisi huikean auringonlaskun. Erityinen, itselle otettu hetki.

Eläköön herätyskellon torkutus-toiminto, annat meille joka-aamuisen rakastetun lepohetken.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö
Kuva: Jaakko Kaartinen

Balladit, runoelmat ja kaikenlaiset mitat ovat olleet hyvässä käytössä, kun taiteilijat ovat kuvanneet tunteitaan rakastetuilleen. Riimittely ja laulujen kirjoittaminen on kuitenkin jokaisen tuntevan ihmisen oikeus. Rohkaisisin kokeilemaan. Julkaisukynnys alas!

 

Hei rakkain, kultapää
aivan liian paljon sinua minulta näkemättä jää
Olen varhain aamulla jo lähtenyt
enkä esimerkiksi sitä nähnyt
miten heräsit ja otit päivän ensimmäisen askelen
tai torkutitko vielä ja nukuit ohi herätyksen
ja sitten vasta nousit ja keitit kahvin
Ja minä mietin aika usein, että jättäisin
aamun työt sikseen ja lähtisin
nopeasti kotiin ja josko ehtisin
sinun viereesi vielä takaisin
Tulisin peiton alle ja siihen sulaisin
kasvot painettuna hiuksiisi tuoksuviin
 

Aa, lokakuu soljuu eteenpäin
minä nautin niin paljon tästä
vierelläsi eletystä elämästä
 

Kun poikkean päivällä kaupungille
mietin mitä laittaisin viestiksi sinulle
löytäisinkö sellaista, josta ottaa kuvan
ehkä sydämenmuotoisen kiven, kukan tai sulan
Ja mieluiten kävelisin kanssasi yhdessä
käsi kädessä jotakin kaunista nähdessä
Näyttäisin sinulle kädellä viittoen
ja sinua naurattaisi se, että olen niin iloinen
Joo, taidankin soittaa puhelun sinulle
sinun äänesi on sukua hopeakelloille
Vastaat, ja tunnen että jee, me ollaan yhdessä
Haluaisin olla samaan aikaan kanssasi paikassa kymmenessä
Minulle lähelläsi oleminen on parasta elämässä
 

Aa, lokakuu soljuu eteenpäin
minulle sinä ja elämä
olette synonyymejä
 

Viime kuussa nähtiin joutsenia ja kurkia
katseltiin taivaalle ja kuunneltiin niiden huutoja
juuri jotain sellaista villiä ja suloista
on mahtavasti valtoimenaan sinussa
Se on jotain, mitä vien aina aarteenani aamusta päivään
koska haluan oppia tarkemmin ja tarkemmin näkemään
kaikilta puolilta sinut
ja minut tekee onnelliseksi se
että joka päivän lomitse
kulkee aina luoksesi reitti
hyvinpä elämä minut heitti
hei hyvinpä elämä minut heitti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Istumme rakastettuna kanssa parhaillaan lentokoneessa, matkalla itään, Kaukaasiaan. Olemme menossa vuorten keskelle Armeniaan. Emme koskaan aiemmin ole käyneet sillä suunnalla, olemme innostuneita ja sopivasti jännittyneitä tästä pienestä seikkailusta.

Lento menee Ukrainan kautta. Seuraavien tuntien mittaan ylitämme siis sen lisäksi Viron, Latvian, Valko-Venäjän, Mustanmeren, Georgian ja laskeudumme lopulta Jerevaniin. Silkka lentomatka kattaa valtavan määrän lähihistoriaa ja kaukaista historiaa. Jerevan sattuu olemaan yksi maailman vanhimmista yhtämittaisesti asutuista kaupungeista, ja muinainen Armenian alue on elänyt vuosisatojen mittaan jatkuvasti vaihtuneiden vallanpitäjien ja kulttuuripiirien vaikutuksessa.

Monesti lentokoneessa mietin kaikkea sitä, minkä yllä lennämme; ihmisten maailmaa, paikkoja, paikkakuntia, kaikkea elämää tuolla kymmenisen kilometriä alempana. Miljoonia elämäntapahtumia, miljoonien ihmisten elämää. Ja sitten ajattelen kaikkea poimuuntunutta historiaa suhteessa inhimilliseen perustaan, perustunteisiin, toiveisiin, unelmiin.

Rakastettuni kanssa, ajattelen, lennämme yhdessä mielessä myös yhden jatkuvan rakkauksien historian maiseman yli.

Vieraita maita lähestyy helpoiten niiden vierauden kautta. Ja eksotiikka tekee niistä tietysti juuri mielenkiintoisia. Vieraus on silti vain pintaa, aina. Sen takana ovat ihmiset itse. Me olemme laji, joka muun muassa rakastaa. 

Kun ajattelee vierasta maata maana, jossa rakastutaan, rakastetaan, petytään tai tullaan onnellisiksi rakkaudessa, odotetaan rakkautta ja odotetaan rakastajaa, löydetään ja hukataan rakkaus, torjuntaan ja kelvataan, synnytään ja kuollaan rakkaudessa, se avautuu kävijälle toisella tavalla. 

Joka katua ja pihaa katselee paikkana, joihin ihmisten tunteet ovat sijoittuneet, joihin heidän romanttiset muistonsa kiinnittyvät: tällä sivukadulle syyskuun 23. päivänä kello 11.39 vaaleatukkainen poika ajatteli kaipauksensa kohdetta ja kääntyi kulmasta kohti auringonpaistetta ja aukiota. 

Sellaisesta kaikesta ei jää juurikaan suuria jälkiä kaupunkeihin, vain seinärappauksiin, bussipysäkkien seinäpelteihin ja sillankaiteisiin raapustettuja tunnustuksia. Piirrettyjä sydämiä puistonpenkkien selkänojissa ja puunrungoissa. Lisäksi on vain arveleva tieto siitä, että rakkaudessa täälläkin on uudestaan ja uudestaan ja uudestaan sukupolvesta sukupolveen eletty, kärsitty ja nautittu.

Haluan kuljeskella käsi kädessä rakastettuni kanssa ja suudella siellä sivuulla. Yksi näkymätön kimppu meidän tunteitamme käväisee siellä, kukkii hetken Jerevanissa. Sitä on kiva ajatella. Kytkeydymme tällaisella siteellä siihen paikkaan. Se on täysin abstraktia mutta täysin konkreettista. Niinkuin rakkaus on. Niin kuin matkustuskiellon on.

Matkaoppaita ei juurikaan vielä ole kirjoitettu kaikenlaisten rakkauksien historioiden ja etnografioiden näkökulmasta. Jos voisi, pitäisi. Koska valtakunnat nousevat ja sortuvat, hallitsijahuoneet vaihtuvat, uskonnot vaeltavat lähelle ja kauemmas, mutta rakkaus ja muut tunteet ovat täällä yhä, niin kuin muodossaan olivat jo alussa, kun ensimmäinen kaupunki sai peruskivensä.

Meidän matkustava rakkautemme löytää paikkansa välimerkkinä yhdessä pitkässä tarinassa, joka on katu, kaupunki, maa; ihminen.

 

Matkaterveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat