Kirjoitukset avainsanalla yksin eläminen

Kuva: <span class="photographer">Unsplash</span>
Kuva: Unsplash

Sanoilla on valtava merkitys. Niihin liittyy erilaisia mielikuvia ja tunteita. Siksi on väliä mitä käsitteitä itsestämme ja omasta elämästämme käytämme.

Minulla on jo pitkään ollut ailahtelevainen suhde sanaan "sinkku". Huomaan alitajuntaisesti linkittäväni siihen toisen ihmisen aktiivisen etsinnän. Parisuhteen tai irtosuhteen. Aktiivisen deittailun. Jotenkin myös villimmän ja pakottavamman kuin esimerkiksi "yksin elämisestä" puhuttaessa. Enkä ole useinkaan kokenut sopivani siihen. Niinpä olen usein ilmaisuut asiaa toisin; eläväni yksin, odottavani parisuhdetta, olevani ilman parisuhdetta.

Toisinaan sinkkuus ja sinkku tuntuvat myös mahdollisilta. Onhan niihin tottunut yleisessä keskustelussa. Mutta minulle muut käyttämäni ilmaisut tuntuvat lempeämmiltä ja luontevimmilta. Jollekin muulle taas kauhistukselta. Emme useinkaan linkitä samoihin sanoihin samoja mielleyhtymiä tai tunteita. Jollekin sinkkuus tarkoittaa miellyttävältä tuntuvaa ja kuulostavaa vapautta sekä itsenäisyyttä. Jollekin minun käyttämäni ilmaisut tuntuisivat veitsen kääntämiseltä haavassa. Muistutukselta, ettei ole parisuhdetta ja joutuu olemaan yksin. Parisuhteen odottamisessa voisi kalskahtaa epätoivo ja yksin elämisessä yksinäisyys. Minulle niissä kaikuu kiireettömyys ja mielenrauha. Ettei minulla ole hätää tilanteen muuttumisen suhteen ja osaan nauttia elämästäni kokonaisena myös nyt.

Sanoilla on suuri voima. Jokaisella on oikeus käyttää itsestään ja elämästään juuri sellaisia sanoja kuin oikealta tuntuu. Ja voi olla hyväkin tehdä niin. Sopivia sanoja voi valita myös suhteessa, mutta silloin asioista tulee toki jutella myös toisen kanssa. Kannustan siis miettimään miltä sinusta tuntuu, miten elämääsi kuvaisit. Ja muistamaan, että toisen käyttämä sana voi laulaa hänen korvassaan aivan toisenlaista laulua kuin omissasi.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Unsplash

Minulla on ongelma. Olen liian onnellinen. Se ei ehkä kuulosta ongelmalta, mutta olen alkanut vakaasti miettiä, että se voi ollakin. Ja mikä vaarallisinta, se voi olla ongelma, joka saattaa kasvaa hetki hetkeltä.

Nautin elämästäni itsekseni. Paniikki kumpanin löytämisestä on yhä kaukaisempi ja hiljaisempi ääni tuolla jossain. Viihdyn oman näköisessä kodissani ja nautin omasta tilastani. Se kaikki on kovin onnellista, mikä on toki hienoa, mutta tuo onnellisuus tekee minusta laiskan. Se tekee minusta laiskan sinkun. En jaksa samalla tavalla keskustella tinderissä (kyllä. Olen palannut sinne, jälleen.), tutustua uusiin ihmisiin tai ottaa riskiä aloitteen tekemisessä. Ihmiseen tutustuminen ja parisuhteen aloittaminen vaatii aikaa ja rohkeutta, mutta juri nyt onnellisuuteni tekee minusta liian laiskan siihen kaikkeen.

Aina ei tietenkään tarvitse olla haku päällä, eikä loppujen lopuksi tarvitse edes haluta koskaan kumppania rinnalleen. Itsekseen eläminen on täysin validi vaihtoehto ja joillekin varmasti se kaikista luontevin. Ongelmana on kuitenkin se, että minä en ole sellainen ihminen. Minä haluan löytää kumppanin, ihastua ja rakastua, olla näin onnellinen jonkun kanssa. Haluaisin sitä myös tällä hetkellä. Olen siis haku päällä, mutta onnellisuuteni tekee minusta liian laiskan siihen, ja mikä vaarallisinta, niin hetkittäin se onnellisuus tuntuu vain lisääntyvän, kun löydän yhä uusia keinoja tehdä itsekseen elämisestä aina vain mukavampaa ja itseni näköisempää. Onnellisuuden mukana lisääntyy myös laiskuuteni.

Minulla on siis ongelma. Olen liian onnellinen ja uhkana on, että lopulta se saa minut jämähtämään kokonaan. Pysähtymään ja lakkaamaan yrittämästä. Tarvitsen siis muutosta. Säröä tähän onnellisuuden laiskottumaan elämääni. Tarvitsen tiukkaa niskaperse-otetta itsestäni ja sukellusta kohti sitä onnellisuutta, jota todella toivon, yhdessä jonkun kanssa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Törmäsin sattumalta ystävääni joka kysyi miten vietän jouluani. Kerroin, että olin ajatellut viettää tämän joulun kahdestaan rakkaani kanssa. Jouluaterioita kynttelikköjen valossa. Käsi kädessä kävelyä jouluvalaistussa kaupungissa ja hautausmaiden lyhtymeressä. Kiireetöntä yhdessäoloa toistemme lämmössä. Ystäväni kertoi, että hän viettää ensimmäistä kertaa joulua yksin.

Olen viettänyt elämässäni monenlaisia jouluja, joulua myös tämän ystäväni kanssa. Lapsuuteni jouluina piti pelätä vain sitä, että jos lunta ei ole riittävästi, joulupukki ei pääse tuomaan lahjoja reellä. Nuoruuden monina jouluina olen ollut töissä hoitajana sairaaloissa. Olen kokenut jännitteisiä, joskus jopa riitaisia sukujouluja oman suvun ja puolison suvun kanssa. Olen viettänyt pikkulapsivaiheen touhukkaita ydinperhejouluja, mutta myös ensimmäistä eronjälkeistä joulua lasteni kanssa. Olen saattanut lapseni joulunviettoon entisen puolisoni uuteen perheeseen ja viettänyt jouluja yksin tai yksinelävien ystävieni kanssa. Olen halunnut unohtaa joulun ja lähtenyt ulkomaille. Olen viettänyt joulua myös monin samoin tavoin ja tunnelmin kuin mitä asiakkaani minulle ovat viime päivinä kertoneet tulevasta joulustaan. He ovat kuvanneet ahdistavia elämäntilanteitaan, kertoneet tarinoita yksinäisyydestä, yhteydettömyydestä, erossa olemisesta, jäätävästä kylmyydestä ja etäisyydestä, repivistä riidoista, pelosta, petetyksi ja jätetyksi tulemisesta, luopumisesta, äärimmäisestä ahdistuneisuudesta ja elämänilottomuudesta.

Niin monille on tulossa raskas joulu. Jostain syystä nuo viime päivien tarinat ovat koskettaneet minua vielä syvemmin kuin aiempina vuosina. Kenties siksi, että minun jouluni on tällä kertaa niin täynnä rakkautta ja valoa. Olen ajatellut ystävääni ja noita kaikkia ihmisiä elämäntilanteissaan. Olen miettinyt lastenkirjojen ja jouluelokuvien kertomuksia, joissa joulurauha laskeutuu kaikkien sydämiin ja joulun kirkkaus loistaa jokaiselle. Joulustressi, tekemätön joulusiivous, palaneet piparit, hankkimatta olevat joululahjat, rasittavat sukulaiset ja kaikkinainen epätäydellinen joulu, ovat tavallisen elämän ylellisyyttä. On niin paljon sydämiä, joita joulun kirkkaus ei valaise ja joulun rauha ei rauhoita.

Kysyin mieheltäni, voisimmeko sittenkin kutsua jouluumme ystäväni ja lisäksi pari muutakin yksin tai hankalassa elämäntilanteessa jouluaan viettävää ystävääni. Hän vastasi, että kyllä, tietenkin. Siksikin rakastan häntä. En kutsu jouluuni ystäviäni siksi, että olisin erityisen hyvä ihminen noin yleisesti tai edes jouluna. Kutsun heidät siksi, että he ovat lahjoja, valoja elämässäni ja siksi, että pieni tulitikkutyttö satu on niin totta monille meistä, tänäkin jouluna.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat