Kirjoitukset avainsanalla velvollisuus

Onko pakko seurustella? Näin kysyivät eräät tämän kesän rippikoululaiset. Pakko. Me tosiaan luomme lauluilla, elokuvilla, kertomuksilla ja odotuksilla eräänlaista tarinaa, johon ihmisten kuuluisi samaistua. Polkua, jota astella. Se rakentuu enemmistön kokemuksista. Suurin osa voikin olla siihen tyytyväinen, mutteivät kaikki. Osalle sen suunta tuntuu väärältä. Omaa polkua voi kuitenkin olla joskus vaikea löytää, kun ympärillä tunnutaan vaeltavan vain yhteen suuntaan. Tuohon tarinaan ja polkuun kuuluu ajatus siitä, että kaikki kaipaavat parisuhdetta. Suurin osa voi kaivatakin, mutta eivät kaikki. Ainakaan aina. Muistan kuinka eräs ystäväni kertoi, että oltuaan pitkään parisuhteetta, ihmiset hänen ympärillään ahdistuivat. He yrittivät kuumeisesti löytää hänelle kumppania vaikka häntä itseään oma tilanteensa ei sillä hetkellä harmittanut tai huolettanut. Muiden voi olla välillä vaikea käsittää sellaista. Tai sitä, että joillekin ajatus loppuelämästä ilman parisuhdetta ei aiheutakaan surua tai pelkoa, vaan tuntuu ennemminkin luontevalta. Joillekin elämässä riittävät muut ihmissuhteet kuten ystävät, lapset tai sukulaiset, tai sitten elämän muu sisältö. Oletamme helposti myös, että kaikki kaipaavat seksiä. Osaamme todeta, ettei ole yhtä hetkeä, jolloin se täytyisi kokea ensimmäistä kertaa, mutta usein unohdamme, ettei sitä tarvitse välttämättä kokea koskaan. Ei, jos ei sitä itse halua tai kaipaa. On hyvä erottaa kaksi täysin erilaista tilannetta toisistaan. On tilanteita, joissa ihminen kärsii kiinnostuksen puutteestaan; tuntee, ettei sen puuttuminen tunnu itselle hyvältä. Silloin on hyvä selvittää löytyisikö apua tai keinoja tilanteen parantamiseen. Aina kiinnostuksen puute ei kuitenkaan johdu ongelmasta tai ole ongelma. Ei lainkaan. Joillekin se on osa heidän seksuaalisuuttaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Esimerkiksi aseksuaali henkilö (eli henkilö, joka tuntee vain vähän tai ei lainkaan seksuaalista vetovoimaa muita ihmisiä kohtaan, mutta voi mahdollisesti kuitenkin ihastua tai rakastua.) ei välttämättä tahdo tai kaipaa seksiä lainkaan. Polkuun ja tarinaan piirtyy usein myös oletus lapsista. Ajatus, että jossain kohtaa ihmisen elämää tai parisuhdetta on aika alkaa miettiä lapsien hankintaa. Joillekin tällainen mietintä on kuitenkin mahdotonta. Jotkut haluaisivat lapsia, mutta eivät voi syystä tai toisesta niitä saada. Heitä kohtaa suru. Osa ihmisistä taas ei halua lapsia lainkaan. He ovat onnellisia polkuunsa. Polkuunsa, jota monen muun voi olla vaikea ymmärtää. Niin monet tuttuni, jotka eivät lapsia halua, ovat joutuneet kerta toisensa jälkeen oikeuttamaan ajatustaan muille. Selittämään, ettei se välttämättä ole laninkaan mikään vaihe ja, ettei se johdu pelosta tai tietämättömyydestä, että se on jotain, mitä he elämältään toivovat. Jotain mikä tekee heidät onnelliseksi. Isoimmat polut painautuvat siihen, missä suurin osa ihmisistä kulkee. Se on ymmärrettävää. Emme saa kuitenkaan nojautua vain siihen ja unohtaa, että tarvitaan myös muita polkuja. Annetaan tilaa myös toisenlaisille tarinoille ja kokemuksille. Autetaan viitoittamaan myös niitä pienempiä polkuja niin, ettei kukaan nuori ajattelisi, että hänen olisi pakko kulkea vain sitä suurinta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muistattehan erään rakkauselokuvien klassikoista, Casablancan, pääosissa Rick, Ilsa ja Ilsan aviomies Laszlo.1 Ricillä ja Ilsalla on lyhyt, intohimoinen rakkaussuhde toisen maailmansodan Pariisissa.  He päättävät paeta yhdessä, mutta Ilsa ei koskaan saavu sovitulle kohtaamispaikalle. Parin tiet eroavat, kunnes he sattumalta kohtaavat uudelleen Casablancassa. Rakastavaiset päättävät jälleen paeta yhdessä. Tällä kertaa kuitenkin Rick valitsee toisin. Ilsa nousee lentokoneeseen aviomiehensä Laszlon kanssa. Rick ja Ilse eroavat. Rakastavaiset eivät saa toisiaan.

”Casablancan loppuratkaisu on fiasko! Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin”

Elokuva innoitti nuorta lauluntekijää tekemään tekstin, jossa hän huutaa nuoruuden ehdottomuudella Casablancan loppuratkaisun olevan fiasko.2 Hän vaatii paria palaamaan Pariisiin. Casablancat elokuvissa, lauluissa ja oikeassa elämässä innoittivat minua, keski-ikäistä pariterapeuttia, miettimään otsikon lausetta. Onko Casablancan loppuratkaisu fiasko? Mitä Casablanca kertoo meille parisuhderakkaudesta?

Casablanca on tarina ikiaikaisesta kysymyksestä intohimoisen rakkauden ja velvollisuusrakkauden välillä. Velvollisuus ei ole tässä ajassa muotisana. Silti työssäni kohtaan lähes päivittäin ihmisiä, jotka pohtivat Casablancan kysymystä oman elämänsä kriisissä. Lähteä vai jäädä? Intohimo vai velvollisuus? Mitä on rakkaus? Ja kuten Rick ja Ilsa, aika monet heistä valitsevat velvollisuusrakkauden.

Entä jos kirjoittaisimme Casablancan loppuratkaisun uusiksi. Ilsa eroaa Lazzlosta. Rakastavaiset saavat toisensa. Sota päättyy. Rick ja Ilsa palaavat takaisin Pariisiin. Keski-ikäisenä pariterapeuttina totean, että tämä olisi amatöörikäsikirjoittajan ratkaisu. On toki mahdollista, että rakastavaiset valitsevat toisensa. Sitäkin tapahtuu työssäni. Mutta takaisin Pariisiinsa, ikuisen rakkauden kaupunkiin, he eivät voi enää koskaan palata. Siitä tulisi epäuskottava elokuva, jonka tarina ei puhuttelisi meitä syvältä.

Tämä kirjoitus ei tarjoa vastausta siihen, kumpi valinta on oikein, tai kumpi rakkaus on todellisempaa. Olen samaa mieltä nuoren lauluntekijän kanssa, että Casablancan loppuratkaisu -luopuminen ja menetyksen sureminen on tuskallista. Samaan aikaan ajattelen, että se on myös väistämätöntä, kummassakin rakkaudessa. Rakkaus ei voi peruuttaa takaisin alkupisteeseensä eikä pysyä paikoillaan. Pysyäkseen elävänä sen täytyy liikkua eteenpäin ja meidän on suostuttava luopumaan, päästämään irti.

Casablanca on innoittanut myös hieman iäkkäämpää lauluntekijää: 3

”Rakkaus on Casablanca, sateisena sunnuntaina, niille jää vain Pariisi, ja sä meet ihan rikki aina”

Kaikki rakkaustarinat eivät ala Pariisissa. Kaikissa parisuhteissa, niissä intohimoisissakin, joudumme kuitenkin peilaamaan valitsemaamme rakkautta Pariisiin. Joudumme muistelemaan ja kaipaamaan paratiisia, jonne emme voi koskaan päästä kuin korkeintaan hetkiksi.

 

Lähteet:

  1. Casablanca (1942). Ohjaus Michael Curtis. Warner Bros. Yhdysvallat.
  2. Casablanca (2009). Scandinavian Music Group. Levyllä Palatkaa Pariisiin! Sanat: Terhi Kokkonen. Sävellys Joel Melasniemi. RCA Records.
  3. Casablanca (2014) Edu Kettunen. Levyllä Kadonnut maailma. San & Säv. Edu Kettunen. Kaiku.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat