Kirjoitukset avainsanalla vauvaperhe

vauvan päivän vaunuparkki Kuva: Sini Saavalainen

Kun on jo olemassa äitien ja isäinpäivä, miksei olisi myös vauvan päivä? Eilen vietettiin sitä. Vauvan päivän tarkoituksena on edistää vauvojen oikeuksia. Päivän taustalla on vauvasuomi r.y. Pääsin eilen tutustumaan vauvan päivän ohjelmaan iltapäivällä Helsingin Musiikkitalossa ja Oodi-kirjastossa.

Paikalle oli helppo tulla. Narikkaa vastapäätä oli kymmeniä lastenvaunuja parkissa ja muutenkin kaikissa järjestelyissä oli huomioitu vauvaperheiden tarpeet. Ohjelmassa oli paljon mielenkiintoista tekemistä, puhetta ja musiikkia paikalle tulleet vanhemmat, vauvat ja vauvojen isosisarukset huomioiden. Paikalla oli monia lapsiperheitä tukevia järjestöjä, yrityksiä, tahoja ja kirkon edustajia. Yllätyin myönteisesti siitä, miten moni taho oli lähtenyt mukaan ja miten paljon vauvaperheitä oli tullut paikalle.

Ilman vaunuja tai vauvaa liikkuvaa naista katsottiin paikalla välistä ihmeissään. Selitän tulleeni katsomaan kaikkia kivoja juttuja tammikuistani varten. Sen jälkeen saan mielenkiintoista informaatiota vauva-arkea koskevista asioista pisteen pitäjän näkökulmasta. Mukaan tarttui tietoa eri tahojen vauvaperheille järjestämästä toiminnasta, lapsivakuutuksesta, terveellisestä ruuasta koko, kiintymysvanhemmuudesta sekä monesta muusta asiasta. Helsingin kaupungin työntekijän vinkkaamana kävin kurkkaamassa vauvasirkus-työpajaan, jossa oli energinen meininki. Kotiin viemisiksi mukaan tuli muutama heijastin, nivaska esitteitä ja kirkon Pienelle parasta -ruokalappu, joka on muuten pikkuiseni ensimmäinen ruokalappu.Olin iloinen siitä myönteisestä ja innostuneesta asenteesta, joka kaikista tapahtumaa järjestävistä tahoista henki. Tästä pitäisi ehdottomasti tulla vieläkin isompi juttu!

Mietin että tällaista informaatiota tulisi olla vielä enemmänkin ja vauvan päivää voisi juhlia vieläkin laajemmin ja kutsua yhä avoimemmin myös vauvaa odottavia perheitä mukaan. Nyt kun lapsia syntyy yhä vähemmän ja kaupunkilaisten asenteet lapsien tuottamaan elämmään tiukentuvat, tarvitaan toisenlaista viestiä lasten arvokkuudesta ja vauva-ajan merkittävyydestä koko ihmisen loppuelämälle. Vauvan päivän sanoma voi tuoda myönteistä vastapainoa sille kuvalle, mikä nuorille aikuisille annetaan herkästi vauvaperheistä: ankeutta, kiirettä ja väsymystä. Jokainen vauva on juhlimisen ja iloitsemisen arvoinen kaikesta vauva-arjen haasteista huolimatta: niin vauvan päivänä kuin muulloinkin! Vaikka vauva-arki olisikin ajoittain haastavaa, on onneksi olemassa monia tahoja, jotka voivat auttaa ja tukea lapsiperheitä ja olla arjessa mukana.

Hyvää vauvan päivää kaikille vielä jälkikäteen!

Toivottaa Sini Saavalainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joku rajahan kaikella tällä iholla olemisellakin on. Se yllättää, varsinkin jos on enemmänkin pään sisäiseen maailmaan keskittyvä ihminen, kuinka paljon nahka on nahkaa vasten, kun vauva tulee taloon.

Minä havauhduin siihen, että sosiaalisuuden määrä alkaa hipoa kattoa, kun aloin istua vessassa tovin jos toisenkin. Perheemme toinen kaksikko saapui jopa oven taakse ihmettelemään, että missä se äiti on. Siitä viimein tajusin, että sen lisäksi,  että muistaa olla puoliso, uutta ihmistä maailmaan tutustuttava äiti ja pitää tuiki tärkeät kontaktit yllä ystäviinsä, on olemassa myös  minä -yksilö, joka kaipaa aikaa, jolloin ei tarvitse suukotella, kuunnella, höpötellä, nauraa, naputtaa, imettää, laittaa ruokaa, juoruta, siivota, vaan ihan olla vaan.

Siis kyseessä on tietenkin se kuuluisa oma aika. Se ei ole vitsi.  Ja tämäkin on määriteltävä sitten jokaisen ihan itse mitä se kullekin merkitsee. Minä tarvitsen aika ajoin hetken aikaa tutustua siihen kuka minä itse olen juuri nyt, istua jossain taidemuseossa (huom! museokortti!) tai siellä vessassa ja vaan ajatella.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sehän oli selvä, että kun vauva tulee taloon, niin parisuhde loppuu, kahdenkeskeistä aikaa ei ole ja kaikki luisuu hiljalleen kohti erillisyyttä.

No tietenkin tätä vältelläksemme pyrimme järjestämään illalliset niin, että pieni vastasyntynyt nukkuu, että syntyy varmasti sitä parisuhdeaikaa. Sehän nyt nukkuukin koko ajan. Helppoa kuin heinänteko. Mutta ei, meidän jälkikasvumme kuitenkin oli niin seurallinen, että kun pikkunenuun leijaili ruoan tuoksu, niin sieltähän se pariviikkoinen kuoritui piireihin Newborn Settiin kellimään. (sellainen kaukalo syöttötuolissa, missä voi ihan vauvanakin olla)

Kuinkas sitten kävikään. Ei tarvinnutkaan paniikissa pelätä, että joku herää ja kaikki menee pilalle, vaan tässähan onkin kaikki. Voimme keskustella maailmanpolitiikkaa, maistella ja haistella pöydän antimia, juoruta ja nauraa pikkupallerolle, joka viihtyy pöydän päässä kun aina välillä häntäkin katsoo.  Ja tätä on jatkunut läpi kasvun yhdeksänkuukautiseksi.  Nyt vaan heitellään kurkunpaloja pitkin lattioita ja keskittymistä ruokailuun haetaan maissinaksuilla.

Ei tarvittu muuta kuin ymmärtää, että ei se mene niin, että kun taloomme tulee kolmas, niin lakkaamme olemasta aviomies ja vaimo, jotka kaivetaan telakalta, kun vauva on poissa silmistä. Me olemme me. Meitä on kolme ja hyvä niin. Tähän kuusitoistavuotiseen suhteeseen on mahtunut lukiolaiset teinit, haalaripukuiset opiskelijat, töitä iltaan asti paiskiva virkamies, insinööri, pappi ja yrittäjyys.  Miksei se vanhemmuus sinne mahtuisi valloittamatta koko pinta-alaa? Ajattelen myös, että näin on paljon helpompi hengittää, kun ei tule niin kovia paineita siihen hetkeen, kun vauveli on hoidossa ja kallis illallinen edessä. (Ja sitäpaitsi sitten miettii miten se pikkunakki pärjää) Perustiistaina voi sytyttää kynttilän ja vetää pihviveitset esiin.

Arkeen tulee älyttömästi juhlaa, kun syömme hyvin kaikki yhdessä. Vaunulenkeillä vauva sammuu helposti ja silloin mehän olemme ihan kahden. Täytyy vain tarttua tilaisuuksiin. Lämpölampulla lämmitettyihin terasseihin, aurinkoisiin puistonpenkkeihin ja takeaway kahveihin.

Ja kuulkaa kun muistelee elämää parivuotta taaksepäin, niin kalenterithan oli tupaten täynnä, ettei sinne tällaista mahtunut. Siis kyllä minä nyt välitän eteenpäin ilosanomaa: Vauva tuo arkeen lisää parisuhdeaikaa!

P.s. Jos vauvan myötä parisuhteeseen muuttaa väsymys, ei tämä neuvo auta, vaan varmasti tarvitaan järeämpiä keinoja. Ammattiapua, unikouluja ja muita. Minä valvoin yön synnyttäessä ja sen jälkeen nukkunut pidempiä öitä kuin koskaan, joten siihen en ota kantaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat