Kirjoitukset avainsanalla valtataistelu

Kuva: Mikko Huotari

Olemme kaikki kamalan herkkiä. Jokainen meistä haluaa varjella herkintä osaa itsessään, egoparkaa, joka vapisee, kun sitä uhkaillaan. Mitä enemmän meissä on tunnelukkoja eikä sydän tunne aidoimman rakkauden olemusta, sitä enemmän ego on varuillaan ja valmiina hyökkäämään. Aidoimmalla rakkaudella tarkoitan rakkautta, jossa on kasapäin hyväksyntää, myötätuntoa ja ymmärrystä sekä itseä että toisia kohtaan.

Tiedät ehkä ihmistyypin, joka, kun hänelle yrität kertoa epäkohdista tai siitä, miltä tuntuu, hyökkää ja puolustautuu voimakkaasti?

Hitsi että sellaisen kumppanin kanssa on vaikea yrittää selvittää mitään. Ja päinvastoin: miten hyvältä tuntuu olla sellaisen ihmisen kanssa, joka pystyy ottamaan asioita vastaan ja puhumaan ihan kaikesta.

Hyökkäävä ja puolustautuva kumppani tulkitsee puhumistilanteet helposti jonkinlaisena kilpakenttänä. Toisella jolla on vähemmän tarvetta itsensä suojaamiseen, on vaikea rooli. Hänen pitää yrittää löytää viestimisen tapa, jolla tätä vastapäätä olevaa järkälettä, seinää ja jäärää voisi edes jollain tavalla lähestyä.

Käytössä voivat olla lempeä silittely, rautalankamalli, suora huuto ja hiljainen kuiskaus ja ihan kaikki muukin. Mutta toinen hyökkää silti. Jos näitä järkäleitä on parisuhteessa kaksi, voivat tilanteet äityä tosi pahoiksikin ja kuvaan astua henkinen ja/tai fyysinen väkivalta tai ainakin kamalasti sattuvat sanat.

Usein käy niin, että se joka haluaisi keskustella vaikeistakin asioista, alkaa hiljentyä. Hän pyrkii pikkuhiljaa sopeuttamaan käytöksensä niin, ettei toinen saa mistään bensaa omalle kimpoilulleen.

Parisuhteen valtataistelu ei johda mihinkään hyvään. Se on raskasta sekä tukkanuottasilla oleville että heidän lähipiirilleen. On noloa, inhottavaa ja turhauttavaa seurata valtataistelua sivusta.

Parisuhde on paikka, jossa oman ylpeyden saa unohtaa ihan täysin. Voi kunpa aina osaisimme laskea suojavarustuksemme ja antaa kaiken suojautumisen tarpeen pudota pois. Kaikkein kauneinta on se, kun sielu saa toisen edessä, täydessä luottamuksessa, olla alaston ja näkyvä.  

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha hääjuhlaperinne on kakun leikkaamisen yhteydessä jalan polkaiseminen – kaikille meille tuttu juttu. Ja hitsi en tykkää tuosta perinteestä.

Elätkö sinä raskaassa ja rasittavassa parisuhteessa? Onko teillä suhteessa sellainen sävy, että aina ollaan vähän tukkanuottasilla? Kinastellaan vähän väliä milloin mistäkin?

Omassa perhehistoriassani on paljon esimerkkejä parisuhteista, joissa käydään lähes tauotonta valtataistelua. Omassa suvussani vahvat naiset ovat löytäneen joko hyvin "heikkoja" miehiä tai sellaisia, jotka käyttävät fyysistäkin väkivaltaa alistaakseen naistaan. Joka tapauksessa vallankäytön vaakakuppi on ollut aika kallellaan jompaankumpaan suuntaan.

Imin tietysti tuon mallin itseeni ja toteutin myös. Elin avioliiton, jossa taisteltiin vallasta. Kun tajusin miten ihan tasaveroisesti mieheni kanssa toteutin vanhaa kaavaa, lähdin tekemään töitä itseni kanssa ihan tosissani. Ymmärsin oman osuuteni valtataistelussa. Onhan se vaikeaa tunnistaa ja tunnustaa. Tässäkin lajissa on se mälsä puoli, että molempien pitää tehdä oma osuutensa.

Ajattelen tällä hetkellä niin, että vallankäyttö liittyy siihenkin, millä tavalla on lapsena tottunut hakemaan rakkautta ja hyväksyntää. Ylivastuullinen löytää alivastuullisen puolison, perfektionisti suurpiirteisen, miellyttäjä etsiytyy perfektionistin läheisyyteen ja niin edelleen. Valtataistelun tiimellyksessä on helppo huudella. Kuka tekee liikaa (ja marttyroi) tai liian vähän, kuka sotkee ja kuka on neuroottisen siisti. Tiedät kyllä :) Lapiot viuhuvat parisuhteen hiekkalaatikolla.

Valtataistelu on jollain tavalla vastakohta aikuiselle rakkaudelle. Voisiko aikuisena hakeutua rakkauden ääreen muilla keinoilla kuin lapsuudessa opituilla? Omista tarpeista ja tunteista lähtevä, avoin viestintä on paras tie toisen luokse. Valtataistelu erottaa, tappaa rakkauden ja sulkee osapuolet omiin luoliinsa huutelemaan.

Valtataistelussa oikeasti voittaa se, joka siitä ensimmäisenä uskaltaa luopua. Palkintona on nimittäin se, että saa asettua olemaan paljas ja aito itsensä. Rakkaus ja myötätunto avaavat sydämiä ja raivaavat tien todelliseen yhteyteen, jossa saa olla vahva ja heikko, tarvitseva ja pelokas, iloinen ja vapaa – ihan kaikkea.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakkaus ja onnellinen parisuhde kiinnostavat kaikenikäisiä ihmisiä. Minulla on hieno tilaisuus olla näiden teemojen äärellä ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa pitäessäni heille parisuhdekurssia yhdessä oppilaitospastorin kanssa. Kurssin aikana opiskelijat tutustuvat omaan taustaansa ja saamiinsa parisuhdemalleihin. Lisäksi he kuulevat opiskelutovereidensa kokemuksia ja saavat sitä kautta kuvan perheiden erilaisuudesta. Tarjolla on myös luento-opetusta monenlaisista parisuhteeseen liittyvistä teemoista. Kurssin päätyttyä keräämme palautteen, jossa kysytään mm. mikä on erityisesti jäänyt mieleen. Lähes joka vuosi useasta palautteesta löytyy sama lause.

Tämä lause herättää ajatuksia ja saa miettimään omaa tapaa olla suhteessa ja varsinkin sen ristiriitatilanteissa. Se on yksinkertaistettu ja mutkia suoristava, niin kuin sloganit tapaavat olla, ja pätee vain terveeseen ja tasaväkiseen suhteeseen. Parisuhdekurssilla lause mainitaan ensimmäisen kerran tunnilla, jossa teemana on kommunikaatio. Pohdimme sekä viestin lähettäjän että vastaanottajan vastuuta. Yhteinen kokemus on, että äänen sävyllä on väliä, samoin sanoilla, jotka valitsee. Itse korostan aina myös ajoituksen merkitystä. Itselle tärkeää asiaa ei kannata ryhtyä kertomaan silloin, jos jompikumpi on nälkäinen, erityisen väsynyt tai kesken ratkaisevien hetkien urheilukisassa. Viesti menee myös paremmin perille, jos sen sisältö on selkeä. Siksi kannattaa miettiä itsekseen etukäteen, mitä oikeastaan on viestini pointti.

Joskus kuitenkin käy niin, että keskustelu muuttuu rauhallisesta ja asiakeskeisestä joksikin ihan muuksi. Syystä tai toisesta negatiiviset tunteet nousevat pintaan ja ärtymys, turhautuminen, loukkaantuminen, kiukku tms. alkaa kuulua äänestä. Silloin, riidan keskelläkin, on tärkeää ehtiä miettiä, mihin itse asiassa sanoillaan pyrkii. Onko tarkoituksena loukata toista vai oikeasti saada asiat kuntoon?

Tarjolla on polut kahteen eri suuntaan. Ensimmäinen johtaa poispäin toisesta, kohti suurempaa riitaa, epäsopua ja etäisyyttä. Itse voi saada hetkellisen ilon riidan voittamisesta, mutta suhteelle se on häviö. Toinen polku on vaikeampi. Se vaatii oman ylpeyden nielemistä, valtataistelusta luopumista ja halua yrittää nähdä asiat myös toisen näkökulmasta yhteiseksi hyväksi. Siellä suunnassa häämöttävät suurempi yhteisymmärrys, läheisyys ja rakkaus. Sellaisia asioita, joita monet kutsuvat sanalla onni.

Juuri siinä riidan taitekohdassa kannattaa kysyä itseltään tämä opiskelijoiden mieliin niin hyvin tarttuva lause: ”Haluanko olla oikeassa vai onnellinen?”.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat