Kirjoitukset avainsanalla tunteet. tukahduttaminen

Kiinnitän nykyään parisuhteissa eniten huomiota yhteen seikkaan: avoimuuteen. Olen aiheesta paljon myös kirjoittanut. Tässäkin tekstissä on siis kyse vain minun havainnoistani, eivät ole siis tutkimustietoa tai muuta faktaa vaan omin silmin havaittua.

On ilmiselvää, kun eroseminaarityötä teen, että iso osa parisuhteiden ongelmista johtuu kohtaamattomuudesta, avoimuuden puutteesta ja puhumattomuudesta. Samaa asiaa kaikki - puhutaan yhteydestä ja sen luomisesta ja ylläpitämisestä.

Hassuinta minusta on se, että usein juuri ne, jotka eivät pysty avoimuuteen ja puhumiseen, ovat niitä, jotka sortuvat uskottomuuteen tai siihen, että siirtyvät lennosta pitkästä parisuhteesta toiseen ilman eron käsittelyä. Monelle ihmisille tuntuu olevan usein ”ihan sama” (tuskin on ihan sama, mutta siltä se usein vaikuttaa ja noilla sanoilla omaa olotilaa kuvataan), miltä siitä toisesta tuntuu. Alivastuulliset ovat alivastuullisia myös erotessaan. Ja että sitä vastuullisempaa kiukuttaa.

Monesti on varmasti vaikea nähdä omaa osuuttaan avoimuusasiassa. Jos ei näe, ei kuule eikä tiedosta, ei voi myöskään ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä. Jos syyllistä omaan huonoon oloon hakee aina muista, pysyy itse jotenkin puhtoisena, oma kilpi kiiltävänä ja inhimillisyydestä tahrattomana.

Lähes kaikilla on tarve yhteyteen ja läheisyyteen. Tervetuloa ihmisyyteen. Käytännössä yhteyteen pääseminen ei ole kovin helppoa, jos siihen ei mallia tai mitään käsitystä, mistä on kysymys. Taito on kuitenkin sellainen, jonka voi oppia esimerkiksi yhden kokonaisen elämän aikana :).

Yhteys ei minun maailmassani tarkoita järki- vaan tunnejuttuja. Omiin tunteisiin sujahtaminen, niiden aistiminen ja tunteminen, on tärkeää hyvinvointia ajatellen. Pelkän järjen varassa elävät ovat kaikkein stressaantuneimpia. Jos ei koskaan ole ollut lupa tunteille, ne voivat tuntua niin pelottavilta ja ahdistavilta, että iso osa valveillaoloajasta (tiedostamatta) menee tunteiden välttelyyn ja niiden pois työntämiseen. Toinen askel on tunteiden tunnistaminen. Ja nyt kun parisuhteesta puhutaan, kolmas askel on tunteiden ilmaiseminen ääneen toiselle ilman syytöstä.

Jos tuntuu siltä, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, käännä katseesi hetkeksi itseesi. Osaatko olla tunteidesi äärellä ja kertoa niistä toiselle? Kerro vaikka kuinka pelkäisit sitä, ettei toinen kestä. Aseta sanasi kauniisti, ole myötätuntoinen ja rohkea. Joskus voi luulla, että avoimuus löytyy aidan takaa, vaikka se saattaakin löytyä itsestä. Avoimuudessa on sellaistakin taikuutta, että se tuntuu itsestä niin hyvältä, että siinä alkaa samalla tykätä itsestäänkin <3

Kuva: Mika Wallasvaara 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiedät ehkä tämän tarinan? Toinen sanoo jotain ikävää ja tunnet tunteen kehossa ja mielessä. Ehkä tekee mieli huutaa ja haistattaa pitkät tai edes näkyvästi pahoittaa mielensä. Tekisi mieli, mutta teet kuten olet suhteessasi (ja todennäköisesti jo lapsena) oppinut – nielaiset, käännät selkäsi ja vetäydyt ainakin hetkeksi puhumattomuuteen.

Hetken kuluttua kutsut rakkaasi vaikkapa iltapalaa syömään ja yrität keventää tunnelmaa pirteällä puheella tulevasta viikonlopusta – ettei vaan toinen suuttuisi ja tulisi riitaa, lapsetkin kuulevat ja saavat kuvan parisuhteesta, jossa riidellään. Koko perheenä on kiva istua sohvalle ruuan jälkeen katsomaan telkkaria. Tunnelma on vähän kireä ja kuopus-kulta oireilee raivaria ja teini lähtee ovet paiskoen omaan huoneeseen. Niinpä niin. ”Miten noi kakarat on taas niin helevetin hankalia?”.

Mihinkähän se kiukku katosi, jota ei saanut ihan oikeasti näyttää ja syytä aikuisten kesken selvittää? Lapset ja eläimet ovat oivallisia kodin tunneilmapiirin puntareita. Kodin pienet ukkosenjohdattimet ovat usein aika kovilla. Naapuritkin ovat oivallisia kohteita. ”Tanan naapuri ei oo taaskaan leikannu nurmikkoonsa, miten maa voi päällään kantaakin niin tyhmää ja laiskaa kuin naapurin äijä?”. Pariskunnan keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta voi tiedostamatta lisätä vihan kohdistaminen ulkopuolisiin ystäviin, tuttaviin, sukulaisiin. Vihaa ei tämäkään tapa poista vaan lisää katkeruutta ja myrkyttää sisältä.

Ilta jatkuu ehkä hiljaisena. Toinen liukenee sohvalta tietokoneen ääreen ja hiipii jossain kohtaa yhteiseen sänkyyn ja yrittää lähestyä ”se mielessään”. Jostain syystä ei tee mieli niin kuin ei ole tehnyt mieli enää vuosiin. Vetäydyt sängyn toiseen laitaan niin kauas toisesta kuin mahdollista ja pyörit puoli yötä sängyssä ihmetellen, mistä uniongelmatkin mahtavat johtua.

Meidän kulttuurissamme ei perheissä, ainakaan aikaisemmin, ole huomioita lasten tunteita saati sitten puhuttu tai nimetty niitä. Puhumattomuuden kulttuurista ponnistavan on usein vaikea tunnistaa tunteitaan, saati sitten ilmaista niitä toiselle rakentavasti ja rohkeasti. Ja kun emme osaa, opetamme puhumattomuuden tai passiivisen vihamielisyytemme myös lapsillemme.

Tukahdutetut tunteet eivät suinkaan häviä mihinkään. Ne varastoituvat kehoon, ehkä niin syvälle, ettei niitä hetkeen näy, ei kuulu. Vähän sattuu välillä masusta, kurkkua kuristaa ja rintaa puristaa, pelkäät ehkä olevasi fyysisesti sairas. Sinua tutkitaan eikä mitään syytä löydy eikä oikeastikaan välttämättä tule edes mieleen, missä todellinen ongelma piileskelee.

Elämä on kauhean mielenkiintoista, kun uskaltautuu tutkimaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan. Ja voi että miten hyvää se tekee omalle hyvinvoinnille, yleensä koko perhesysteemin hyvinvoinnille. Kun yksi alkaa hengittää, oppivat muutkin hengittämään ja kodin ilmapiiri kevenee.

Kuva: Mika Wallasvaara

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat