Kirjoitukset avainsanalla tunnistaminen

Vuodenlopun vapaiden kunniaksi haastaisin kaikenlaisia pareja tekemään muutamia hyviä huomioita rakastetustaan. Kannattaa tehdä niin siksi, että se, mitä ajattelee, vahvistuu.

Ylipäätään elämässä syntyy paljon enemmän onnistumisia, kun ihmisiä tarkastelee heidän vahvuuksiensa kautta. Kun voi ajatella rakastettuaan ihaillen, se säteilee taatusti myönteisellä tavalla. Kokeilkaa tai olkaa kokeilematta.

Minun on helppo tehdä hyviä huomioita rakastetustani, koska minusta hän on häkellyttävä ja poikkeuksellinen monin, monin erilaisin tavoin. Seuraavassa muutamia joulunajan yhdessäolon rauhassa syntyneitä huomioita satunnaisessa järjestyksessä.

Hän on niin avara ihminen. Minun on persoonana ja ihmisenä ja tällaisena miehenä kuin minä olen helppoa ja houkuttelevaa olla hänen lähellään, jakaa hänen elämänpiirinsä, koska hän kykenee ottamaan minut vastaan.

Ja toisaalta hänen lähellään, katsellessani ja seuratessani hänen maailmaansa, minun oma ajatteluni ja olemisen tapani avartuu myös; tapahtuu niin kuin katsoessa jostain korkealta kauas avartuvaa kumpuilevaa maisemaa, joka näyttää jatkuvan sellaisiin suuntiin, joissa itse on vain harvoin tai ei koskaan kulkenut. Sellainen maisema herättää itsen sisällä uudenlaisen vastakaiun, sen laajuus kulkeutuu ideana itsenkin sisälle.

Hän on rehellisesti ja suorasukaisen välittömällä tavalla aito itsensä. En oikeastaan koskaan ole tavannut ketään, joka välttäisi roolien ottamisen ja niiden taakse piiloutumisen niin täysin. Ihailen häntä siitä tavattomasti ja nautin siitä jatkuvasti. Hän on opettanut minulle omana itsenä olemisen taidosta enemmän kuin kukaan muu.

Hän kykenee olemaan rakkaudessa avoin ja avoimuudessaan herkkä. Siksi minä voin kohdata hänet syvimmin, ja siksi on olemassa sen kohtaamisen kautta yhteisen kasvamisen tila. Hän uskaltautuu.

Vähän suorastaan kadehdin hänen huumorintajunsa terävyyttä ja nopeutta. Mutta riittää, että meistä toisella on sellainen kyky oivaltaa ja sanoa, minä saan puolestani nauttia siitä. Etenkin silloin kun se lempeän karheasti kohdistuu minuun itseeni. Omalle itselle rehevästi nauraminen on ainakin minun mielestäni peräti terveellistä sielun hierontaa, ja olen kiitollinen siitä. Hän pitää minut verevänä eikä päästä tunkkaistumaan.

Hän on uskomattoman vetävä. Varmaan se johtuu kaikesta yhteensä, sekä sitten siitä, millainen hän on päästä varpaisiin. Minun varpaani hän saa kippuraan ihastuksesta kaiken aikaa. Se on ihanaa!

Hänen olemuksensa saa minussa aikaan niin voimakkaita tunteita, että ne ovat avanneet minulle uudenlaisen suunnan tutkia omaa itseäni. Sitä kautta olen oppinut omasta itsestäni näinä vuosina yhdessä paljon sellaista, joka on ollut aikaisemmin tuntematonta.

Hän rakastaa minua, ja tämä onnellisin asioiden tila antaa minun oppia jatkuvasti lisää. Minusta tuntuu, että hänen planetaarisessa vetovoimassaan me pysymme jatkuvassa liikkeessä, ja liike paras tila rakkaudelle.

Minulle on koitunut valtavasti sisäistä hyvää tehdä jatkuvasti eriteltyjä huomioita rakastetustani. Siitä on koitunut hyvää sekä minulle henkilökohtaisesti, että meille yhdessä. Se ei ole maksanut mitään, mutta on antanut tunteen syvästä rikkaudesta.

On etuoikeus tehdä huomioita ihmisestä, jota rakastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Mikset sä ikinä…”

”Voisit edes joskus…”

”Miks sun aina täytyy...”

Ja muita syytöksen alkuja, mitä niitä nyt on. Kaikenlaisia. Pysähdyin itse erään riidan äärelle ja siitä se ajatus sitten lähti. Riita on aina reaktio johonkin. Kun reaktio on pahimmillaan, se ohjaa meitä emmekä me reaktiota. Riiteleminen itsessäänkin saattaa herättää tunteita, esimerkiksi hylkäämisen pelon.

Mitä jos seuraavan riidan tuoksinassa kokeilisit seuraavaa ”viiden kohdan ohjelmaa”:

Anna reaktion tulla, huuda pahin ulos

Jos kiukuttaa,  kiukkua. Riitelytunne on usein jokin vihaa muistuttava tunne. On aika kohtuutonta vaatia tässä kohtaa sitä, että viestii minä-viestein tai muuten rakentavasti. Siitä vaan tööttäät ulos sen, mitä on tulossa. Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Ja lapset pitää ottaa huomioon.

Anna tunteiden tuntua

Kun olet huutanut kiukun ulos, istu alas, hengittele. Ja vajoa siihen tunteeseen, mikä sisälläsi ihan oikeasti velloo. Vihaan sidottu tunne saattaa peittää alleen ne todelliset tunteet. Se tunne mitä tässä kohtaa lähestyt, voi olla sellainen, mitä on vaikea hyväksyä ja tuntea. Tunne silti. Jos et muuten pysty tuntemaan tunnetta, aisti kehoa – keho tietää kyllä, mistä on kysymys. Hyväksy tunne ja hellittele sitä mielessäsi; tunne haluaa kertoa sinulle jotain. Älä analysoi tunnetta vaan tunne tai aisti tunne, anna tunteen tuntua.

Pysähdy ja kuuntele itseäsi

Pysähdy miettimään, mitä juuri huusit, kaikki ne klassiset lauseet. Onko lauseissa jotain edellisistä riidoista tuttua? Kuuntele itseäsi tarkkaan.

Tunnusta itsellesi todellinen tunne tai ajatus

Mitähän mahdat ihan oikeasti huutaa? Mikä riidan todellinen sanoma sinulle itsellesi on? Ihmissuhteiden tarkoitus ei ole toimia likapyykkikoreinamme vaan ne mahdollistavat oman kasvumme ja parhaimmillaan tuovat valoon kipeimmät kipumme. ”Miksi sä aina” kääntää katseen itsestä poispäin eli emme pysty ottamaan vastuuta omasta tunteestamme.

Riidassa voi  kestoaiheena olla esimerkiksi se, ettei toinen puhu. Tärkeä huomio mutta vielä tärkeämpää on se, minkä reaktion toisen puhumattomuus itsessä herättää. Merkitseekö puhumattomuus esimerkiksi sitä, että sinut jätetään yksin selviytymään silloin, kun kaipaat toisen tukea? Ettet koe olevasi toiselle tärkeä? Ja mistä nuo tunteet ovat peräisin? Ehkä lapsuudesta?

Kerro toiselle avoimesti, mitä koit ja tunsit

Avoimuutta ajatellen tässä kohtaa on kasvun paikka. Kerro, tunnusta toiselle, mitä juuri koit ja ihan oikeasti tunsit. Ole mahdollisimman rohkea ja paljasta todellinen sisimpäsi, jos se suinkin on kumppanisi kanssa mahdollista. Ja jos ei ole, katsele vähän sitäkin.

Ennen kaikkea: Riitelyn keskellä ja parisuhteen vaikeissa paikoissa ole itsellesi (ja toiselle) lempeä ja armollinen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: <span class="photographer">Jaakko Kaartinen</span>
Kuva: Jaakko Kaartinen

Himo toista kohtaan, kehon vetovoima toiseen kehoon, humalluttava halun tunne ja sen täyttäminen on nautittavinta, mitä ihmisruumiista irtoaa.

Meihin on biologisina olentoina rakentunut sellainen kyky. Seksi on päihdyttävää, koska se voi tuntua niin käsittämättömän hyvältä. Minusta se on rakkaussuhteen ytimessä, sen keskeisintä jaettua kokemuksellista ainesta. Se polttaa niin väkevästi, että siksi rakkaussuhde on rakkaussuhde.

Kulttuurisesti seksi on mutkikkaampaa. Suomessa on edelleen vahva häpeän kulttuuri, jonka takana seksiä joudutaan piilottelemaan. Monista muista mukavista kehollisista asioista, kuntosalilla käynnistä joogaan ja hieronnasta paritanssiin voidaan puhua vapautuneesti ja aivan vakavasti.

Seksistä puhuminen jää aikuistenkin kesken yleisessä keskustelussa lähes aina naureskeluksi. Se on sääli sinällään.

Aika vaikeaa on arvioida sitäkään, kuinka paljon ja millä tavalla seksistä parisuhteiden sisällä oikeastaan keskustellaan. Se on toki jo liki kaikille selvää, että keskenään pitää täytyä kyetä puhumaan omista toiveista, tarpeista ja kokemuksista, tai koituu ongelmia. Siinä on sitten omat kynnyksensä kullakin ylitettävänä, vaikka olisikin kuinka vapaa kulttuurisista rajoitteistamme.

Siitäkin kirjoitellaan ainakin naistenlehdissä, miten kykyä haluamiseen ja intohimon kokemiseen pitäisi vaalia. Minusta tätä ulottuvuutta kuitenkin pidetään esillä liian vähän.

Seksi on vuorovaikutusta, jossa molemmat sekä tarjoutuvat toisilleen että ottavat toinen toisensa vastaan, tavalla tai toisella. Tässä vuorovaikutuksessa voi olla samoja onnistumisia ja epäonnistumisia kuin missä tahansa, ja molempien suhteen kokemukset ovat hyvin intensiivisiä, koska kyse on niin syvistä ja äärimmäisistä asioista: omasta alastomasta kehosta, omasta seksuaalisesta identiteetistä, omasta sukupuolisuudesta, luottamuksesta, itsetunnosta, nähdyksi tulemisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja niin edelleen.

Siksipä paljon puhetta tarvitaan.

Minusta huomiota pitää kiinnittää myös toiseen ulottuvuuteen. Kyse on erityisesti kehollisesta vuorovaikutuksesta. Seksi tapahtuu kehossa. Se ei ole abstraktio. Aivojen sanotaan olevan tärkein elin seksissä. Se on totta, ja ne nekin sijaitsevat nimenomaan kehossa.

Seksistä nauttiminen on nauttimista oman kehon kautta, tavalla tai toisella. Riippumatta mieltymysten moneudesta ja äärimmäisestäkin erilaisuudesta ihminen nauttii kehollisena olentona. Emme ole enkeleitä, olemme ihmisiä. Tässäkin mielessä ihminen on onneksi eläin.

Minusta olisi erinomaista, että ihmisiä olisi lapsesta saakka ohjattu nauttimaan omasta itsestään, omasta kehollisuudestaan. Tarkoitan tällä nauttimista laajassa mielessä, huomion ohjaamista siihen, miltä tuntuu olla minä. Miltä kaikki omassa kehossa tuntuu? Miltä tuntuu juosta, miltä venytellä, miltä olla väsynyt, miltä auringossa, miltä tuulessa?

Aistimaan oppiminen, oman kehon kuuntelu, keskittyminen olemaan omassa ihossa ja sen sisäpuolella ovat niitä asioita, jotka liittyvät myös nautinnolliseen seksielämään.

Merkittävä osa nautinnollisuutta on sekin, että aivan kuten kaikkea muutakin kehollista, myös seksiä voi kehittää. Siinäkään mielessä se ei ole vain jokin akti, vaan elävää vuorovaikutusta, jatkuvasti muotoutuva tapa olla olemassa minuna ja yhdessä toisen kanssa. Seksin kehittäminen ensin hyväksi ja sitten aina vain paremmaksi edellyttää keskittymistä myös kehollisuuteen. Oman kehollisuutensa kumpikin seksiin aina tuo.

Minusta haluamisen, intohimon ja nautinnon kokemuksia vaalitaan keskittymällä aistimiseen. Se on huomion keskittämistä siihen, miltä kehossa tuntuu. Aivan konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi asettumista lattialle ja oman kehon tuntemusten läpikäymistä keskittyneesti kohta kohdalta. Miltä minun kehossani tuntuu juuri nyt?

Omaa aistivaa kehollisuutta pitää arvostaa. Se ansaitsee säännöllistä huomiota ja tutkimista. Miltä jalkapohjissa tuntuu, kun ne istuessa ovat mattoa vasten? Millainen niiden tunne on? Kykenenkö tunnistamaan, miltä käsivarren lihaksissa tuntuu, jos levitän sormiani aivan vähäsen? Miltä olkapään liikuttaminen edestakaisin tuntuu kudoksissa sen ympärillä?

Käytän aikaa tällaiseen. Minulle siitä on ollut paljon iloa. Mitä helpommin omaan keholliseen kokemukseen kykenee uppoamaan, sitä selvemmin kykenee tuntemaan toisen kehon läheisyyden ja kosketuksen ja antautumaan niille tuntemuksille, joita siitä syntyy.

Mitä näen ja miltä se minussa tuntuu? Mitä kuulen? Mitä tunnen omassa kosketuksessani? Mitä paremmin aistin, sitä helpommin intohimo minussa nousee. Mitä paremmin aistin, sitä paremmin kykenen kuvaamaan, kertomaan ja olemaan. Nauttimaan. Sitä parempaa seksi on. Se on lahja toiselle, ja itselleni. Minusta se on rakastamista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Minä herään joka aamu täynnä tunteita.

Ihanimpia asioita rakkaussuhteessa on herätä aamulla ja havahtua niihin tunteisiin, joita toisen läheisyys ja kosketus siinä vieressä välittömästi nostavat pintaan. Näin päivä alkaa tunteilla, jotka ovat peräisin siitä, mikä on lähinnä, aivan kokonaisena, kehollisena todellisuutena: toinen ihminen, rakastettu. Hänen lämpönsä, hänen piirteensä, hänen uninen hengityksensä.

Nämä ovat ihania tunteita, ja ihmeellisesti ne toistuvat aamu aamulta.

Rakastumisen tunteet. Ne heräävät ja leviävät minussa kuin lämmin vesi. Rakastumisen tunne tosiaan liikkuu koko vartalossa. Koska se on niin suloista ja humalluttavan ihanaa, koetan keskittyä noihin tunteisiin joka aamuna. Pyrin antamaan niille tilaa ja aikaa tuntua rauhallisen hetken, ja keskittyä aistimaan niitä.

Rakkauden tunteitaan voi keskittyneesti aistia. Ne eivät tapahdu jossain aivojen abstraktissa sopukassa, vaan minussa, koko elävässä minussa. Tässä mielessä tunteet todellakin ”asuvat sydämessä”, ja niitä voi ”katsella”.

Omista tunteista tietoisena oleminen mainitaan usein riitelyä koskevien asioiden yhteydessä, mutta ainakin yhtä arvokasta on se, että ihminen kykenee olemaan keskittyneesti tietoinen omista onnellisista ja hyvistä tunteistaan, ja syventämään sitten myös niiden kaikupohjaa itsessään.

Olen kirjoittanut tähän blogiinkin siitä, miten aika usein silloin kun olen menossa päivän töiden jälkeen kotiin tai sovittuun paikkaan tapaamaan rakkaan kumppanini, tunnen selvää fyysistä vetoa siihen suuntaan. Kuin minua kiskottaisiin rintalastan alta eteenpäin. Se tunne on hyvin selkeä ja suoraviivainen. Ja hänen vetovoimansa tuntuu minussa. Se on se polttava tunne, humalluttava ja pakahduttava jalkapohjista päälakeen saakka. Rakastettuni saa minut soimaan tunteiden paljoutta. Minä tunnen ja aistin sitä tunnetta ja nautin siitä.

Minun on pitänyt kohdata monia vaikeitakin tunteita itsessäni. Tai, siihen on ollut mahdollisuus, koska rakkaus ja vuorovaikutus on rakastettuni vierellä avautunut niin voimakkaana, syvänä ja turvallisena.

Minussa itsessäni syvällä olevat epävarmuudet ja pelot elämän eri kerroksista tulevat vastaan kun menen tarpeeksi syvälle. Niitä ei voi paeta, ne pitää elää läpi tuntemalla ja tunnistamalla.

Epävarmuuksilla, peloilla ja ahdistuksilla on syynsä ja merkityksensä. Rakkaussuhteessa voi onnistua kohtaamaan ne, uskaltautumaan niiden läpituntemiseen, hyväksymiseen. Ja niin ne myös voivat lientyä ja neutraloitua. Ne ovat usein myös jonkinlaisia kynnyksiä, joiden toisella puolella kaikki ihana ja onnellinen tuntuu vieläkin sävykkäämmältä, vahvemmalta ja paremmalta. Sekin tuntuu hyvältä, kasvamiselta, viisastumiselta ja todelliselta onnistumiselta.

Parisuhteiden hyvinvointia voidaan mittailla psykologi John Gottmanin tutulla 1/5-säännöllä: yhtä negatiivista kokemusta vastaan tarvitaan vähintään viisi positiivista – viestiä, tilannetta, kokemusta. Huonompi tase johtaa ongelmiin. Tämä ei ole sattumaa, vaan liittyy ihmisen mielen rakenteeseen, joka on virittynyt korostamaan menetyksen uhkaa ja vaaroja. Arvelisin, että tuo sama suhde pätee myös tunteisiin parisuhteessa.

Sisäinen onnellisuus kasvaa ja vahvistuu, kun rakkauden tunteita elää läpi paljon enemmän kuin pettymyksen, pelon ja ahdistuksen. Enemmän kuin viisi kertaa enemmän. Mitä enemmän rakkauden tunteita kasautuu, sitä enemmän niitä voi kasautua.

Kyse on joko tasapainotilasta, tai hyvästä tai huonosta kierteestä. Tunteet ohjaavat meitä ratkaisuihin. Niiden merkitystä ei voi mitenkään sivuuttaa. Siksi niihin pitää keskittyä, etenkin parisuhteessa, etenkin rakkaussuhteessa.

Mieli kohdentuu siihen, mikä jokapäiväisessä arjessa vie huomion. Toisen huomaaminen ja keskittynyt huomioiminen ei ole tärkeää vai toisen osapuolen kannaltaan, vaan myös minun omien tunteitteni näkökulmasta.

En nauti mistään niin paljon kuin rakastetustani ja siitä, mitä kaikkea hän saa minut tuntemaan niin monilla tavoilla. Siksi minä haluan keskittyä siihen sen arvoisesti. Koko mielelläni ja ruumiillani.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat