Kirjoitukset avainsanalla tunnereaktiot

Salitreenien aikana minulla pyörii soittolistalla Raappanan ja Sini Yaseminen "Chilii". Kannattaa suunnella!

"Lisää chilii. Lisää tunnetta peliin. Sun pitää kestää kuumuutta, jos aiot onnistuu mun kaa. Sul ei oo tasasta, mä synnyin vuoristoradassa."

Tunteet on energiaa ja tietoa. Tunteet on chilii.

Ne synnyttää intohimoa ja syvää kiintymystä. Niiden avulla saa mennä korkeuksiin, syviin vesiin tai olla vaan ihan rauhassa paikallaan.  Ja niin paljon kuin tuosta biisistä pidänkin, en pääse irti ammatinvalinnan tuomasta hankaluudesta katsella toista näkökulmaa.  Juutun ajatukseen vuoristoradasta ja valtavasta määrästä chilii.

Mitä sitten kun on liikaa chilii? Tai kun se on yhtä lajia, kourallinen habaneroa?  Se voi näkyä voimakkaana mustasukkaisuutena, epäluottamuksena, ripustautumisena, raivareina, molempia kuluttavina epätoivoisina  vuodatuksina tai haluna, että toinen vakuuttaa aina uudestaan rakkauttaan ja silti mikään ei riitä.  Silloin tunne menee autopilotilla ja vuoristoradan vaunuissa ole jarruja. Se on kuluttavaa itselle sekä suhteelle. Silloin ei oikeastaan ole kyse siitä, että tunteita on liikaa vaan niitä on turhan vähän. Joku tunne vaan on ottanut tilan muilta tunteilta.

Suhteessa - myöskään suhteessa itseen - ei ole hyvä olla toistuvasti hetkiä, jotka kiihdyttää ääripurkauksiin, uuvuttaa ja tiputtaa pohjalle. Muutama ajatus niihin hetkiin.

 

  1. Tunnista laukaisevat tekijät. Jos piirrät paperille viivan - sellaisen normi viivan vasemmalta ja sitten jyrkän tiputuksen alaspäin. Laita rasti siihen kulmaan hetki ennen pudotusta. Siinä on avain tipahdusten ennaltaehkäisyyn. Siinä on laukaisevat tekijät. Opettele tunnistamaan ne.  Ne voi olla ajatuksia, sellaisia kuin "toinen ei kuitenkaan kuuntele" tai "mä en ole tärkeä sille" . Ne voi olla epämääräisiä oloja tai kehon tuntemuksia. Ota ne todesta. Ne on oloja ja tuntemuksia, jotka tuntuu tulevan autopilotilla. Tunnista ja tiedosta, silloin ne ei livahda ohi huomaamattasi.
  2. Opettele aikalisä. Kun huomaat laukaisevat tekijät, ota aikalisä.  Olen kuullut lauseen, että havainnon ja reaktion välillä on aikaa neljännesosasekunti. En tiedä onko tarkalleen niin, mutta siihen uskon, että se on aika, jonka sisällä ihminen voi tietoisesti vaikuttaa toimintaansa. Siinä pienessä hetkessä asustaa tahdon vapaus. Se on aika, jossa saa synkronoitua omat tunteet, ajatukset ja teot. Synkronointi muuttaa reaktiivisen käytöksen omien arvojen ja oman tahdon mukaiseksi. Voit keitellä teetä, hengitellä ja olla rauhassa tunteen kanssa. Hankalimmat tunteet kesytetään antamalla niille tilaa olla olemassa.
  3. Selvitele elämänhistoriaasi suhteessa nykyhetken käytökseen. Kaksi ensimmäistä oli vain tilanteen katkaisemiseen. Sitten tulee nämä tärkeät, jotka tuovat ymmärrystä ja pysyvää muutosta. Mieti omaa elämänhistoriaasi. Piirrä vaikka elämänpolkuasi paperille. Mitä erityisiä hetkiä ja asioita siellä on ollut? Katsele rauhassa sellaisiakin hetkiä, joissa oli isoja huolia ja pelkoja  - usein ne laukaisevat suuren tunnereaktion. Mitä sieltä on voinut siirtyä ajatuksiisi, tunteisiisi ja  tapaasi reagoida tässä hetkessä?  Saatat löytää pelkoa hylätyksi tulemisesta tai arvottomuudesta.  Tai ehkä löydät pelon, että et saa ääntäsi kuuluville. Niistä on voinut muodostua ydinpelkoja, joita on vaikea huomata. Pinnalla näkyvä ja käytöksestä tulkittavissa oleva tunne ei läheskään aina ole sama kuin pohjalla oleva tunne. Etsi pohjalla olevaa tunnetta.
  4.  Suuntaa muutokseen. Kun saat ymmärrystä,  mitä tunnekuohuissa tapahtuu ja kun saat ydinpelosta ja ydintunteesta kiinni, uskalla muutokseen. Piirrä oman elämänpolkusi maastoa tästä eteenpäin - polkua, jossa vuoristorataosuuksillakin tiedät olevasi turvassa. Piirrä  polun reunaan penkkejä, joissa ehdit hetkittäin istua ja maahan muutamia erivärisiä chilejä.  Chilejä voisi olla eri  lajeja ja eri nimisiä: suru, pettymys, ilo, intohimo, kiintymys tai kaipaus. Katsele ja ota suhde jokaiseen niistä. Opettele hoitamaan niitä.  Jos tekee mieli sivuuttaa joku niistä, hoida sitä vielä lempeämmin ja vahvemmin. Mitään tunteita ei tarvitse pelätä, pitää vain saada yhteys niihin ja sitä kautta elää ja toimia itseä ja toista arvostavalla tavalla. Uskalla olla lempeä ja rohkea chilinkasvattaja.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uskon vakaasti siihen, että jokainen ihminen, joka vastaani tulee ja koskettaa (tavalla tai toisella) on opettajani. Joskus opettajat ovat lempeitä peilejä, toisinaan hyvinkin ankaria opettajia. Haastavien opettajien herättämät tunteet ovat tärkeitä ja usein hyvin satuttavia. Tällaisiin matkakumppaneihin olen törmännyt kuluneiden vuosien aikana useasti ja ihan viime aikoinakin. Heidän aiheuttamansa kipu on joskus melkein sietämätöntä. Itseäni haastavat eniten heikon tunneälyn omaavat, ajattelemattomat, itsekkäät ja omat tarpeensa kaiken edelle asettavat ihmiset.

Kuka ihminen herättää sinussa voimakkaita tunnereaktioita?

Uskon siihenkin, että ne kaikkein lähimmät ihmisemme ovat parhaita opettajiamme; puolisot, lapset ja lapsuudenperhe. He haastavat näyttämään omat kipumme ja haasteemme – asiat joiden kanssa itsellä on vielä työstettävää tai keskeneräistä.

Läsnäolotaitojen äärellä puhutaan reaktiivisuudesta. Ihmiset lähellämme, tietysti myös monet muut asiat, herättävät meissä tunteita. Tunteet voivat olla negatiivisia tai positiivisia, jos niitä halutaan niputtaa eri koreihin. Mutta tunteisiin voi suhtautua myös aivan kuin niissä ei olisi miinus- tai plus-etumerkkiä. Tunteet ovat vain tunteita. Ihmisen mielen on taipumus vältellä negatiivisia tunteita ja etsiytyä positiivisia tunteita aiheuttavien asioiden äärelle.

Reagoimme asioihin yleensä automaattisesti eli tiedostamatta sitä, mitä meissä tapahtuu. Tuttu äänensävy, maku, tuoksu saattaa laukaista tunteen silmänräpäyksessä. Ja mikä parasta ”jäämme kiinni” tunteeseen, vatvomme ja pyöritämme asioita unettomuuteen ja uupumukseen saakka.

Kuulostaako tutulta?

Ei ole läheistemme syy, jos he herättävät meissä tunteita. Jos meissä herää tunne, olemme tunteesta myös vastuussa. Parisuhteessakin usein asetumme syyttelyasentoon silloin, kun vaikeat tunteet heräävät. Reaktiivisuuden hallintaa voi harjoitella. Se on taito, jonka voi opetella. Tunteelta voi kysyä esimerkiksi:

Mitä haluat minulle tänään minusta itsestäni kertoa?

Joskus vastaus ei miellytä. Ja herää uusi ajatus ja uusi tunne, joista olemme jälleen vastuussa ja joiden äärellä voimme tehdä kasvamis- ja kehittymistyötä. Minusta tämä on äärimmäisen kiehtovaa. Kun alkaa nähdä tunteet viesteinä jostain, syntyy uteliaisuus, ehkä ilo ja hyväksyntäkin. Lopulta voi syntyä myös kiitollisuus sitä opettajaa kohtaan, joka auttoi vaikeaa tunnetta heräämään ja syntymään.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat