Kirjoitukset avainsanalla tunnelukko

Elämä on pitkin tätä vuotta tuonut eteeni alistamisen ja alistumisen tematiikkaa. Kun puhutaan alistamisesta ja alistumisesta, puhutaan vallankäytöstä. Olen omasta menneisyydestäni johtuen hyvin allerginen vallankäytölle ja tulen käsittelemään aihetta jatkossakin. Minulta kysytään usein aiheessa kuin aiheessa, jota käsittelen, että kirjoititko minusta. Ei, en kirjoittanut juuri sinusta, kirjoitin teemasta, joka minua tällä hetkellä koskettaa myös henkilökohtaisesti ja kaikista meistä, jotka olemme kokeneet alistamista.

Parisuhteessa oli aikaisemmin vallalla perinteinen roolijako, jonka mukaan mies oli perheen pää eli vallankäyttäjä ja nainen ”heimopäällikön” alaisuudessa elävä vähän alempiarvoisempi olento. Tasa-arvosta ollaan Suomessakin puhuttu  jo pitkään. Totuus monen seinän sisäpuolella on kuitenkin tasa-arvosta kaukana; kumpi tahansa, oli sitten kyse millaisesta parisuhdemallista tahansa, voi olla alistaja tai alistettu. Aihe on arka ja vaikea, mutta tärkeä eikä tyhjene yhteen pieneen tekstiin todellakaan.

Minua ovat kiinnostaneet lähes aina niin sanotut avain-lukkosuhteet. Sellaiset suhteet joissa ”vakka valitsee kantensa” hyvässä ja pahassa. Minua kiinnostavat eniten parisuhteet ”pahassa” eli ne, joissa omat käsittelemättömät asiat kohtaavat toisen, joka parhaimmillaan mahdollistaa vielä keskeneräisten asioiden käsittelyn.

Monesti puhutaan samasta kaavasta, jota omat parisuhteet noudattavat – ulkoinen paketti voi näyttää aluksi erilaiselta, mutta lopulta kyse saattaakin olla taas samasta asiasta, jonka äärelle saatetaan joskus vähän rajulla tavalla. Yksi parantamista kaipaava asia voi olla alistumisen tunnelukko, joka voi olla sekä perheessä valtaa pitävällä että alistujalla.

Alistamista ja kontrollointia voi parisuhteessa esiintyä monin tavoin. Se voi olla hienovaraista toisen taivuttelua omaan tahtoon, mutta se voi olla monin tavoin hyvin räikeää ja vakavaa. Parisuhteissa käytetään henkistä ja fyysistä väkivaltaa, hajotetaan ja sitä kautta pyritään hallitsemaan toista. Alistaa voi käyttämällä toisesta ala-arvoista kieltä sekä yksityisesti että muiden ihmisten aikana, se voi olla sääntöjen laatimista, ajankäytön vahtimista, mitätöintiä, monenlaista vapaudenriistoa ja niskan päälle asettumista.

Aina alistettu ei edes tajua olevansa alisteisessa asemassa eikä alistaja ymmärrä alistavansa. Alistamiseen tottuu pikkuhiljaa niin, että käsitys normaalista ja epänormaalista sekoittuu. Kun on jo lapsuudessa alistettu, löytää helpommin kodin sellaisen ihmisen läheltä, joka alistaa tai alistuu ja ehkä vahvistaa entisestään sitä käsitystä itsestä, joka jo oli olemassa ennen parisuhdetta. Tutusta ja turvallisesta on vaikea lähteä, jos tuntuu siltä, ettei oikeastaan ole syytä lähtemiselle, vaikka olisi kuinka paha olla.

Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella toista rumasti, alistavasti eikä rajoittavasti. Kenenkään ei tarvitse tyytyä pelkäämään, pienenemään eikä olemaan varuillaan. Vallankäyttö ei ole rakkautta. Rakkaus on sitä, että rakastaa itseä ja toista niin, että pimeimmätkin nurkat voi kääntää valoon, toisen nähtäväksi, jos vain rohkeutta, luottamusta ja hyvää tahtoa riittää.

Kuva: Mika Wallasvaara

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Unsplash

Tällä viikolla Rakkauden roihussa pysähdytään erityisesti tunteiden äärelle. Kirjoittajakollegani vinkkasivat tunnelukkosi-testistä. Testistä, jossa voi selvittää omia lapsuudesta ja nuoruudesta päälle jääneitä turhankin hallitsevia selviytymiskeinoja, tunnelukkoja. Oma lopputulos ei ollut tälle lapsuudessa turhankin kiltille mikään yllätys. Kärkisijoilla olivat muun muassa Uhrautuminen, Hyväksynnän haku sekä Alistuminen.

Uhrautuminen viittaa, että ihminen on oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja omat tarpeet jäävät helposti sivuun sillä muiden tarpeet yksinkertaisesti tuntuvat tärkeämmiltä. Henkilö saattaa myös olla luonnostaan empaattinen, eikä halua toisten kokevan mielipahaa tai kokee itsensä vahvaksi ja kantaa näin ollen vastuuta toisten hyvinvoinnista. Hänen on myös helppo kuunnella toisia sekä olla myötätuntoinen.

Hyväksynnän tarve viittaa siihen, että ihminen tahtoo olla pidetty, jopa heidän osaltaan, joista ei itse pidä. Hän voi  pyrkiä toteutumaan muiden odotuksia tai toiveita esimerkiksi mukautumalla niihin. Hän saattaa hankkia menestystä tai arvostusta, jotta ihmiset pitäisivät hänestä, sillä hänen on itse vaikea arvostaa itseään vain sellaisena kuin on vaan peilaa ennemmin arvonsa muista ihmisistä.

Alistuminen viittaa siihen, että henkilö tahtoo miellyttää niin tuttuja kuin tuntemattomia. Hän ei halua olla hankala vaan mukava ja kiltti, ja näin ollen myöntyy helposti asioihin, jotka eivät tunnu erityisen tärkeiltä. Mielipiteiden ilmaiseminen ja puolien pitäminen saattaa olla vaikeaa. Hän saattaa piilottaa tunteitaan, erityisesti vihaa, joka voi patoutuessaan kuitenkin purkautua passiivisesti.

Niin moni kuvauksissa mainituista sanoista herättävät meissä positiivisia mielleyhtymiä. Empaattisuus, kiltteys, kuunteleminen, joustavuus ja toisen toiveiden toteuttaminen. Paketti on niin kaunis ja houkutteleva, että melkein unohtaa sen sisältävän helposti myös toistuvaa uhrautumista, alistumista ja oman arvon rakentamista toisten varaan. On vaikea ajatella, että olisi vaarallista tai haitallista olla sitä kaikkea tai, että se voisi olla mikään ongelma. Samalla kuitenkin varjopuolet voivat lopulta purkautua passiivisena aggresiona, kun sisälle padotut tunteet eivät enää kestä, tai uupumisena, kun omat tarpeet ovat olleet tarpeeksi kauan syrjässä ja energiaa kulutettu muiden mielyttämiseen liiankin paljon. Kauniista paketista löytyykin hetkittäin esimerkiksi poissaoleva, piikittelevä ja ulossulkeva ihminen, joka on liian väsynyt huomioidakseen muita. Ajatus, jota tuksin monikaan nämä tunnelukot omaava tahtoo myöntää. Uskomme olevamme poikkeuksia, tarpeeksi vahvoja tai osoittaneemme pitkällä kokemuksellamme pelot vääriksi. Nyt sanon kuitenkin itselleni ja muille vertaisilleni, että olen pahoillani, mutta et ole poikkeus, tarpeeksi vahva tai osoittanut mitään vääräksi. Et myöskään voi estää tuota kaikkea vain uhrautumalla, alistumalla ja mielyttämällä lisää. Tarvitaan muutosta.

Muutos alkaa tiedostamisesta. Niinpä tahdon haastaa ihan kaikkia tarkkailemaan omia ihmissuhteitaan. Mitkä asiat toistuvat kerta toisensa jälkeen? Mitkä asiat ohjaavat valintojasi ja elämääsi? Etsi, löydä, kohtaa ja tiedosta. Ehkä sitten hitaasti asiat voivat kehittyä. Ja ei, se ei tarkoita, ettetkö olisi edelleen hyvä muille. Se tarkoittaa vain sitä, ettet olisi enää näin vaarallinen itsellesi ja mahdollsesti myös yhteiselle elämällenne.

p.s. Olen itse tarkkaillessani löytänyt muun muassa oivalluksen siitä, että tarpeeni tulla hyväksytyksi ja auttaa muodostaa myös parisuhteen suurimmat kompastuskiveni. Kierteeseen, jossa menen liian lähelle ja autan vaikkei tarvitsisi, uuvahdan tai ärsyynnyn siihen, astun kauemmas ja mahdollisesti aloitan taas alusta. Asian tiedostaminen on ollut merkityksellistä, sillä nyt tiedän tarkkailla ja kuulostella itseäni. Niistä pohdinnoista voit lukea lisää täältä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parisuhteen kiemurat ovat kyllä veikeitä. Olin ihan hetki sitten skeematerapia-koulutuksessa ja tulin kotiin ihan älyttömän syvissä vesissä. Taivaat niin sanotusti aukenivat, kun pääsin tutustumaan teemaan. Niin hyvin skeemat eli tunnelukot sanoittivat jotain sellaista, mille olin hakenut sanoja.

Tunnelukkojen vuoksi sujahdin maailmaan, joka oli minulle ennestään tuntematon, mutta kolahti tosi syvälle. Sain työvälineen, joka voin isosti käyttää sekä itseni että muiden ihmisten ymmärtämiseen.

Tulen koulutuksen myötä ja ymmärryksen lisääntymisen myötä kirjoittamaan näistä lisääkin. Yhtä kirjaa suosittelen kuitenkin ylitse muiden: Kimmo Takasen ”Tunne sydämesi, matka uuteen rakkauteen”. Kirjan eväillä voi päästä hyvinkin käsiksi oman parisuhteen ongelmakohtiin, erityisesti ehkä siihen miksi itsellä on paha olla tai miksi aina tietyt asiat parisuhteessa saavat aikaan riitoja ja muuta hankaluutta. Kun toinen koko olemuksellaan ärsyttää, voi syynä olla itsessä aktivoitunut tunnelukko.

Skeemat herättävät erityisesti siihen, millaisiin sopeutumismalleihin lapsuudessa turvauduimme ja millaisia malleja kannamme edelleen mukanamme. Nämä ovat niitä kuuluisia luurankoja, joiden avulla sopeuduimme vallitsevaan ympäristöön ja olosuhteisiin.

Tunnelukko on siis käyttäytymisen, tuntemisen ja reagoimisen tapa, jonka olemme usein jo hyvin varhain oppineet hyväksyntää ja rakkautta etsiessämme. Ja näitä on siis ihan kaikilla. Mutta vahvat ja hyvin varhain syntyneet tunnelukot ovat niitä, jotka estävät meitä aikuisina sopeutumaan esimerkiksi muutoksiin ja joiden työstämiseen tarvitaan ammattilaisen apua.

Tunnelukon aktivoiminen on stressireaktio, joka voi näkyä lamaantumisena, pakenemisena tai hyökkäämisenä. Esimerkki tunnelukon aktivoitumisesta voi olla vaikka tämä:

Kotiin saapuu, esimerkiksi työpäivän jälkeen nainen, joka on luonteeltaan hyvin innostuva. Koko bussimatkan kotiin hän on ajatellut, että kun pääsen kotiin, kerron kaiken kivan, jaan sen, mitä päivän aikana on tapahtunut. On mahtavaa, kun saa kertoa, mitä on kokenut ja oivaltanut ja sitten toinen…ei sano mitään. Katsoo kännykkää, ei ole läsnä tai katsoo, mutta ei ymmärrä. Kaiken kukkuraksi sanoo: ”Voisitko joskus olla vähemmän innostunut jostain?”.

Ja mitä naisessa tapahtuu. Hän pienenee saparopääksi, katsoo eikä melkein ymmärrä, miksi hänet torjuttiin ja ilo sammuu. Siinä seisoo tytär äitinsä tai isänsä edessä lannistettuna ja lytättynä eikä suinkaan aikuinen nainen, joka sai moninkertaistaa ilon kumppaninsa kanssa.

Näitä kun tapahtuu usein, ehkä vuosien ajan, oppii nainen hiljenemään ja muuttuu hiireksi, jolla ei ole enää mitään sanottavaa. Kaverukset emotionaalinen estyneisyys ja hylkäämisen tunnelukko taisivat tuossa tilanteessa kohdata toisensa.

Voitko löytää omasta suhteestasi jotain vastaavaa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat