Kirjoitukset avainsanalla taistelu

Sana nöyryys on tullut viime aikoina mieleeni monta kertaa. Kuunnellessani ihmisten tarinoita ja omaa elämää rämpiessäni olen saanut jälleen tilaisuuden pohtia uutta teemaa.

”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus, voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” Jostain käsittämättömästä syystä nämä virren sanat alkoivat soida päässäni, kun tätä tekstiä aloin kirjoittaa – enkä suinkaan ole mikään virsi-ihminen. Nöyryys tarkoittaa minulle jotain äärimmäisen hyvää. Nöyryys ei ole alistumista tai nöyristelyä. Nöyryyden vastakohta liittyy kyllä mielessäni valtataisteluun ja siitä käsin tänään tekstissäni ponnistan.

Onko tuttua? Riitatilanteessa kierrokset nousevat ja taistelutahto saattaa nousta. Omakohtainen havaintoni viime aikoina ollut se, että riitatilanteissa saattavat aktivoitua omat tunnelukot niin, että jotenkin sokeutuu ja kuuroutuu. Suojelemme haavaisimpia osiamme riidoissa niin, että sorrumme helposti taisteluasentoon. Voi sitä tuskan määrää kun sisin huutaa syliä, ymmärrystä ja hyväksyntää ja suu huutaa jotain ihan muuta. Eikä tarvita edes riitaa, joskus suhteissa eletään koko ajan vähän varuillaan ja valmiina puolustamaan omaa herkkää sisintä. Mitä keinoilla sinä suojelet sisimpääsi? Kannatko naamioita? Puolusteletko? Mitä muuta? On tärkeää pysähtyä ja pyrkiä tunnistamaan oma suojautumisen tapa.

Mitä oikeastaan suojelet? Omien herkimpien kohtien tunnistaminen ja niiden nimeäminen on joskus aika iso työ. Suojautumisen keinot ovat usein niin tehokkaat, ettemme itsekään tiedä, mitä ja miksi suojelemme. Tunnelukkoja vastaan puolustaudutaan hyökkäämällä tai alistumalla. Kun opettelemme tunnistamaan haavamme ja otamme vastuun omista reaktioistamme, voimme ystävystyä itsemme kanssa ja laskettaa osan kierroksista alas.

Toinen on itselle lahjaksi annettu kumppani ja kasvun mahdollistava kanssakulkija. Miksi siis et lopettaisi taistelua ja huutamista ja antaisi herkkyytesi näkyä? On paljon helpompaa luoda yhteys itseen ja toiseen, kun ei käyttäydy kuin nurkkaan ahdettu tiikeri. Äläkä sano, että mutta kun se toinen. Kysymys on sinusta itsestäsi.

Olen päätynyt ajattelemaan niin, että nöyryys rakkauden äärellä on hyvin tärkeää. Suhteessa ei täydy tarvita vääränlaista voimaa tai väkivaltaa muistuttavaa käytöstä. Suhteen vastuupallosta puolet on sinulla ja puolet hänellä. Itsestä vastuu on aikuisella aina kokonaan itsellä. Jos suhteessa on riittävästi turvaa, luottamusta ja viisautta, voidaan laskettaa nöyryyden ja hiljaisuuden alueelle – sinne missä ihminen on henkisesti aito ja alaston.

Kuva: Mika Wallasvaara

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elin neljä vuotta sinkkuna avioeroni jälkeen ja koin sen tuskallisen yksinäisenä ja tarkoituksettomana aikana. ”Älä tee niinku mä teen”. Avioeroni jälkeen tein sinkkuudesta itselleni ongelman pitkäksi aikaa. Tässä pientä pohdiskelua aiheen äärellä.

Älä tee sinkkuudesta itsellesi ongelmaa

Ongelmatilanteeseen harvoin auttaa se, että ongelmalle uhraa voimansa, aikansa ja energiansa. Sinkkuutta voi ajatella Rakkauden odottamisen aikana, jolloin voi kunnostaa itsensä ja elämänsä. Ja sitten kun kumppani tulee elämään, onkin kaikki jo ikään kuin valmiina. Itse aloin siivota kaappeja ja raivasin tilaa myös sen toisen vaatteille, vaikkei mitään miestä missään näkynytkään.

Hyväksy sinkkuus, älä taistele sitä vastaan

Joskus tulee taisteltua oman elämän olosuhteita vastaan. Kun asettuu läsnäoloon ja sallii asioiden olla niin kuin ne ovat, alkaa olokin helpottua. Ja jos et hyväksy ja hyväksyt sen, sekin voi helpottaa. Tappelu ja taistelu uuvuttavat ja vievät voimia. Tappeleminen ei tiettävästi nopeuta kumppanin kohtaamista.

Luota siihen, että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu

Itse uskon siihen, että elämä avautuu hetki hetkeltä juuri sellaisena kuin on tarkoitus. Ehkä et olekaan vielä valmis parisuhteeseen ja se toinen, jonka on tarkoitus tulla elämääsi, on kesken itsensä tai elämäntilanteensa kanssa. Emme pysty näkemään kovin pitkälle eteenpäin, mutta luottamuksen voimme aina valita. Pettymyksiä tuottavat varmaan eniten aikataulutoiveet, jotka kumppanin ilmaantumiselle asetamme. Voitko luottaa siihen, että joku muu päättää nämä asiat parhaalla mahdollisella viisaudella?

Saat sen mistä luovut

Päästä irti jatkuvasta levystä pään sisällä, joka sanoo, että eikö se kumppani jo tule ja en kuitenkaan ikinä löydä ketään. Päästä irti ja olet tietyllä tapaa vapaa. Ehkä paradoksi onkin juuri siinä, että juuri raivaamaasi tilaan tulee se, jota odotit.

Kukaan ei tule kotoa hakemaan

Itse ajattelin jääräpäisesti pitkään, että minä odotan, että ritari tulee ja hakee minut kotoa. Harvoin kuitenkaan tulee. Älä jää yksin kotiin murehtimaan kumppanin puutetta. Ole avoin ja pidä silmät ja korvat auki. Itse taistelin Tinderiä vastaan ja sen nyt arvaa, miten siinä käy…

Elä ilon kautta

Kun kulkee suupielet alaspäin ja murjottaa kumppania odottaessaan, ei ole ihan varsinaisesti kovin houkutteleva kohde. Iloitse itsestäsi, opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja avaa itsesi elämälle – ihmeitä tapahtuu. Ainakin se ihme että itse voit vähän paremmin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat