Kirjoitukset avainsanalla suora puhe

Yhtenä iltana istuskelimme vierekkäin ja johkaannuimme puhumaan siitä, miten ihmiset kertovat kuulumisistaan.

Mitä sulle kuuluu -kysymykseen saa vastaukseksi selostuksen siitä, millaisia projekteja töissä on viime aikoina ollut meneillään ja josko ne ovat vieneet liikaa aikaa harrastuksilta, joista myös kerrotaan, ehkä seikkaperäisestikin, ja sitten on tietysti se, että odotellaan jo seuraavaa vuodenaikaa ja että sää olisi hyvä ja niin edelleen.

Ihan läheisillekin ihmisille tarjoillaan helposti tällaista mitä-kuuluuta. Joissain tapauksissa kaikki tuo on totta ja joissain tapauksissa sillä peitetään jotain sellaista, mitä on hankalampaa kertoa. Tähän liittyy kokonainen vastausetiketti, jossa muodon vuoksi kysytään ja muodon vuoksi vastataan ja lopuksi hymyillään ystävällisesti.

Sitten meillä kävi kylässä rakastettuni vanha ystävä, ja hän ystävällisesti kysyi minulta tuon mainitun kysymyksen. Olin keittiössä puuhaamassa, ja koetin salaattia repiessäni vastata mahdollisimman välittömästi oikein.

Siis mitä minulle kuuluu?

Kaikkein päällimmäisimpänä minulle kuuluu ajatuksia, tuntemuksia ja aistimuksia, jotka liittyvät rakastettuuni ja meihin kahteen. Minä toki teen päivisin ja iltaisinkin töitä ja projekteja on monia, ja harrastuksissa on meneillään yhtä ja toista, mutta ensisijaisena tosiasiassa on hyvin konkreettisia yksityiskohtia arjestani.

Esimerkiksi yhtenä päivänä ajan viime viikolla koko päivän merkityksellisin asia tuntui olevan muistikuva rakastettuni nilkasta ja jalkaterästä. Kun aamulla lähdin kotoa ja hän jäi vielä nukkumaan, se kurkisti peiton alta juuri niin ihanan kauniina ja suloisena kuin mahdollista – voi miten rakastan hänen jalkateräänsä! Se havainto, aistimus ja mielikuva oli minun mukanani koko päivän, ja jostain syystä se oli niin voimakas, että tässä kirjoittaessanikin näen sen silmissäni.

Sinä päivänä minulle kuului aivan tosi hyvää: ajatuksia rakastettuni jalkaterästä.

Tällaisen asian kertominen vastauksena kysymykseen kuulumisista paljastaa minusta sen, mikä minulle aidosti on merkityksellisintä. Minun mieleni askaroi tällaisessa piirissä. Olen planeetta, joka kiertää tähteä sen vetovoimakentän pitelemänä ja paistattelee säteilevässä lämmössä. Valo tulee siltä suunnalta.

Ja parisuhde, joka rakentuu sen rakastamisen koko tunneavaruuden sisälle, kuljettelee minua kuin vuorovesi, nostaa sisältäni prosesseja, muokkaa ja kasvattaa minua. Muovaa maisemiani.

Metaforia rakkaudesta ja rakkauden vaikutuksista oikein tulvehtii, kuten näkyy – ja sehän on sekin selvä merkki siitä, missäpäin elämää tärkeitä asioita tapahtuu ja luovuus purskuu.

Mitä minun työasiani erimerkiksi ovat siihen verrattuna? Tai se, onko minulla ollut kevätflunssaa vai onko se jo mennyt? Ne toiset kuulumiset ovat toisen kertaluokan asioita. Eivät tärkeimpiä.

Ehkei kaikille voi vastata rehellisimmin. Pitää väistää yleistyksellä: ”No kuuluu ihan hirveän hyvää” tai ”Hyvää, olen onnellinen”. Tai: ”Mielenkiintoista on; elämä ja tämä rakkaus”. Parempi kyllä olisi vastata hiukan yllättävämmin ja todemmin jotain siitä, mitä oikeasti on mielessä.

Minulle kuuluu myös sitä, että minä olen erittäin onnellinen, että minulle kuuluu tällaista. Minulle kuuluu paljon kiitollisuutta elämää kohtaan.

Isoja asioita. Ja salaatin tekeminen samaan aikaan kun kertoo näitä oikeita kuulumisia, on hidasta puuhaa. Pian huomaa seisovansa tomaatti kädessä ja punnitsevansa sitä hartaasti kuin sydäntään. Mielenkiintoinen ja hauska kuva sekin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minun rakkaani on kaunis kuin puolukka.

Minun rakkaani on kauniimpi kuin kevätlehto.

Rakkaani kulkee kadulla, ja joka askeleeseen puhkeaa neilikoita, krysanteemeja, metsäorvokkeja.

Aamuisin valo on aina meidän huoneessamme kultaisempaa, samalla kirkkaampaa ja pehmeämpää kuin muualla, koska hän herää siellä.

Hänellä on vetovoimaa, joka saa ajan venymään. Se muuttaa minuutit tunneiksi ja tunnit päiviksi. Hänen kanssaan minä saan elää pidempään jokaisen hetken. Hän tekee onnesta suurta.

Rakastettua, puolisoa, kumppania neuvotaan kehumaan, että hän kuulisi parisuhteessa (myös) kauniita sanoja."Kehu puolisoasi" -haku antaa Googlesta 16 100 vastausta, joten kehotus on selvästi tässä ajassa ilmassa.

Kehumisella on suomalaisessa perinteessa kuitenkin huono kaiku, joten se teettää työtä juroille ihmisille. Juurikin kehujen pusertaminen toiselle tuntuu jotenkin epämääräiseltä. Kenties tuohon puolison kehumiseen kehottaminen on siksi jotenkin vallankumouksellista ja rajoja rikkovaa. Elämäntapamuutos kerrassaan meikäläisille.

Toinen yleinen (107 000 Google-osumaa) kehotus on, että puolisolle pitäisi puhua suoraan ja rehellisesti. Tämä suoraan puhuminen viettää kehujen sijaan vähän toiseen suuntaan: omien tarpeiden sanoittamiseen, omien pettymysten kertomiseen ja palautteen antamiseen. Hyviä juttuja kaikki nekin.

Näin kauniina loppukesän päivänä kuin tänään on, jään miettimään, miten nuo kaksi yhdistyvät: jos puhuu suoraan toiselle, kehuu toista?

Katsokaa toista ja katsokaa sisällenne ja sanokaa se, mitä mieleen tulee?

Kun ajattelen, mitä haluan sanoa rehellisesti ja suoraan rakastetulleni, haluan tietenkin kertoa siitä mitä tunnen. Hän saa minut tuntemaan ihmeellisiä tunteita. Jos minun tarvitsee kehua häntä, riittää, että olen rehellinen. Jos sanon, mitä rehellisesti ajattelen hänestä, tarvitsen siihen kauneimmat sanat ja sanaparit, joita minulla on.

On minulla muutakin sanottavaa aivan arkisista käytännöllisistä asioista, ja mitä sisäisiin ristiriitoihini tulee, minulla on loputtoman paljon toiveita ja haluja ja tämä inhimillinen elämä on rajoituksia täynnä, joten niiden kanssa joutuu joskus selvittämään omia sisäisiä solmujaan. Mutta kaiken aikaa ja jatkuvasti hän on hän. Enkä koskaan ole kohdannut ketään sellaista.

Siitä on helppo puhua hänelle ja siitä on helppo puhua toisille. Jos  rentoudun, ja annan ajatusten tulla mieleeni ja muotoutua sellaiseksi, minkä haluaisin sanoa ääneen, huulilleni nousee ensimmäisenä yritys sanoa jotain hänestä, kuvata jokin pieni asia, kertoa hänen herättämänsä tunteen liikahdus.

Koska hän on niin hullaannuttava!

Ei mitään kehuja vaan suoraa puhetta toisesta.

Hän on ihana.

Suoraan sanottuna hän on vaikuttava kuin vuodenajat.

Hän on aarre.

Linnut laulavat hänelle.

Siellä, missä hän on, on kaunista.

Rakastan häntä.Tällaista on hänen kanssaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat