Kirjoitukset avainsanalla sukupuolineutraali avioliittolaki

Eilen söin rutkasti kakkua ja join lasillisen kuohuvaa. Oli päivä, jota olin monen muun ihmisen tavoin odottanut. Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Parit sukupuoleen katsomatta ovat viimein Suomessa juridisesti saman arvoisessa asemassa.

Samaan aikaan takaraivossa jylläsi tietoisuus tilanteesta kirkossa. Epäselvyyksistä. Ristiriidoista. Kivuista ja peloista. Soutamisesta ja huopaamisesta. Ajatukset ja tunteet pyörivät sinne. Mitä siitä kaikesta ajattelen ja mitä minun tulisi ajatella?

Eilen laitoin kuitenkin nuo kaikki ajatukset ja tunteet pieneen purkkiin, suljin sen kauniilla sateenkaarevalla rusetilla ja laitoin hetkeksi sivuun. Tahdoin antaa hetken onnelle ja  juhlinnalle. Kohotin lasia, laitoin kakkua suuhun, katsoin ystäviä silmiin ja seurasin ihmisten iloa. Pyrin imemään jokaisen sekunnin tuota riemua ympäriltäni. Riemua, jonka eteen niin monet ovat tehneet töitä jo kauan. Riemua, jonka saapuminen on kestänyt, mutta joka on nyt viimein totta! Katselin uteliain ja haltioitunein silmin päivää, joka tulee jäämään historiankirjoihin.

En tiedä mikä tulevan kumppanini sukupuoli tulee olemaan. En tiedä kokettaako lain muutos minua konkreettisesti. Tiedän kuitenkin sen, että kovin monelle siinä on kyse heidän elämästään, heidän rakkaudestaan. Iloitsen heidän kanssaan. Olen puolestanne niin valtavan onnellinen! Toivon, että tämä päivä antaa teille toivoa ja iloa! Toivon, että se antaa samaa myös sateenkaarinuorille. Että päivä olisi yhtenä portaana rakentamassa lempeämpää ja rakkauden täyteisempää yhteiskuntaa.

Täydellistä elämä ei toki nytkään ole. Yhä samaa sukupuolta olevat parit voivat joutua kohtaamaan arjessaan asiattomia kommentteja, pelkäämään turvallisuutensa puolesta tai kärsimään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Se kaikki on epäreilua ja väärin. Yhä on asioita pienissä sateenkaarevilla ruseteilla suljetuissa purkeissa. Ehkä voimme kuitenkin nyt hetken vain iloita ja juhlia. Kerätä riemusta voimia ja toivoa katsoa sitä kaikkea muuta sitten, kun juhlat on juhlitt

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös Jeesus koki miltä tuntuu olla hyljeksitty ja syrjitty. Kuva: pixabay

Muistan kuinka katsoin muutama vuosi sitten Disneyn Notre Damen kellonsoittajan uudestaan. Yksi lapsuuteni suosikkielokuvista puhutteli vähemmistöjen oikeuksien puolesta toimivaa minääni aivan uudella tavalla. Erityisesti kohtaus, jossa Esmeralda pakenee kirkkoon ja puhuttelee laulussaan Jumalaa jätti minuun syvän jäljen. Lauseet "Still, I see your face and wonder, Were You once an outcast, too?" ja "I thought we all were, The children of God" jäivät pysyvästi kaikumaan sisälleni. Pop tulkinnan laulusta voit kuunnellla kokonaan muun muassa täältä.

Viime viikolla piispat antoivat selonteon kirkon avioliittokäsityksestä ja tänään eduskunta keskusteli kansalaisaloitteesta, joka pyrkii kumoamaan sukupuolineutraalin avioliittolain ennen sen voimaan tulemista. Monen parin ja perheen elämä on jälleen tapetilla.

Käytännössä ei voida vielä tietää mitä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tulee asian suhteen tulevaisuudessa tapahtumaan. Piispat totesivat, että kirkon avioliittokäsityksen voi muuttaa vain kirkolliskokous. Heiltä itseltään oli tilattu selonteko nykyisestä opetuksesta suhteessa tulevaan avioliittolakiin. Valtion puolella, tämän tulevan avioliittolain kumoamiseen pyrkivä, kansalaisaloite etenee nyt lakivaliokunnan käsittelyyn. Mikään ei ole siis vielä varmaa. Epävarmuus säilyy. Samoin kiivaat keskustelut ja syvät tunteet. 

En voi olla miettimättä läheisiäni, jotka ovat suhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa tai elävät sateenkaariperheessä. Ihmisiä, joiden arkea ja elämää riepotellaan julkisuudessa ja hallinnoissa tiukoin sanan kääntein ja toistuvin kinasteluin. Elämää ja ihmisiä, jotka ovat jo olemassa, mutta joiden oikeudesta olemassa oloon ja tasa-arvoiseen kohteluun yhä keskustellaan. Parisuhteita ja perheitä, jotka eivät joudu taistelemaan vain parisuhteen ja perhe-elämän normaaleja haasteita vastaan vaan myös pääsystä samalle viivalle muiden pariskuntien ja perheiden kanssa. Tulevaisuus on epävarma. Se on pelottavaa.

Pidän mielessäni Esmeraldan. Kirkko ei tällaisina aikoina tunnu kaikille aina kaikkein turvallisimmalta tai kutsuvimmalta paikalta, mutta jos uskaltaa astua sinne sisään, voi nähdä saman kuin Esmeralda näki paetessaan maailman julmuutta kirkkoon. Voi nähdä ristillä roikkuvan Jeesuksen. Emme usko kaikkivoipaisuudessaan vain vahvaan ja voimalliseen Jumalaan, vaan Jumalaan, joka tuli myös ihmiseksi, koki kipua ja surua sekä tuli muiden hylkäämäksi ja tuomitsemaksi. Uskomme Jumalaan, joka tietää miltä tuntuu olla muiden kaltoinkohtelema, yksin ja hylätty. Silloinkin kun kirkkoon tuntuu vaikealta katsoa tai turvautua, voi kuitenkin aina katsoa ja turvautua Häneen. 

Kiirastorstain terveisin, Mio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat