Kirjoitukset avainsanalla rakastan sinua

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Sain keskelle päivää Rakastan sinua -viestin. Se oli yksinkertainen ja todellinen viesti, ja kallisarvoinen.

Rakastettuni lähetti sen minulle Whatsupissa. Olin menossa käymään lääkärissä, mistä en yhtään pidä. Vanhojen kokemusten takia sairaalan odotustiloissa istuminen saa tuntemaan kosmista yksinäisyyttä. Vaikka tukkeutuneen nenän tutkiminen ei ole mitenkään dramaattista, tunnen epävarmuutta ja hiljaista huolta, pientä lohduttomuutta.

Hän rakastaa minua – se on parasta mitä minulla on tiedossa. En toivo mitään niin kovin paljon kuin sitä. Siksi se kahden sanan yksinkertainen viesti oli kuin nouseva aurinko. Se on viesti elämän puolelta, kun sairaalassa istuu kyseenalaistumassa.

Mikä minä olen? Mikä tomumaja? Olen rakastettu, hänen rakastamansa. Sillä on merkitystä.

Olen viime viikkoina miettinyt sitä, millaisista asioista kokemus minästä muodostuu. Asiat, jotka ovat huomion etualalla ja joihin aikaa kuluu? Sellaiset asiat, jotka ovat erityisesti väkeviä olemisen kannalta? Näiden yhdistelmät?

Rakastan sinua -viesti ihmiseltä, jota itse janoan ja ajattelen ja kaipaan ja rakastan – sillä on merkitystä minuna olemiselle. Se vaikuttaa suoraan kokemukseeni minästä. Olla se, jota hän rakastaa, laittaa minut kartalle. Se nostaa minut asemaan, joka on etuoikeutetuin, mitä kuvitella saatan.

Millaisia viestejä ihminen voi saada, joilla on samantyyppistä eksistentiaalista voimaa? Olet isäni. Olet ystäväni. Olet erotettu. Olet tervetullut joukkoomme. Jotain tuollaista ehkä?

Ja millään viesteillä, millään tunnustamisilla johonkin rooliin ja statukseen ei ole voimaa, ellemme voi uskoa niihin täysin. Jos me toisaalta uskomme niihin täysin, ne kertovat meille vakaan totuuden siitä, keitä me olemme. Tästä voi päätellä, että minä uskon täysin sen, mitä kumppanini minulle viesti. Hän rakastaa minua. Ja koska voin täysin uskoa sen, se tarkoittaa, etten perimmäisesti epäile itseäni sen suhteen.

Minä huomaan asiaa tällä tavalla pohtiessani, että selvästi koen olevani kelpaavainen hänen rakastamakseen. Olen sopiva ja hyvä. Hänen rakkautensa arvoinen. Hän on fantastisinta mitä tiedän, hänen rakkautensa kallisarvoisinta. Hän rakastaa minua, ja minä olen sen arvoinen. Tämä on sisäisesti aika radikaali asia havainnoida.

Joten kun lähdin sieltä sairaalalta tutkimuksesta ja mietin työpaikalle palatessani tätä edellä mainittua, havahduin taas kirkkaasti siihen, että se, miten olen, heijastelee tätä kokemusta hänen rakastamanaan olemisesta.

Siksi kävelen reippaasti ja nautin pyörällä ajamisesta kaupungin halki, siksi kävelen portaat kuudennen kerroksen toimistolle kaksi rappua kerrallaan enkä käytä hissiä, ja antaudun ajattelemaan mahdollisimman paljon ja koetan elää vakavasti kaikin aistein – koska hänen rakkautensa on niin kallisarvoinen ja elämänvoimainen, että minäkin koetan elää itsessäni sitä kaikkea elämänvoimaista.

”Rakastan sinua” tarkoittaa minulle siis myös että ”sinä olet juuri sinä”. Minä olen juuri minä. Hän saa minut tuntemaan, että olen parhaimmillani omana itsenäni. Hän on huomannut minussa erityistä.

Kun hän sanoo, näyttää, osoittaa, koskettaa sen minussa, minäkin huomaan sen itsessäni, ja haluan säilyttää ja elää sitä läpi. Rakastaa minua. Minä elän.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Me sanomme päivittäin useasti ”rakastan sinua”. Monen monta kertaa. Sen sanominen toiselle, ja kuuleminen toiselta, on sellaisen kahdenkeskisen maailman jatkuvaa luomista ja hoitamista, joka rakkaussuhde on.

”Rakastan sinua” on kovaa kamaa, kaikkea muuta kuin latteus. Sanomalla se ääneen uudestaan ja uudestaan tunnustaudutaan sekä itselle että toiselle.

Että yhdessä antaa toinen toiselleen rakastavaisten nimen, on rakkauden teko. Sanat ovat tekoja, rakkaudessa etenkin. Kuinka sitä esimerkiksi esittelee kumppaninsa uusille ihmisille? Minusta on hyvää tekevää sanoa, että ”tässä on ihana rakastettuni”. Se on rehellinen kuvaus, ja minä haluan vaalia tätä rakastavaisena olemista, jota elämme.

Vaaleanpunainen on vakavaa! Rakkaudentunnustusten merkitystä voi testata kysymällä, miksi ei niitä ääneen toiselle sanoisi? Haluaako ehkä käyttää sanojaan johonkin tärkeämpään? Mikä on tärkeämpää?

Minua ihmetyttää tämä: jos haluaa olla toisen ihmisen kanssa ja tietää, että toinen, kuullessaan kauniita sanoja kokee mielihyvää tai onnea jopa, niin miksi ihmeessä ei niitä hänelle sano? Hiljaisuudelle on varmasti henkilökohtaiset syyt. Mutta vaikenevan rakastajan syyt ja ajatukset kätkeytyvät hiljaisuuden taakse ja sinne ne jäävät selvittämättömiksi ja tuntemattomiksi. Rakentaako sellainen sitten läheisyyttä ja saako kipinöimään intohimoa?

”Rakastan sinua” on ääneen annettu lahja. Ja sen täsmentämisessä avautuvat loputtomat mahdollisuudet kuvata sekä itseä että toista tämän lahjan äärellä: rakastan sinussa sitä ja sitä. Rakkaus sinuun saa minut tuntemaan sellaista ja sellaista. Rakkautesi maistuu ja tuoksuu ja kuulostaa tältä ja tältä. Meidän rakkaudestamme herää näitä ja näitä ajatuksia ja mielikuvia.

Mitä kaikkea ”Rakastan sinua” tarkoittaa, sen kuvaamiseen tarvitaan kokonainen elämä.

Minusta sanat ovat aina olleet tavattoman kiinnostavia ja se, mitä ihmiset sanovat, vakavasti otettavaa. Sanat ovat ihmisen yritys kiinnittyä maailmaan nimeämisen ja käsitteiden kautta. Se, mitä sanotaan, mitä jätetään sanomatta ja millä tavalla, on aina merkityksellistä.

Rakastavaisten välillä kieli on yhteinen sidos ja silta minusta sinuun ja takaisin.

Totta kai merkityksiä ilmaistaan kaikella muullakin olemisella. Rakastelemiseen ei tarvita välttämättä sanoja ja valtavat määrät merkityksiä ja sisäisiä maisemia tulevat silti jaetuksi ja tajutuksi. Toisaalta, hyväillä voi sanoillakin niin että pyörryttää. Sanoilla pääsee toisen ihon pintaan, niillä voi lämmittää ja ravisuttaa toisen koko kehoa.

Miksei siis rakentaisi sanoistaan temppeliä ja puutarhaa meille asuinpaikaksi? Koettaisi parastaan?

Joka päivä toivon löytäväni kultaisen sanan ja kevääseen puhkeavan lauseen, jonka voin antaa rakastetulleni, jolla pidellä häntä hellästi, jolla juhlia ja ilotulittaa ja hurrata meidän rakkauttamme. Joka päivä olen tosin sidottu oman kieleni ja ilmaisuni rajoihin, mutta se ei estä kuljeskelemasta puheen äärillä etsimässä uusia tavuja ja äänteitä rakkauden kieleen.

Jospa voisin puhua hänelle niin, että puut puhkeaisivat kukkaan ja sataisi linnunlaulua!

Jokainen rakastaja on runoilija ja kirjoittaa olemisessaan ja puheessaan säkeitään rakastetulleen päivästä päivään sellaisina kuin ne hänestä syntyvät.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat