Kirjoitukset avainsanalla pitkä parisuhde

Kuva: Mikko Huotari

Taakse jääneen kesän aikana huomasin itsessäni hienoisen vihlaisun, kun näin ystävien facebook-päivityksiä pitkistä liitoistaan. On aikuiset lapset, ehkä lapsenlapsia, yhteinen historia ja nyt taas aikaa kahdestaan. Ja ne ehkä jo vähän syvemmälle sormeen uponneet sormukset – niissä on jotain liikuttavaa. Monta kertaa huomasin kesällä sanovani ääneen, kun eri ihmisistä puhuttiin, että niilläkin on tosi pitkä parisuhde. Sisin taisi työstää teemaa, joka nyt on noussut tietoisuuteeni.

Minusta on ihan käsittämätöntä ja niin hienoa, että monet ovat osanneet luotsata itsensä ja toisensa läpi nuoruuden hölmöilyistä ja kypsymättömyydestä siihen kohtaan, että eletään ties kuinka monetta kymmenettä hääpäivää.

En osaa olla kateellinen, mutta suren. Erosin kuusi vuotta sitten ja surin ihan kaikkea mahdollista, mutta tämä on ihan uusi ja yllättävä suru. Minäkin unelmoin siitä oikeasta ja loppuelämän kestävästä rakkaudesta. Maalailin prinsessaunelmia jo tyttönä enkä ole oikeastaan vielä lopettanut haaveilua, vaikka ikäni huomioiden vähän huonolta näyttää siihen, että vielä ehtisin kokea pitkän ja onnellisen liiton.

Erityisesti ihailen niitä pariskuntia, jotka ovat käyneet pariterapiassa ja yhdessä ohjaavat parisuhdekursseja. Mikä juttu sekin on? Oma haaveeni tietysti tuossa kummittelee. Rakastan ajatusta kumppanuudesta ja yhteisestä kiinnostuksesta parisuhteen kehittämiseen. Minusta on mahtavaa, kun vanhat parit tekevät työtä suhteen elävyyden säilyttämiseksi.

Totuus pitkissä liitoissaan elävistä on tietysti moninainen. Kaikissa liitoissa eivät elä ”Herttaset” vaan on kaiken maailman änkyräliittoja ja puhumattomuuden saarekkeita. Eronneen ja pitkän avioliiton haaveen pakkohaudanneen näkökulmasta vuosikymmeniä kestäneiden parisuhteet näyttävät silti niin ihanilta ja ruusunpunaisilta.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jukka Pakarinen
Kuva: Jukka Pakarinen

Pääsin muutama viikko sitten vierestä seuraamaan mielenkiinoista whats up viestittelyä. Se meni jotenkin näin:

- veneen nosto pe?

- 10

- ok

Kun miehet keskustelevat niin se on kuulkaa lyhyestä virsi kaunis! Selvää suomenkieltä, ei turhia rönsyjä, aisan ydin lyhyesti ja selvästi.

Mietin, että miten tämä viestittely olisi mennyt kahden naisen väillä. Aivan taatusti siinä olisi ollut enemmän sanoja, turhiakin, ehkä jopa tunneilmaisuja, kysymyksiä kysymysten perään. Sopiihan varmasti? Enhän vain sotke suunnitelmiasi? Mutta todella kiva nähdä, ja saadaan vaihtaa samalla kuulumisia? Ihanaa, nähdään!

Sähköposti, whats up tai mikä tahansa kirjallinen viestiminen on haastavaa. Ilmeet, eleet ja äänenpainot puuttuvat. Jokainen saa tulkita lukemaansa omasta viitekehyksestään ja mielentilastaan käsin. Kasvokkain tapahtuva keskustelu on toisenlaista. Siinä jokaisella ilmeellä, eleellä, äänellä, hiljaisuudella ja silmien räpsyttelyllä on omat vaikutuksensa. Mutta tulkinnan mahdollisuuksista ja vaaroista ei siinäkään vältytä.

Puhu, puhu, puhu ja vielä kerran puhu! Vähän mutkat suoriksi kerrottuna, näin sanoivat monet suomalaiset naiset pitkien ja seksuaalisesti vireiden parisuhteiden salaisuuksista. Maaret Kallio ja Osmo Kontula (Happy End – kirja 2015) keräsivät naisten kertomuksia siitä, miten he ovat saaneet parisuhteensa kestämään ja pysymään vireänä. Eikä yllätä yhtään kun ykkösaiheena oli puhuminen, silloinkin ja ehkä juuri silloin kun asia oli vaikea.

Puhu, puhu,puhu ja vielä kerran puhu!

Kaikki puhuminen ei rakenna parisuhdetta. Arkipuhe ja pohditaan yhdessä -puhe ovat mukavia, viihdyttäviä ja tarpeellisia. Toisen hallinta- ja mopotuspuhe eivät ole hyvä ollenkaan, eikä niitä edes parisuhteessa tarvita (mielestäni niitä ei tarvita missään). Sitä vastoin läheisyyttä ja rakkautta lisäävä syväpuhe on todellakin tarpeellinen.

Kaikki puhuminen ei rakenna parisuhdetta.

Itsensä tunteminen, uskallus avautua toiselle, aroista asioista ja omista toiveista kertominen syventävät ja lähentävät parisuhdetta. Lisäksi halu kuunnella ja ymmärtää toista osapuolta ovat niitä kultaisia vinkkejä pitkään ja kestävään parisuhteeseen. Näin suomalaiset naiset kertoivat kokemuksistaan.

No entäs jos ei osaa puhua? Tai entä jos ei uskalla puhua? Tai jos toinen ei halua puhua, niin kuin Miia maanantaina 18.9. blogissaan kirjottaa. Entä jos haluaisin puhua mutta kun avaan suuni niin sieltä livahtaakin sammakko, tai sanat menevät ihan sekaisin ja asiantila vain pahenee. Eikö olisi vaan helpompaa olla puhumatta? – ei, se ei ole hyvä ratkaisu. Puhumattomuus voi olla vain tapa suojautua ongelmilta, tai se voi juuri sillä hetkellä tuntua hyvältä mutta pidemmän päälle se ei toimi. Ongelmat kasaantuvat ja aiheuttavat kurjan olon ja parisuhteen jumiutumisen.

Unohdetaan se vanha sananlasku, että vaikeneminen on kultaa ja puhuminen hopeaa. Tehdään uusi sopimus ”puhuminen on kultaa” – ja mykkäkoulu on paska tapa, joka kannattaa heittää romukoppaan. Jooko?

Terveisin Paula Enckell

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Unsplash
Kuva: Unsplash

Mitä toivot ihmissuhteiltasi? Joskus oli hetkiä, kun haaveilin määrästä. Tunteesta, että näin ja näin moni on vuosien saatossa minuun rakastanut tai tykästynyt. On ollut aikoja, kun olen haaveillut kestosta, siitä että joskus voisin sanoa isovanhempieni tavoin, että tämän henkilön kanssa olen katsonut maailmaa yli puolen vuosisadan ajan.

Nykyään en tarvitse kumpaakaan. Nykyään toivon suhteeltani laatua, syvyyttä. En välitä siitä monia suhteita elämäni aikana minulla on ollut. En loppujen lopuksi kaipaa myöskään ehdottomasti pituutta. Kenties löydän seuraavaksi suhteen, joka kestää elämäni loppuun asti. Kenties rakastun ja petyn niin moniin otteisiin, etten pysty sitä nyt edes arvaamaan. Sitä kuitenkin toivon, että jokainen suhde voisi koskettaa minua ja elämääni sekä kenties tuon tlisen osapuolen elämää ja olemusta.

Suuretkaan lukemat hääpäivissä eivät siis korvaa syvyyttä ja merkityksellisyyttä. Eivät myöskään lukemattomat kepeät ja pinnalliset suhteet.

Keskittyessäni syvyyteen muuttuu moni asia. Kaukainen ihastuminenkin voi mullistaa elämän vaikkei koskaan etenisi mihinkään. Kunhan se koskettaa syvältä ja antaa sen tehdä niin. Syvyyteen keskittyessä en myöskään pelkää niin paljon mahdollisia eron hetkiä. Silloin suhde ei ole epäonnistunut, tai toiveeni välttämättä jäänyt täyttämättä, vaikka suhde päättyisikin. Suhde on voinut silti koskettaa ja muovata niin minua kuin toistakin. Toisaalta ei haittaa vaikka seuraava suhde veisi minut hautaan asti, jos tiedän sen tarjoavan sitä syvyyttä ja merkityksellisyyttä, jota kaipaan. '

Suhteet, jotka eivä kosketa, joissa ei ole syvyyttä, eivät täytä kaipuuta, jota minulla suhteelleni on. Ei vaikka niitä olisi kuinka monta. Voihan ihminen olla esimerkiksi yksinäinenkin vaikka elämässä olisi ihmisiä valtavat määrät. Oleellisempaa kun on, onko kukaan heistä aidosti läheinen tai turvallinen. Samoin ei kuitenkaan vuosikymmenienkään suhde vasta suhteen kaipuuseen, jos se ei pääse olemaan aidosti läheinen tai turvallinen.

Suuretkaan lukemat hääpäivissä eivät siis korvaa syvyyttä ja merkityksellisyyttä. Eivät myöskään lukemattomat kepeät ja pinnalliset suhteet. Siksi enää en kaipaa elämääni valtavaa määrää suhteita enkä vain pitkää parisuhdetta vaan syvää suhdetta. Oli se sitten kuinka lyhyt tai pitkä tahansa, ainoa tai osa monien muiden perättäistä sarjaa. Samaa toivon myös sinulle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen yllyttänyt ihmisiä rakkauteen, vaikka onhan se riski. Monella tavalla.

Parisuhteessa toinen saa tietää yhtä sun toista sinusta. Se tietää sellaistakin, jota et haluaisi kertoa kellekään. Millainen olet kun suutut. Kuinka pikkumainen voit olla. Minkälaisia virheitä olet tehnyt.  Mikä sinua ärsyttää ja mistä haluaisit vaieta. Se tietää nämä kaikki. Ja tulee tietämään vielä lisää, vaikka kuinka paljon.

”Rakkaus ja pelko on toistensa vastakohtia. Sitten kun uskallat olla oikeasti avoin jotain toista kohtaan, kertoa pahimmat pelot ja kipupisteet omassa itsessä ja annat toiselle aseet, jolla satuttaa eniten tässä maailmassa. Siinä vaiheessa kun toinen ei käytäkään niitä hyväkseen, se on rakkautta. Näin puhui Chisu Vain elämää- sarjassa rakkaudesta ja allekirjoitan tämän täysin.

Riskiin yllytän, koska pelko siellä rakkauden vastapuolella, estää jo alkuhuuman sillä, ettei rakkaudestaan kerro, ettei vain toinen käyttäisi minua hyväkseen. Pelko estää rakkauden kehittymisen, ettei tuo toinen vain näe minua suuttuneena tai heikkona. Pelko estää rakkauden jatkumisen, ettei tuo toinen vain näkisi miten tyhjä olen ja kuinka kipeästi toivon tyhjyyden täyttyvän.
Joku tietää minusta aivan liikaa ja siitä huolimatta ja ehkäpä juuri siksi #uskallanrakastaa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat