Kirjoitukset avainsanalla parisuhteen vaiheet

Kuva: Pixabay

Moni meistä astuu parisuhteeseen aavistamatta, miten suhde tulee itseä haastamaan. Samalla kun parisuhde on kahden ihmisen yhdensuuntainen matka, se on iso retki itseen. Monia helpottaa tieto siitä, että hyvät ja pahat vaiheet kuuluvat elämään ja ovat osa suhteen väistämätöntä kasvutarinaa. Ihmisenä kasvamista ja parisuhteen syvenemistä ei tapahdu ilman kriisejä.

Parisuhde koostuu tunnistettavista vaiheista, joista jokaisella on tarkoitus. Vaikka ne ovat ennustettavissa, kaari ei ole kaikilla pareilla identtinen.

Hyvät ja pahat vaiheet kuuluvat elämään ja ovat osa suhteen väistämätöntä kasvutarinaa.

Puolesta vuodesta kahteen vuoteen kestävän symbioosivaiheen tarkoitus on sovittaa pari toisiinsa. Vaiheen aikana rakastunut siirtää kumppaniin omia unelmiaan, siksi kuva toisesta ei ole rehellinen.

Huumaa seuraa usein erilaisuuteen havahtuminen: puoliso ei ole lainkaan sellainen, joksi hänet kuvittelin. Juuri ne piirteet ja tavat alkavat ärsyttää, jotka herättivät ensihetkillä ihastusta. Moni hakee itselleen sopivaa vastakappaletta. Tarmoa uhkuvaa energiapakkausta voi alkaa ärsyttää taiteellisen kumppanin hetkeen pysähtymisen taito kun arjen aikataulut pitäisi saada sopimaan yksiin. Suhteesta tulee realistisempi. Tilanteen selvittäminen tarkoittaa usein valtataistelua, riitelyä ja mököttämistä.

Tämä saattaa johtaa ristiriitaiseen vetäytymisvaiheeseen. Etusijalla ovat omat tarpeet ja revanssin hakeminen. Kumpikaan ei kerro itsestään yhtä avoimesti kuin ennen. Molemmat kokevat, että toinen tuottaa itselle vain pahaa mieltä. Tässä vaiheessa suhteen kasvu tapahtuu vastoinkäymisten sietämisen, asioiden selvittämisen ja anteeksiantamisen opettelemisen kautta. Vaikeuksien selättämiseen saatetaan tarvita myös ulkopuolista apua.

Ristiriitojen ratkomisen avulla puolisot alkavat vähitellen lähentyä toisiaan. Tavoitteena on tasaveroinen kumppanuus. Moni kertoo löytäneensä tutun puolison kanssa sovinnon jälkeen syvemmän rakkauden kuin alussa. Mikä vapauttava tieto!

Suhteen kasvu tapahtuu vastoinkäymisten sietämisen, asioiden selvittämisen ja anteeksiantamisen opettelemisen kautta.

Parisuhde on ennen muuta tunnesuhde. Jotta se pysyisi lämpöisenä, tutkimusten mukaan tarvitaan kahdenkeskistä aikaa 10,5 tuntia joka viikko. Jokainen parisuhdetta rakentava joutuu pohtimaan, kuinka paljon antaa aikaa työlle, harrastuksille, ystäville tai kuntoilulle.

Onneksi suhteen kaikissa vaiheissa on useimmiten myös hyviä aikoja. Niiden aikana kannattaa kerätä hyvää pääomaa varastoon, jonka avulla vaikeampien vaiheiden ylittäminen onnistuu.  Seksi, puhuminen ja kuunteleminen ovat parisuhteen liimaa, siksi juuri niitä kannattaa kiireisinäkin aikoina vaalia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Olen enemmän kuin kerran pohtinut, mikä tekee parisuhteesta ja vanhemmuudesta muita suhteita kiemuraisemman. Miksi minä, joka useimmiten onnistun olemaan muiden seurassa aikuinen, taannun tasaisin väliajoin oman lauman keskellä murisevaksi ja mököttäväksi tarvitsijaksi?  

Lasten kasvettua lähes aikuisiksi, olen ajatuksissani kahlannut kahdenkymmenen vuoden ajalta sellaiset sattumukset läpi, joissa parisuhde ja vanhemmuus ovat ajautuneet törmäyskurssille.  

Samaan aikaan lapsen pohdinnan kanssa itselleni on tarjottu toista mahdollisuutta identtisten asioiden työstämiseen.

Ihmeen isot asiat ovat hakeneet yhtä aikaa tasapainoa. Parisuhteen vaiheet symbioosista pettymyksen ja sovinnon kautta kumppanuuteen on kahlattu läpi yhtä jalkaa lasten maailmankuvan muodostumisen kanssa. Pienten sattumusten kautta (jotka juuri aikuistunut tosi tarkasti muistaa!) hän on tehnyt johtopäätöksiä siitä, onko elämä oikeasti hyvä ja oikeudenmukainen.  

Samaan aikaan lapsen pohdinnan kanssa itselleni on tarjottu toista mahdollisuutta identtisten asioiden työstämiseen. Pitkiä pään sisäisiä puheita. Ja juuri kun me vanhemmat olisimme valmiit toisen hyväksyvään kumppanuuteen, lapset ryhtyvät riuhtomaan itseään perheestä irti. Perustavaa laatua olevien asioiden yhtäaikainen läpi eläminen on onnistunut kivuitta vain harvoin. Siitä rosoreunainen elämä on pitänyt hyvän huolen.  

Myönnän: vanhemmuus on muuttanut minua. Pelkkä asemanmuutos sukupolvien ketjussa on pakottanut tähän. Lapsen asemasta vanhemman rooliin siirtyminen on asettanut nenälleni uudet, armollisemmat silmälasit. Samat teot, jotka lapsen silmiin näyttivät epäreiluilta ohittamisilta, ovat vanhemmuuden aallokossa saaneet hyväksyvämmän merkityksen. Lasten kanssa virheitä tehdessä edellisen polven arkinen selviytymistaistelu näyttää kummasti uljaammalta. Lapsi näki asiat pienestä avaimenreiästä.  

Samat teot, jotka lapsen silmiin näyttivät epäreiluilta ohittamisilta, ovat vanhemmuuden aallokossa saaneet hyväksyvämmän merkityksen.

Sekin piti vielä huomioida, että suhde solmittiin kahden suvun välillä. Kun lapset olivat pieniä, halusin, että heillä on mahdollisuus kahteen erilaiseen elämäntapaan tutustumiseen. Molempien sukujen vahvuuksien vaaliminen vaati tietoisia ponnisteluja. Viittäkymppiä lähestyvänä en enää yhtään ihmettele, miksi nuorena äitinä koin monta kertaa täydellistä riittämättömyyttä. Elämän palikoiden asetteleminen vei totisesti aikaa ja voimia. Enkä ehtinyt tässä vielä lainkaan pohtia työelämän perheeseen tuomia vaikutteita. Lauma on hengittänyt totisesti myös siihen suuntaan. Tässä ristiaallokossa olen meinannut monta kertaa vetää vettä keuhkoihin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat