Kirjoitukset avainsanalla parisuhdetaidot

Kuva: Mikko Huotari

”Jokainen on vastuussa omista tunteistaan”, näin usein sanotaan. Olen samaa mieltä. Jos minussa itsessäni herää tunne, on se minun tunteeni siitä huolimatta, että toinen ihminen on se ehkä minussa herättänyt.

Jokaisella tunteella on oma sanomansa.

Ilo kertoo siitä, että sielu kuplii mielihyvästä. Suru kertoo siitä, että olemme joutuneet luopumaan jostain meille tärkeästä. Syyllisyys puhuu sen puolesta, ettemme tekisi itseämme tai toisiamme kohtaan väärin. Häpeä kuiskii sitä, että koemme olevamme vajavaisia, riittämättömiä ja vääränlaisia. Viha on rajojemme vartioija ja sen kertoja, että olemme pettyneitä johonkin. Viha viestii sitäkin, että syvällä sisällämme piileskelee pelko, joka saa meidät huutamaan. Muutkin kuin nämä tunteet haluavat viestittää jotain siitä, mitä itsessä tapahtuu.

Tunteet siis lopulta kertovat aina jotain siitä, mitä koemme tai olemme joskus kokeneet. Jos minussa herää tunne, tiedän, että se on pysähtymisen paikka. Tunteelta voi kysyä: Mitä tämä kertoo minusta itsestäni?

Mitä me yleensä sanomme, kun itseen tulee osuma ja tunne herää? Syytämme toista? Oikeutamme oman ruman käytöksemme sillä, että ”vastuutamme” toista?

Tunne johtaa usein (ei-toivottuun) toimintaan.

”Pakko kai mun oli baariin lähteä, kun kotona ei kuule muuta kuin nalkuttamista”. Tai: ”Kai sitä kuka tahansa lähtee vieraisiin, jos ei kotona saa”. Joskus oma vastuuton toiminta oikeutetaan sillä, että heitetään oma tunne ja toiminta toisen niskaan. Ja mikä ihmeellisintä: varsinkin kiltit ihmiset nielaisevat tämän syötin ja tuntevat syyllisyyttä, etsivät syytä itsestään ja hiljenevät entisestään.

Ensimmäinen lause voisi mennä tyylillä ja taidolla niin, että nalkuttaja voisi kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan avoimilla minä-viesteillä vaikka näin: ”Minusta tuntuu yksinäiseltä ja hylätyltä, koska teet niin paljon töitä”. Johon toinen voisi vastata, että: ”Hyvä kun sanoit, miltä sinusta tuntuu. Meillä on töissä tällä hetkellä kiirettä, mutta se ei kestä ikuisesti (jos ei kestä!). Itsestänikin tuntuu inhottavalta se, ettei meillä ole yhteistä aikaa. Mietitään yhdessä, miten voidaan kiireisessä arjessa pitää toisistamme paremmin huolta”. Tämänkaltainen (myötätuntoinen) puhe riisuu aseista niin, ettei ole tarvetta lähteä valtataistelun tai kissanhännänvedon tielle.

Meissä ei herää tunnetta, joka meissä itsessämme ei ole. Minun kumppanini ei saa herätettyä vaikkapa riittämättömyyden tunnetta, jos minussa ei ole riittämättömyyttä jo valmiiksi sisällä. Hän saattaa kyllä osua riittämättömyyden kokemukseeni, joka minussa jo on ja nostaa sen pintaan. Ei tahallisesti vaan esimerkiksi katsomalla minua tavalla, jonka TULKITSEN lapsuudesta tutuksi katseeksi. 

Voin siis kiittää kumppaniani joka kerran, kun hän paljastaa oman mielenmaisemani kipukohtia. Eikä tämä kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö olisi velvollisia pitämään omista rajoistamme kiinni niin, ettei meitä kohdella henkisesti ja/tai fyysisesti väärin ja väkivaltaisesti. Tunteellisissa ja reaktiivisissa tilanteissa piilee aina, ei niinkään kärsimyksen, vaan paranemisen mahdollisuus. Tämä on muuten ihan älyttömän vaikeaa :). Opettele tunnetaito itse tai opetelkaa yhdessä? Jos kumppanisi ei halua oppia ja tulla puolitiehen vastaan (muissakin parisuhdetaidoissa), sinun päätettävissäsi on, haluatko elää ihmisen kanssa, joka ei pysty kantamaan vastuuta itsestään ja tunteistaan.

Terveisin, Miia Moisio

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt kun sattuu olemaan hääpäivä, on hyvä seisahtua miettimään toista puolisona. Millaisen ihmisen kanssa oikein olen naimisissa, ja millainen hän on avioliitossa?

Heti voin sanoa saman, minkä hänellekin toisinaan muistan todeta: hän on hirmu hyvä parisuhteessa. Hän on minusta aivan täydellinen puoliso: kokonainen, avoin ihminen, aito ja herkkä ja rehellinen, tunteva ja todellinen. Hän on omalla olemisellaan lahjoittanut puitteet sille, että minä voin koettaa osaltani rakentaa hyvää yhteistä elämää.

Kun solmii elämän yhteen toisen kanssa, ei voi tietää, millaisena toisen persoona ja oleminen siinä aukeaa. Se paljastuu sitten kaiken syvetessä ja hiertyessä päiviin, viikkoihin ja vuosiin. Hääpäivän kunniaksi totean, että kiitos! Minulle on paljastunut tämän sattuman syvä onnekkuus. On ihanasti sileää ja kutkuttavasti karheaa. Vaimoni on kuin kevät ja kesä, niiden voima ja tuntu ja heleys.

Minusta hän on tavattoman hyvä rakkaudessa ja parisuhteessa. Hän osaa ja uskaltaa.

Parisuhteelle ja onnellisuudelle on kyllä tosi tärkeää se, miten taitava toinen osapuoli on. Sillä on peruuttamattoman suuri vaikutus kaikkeen, millainen toinen on puolisona.

Olimme lomailemassa kevätretkellä Itämeren saarella. Meillä oli paikka merenrannan ja sisäjärven välissä. Toiselta suunnalta kuului kurkien huutoa ja kuovin laulua, toiselta haahkojen mouruntaa, meriharakoiden ja tyllien piipitystä, lokkeja ja tiiroja. Kahden suunnan äänet sekoittuivat ihanaksi maisemaksi. Jos toiselta puolelta olisi kuulunut moottorien ääniä, mekkalaa ja jäätelöautojen pimputusta, olisi mielessä pitänyt sovitella kakofoniaa.

Toisen parisuhde- ja tunnetaidot ovat lahja. Ne ovat syli, johon asettua. Ne ovat avoin kysymys, johon voi vastata avoimesti. Ne ovat tanssiinkutsu. Ne ovat leikki ja lepo. Ne ovat mahdollisuus aloittaa kasvaminen yhdessä ja rinnakkain.

Pidän vaimoani viisaana ihmisenä. Hänen kanssaan avioliitossa eläminen on paljastanut hänestä sen, mitä etäältäkin ounastelin. Hän on tietysti myös hauska, ehkä hauskoin ihminen jonka olen koskaan kohdannut.

Luotan häneen ja hänen naurahduksiinsa ja kysymyksiin, jotka päättelevät pitkät polveilevat pohdintani selkeään maaliin. Luotan lempeään hellästi huvittuneeseen katseeseen, jonka turvissa saan selostaa ja pulputa kaikkia ajatuksia ja olla oma itseni.

Tunnen rakkauden synnyttämää varmuutta vastata hänen odotuksiinsa ja ottaa hänet syliin, seurata, kuunnella, vastata, pitää lähellä, olla rauhassa, olla, sillä tavalla kuin hän minulle näyttää. Hän uskaltaa näyttää, mitä hän tarvitsee. Se on puolison taidoista suurimpia.

Kaikilla näillä lahjoillaan ja taidoillaan rakas puolisoni on rakentanut moniulotteisen, syvän, rikkaan ja vahvan perustan minulle tarttua ja asettua vastinpariksi. Rakastettuni, sellainen kuin hän on ja miten hän sen osaa; siksi kaksi aikuista ihmistä, yhdessä kuin linnunlaulut.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat