Kirjoitukset avainsanalla omat tarpeet

Kuva: Mika Wallasvaara

Jokaisella on tarve olla rakastettu

Kaikki me kaipaamme rakkautta. Parisuhteessa sujahtaa niin huomaamatta sellaiseen olotilaan, jossa kadottaa osan itseään. Ehkä kaikille ei käy niin, mutta yllättävän monelle kyllä. Ajan myötä voi käydä niin, että itsestä on jäljellä enää kuin kalpea aavistus alkuperäisversiosta. Moni kyselee parisuhteen päätyttyä, että miten annoin itselleni käydä niin. Tuossa kohtaa voi olla aika armollinen itseä kohtaan. Ihminen sopeutuu pikkuhiljaa eikä siksi huomaa, mitä tapahtuu. Siipi kerrallaan vain tippuu pois eikä lintu enää tiedä osaavansa lentää.

Parisuhteessa elävät pyrkivät sopeuttamaan itsensä toiselle sopivaksi

Tarve tulla rakastetuksi on niin suuri, että ihminen alkaa katsella toisen silmistä ja koko olemuksesta sitä, mikä on hyväksyttyä ja muuntautuu huomaamattaan toiselle sopivaksi. Joskus toinen ei määritä oikeasti, mitä toisen tulisi olla vaan lapsuuden silmälasit nenällä voi tulla kuvitelma siitä, mitä toisen kanssa voi olla ja miten ei. Siksi kommunikointi, jatkuva viestintä on ihan välttämätöntä. Muuten kumpikaan ei oikeasti tiedä, missä mennään.

Kyse ei välttämättä ole kovin ihmeellisestä asiasta, väärinkohtelusta tai muusta. Toisen kireä ilme, jokin hienovarainen vihje siitä, että se mitä sanoo tai tekee, saavat parisuhteessa elävät jättämään itsestä osia pois ja ehkä kasvattamaan itseen jotain, mikä ei olekaan ihan juuri minä itse. Vähän kuin alkaa elää toisen elämää eikä pidä huolta omista tarpeista vaan uhraa itsensä parisuhteen alttarilla. Miellyttäjä-marttyyreita on tämä maa pullollaan. Moni unohtaa itsensä, jotta ei tulisi hylätyksi.    

Ero voi palauttaa itsen äärelle

Nykyään puhutaan erohehkusta ja luulen, että hehku liittyy juuri tähän ilmiöön. Moni eroava itse asiassa eroaa siksi, että haluaa päästä eroon omasta sopeutumiskäyttäytymisestään. Ero on ensin iso järkytys. Järkytys kestää aikansa, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua olo muuttuu monella ihan toisenlaiseksi. Muutoksen näkee olemuksesta – hehku on minusta ihan oikea sana. Minultakin kysyttiin joskus aika pian eron jälkeen, että mitä on tapahtunut, kun näytät niin säteilevältä. Oli hassua vastata tuohon, että ehkä hehkun siksi, että olen eronnut ja tuntuu kuin olisin löytänyt itseni taas.

Ihan oikeasti hyvä parisuhde säilyy ja jotenkin epätyydyttävä hajoaa. Ei voi olla niin, että vain toisella osapuolella on hyvä ja toisella huono suhde. Jokin epätasapaino on pakosti olemassa, jos vain toinen jäisi ja toinen lähtisi. Tuohon epätasapainoon moni jätetty herää vasta eron jälkeen ja kiittää jättäjää myöhemmin rohkeudesta päättää suhde, joka ei oikeasti ollut kaikilta osin kunnossa. Mutta...Jos ei ole tietoinen omasta tyylistään sopeutua toiselle sopivaksi, voi käydä ja usein käykin niin, että sama tyyli periytyy uusiin suhteisiin. Siksi on hyvä työstää eletyt suhteet edes jollain tasolla ennen seuraavaan suhteeseen astumista. 

Älyttömän moni kertoo siitä, että eron jälkeen alkoi hämmästyttävä matka itseä kohti. Ja kyllähän sitä ihminen hehkuu ja kukoistaa, kun pääsee tutustumaan ja rakastumaan uuteen ihmiseen – itseensä. Saman työn voi tietysti tehdä parisuhteen aikanakin, mutta eron yhteydessä itsensä pienentämiseen vasta usein herätään. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta isoin juttu onkin itsensä rakastaminen. Itsensä rakastaminen on sitä, että seisoo itsensä rinnalla eikä pyri muuntautumaan kameleontin tavoin muille sopivaksi.

Terveisin, Miia Moisio

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rajoista puhutaan monissa yhteyksissä ei-sanan käyttämisenä. Tällöin huomion keskipisteenä on monesti jokin käytännön juttu. Sävy voi olla vaikkapa tämä: Jos sisko pyytää sinua mökille tyhjentämään mustaherukkapensaat juuri silloin, kun olet kotona menossa mattopyykille ja haluat tehdä oman hommasi ja keskittyä lomalla omaan kotiisi, opettele sanomaan ei.

Kun rajojamme kolisutellaan, syntyy jokin vihaan sidottu tunne; kiukku, ärtymys, katkeruus ja niin edelleen. Kiukun äärelle kannattaa pysähtyä. Mitä tapahtui? Miksi minussa heräsi tämä tunne? Parisuhde on mitä oivallisin paikka opetella tuntemaan itseä ja omia rajoja. Toinen tarina onkin sitten se, miten viestimme rajoistamme ulospäin. ”Aina sä rikot mun rajoja” - ei ole ehkä se rakentavin vaihtoehto.

Rajat ovat kuin itsemme raamit, kehon ääriviivat. Keho on viisas viestijä, kun keskitymme kuuntelemaan. Rajat eivät ole staattisia, pysyviä vaan ne vaihtelevat; esimerkiksi oma vireystila, elämäntapahtumat ja stressitaso ovat asioita, jotka vaikuttavat omiin rajoihin. Tästä syystä omia rajoja pitääkin tunnustella usein. Keho sävähtää, vetäytyy, särkee ja kertoo joskus hyvinkin pienesti ja huomaamattomasti, missä rajat ylittyvät. Jos kehon viestejä ei kuuntele (suurin osa meistä ei kuuntele), viestit yleensä voimistuvat. Esimerkiksi pienestä niskan jäykistymisreaktiosta saattaa vuosien kuluessa kehittyä todellinen niskaongelma.

Parisuhteessa eteen tulee vastaavia tilanteita jatkuvasti siitä, kenen käytännön asia on tärkeämpi. Pikkulapsiperheessä lapset vievät luonnollisesti melkein aina voiton tässä ”kisassa”.  Mutta aikuisten kesken tarvitaan keskustelua, kompromisseja ja vastavuoroista hyvää tahtoa, jotta käytännön asiat saadaan hoidettua tasapuolisesti ja niin, että molemmille jää kohtalaisen hyvä olo.

Käytännön asioista ei voi aina erottaa omien tarpeiden kuuntelua. Rajattomuus voi parisuhteessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että antaa toisen tarpeiden mennä aina omien tarpeiden edelle. Syynä voi olla se, että jo lapsuudessa on joutunut asettamaan toiset itsensä edelle. Toinen syy voi piillä siinä, ettei tunnista tai tiedosta omia tarpeita. Ja soppaan kun heitetään vielä kumppani, joka jyrää omat tarpeensa toisen tarpeiden edelle ja osaa sopivasti vetää syyllisyysnaruista, on vaikeaa asettaa rajoja. Onko siis lupa kuunnella omia tarpeita?

Ihminen voi olla kuin ”tuulen tupa”, josta asiat saavat virrata läpi ja pois. Tällainen ihminen pystyy päästämään asioista hyvin irti eikä varastoi asioita itseensä vaan antaa niiden tulla ja mennä. Useampi meistä muistuttaa pesusientä. Pesusienelle rajattomuus tarkoittaa vailla suojaa elämistä ja asioiden itseen keräämistä. Vuosien saatossa pienistä puroista syntyy iso ja uuvuttava painolasti.

Rajoihin liittyy myös liian tiukat rajat. Tunnelukot esimerkiksi voivat olla syy siihen, että rajat ovat hyvin tiukat. Ihminen voi tiedostamattaankin elää kuin tiikeri, joka vartioi reviiriään. Hyökkäys voi olla paras puolustus, mutta kyllä se yhteyden toiseen helposti katkaisee. Terveiksi rajat saadaan, kun sisäiset lukot avataan ja todellinen itse pääsee esiin. Ei-sanan käyttäjästä voi tulla siis myös kyllän käyttäjä.

Suhteessa kanssa voi huonosti, jos joutuu pelkäämään sitä, että toinen rikkoo omia rajoja. Moni elää parisuhteessa, jossa rikotaan rajoja kerta toisen jälkeen pyynnöistä piittaamatta; hajotetaan ja hallitaan tavalla tai toisella. Alistaja viis veisaa kumppaninsa rajoista ja toiveista.

Itse ajattelen niin, että parhaassa tapauksessa parisuhteessa nähdään ja kunnioitetaan rajoja ja niistä puhutaan avoimesti. Hyvässä suhteessa on lupa olla oma itsensä rajoineen kaikkineen. On hyvä jos parisuhteessa elää kaksi omat ääriviivansa tunnistavaa aikuista, joilla keskinäinen kommunikointi toimii. Suurinta luottamusta parisuhteessa on saada levätä siinä tunteessa, että tässä saan olla - vartioimatta ja omassa voimassani.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaikki me kaipaamme rakkautta. Sopeutumiskäyttäytymisen merkitys omassa henkilökohtaisessa hyvinvoinnissa ja parisuhteessa tulee vastaani nyt kaikkialla.

Sinkkuus, jossa itsekin taas elän, on sillä tavalla hyvää aikaa, että on helpompi olla omien tarpeiden äärellä kuin parisuhteessa eläessä. Parisuhteessa sujahtaa niin huomaamatta sellaiseen olotilaan, jossa kadottaa osan itseään. Ehkä kaikille ei käy niin, mutta minulle käy. Siksi erillisyyden opettelu on niin tärkeää. Oikeasti tiedän, että katoamistemppu tapahtuu muillekin.

Ajan myötä voi käydä niin, että itsestä on jäljellä enää kuin kalpea aavistus alkuperäisversiosta. Moni kyselee parisuhteen päätyttyä, että miten annoin itselleni käydä niin. Tuossa kohtaa voi olla aika armollinen itseä kohtaan. Ihminen sopeutuu pikkuhiljaa eikä siksi huomaa, mitä tapahtuu. Siipi kerrallaan vain tippuu pois eikä lintu enää tiedä osaavansa lentää.

Tarve tulla rakastetuksi on niin suuri, että ihminen alkaa katsella toisen silmistä ja koko olemuksesta sitä, mikä on hyväksyttyä. Joskus toinen ei määritä oikeasti vaan lapsuuden silmälasit nenällä voi tulla kuvitelma siitä, mitä toisen kanssa voi olla ja miten ei. Siksi kommunikointi, jatkuva viestintä on ihan välttämätöntä. Muuten kumpikaan ei oikeasti tiedä, missä mennään.

Nykyään puhutaan erohehkusta ja luulen, että hehku liittyy juuri tähän ilmiöön. Ero on ensin iso järkytys. Järkytys kestää aikansa, mutta ihme kyllä jonkin ajan kuluttua olo muuttuu monella ihan toisenlaiseksi. Muutoksen näkee olemuksesta – hehku on minusta ihan oikea sana. Minultakin kysyttiin joskus aika pian eron jälkeen, että mitä on tapahtunut, kun näytät niin säteilevältä. Oli hassua vastata tuohon, että ehkä hehkun siksi, että olen eronnut.

Ihan oikeasti hyvä parisuhde säilyy ja jotenkin epätyydyttävä hajoaa. Ei voi olla niin, että vain toisella osapuolella on hyvä ja toisella huono suhde. Jokin epätasapaino on pakosti olemassa, jos vain toinen jäisi ja toinen lähtisi. Tuohon epätasapainoon moni jätetty herää vasta eron jälkeen ja kiittää jättäjää myöhemmin rohkeudesta päättää suhde, joka ei oikeasti ollut kaikilta osin kunnossa.

Älyttömän moni kertoo siitä, että eron jälkeen alkoi hämmästyttävä matka itseä kohti. Ja kyllähän sitä ihminen hehkuu ja kukoistaa, kun pääsee tutustumaan ja rakastumaan uuteen ihmiseen – itseensä. Kun siivet alkavat kasvaa takaisin, voi tuntua kovaakin kasvukipua. Mutta voi sitä päivää kun siivet ovat taas täysikasvuiset ja saa taas opetella lentämään.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat