Kirjoitukset avainsanalla oma valinta

Valintamme ja lupauksemme voivat olla iso lahja parisuhteessa. Kuva: Pixabay

Joulu tuntuu monin tavoin jo takanapäin heijastelevana muistona. Jäljellä olevat suklaat ja nurkkiin unohtuneet havunneulaset ovat viipyilleet vielä verkkaisasti kodissamme. Viimeisen konvehtirasian kansi lerpatti kutsuvana raollaan kun pieni koululainen ja ystävänsä olivat hetken itsekseen keittiössämme. Rasia ammotti tyhjyyttää illalla, kuten saatatte arvata. Keskustelu tapahtuneesta kulki melko tuttuja latuja sekin. " Mitäs tässä oikein tapahtui?" "No kun me oltiin siinä niin aateltiin, että yhdet vielä. Se oli tavallaan aikalailla vahinko". Vetoava "sori" kuului lopussa. Juttelimme tovin vahingon määritelmästä ja valinnoista. Asioita ei useinkaan tapahdu itsestään, vahingossa.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa?

Valinnat ja lupaukset kulkevat monin tavoin käsikynkkää, vai mitä sinä ajattelet? Perheneuvoja Nina Kauppisen blogissa on esillä tärkeä kysymys siitä, miksi parisuhteeseen liittyviä lupauksia kuulee harvemmin. Kumppaniin sitoutuminen ja Nopsajalankin lupaus "olla sun" tulee haastetuksi arjen keskellä. Parisuhteen hyvinvointia tavoittelevat uudenvuoden lupaukset ovat mielestäni parhaimmillaan realistisia ja omannäköisiä - sopivan kokoisiakin. Joka päivä on mahdollista tehdä - jos ei uudenvuoden - niin ainakin uuden päivän lupaus. "Tänään kosketan kumppaniani ohikulkiessani", "katan aamukahvit meille kahdelle" , "nostan vaikean asian puheeksi syyttelemättä", jätän mieluisan yllätyksen kumppanin tyynyn alle tai taskuun". Mitä sinä voisit luvata? Ehkäpä meistä monien voi olla hyvä tarkistaa myös sitä, millaista puhetta parisuhteessamme viljelemme. Siinä missä konvehteja häviää rasiasta "vahingossa" ja huomaamatta sanatkin voivat karata suustamme ilmoille. Valinta ja vahinko ovat ehkä samankaltaisia sanoja, mutta niiden eroa lapselle sanoittaessa voin peilata myös suhdettani omaan kumppaniin.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa? Hyvässä parisuhteeseen liittyvässä lupauksessa on kuultu oman kumppanin tarpeita ja toiveita. Siinä on ymmärretty kuulla myös omaa itseä siten, ettei lupaamiseen liity vääränlaista uhrautumista tai omien oikeuksien polkemista. Vallitseeko parisuhteessasi tasapaino antamisen ja saamisen vastavuoroisella tantereella? Jos ei, miten asian voisi ottaa puheeksi oman kumppanin kanssa? Toisinaan lupausten antaminen johtaa umpikujaan, jossa kädet nousevat pystyyn. "En pysty tähän". Tuntuu tärkeältä, että tuolloin kykenisi kantamaan vastuunsa tässäkin. Pystyisimmekö tuolloin olemaan avoimesti kumppanin edessä - kuunnellen mitä merkityksiä lupauksella on ollut. Kuka on pettynyt ja mihin - vai onko kukaan?

Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin? 

Voisiko sinustakin olla niin, että lupauksilla viestitämme kumppanillemme tärkeää- "valitsen sinut"? Sitoudun edistamään sinun, minun ja yhteistä hyvää. Tahdon rakentaa parisuhteen luottamusta. Pienin elein, pala kerrallaan. Toimimme ja teemme valintoja, lukemattomia kertoja päivässä. Olemmeko riittävän tietoisia siitä, että viimeinen yhteisestä rasiasta ottamamme konvehti on pois muilta? Se voi olla merkityksetön asia tai mielipahan aiheuttaja. Joka tapauksessa tekemisemme valossa kumppanimmekin tulevat onnellisiksi, murheellisiksi, vihaisiksi, tyydytetyiksi, ilahtuneiksi. Listaa reaktioista ja tunnetiloista voi jatkaa pitkälle. Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin?  Olenko kohteliaampi ja läsnä enemmän työelämässä kuin kumppanini kanssa? Millaisilta mittasuhteet näyttävät- valitsenko ja lupaanko hyvää tekeviä eleitä - parisuhdetta priorisoiden?

Hyvää alkaneelle vuodellesi toivoen, Päivi

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: <span class="photographer">Jaakko Kaartinen</span>
Kuva: Jaakko Kaartinen

Tässä itsenäisyyspäivän alla nikkaroin talon vintillä sänkyä itselleni ja rakastetulleni lomapaikkaan, ja koetin samalla tavoittaa muutamia ajatuksia siitä, mitä itsenäisyys rakkaudessa ehkä voisi olla.

Itsenäisyys merkitsee muun muassa mahdollisuutta rakentaa sänky itselleen ja rakastetulleen, viedä ja sijata se huoneeseen, jonka haluaa hänen kanssaan jakaa. Tämä on ihmisen itsenäisyyttä tehdä ratkaisuja ja tekoja oman itsen ja rakkauden vuoksi.

Itsenäisyyttä on etsiä rakkautta itselleen.

Itsenäisyyttä on saada käyttää aikaa rakkauteen.

Itsenäisyyttä on rakastaa omasta tahdosta ja omasta halusta, ilman mitään pakkoa.

Tein itsenäisen päätöksen ja rakensin sängyn, jonka kyljet ovat matalat ja hoikat. Ajattelin, että se on vähän kuin kämmen sitten, kannattelee meitä. Haluan meille sellaisen sängyn nyt.

Kun ihminen tekee ratkaisuja ja käyttelee luovuuttaan, hän toteuttaa itsenäisyyttään. Ehkäpä sitä ei arkisesti aina tule ajatelleeksi, miten itsenäisyyden todellisuus on läsnä elämässä ja parisuhteessa. Kun elää toisen ihmisen kanssa, nukkuu ja herää yhdessä, syö ja rakastelee, matkustaa, keskustelee yhdessä läpi asioita, sisustaa ja siivoaa, tanssii ja käy kaupassa, tapaa tuttuja ja osallistuu sukulaisten juhliin yhdessä – kaikki yhdessä olemiseksi jäsentynyt elämä, joka on asettunut tuttuihin hyviin muotoihin ja toisaalta myös yllättää uutena, on itsenäisten ihmisten valitsemaa.

Me olemme, koska itsenäisesti olemme päättäneet niin. Olemme, koska me itse päätämme näin.

Rakkaus elää vapaudessa. Sängyn nikkaroiminen on hyvä, koska sen tekee vapaasta tahdosta. Kun katson käsiäni, jotka pyörittelevät puuta, muokkaavat ja tekevät, ne tekevät työtä vapaina. Minä rakennan ja rakastan vapaana, itsenäisenä. Olen itsenäisesti tässä tekemässä tätä asiaa, ja kannan vastuun siitä, millaista jälkeä syntyy.

Vapautta seuraa vastuu. Kun itsenäisesti päättää, ei ole ketään, kelle sysätä vastuu. Minä olen vastuussa tekemisistäni, koska minä toimin.

Rakkaus on ehkä jotain meitä suurempaa, ja kenties se jotenkin tulee meille kuin lahjana, tai ainakin se syttyy ja roihahtaa jokseenkin omalakisesti. Mutta silti me olemme myös itsenäisiä, rakkaudessakin. Koska olemme juuri itsenäisiä, jokainen päivä on erään sortin todellinen itsenäisyysjuhla. Se ainakin voi olla: että havahdumme oman, itse valitsemamme elämän äärelle. Että tämä on minun elämäni, ja se on juhlan arvoinen, koska se on minun.

Emme me rakasta itsestäänselvästi, vaan itsenäisinä. Rakastamme ja rakennamme rakkautta, koska teemme sen itsenäisen päätöksen. Rakkaus on vapaita tekoja: puhetta, katsomista, laittamista, siivoamista, koskettamista, sängyn rakentamista.

itsenäisinä, ja siksi yhdessä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat