Kirjoitukset avainsanalla odottaminen

Eräs oman riparini ohjaajista kertoi riparillani kuinka hän oli aikoinaan valitellut sinkkuutaan ystävilleen. Eräs ystävistä oli kaivanut Raamattunsa välistä tarran: "Olen vielä Jumalan työpöydällä". Ystävä, josta tuli myöhemmin hänen aviomiehensä, vaikkeivät he osanneet sitä silloin edes aavistaa. Hän oli vielä Jumalan työpöydällä. Ehkä he molemmat olivat, ja siten heidän suhteensakin. He joutuivat odottamaan, sillä asiat olivat vielä valmisteilla.

Odottelu on kamalaa. Erityisesti, kun sen kestosta ei ole tietoa, eikä kukaan voi edes luvata sen loppuvan. Tuo tarina antaa itselleni kuitenkin edes pienen valon pilkahduksen niihin hetkiin, kun kaipuu muuttuu tuskaiseksi odotukseksi. Se muituttaa, ettö odotuksella on tarkoitus. Tarkoitus johon minä aidosti uskon. Tiedän nimittäin kasvaneeni ja oppineeni paljon vuosien varrella. Koen, että jollain tasolla voisin  siis olla nyt parempi toiselle kuin aiemmin. Kenties siis sama pätee myös tulevaan. Siihen hetkeen, johon joudun odottamaan.

"Olen vielä Jumalan työpöydällä"

Kasvua ja kehittymistä tapahtuu tietenkin aina, aivan viimeiseen asti. Ikuisesti ei kannata odottaa, sillä täysin valmiita meistä ei tule koskaan. Joskus kuitenkin tietyt opit ja muutokset vaaditaan, että tietyt asiat onnistuvat ja, jotta jonkun kanssa voi kolahtaa. Meistä ei siis tarvitse tulla valmiita tai toisillemme täydellisiä. Meistä tehdään sopivia suhteellemme. Riittävän hyviä.

Odottavan taival voi tuntua joskus kivikkoiselta ja raskaalta kulkea, eikä määränpäätä täysin edes näe. Siellä se kuitenkin on. Juuri sellaisena kuin sen on tarkoituskin. Meille sopivana. Ja jokainen askeleemme, ylä- ja alamäkemme, kuljettaa meitä sitä kohti. Valmiimpana kohtamaan myös ne mutkat ja mäet, jotka sen jälkeen odottavat.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hyvien hetkien liika odottaminen voi tehdä niistä suoritettuja hetkiä. Valmiiksi mietitty viimeistä piirtoa myöten voi viedä yhteisiltä hetkiltä niiden maagisuuden. Se tarkoittaan sitä voimaa, joka tekee ainutkertaisista ajan pysähdyksistä, tulevista muistoista, kannattelevia. Malttamaton odotus ja loppuun asti suunniteltu ei tee välttämättä täydellistä kohtaamista. Sitä olen opetellut. Jälkikäteen on miettii, mikä meni vikaan. Mikä teki tästä onttoa ja ahdasta. Puitteethan olivat ainakin näennäisesti loistavat harmoniselle yhdessä ololle.

Pidän yllätyksistä ja yllätysten järjestämisestä jos vain olen voimissani. Viikko sitten perjantaina tulin kahden päivän koulutuksesta kotiin. Mieheni oli valmistanut meille herkkuaterian kuohuviinin kera. Kun kysyin innoissani: " Mitä me juhlimme? " Hän sanoi: " Sitä, että sinä tulit kotiin." Siinä oli taikaa, jota en unohda. Se myös kosketti, jostain syvältä, lämpimästi ja hellästi.

Hyvä hetki. Täydellinen hetki. Onnellinen hetki on tila, missä suunniteltu ja odotettu pääsee hengittämään. Missä on varaa liikkeelle, muutokselle ja spontaanisuudelle. Missä uskaltaa vapaasti rakastaa ja vastaanottaa rakkautta. Missä voi toisen antaa olla toinen. Missä ei yritä kontrolloida hetkeä vaan voi yhdessä toisen kanssa antautua sen vietäväksi ja kannateltavaksi.

Haluan irtisanoutua sellaisesta odottamisesta, joka kapeuttaa tulevat hetket omassa mielessä tietynlaisiksi ja valmiiksi eletyiksi. Jos valmistan ajatusteni filminauhalle meille suunnitellun koreografian sinua kuulematta, saatan jäädä toteuttamaan sitä ypöyksin. Hyviä hetkiä ei vain voi elää etukäteen, mutta jälkikäteen kyllä. Niiden muistaminen lohduttaa, tuo turvaa, nostaa hymyn huulille ja joskus ne itkettävät.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen tainnut aikaisemminkin hehkuttaa, mutta nyt on pakko taas uudestaan. Jos sinulla on lapsia, etkä katso Marja Hintikka Liveä, olet hullu!

Aivan mahtavaa saada katsella ja kuunnella ihmisten aitoja epäonnistumisia ja onnistumisia lapsiperheellisessä parisuhteessa.  Siinä samalla voi tunnustella onko itsellään asiat näin tai noin ja mitkä ovat ne omat kipupisteet ja mistä huolista itse on vapaa. Toiset asiat kirpaisevat ja toiset taas helpottavat. Mutta kaiken kaikkiaan, tämä on parasta mitä tällä hetkellä telkkariveroillaan saa.

No niin kuin nyt viime maanantaina Piritta Hagman kertoi siitä tunteesta, kun odottaa puolisoa palaavaksi matkalta ja sitten juuri viime hetkellä käykin jotain ennen kuin puoliso palaa. Matkalainen myöhästyy vähän ja juuri siihen se kamelin selkä katkeaa ja paluuhetken riemu vaihtuu ärtymykseen, vaikka kuinka oli yrittänyt toisin. Olen tätä miettinyt usein, että olen superhuono ihminen, että juuri kun haluaisi tehdä paluuhetkestä hauskan, niin sitten joku pieni myöhästyminen saakin liian isot mittasuhteet.

Ahaa, tämä onkin sellainen tunnettu juttu. En ole ainoa. Ei sitä siis kiusallaan ärtymystään hanki. Sille ei voi vaan mitään. Paitsi aina kannattaa sanoa tulevansa myöhemmin kuin oikeasti tulee.  Kas, niin se viimeinen odotuksen tunti onkin vähemmän tuskainen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat