Kirjoitukset avainsanalla nettideitit

Kuva: Jaakko Kaartinen

Mun rakkaus tuli ihan yllättäen ja odottamatta. Ihan kuin leffoissa ja romanttisissa romaaneissa, se tuli kesken askareiden, nurkan takaa, bussin ovella, yhtäkkiä. Se tuli koska oli tullakseen. Rakkaus tuli kuin auringonpaiste pellon poikki, yhtäkkiä oli kasvoilla lämmin ja kaikki kirkkaampaa.

Mietin tätä, kun luin tuoreesta The Economistista artikkelin modernista rakkaudesta, eli siitä kuinka nettisovellukset ovat muuttaneet parinmuodostuksen ja rakkauden löytämisen käytännöt ja mahdollisuudet.

Jenkeissä jo puolet kaikista solmittavista avioliitoista on lähtenyt liikkeelle deittisivustoilta. Samaa sukupuolta olevista pariskunnista seitsemän kymmenestä on tavannut netissä.

Koska netissä on paljon vähemmän rajoja ja sosiaalisia rajoja kuin arkielämässä, sekin heijastuu rakkauteen: esimerkiksi uskonto tai ihonväri ovat jo paljon harvemmin erottavia tekijöitä. Ihmiset etsivät ja kohtaavat toisiaan turhien raja-aitojen yli. Se on mahtavaa.

Minä en etsinyt rakkautta, mutta rakkaus löysi minut. Sattui sellainen ihminen, ihmeellisin kaikista. En koskaan ole kohdannut toista sellaista kuin hän, missään.

En tiedä, olisimmeko me koskaan kohdanneet nettitreffeillä. Ehkä me olisimmekin. Sattumanvaraista oli se, miten kaikki meille tapahtui. Sattumaa tarvitaan, koska on niin paljon ihmisiä, kaupunkien täydeltä, ja sitten sattuu olemaan se yksi, joka sattuu tulemaan kohti kuin meteoriitti, suloinen kuuma meteoriitti, suoraan sydämeen.

Sattuman paikat vaihtelevat. Yksillä se on katu, toisilla deittisaitti, kolmansilla kuoroleiri. Sen verran paikoilla on keskimäärin väliä, että netissä tavanneiden liitoissa ollaan ilmeisesti jonkin verran onnellisempia ja ne kestävät jonkin verran pidempään kuin liitot keskimäärin. Ehkä tuohon vaikuttaa se, että on itse saanut tarkemmin valita.

Minuun rakkaus tuli kaiken lävistävästi, ja muutti minut sellaiseksi ihmiseksi, joka nyt olen. Se muutti minua. Mutta en usko, että se on mitenkään poikkeuksellista. Rakkaus tulee, jos on tullakseen, yhtäkkiä ja yllättäen, kun se tulee, ja muuttaa ihmisen.

Uusi rajattomampi maailma tarjoaa enemmän sattumia. Minun sattumani odotti bussin ovella, oli lumista ja aika kylmää ja iltapäivä. Sitten olikin pian kevät ja kesä.

Minun rakkauden sattumani on kallein aarteeni. Se on sydämeni, joka lyö.

On ihanaa, että maailmassa on niin paljon rakastuneita ja suloista, että on tarjolla yhä enemmän sattumia rakkautta varten. Vähintään 200 miljoonaa ihmistä maapallolla on jatkuvasti aktiivisena deittisovelluksissa.

Sattumien onnea jokaiselle siellä, ja kadulla ja työpaikoilla ja kuoroleireillä ja kaverien kaverien kanssa ja kaikkialla!

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mistä rakkaus löytyy? Jotkut onnekkaat tapaavat samoissa kaveripiireissä tai harrastuksissa. Joku suhde alkaa työpaikkaromanssina. Yhä useampi löytää elämänkumppaninsa netin kautta. Vantaan seurakunnat, perheneuvonta mukaan lukien, halusi auttaa rakkauden löytämisessä molemmilla areenoilla: livenä ja netissä.

Toukokuisena perjantai-iltana sain olla mukana tässä iloisessa sinkkutapahtumassa. Heila ennen helluntaita -illan tapahtumapaikkana oli Vantaan kaupunginmuseon Rakkauden tiloja – tunteiden kiitotiellä -näyttely. Sinne on koottu tosielämän rakkaustarinoita eri vuosikymmeniltä, kirjeita, kuvia, esineitä ym. Sinkkuillassa oli tarjolla speed datingiä uudella konseptilla ja tutkittua tietoa siitä, miten tehdä hyvä ensivaikutelma. Minun roolini oli olla tuunaamassa halukkaiden osallistujien nettideittiprofiilia entistä toimivammaksi. Luonani kävi parikymmentä elämänkumppaniansa etsivää sinkkua, joiden profiilikuvia – ja tekstejä tutkin jokaisen kanssa henkilökohtaisesti.

Hyvä ensivaikutelma on yhtä tärkeä netissä kuin live-elämässäkin. Ensiksi katsottiin siis profiilikuvia. Tärkein on tietenkin se kuva, joka tulee ensimmäisenä näkyviin kun selaa nettideittisivustoa. Tällä kuvalla on ratkaiseva merkitys, niinpä se kannattaa valita tarkasti. Epäkiinnostava kuva saa siirtymään seuraavaan, positiivinen pääsee jatkoon. Hymy on aina hyvä, yrmeät, jäyhät tai ylimielisennäköiset ohitetaan helposti. Aurinkolasit saattavat tuntua itsestä coolilta, mutta kumppania etsivä haluaa yleensä kohdata katseen.

On hyvä muistaa vanha viisaus, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvakokoelmaan kannattaa siis satsata. Valitse erilaisia kuvia itsestäsi erilaisissa tilanteissa. Mieti jokaisen kuvan kohdalla, mitä haluat tällä kertoa. Yksi maisemakuva voi olla hyvä, varsinkin jos se maisema on sinulle jollain tavalla merkityksellinen. Useampi auringonlasku tms ei hyödytä. Jos moottoripyöräily on tärkeä osa elämääsi, laita ihmeessä kuva itsestäsi pyöräsi kanssa. Jos se taas ei ole, jonkun satunnainen pyörä (tai purjevene, auto, hevonen tms) vaikuttaa helposti vähän hölmöltä ja on harhaan johtavaa. Mieti myös, kannattaako julkaista kuva, jossa olet krapulassa, huolimatta siitä, kuinka hieno hiekkaranta siellä takana näkyy. Huumori on hyvä, mutta vain siinä tapauksessa, että se aukeaa katsojalle. Sitä voi tietysti käyttää myös testinä: joka tajuaa vitsisi, on samalla aaltopituudella. Mutta jos matchejä ei juurikaan tule, sitten se ei ehkä ole ollut kovin onnistunut juttu vaan päinvastoin.

Kiinnitä huomiota myös kuvissa näkyvään kehon kieleen. Oma kumppanini olisi hylännyt minut jo alkumetreillä, mikäli hänen silmiinsä olisi osunut ensimmäinen profiilikuvani, jossa kurkistelen vienosti hymyillen ison ruusun takana. Mielleyhtymä oli: ujo ja estynyt. Sellaista en todellakaan halunnut viestittää! Samoin itse epäröin tovin miesystäväni sellaisen kuvan kohdalla, jossa oli etualalla paljon oluttuoppeja. Se, että hän itse oli kuvassa pukeutuneena frakkiin, hälvensi kuitenkin tuoppien negatiivista viestiä ja antoi ymmärtää, että oluen juominen ei ehkä ole se tärkein juttu.

Pahinta on, jos ei ole kuvaa eikä tekstiä ollenkaan. Sellaisella profiililla tuskin elämänkumppania ollaankaan hakemassa. Mielestäni ei kannata myöskään jättää tekstiosiota tyhjäksi ajatellen, että kiinnostuneet voivat sitten lähettää kysymyksiä. Jos olet liikkeellä pelkällä ulkomuodolla, voi olla turha odottaa sellaisten tyyppien lähestymistä, jotka olisivat kiinnostuneet sinusta pintaa syvemmältä.

Niin kuvien kuin tekstienkin kanssa olennaista on, että ne ovat positiivisella tavalla rehellisiä. Mieti, mikä on oikeasti erityistä juuri sinussa. Jos itse on vaikea keksiä, kysy kavereiltasi. On hyvä, jos persoonallisuutesi näkyy. Pieni särmä voi olla kiinnostava. Kerro, mistä asioista pidät. Mikä saa sinut ilahtumaan? Millaisista asioista olet kiinnostunut?

Jos toinen lähtisi sinun kanssasi treffeille tai tapailisi sinua, millaista se olisi? Minne menisitte, mitä tekisitte? Kertomalla siitä herätät toiselle mielikuvan sinusta ja hänestä tekemässä yhdessä jotain hauskaa. Tärkeää on, että profiilissasi on tarttumapintaa. Jotain, joka kuvaa juuri sinun ominaislaatuasi ja herättää kiinnostuksen.

Millaisiin asioihin sinä kiinnität huomioita, kun kohtaat uuden ihmisen, kasvokkain tai netissä? Mikä saa sinut kiinnostumaan ja mikä kääntymään poispäin?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tutkailin vanhoja keskusteluja, joita olin käynyt ystäväni kanssa Facebookissa.Nettideittailun mobiilisovellus Tinder hallitsi keskustelua monessa kohtaa. Noiden kommenttien lukeminen nosti mieleeni monta muistoa ja ajatusta.

Olen ollut tinderissä kolmesti. Applikaatioon liittyy monen mielessä myös paljon ennakkoluuloja; irtosuhteita ja härskeilyä. Ja onhan se toki siihenkin varmasti kätevä, kun ihmisiä pystyy bongaamaan ulkonäön perusteella ja vaikka vain aivan lähietäisyydeltä. Loppujen lopuksi totuus on kuitenkin hyvin monen kirjava. Osa etsii parisuhdetta, osa treffiseuraa, osa kohotusta itsetunnolleen, osa ystävää ja jotkut sitä hetken huumaa. Toiveita ja tarpeita on monenlaisia. Niin myös käyttäjiä. On monen ikäisiä, näköisiä ja kaikenlaisista taustoista. Ja kaikki vain näytön sipaisun päässä. Helppous on huumaavaa. Itseäni kuitenkin motivoi erityisesti mahdollisuus homman selkeyteen. Tiesin tinderin toimivan niin, että mikäli kumpikaan osapuoli laittaa toiselle raksia, niin paria ei synny. Toisin sanoen, kun ruutuuni pompsahtaisi tieto uudesta parista, niin tietäisin kyseisen henkilön laittaneen myös minulle sydämen. Ei enää ajatuksia siitä, että mitä jos toinen ei olekaan kiinnostunut. Ei enää vaivaantuneita yrityksiä viestiä kiinnostustaan. Täydellistä!

 

Ystäväni:" Ei hitto mitä settiä, tinder on kyl paljon menoisampi mesta kun osasin arvata :''D ja tossa sen kans huomaa, että siellä on periaatteessa mahdollista tavata ihan minkälaisia tyyppejä vaan sit kuitenkin!"
----
Ystäväni:"Tein työtä käskettyä ja kirjaduin tinderiin ja nyt oon ihan koukussa :D Siis toi on nimenomaan hyvin samankaltaista kun pelaaminen ja sellasenaan ihan superkoukuttavaa. Myös ainkain tässä vaiheessa jotenki tuhat kertaa mielekkäämpi deittailutapa kuin esim. okcupid tai qruiser"

 

Elämä ei ole täydellistä. Ei myöskään tinder. Hyvin nopeasti oivalsin, että haaveeni jäi tosiaan vain haaveksi. Applikaatio toimi tosiaan kyseisellä logiikalla, mutta sen käyttäjät eivät. Tinderistä oli tullut monelle peli. Peli, jolla sai samalla tirkisteltyä millaisia ihmisiä ympärillä on ja samalla hyväilyä omalle itsetunnolleen. Hyvä saldo pelille. Niinpä osa huitoi menemään sen kummempia miettimättä tai tarkoituksellisesti vain sydäntä painaen, saaden suuren määrän pareja ja itseluottamusta. Turhat pystyi sitten poistamaan suoriltaan. Osa taas keräsi matcheja, eli pareja, kuin postimerkkejä, niin kuin moni kuvauksissaankin valitteli. Omaa parien listaa katsottiin ylpeänä, mutta keskusteluun ei osallistuttu. Sitten toki oli myös ne keskustelut, jotka sujuivat mukavasti, mutta joissa sitten yllätyttiinkin, kun ehdotettiin treffejä, sillä ei sitä siinä mielessä liikenteessä oltukaan. Tinderissäkin täytyi siis jännittää oliko toinen sittenkään kiinnostunut ja miettiä, miten oman kiinnostuksensa saisi ilmaistua. Silti siitä ei malttanut luopua vaan päin vastoin luovuttuaankin palasi aina tovin päästä takaisin. Se oli liian koukuttavaa. Kuten hyvät pelit yleensäkin ovat.

 

Ystäväni: "Mä muuten sovin tinder-treffit tiistaille ;D En oo tosin ihan satavarma, et onks ne treffit, ei oo puhuttu siitä puolesta, mut oletetaan nyt näin suoraviivaisesti :D"
----
Minä: "Haha, joo. Tinder pitää tiukassa otteessaan. Vaikka taas tyypillisesti toinen matcheistä poisti mut heti ja toinen ei nyt sit oikein iskekään :D mut tätähän tää on." 

----
Minä: "Musta tuntuu uhkaavasti siltä, että tinder on niin koukuttava, että pian siitä tulee pohja ja vastaus kaikkeen :D"

 

Applikaation pinnallisuus puistattaa monia. Arvioida nyt muita ihmisiä ulkonäön perusteella. Itse kuitenkin päätät millä perusteilla huitaiset ihmisen kumpaankaan suuntaan. Osa vaatii sanallista kuvausta, osa haluaa useampia kuvia, osalle riittää kiva profiilikuva. Ja sen opin viimeistään ystäväni kanssa keskustellessa, että aina pääsee pintaa syvemmälle jos vaan päättää sukeltaa. Tinderistä keskustellessamme pääsimme monet kerrat suunnattoman syviin vesiin. Pohdimme itseämme, ihmissuhteita, ihmisyyttä, yhteiskuntaa, normeja, stereotypioita ja vaikka mitä. Pinnallinen tutkailu antoi portin oivaltaa jotain aitoa ja syvää. Toki koukuttavinta oli yhä se huitominen; pelailu.


Ystäväni: "HAHA ei hitto! Tinder avaa vaikka minkälaisia maailmoja :'D"
----
Ystäväni: "Täytyy kyl edelleenkin sanoo et wau kun tästä tinder-kokemuksesta on saanut paljon irti kun on ollu mahollisuus jakaa ja mietiskellä yhessä :D Kiitos siitä taas!"
Minä: "Kiitos kuule itsellesikin! Olis ollut ihan erilainen, ja luultavasti tolkuttomasti ahdistavampi, kokemus tämä jos ei olisi voinut tälleen yhdessä pohtia. Ja vielä näin syväluotaavasti :D Pinnallinen applikaatio on yllättäen saanut täysin uuden syvällisen puolen! :D"
Ystäväni:"Niinpä! Ja haha mä mietin kans just tota, et pinnallisestakin applikaatiosta on näköjään madollista saada hillittömiä syvyyksiä ukos :'D Hyvä näin!"
----
Ystäväni: "Hehe :D Hirvee sosiaalinen oppikoulu tää tinder! Eivät pojat tienneet mihin ryhtyivät :'D"

Minä:"Ei todellakaan! :D tai sitten ollaan liian syvällisiä ja ajattelevia tähän PELIIN ;P"

 

p.s. Tulossa vielä ainakin osat II ja III teemanaan tinder-treffit sekä tinderin ahdistus ja ärsytys.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sinkkuäidin parisuhdehavaintoja osa 1000…

Pitkän parisuhteen jälkeen minulla on kompassi hukassa. Nimittäin parisuhdemarkkinoilla. Voi apua. En oikeasti tiedä, miten nämä kuviot oikein menevät. Tinder eivätkä nettideittisivustot ole minua varten – ja tiedän, että on muitakin, jotka eivät tyydy pelkkiin kasvoihin. Yksin jääminen on osoittanut hyvin sen muutoksen, minkä itse olen läpikäynyt. Maailmakin on muuttunut kahdessatoista vuodessa. Ehkä olenkin vahingossa päässyt ”muumioitumaan” :).

Kuluneet kolme ja puoli vuotta on ollut pisin sinkkuaikani sitten teinivuosien. Välittömästi eron jälkeen olin niin ”sekaisin”, etten mitenkään olisi ollut valmis uuteen suhteeseen. Pahimman kriisivaiheen jälkeen ja elämän tasoituttua tuli epätoivovaihe ja kova parisuhderakkauden kaipuu. Nyt kun erosta on kulunut vuosia, olen rauhallinen ja tyytyväinen, vaikka hiljaa jossain pikkuaivojen takaosassa kuiskii ääni, joka sanoo, että sitten kun…

Tässä kohtaa hymistelen ja hymyilen aikaisemmille parisuhdevalinnoilleni. Nuorempana menin sinne, minne nenä näytti, tietoisuudesta ei ollut tietoakaan. Naimisiin menin umpirakastuneena ja ennen kaikkea vakavassa vauvakuumeessa. Naimisiinmenon ja vauvan syntymän jälkeen aloimme mieheni kanssa vasta tutustua toisiimme. Ja niinhän siinä käy, että yllätyksiä – positiivisia ja negatiivisia, tulee puolin ja toisin. Kovin nuorina ja lapsellisina selviydyimme ruuhkavuosista jotenkuten. Ja tässä sitä ollaan, eronneena ja kaiken antaneena. Ihan oikeastikin yritimme tosi kovasti, mutta joskus erilaisuus on sitä mallia pahalaatuista, ettei yhteiselämästä tule mitään, vaikka kuinka pinnistelisi. Olen tänään sitä mieltä, ettei parisuhteen kuulukaan olla pinnistelyä vaan ihan jotain muuta.

Olen eroni jälkeen tavannut paljon uusia ihmisiä, naisia ja miehiä. Ihmisten keskellä eläessä saa tilaisuuden peilata itseään muihin ja pohtia ihmisten herättämiä tunteita ja ajatuksia. Parisuhdetta ajatellen pidän nyt tärkeänä kohtalaista samankaltaisuutta, ainakin jossain määrin samanlaisia arvoja ja sellaista luottamusta, että toiselle voi olla kokonainen ilman, että itsestä tarvitsee piilottaa jotain. Minusta parisuhteessa ei pitäisi joutua pienentämään itseään tai sopeutumaan johonkin itselle täysin sopimattomaan.

Yksi asia on noussut tärkeäksi suuntaviitaksi tulevaa parisuhdetta ajatellen. Nimittäin ilo. Tunnustelen kaikkia ihmissuhteitani tällä hetkellä ilon näkökulmasta. Ihmissuhde jossa kuplii ja nauru on herkässä kaiken muun hyvän lisäksi, on minun juttuni.

Oikeasti olen sitä mieltä, että ritarini tulee elämääni juuri sillä tavalla ja sillä hetkellä kuin on tarkoitus. Tunnen olevani varma siitä, mitä seuraavalta parisuhteeltani odotan. Tiedän, kuka olen ja mitä haluan ja se tuntuu hyvältä. Ilo olkoon suuntaviittani myös silloin, kun ritari astuu elämääni.

Kupliiko ilo sinun parisuhteessasi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat