Kirjoitukset avainsanalla merkityksellisyys

Hyvän jälki syntyy arjessa. Kuva: Annele Rantavuori

Talven armollisin kirja ruuhkavuosien keskellä kamppaileville on Hanna Kivisalon Hyvän jälki, joka koskettaa, itkettää ja lohduttaa. Se on kirja, joka on syntynyt kauniin katseen synnyttämistä hyvistä sanoista arjen keskellä. Sujuvasanainen opiskelutoverini Hanna ei kaunistellut elämää silloin vuosia sitten, kun teimme yhdessä opetusharjoittelua. Eikä hän kaunistele sitä syksyllä ilmestyneessä esikoiskirjassakaan ja siksi juuri se on niin parantava. 

Sanoilla, joita käytämme on väliä, sillä niillä luomme myös omaa todellisuutta. Tulkitsemme, mitä tapahtuu ja miksi. Luomme elämästämme tarinoita, sillä janoamme elämäämme tarkoitusta.

Hyvän jälki on kirja, joka on auttanut minua katsomaan paitsi omaa elämääni, niin omaa itseäni kauniimmin. Hyvän jälki on täynnä sanoja, jotka synnyttävät uutta elämää. Valoisampaa maailmaa. Siksi se täytyy lukea. Maistiaisia voit kurkata Hannan Sekunnit ja tunnit - blogista, joka löytyy myös somekanavista. 

Sanoilla, joita käytämme on väliä, sillä niillä luomme todellisuutta. Tulkitsemme, mitä tapahtuu ja miksi. Luomme elämästämme tarinoita, sillä janoamme elämäämme tarkoitusta. Tarinat ovatkin yksi vahvimpia merkityksellisyyden rakentajia. Tätä mieltä on myös bestsellerkirjailija Emily Esfahani Smith menestyskirjassaan Merkityksellisyyden voima, josta olen kirjoittanut tässä, tässä ja tässä

Sanoilla, joita kuulemme on myös voimaa. Latistavatko ne vai kohottavat? Millaista suhdetta ne luovat toiseen? Silloin tällöin olisi hyvä pysähtyä kuulemaan millaista elämää sanat luovat ympärillemme. Ottaa omat sanat kaikuna vastaan. Olenko valmis siihen? Ottamaan omia sanojani vastaan? Pysähtyä kuuntelemaan, mistä ne nousevat. 

Näkymättömyyden ja vähättelyn kokemuksia kannetaan mukanaan pitkälle aikuisuuteen puhumattakaan ivasta ja ilkeydestä. Sanoja ei tähän edes tarvita. Vain katse riittää. Sen laadun kyllä tuntee ja mieli muistaa.

Miten suuri onkaan sen merkitys millaisen katseen alla kerrot elämäsi tarinaa. Ja kuinka paljon siitä palautuukaan lapsuuteen. Näkymättömyyden ja vähättelyn kokemuksia kannetaan mukanaan pitkälle aikuisuuteen puhumattakaan ivasta ja ilkeydestä. Sanoja ei tähän edes tarvita. Vain katse riittää. Sen laadun kyllä tuntee ja mieli muistaa. Vaikka emme muistaisi sanoja tai tekoja, niin sen tunteen, mikä toinen ihminen jätti muistamme. 

Siksi ajatuksemme ovat niin tärkeitä. Sillä on väliä, mitä ajattelemme elämästämme, toisesta ja itsestämmme. Millaista kuvaa katsomme? Hyvät sanat auttavat siinä. Siksi suosittelen Hyvän jälki- kirjaa ihan kaikille.

Hannan hyvät sanat auttavat näkemään sen, mikä elämässä on tärkeintä silloinkin, kun se hukkuu arjen ankaruuteen ja vaatimuksien paljouteen. Kirjan pienten tarinoiden kautta elämä näyttäytyy myötätuntoisten lasien lävitse kauniina kaikessa rosoisuudessaankin. 

Ole rohkea ja valitse hyvät ajatukset. Jätä hyvän jälki maailmaan, sillä Sinä olet Hyvän jälki. Kaunis ja arvokas. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Pixabay

Tarkoituksen löytyminen elämään kuulostaa hienolta ja suurelta asialta, ehkä jopa hieman tavoittamattomalta. Yksinkertaisuudessaan se on kuitenkin syy, joka motivoi eteenpäin ja auttaa oman elämän järjestelemisessä. On valaisevaa katsoa millaiselta elämä näyttäisi ilman tarkoitusta: tyhjältä, päämäärättömältä ajelehtimiselta, jossa olennaista on viihtyminen. Kuulostaa aluksi houkuttelevalta, mutta pitkään päälle tylsistyttää. Tarkoitus taas suuntaa toimintaa tekien elämästä merkityksellistä. 

Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Tarkoituksen löytymisessä on kyse sisäisestä prosessista. Siitä, minkä merkityksen annamme elämämme tapahtumille. Yhteisöllisten rakenteiden höllentyessä myös tarkoituksen etsiminen on jäänyt pitkälti yksilöiden omaksi projektiksi. Silti sitä ei voi löytää tyydyttävällä tavalla ainoastaan itsenä toteuttamisesta, vaan se tarvitsee yhteyden johonkin itseä suurempaan. Tarkoituksessa onkin aina kyse jostain isommasta tavoitteesta, jonka saavuttamiseen käytetään omia vahvuuksia yhteiseksi hyväksi. Frank Martela kirjoittaa tästä hyvin.

Tarkoituksen löytymiseen liittyy jopa yliluonnollisilta tuntuvia kokemuksia. Emily Esfahani Smith mainitsee muutaman myös kirjassaan Merkityksellisyyden voima. Itsellänikin on niistä kokemuksia. En tarkoita ihmeparantumisia tai suuren setelinipun löytymistä rahapulassa. Ennemminkin kyse on ulkoisesti pienistä, mutta sisäisesti suurista sattumuksista, jotka tuntuvat täydellisiltä vastauksilta johonkin kysymykseen tai kaipaukseen. Niiden kautta tulee vahva sisäinen kokemus siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään.

Ylen kutsuvieras-ohjelmassa Jari Sinkkonen kertoo kiinnostavasti elämästään ja pohtii onko elämä sattumaa vai suunnitelmaa.   Hänelle soittimen löytyminen oli yksi näitä pieniä sattumuksia. Hän torjui opettajan ehdotuksen sellosta jutellakseen vanhempiensa kanssa illalla. Seuraavana päivänä mahdollisuus olikin mennyt ja tarjolla olikin huilu, jonka soittamisesta tuli hänelle tärkeää.

Minulle ajatus suunnitelmasta tai ennalta määrätystä tarkoituksesta on ollut vaikea, koska niihin ei tunnu kuuluvan elämään väistämättä kuuluvat epäonnistumiset ja säröt. Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään. Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Kauneimman ajatuksen tästä kuulin eräältä Taizé-veljeltä kauan sitten, kun hän kuvasi meille nuorille sitä, miten luomme oman elämämme suunnitelman yhdessä Jumalan kanssa. Se tuntui rohkealta ja upealta ajatukselta. Luoda yhdessä. Synnyttää uutta. Kuulla oma sisäinen kutsu ja lähteä rohkeasti matkaan. Jotakin sellaista minä siinä kuulin. Onko tarkoituksessakin olennaista, että se on jotakin omaa? Jättää oma jälki maailmaan. Elää minun näköistä elämää. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Tämä on kolmas osa merkityksellinen elämä - blogisarjaa, jonka aiemmat osat ovat Emme tavoittele onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä ja Aidot kohtaamiset luovat merkityksellisyyttä ja pitävät myös parisuhteesi koossa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lempäälän Ideapark. Kuva: Wikimedia commons.

Pyörähdin elokuisena perjantai-päivänä kesän kiinnostavimmilla kirkollisilla kesäjuhlilla Lempäälän ideaparkissa. Kyllä, luit oikein kauppakeskuksessa! Ihan mahtavan tuoretta ideaa sopiikin odottaa keneltä muultakaan kuin itsensä kirkon uudistajiksi kutsuvalta Hengen uudistus kirkossamme - yhdistykseltä. En juurikaan harrasta kirkollisia kesäjuhlia, joita riittää Suomessa useammalle viikonlopulle, koska en kuulu mihinkään kirkolliseen sisäpiiriin.  

Homma toimi juuri niinkuin KesäSpiritin hauskassa mainosvideossa luvattiin: ei hyttysiä, parkkipaikkoja kaikille, ruoka- ja juomapisteitä riittävästi sekä laadukasta, monipuolista ohjelmaa. Toki porukkaa oli paikalla enemmän, kuin järjestäjät odottivat, joten tuoleja kannettiin lisää ja livestriimauksia järjestettiin pikavauhtia. Mutta sehän oli vaan hieno juttu! 

"Ehkä todellakin muutaman vuoden päästä näemme Ideaparkissa päheimmät kristilliset kesäjuhlat niin muodoltaan, kuin osallistujien keski-iältäkin." 

Toivonkin, että hengen uudistuksen porukka näkee tämän uuden avauksen mahdollisuudet ja tulevina vuosina jatketaan konseptin kehittämistä. Mikäli näin, niin veikkaan, että ensi vuoden iltajuhlasta täytyy rakentaa konserttimainen juhla, jossa musiikin avulla osallistujat jaksavat permannolla seisten kuunnella lyhyehköjä puheita. Puheissakin, niiden kielessä, pituudessa ja muodossa, olisi todellakin uudistamisen paikka kirkollisella kentällä. Tästäkin nähtiin lupausta ideaparkin kesäjuhlilla. Ehkä muutaman vuoden päästä näemme Ideaparkissa päheimmät kristilliset kesäjuhlat niin muodoltaan, kuin osallistujien keski-iältäkin. 

Ensimmäiset uuden toiminnanjohtajan, hiljattain Yhteisöjen kirkko-kirjan julkaisseen, Timo Pöyhösen vetämät rohkeat kesäjuhlat lupaavatkin Hengen uudistuksen tuleville vuosille hyvää. Yhteisöllisyys painopisteenä vie kirkon ytimeen, nimittäin lähimmäisenrakkauteen, toisen ihmisen huomaamiseen ja rinnalla kulkemiseen. Näin kirkko, kristittyjen yhteisö, voi olla vastaamassa aikamme isoimpiin kysymyksiin yksinäisyyteen sekä elämän tarkoitukseen ja kukoistavan elämän löytymiseen.

"Niiden kautta voimme löytää vahvuutemme ja hoitaa haavamme. Yhteisöissä opimme kantamaan vastuuta ja palvelemaan toisia."  

Terve, elävä yhteisöllisyys on vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin. Aito osallisuus antaa ihmiselle kuulumisen tunteen, joka on yksi ihmisen syvimmistä tarpeista. Se on vastaus yksinäisyyteen ja irrallisuuteen mutta myös terveeseen hengelliseen kasvuun, jonka olennainen osa on ihmisenä kasvu. Ihmisenä kasvu tapahtuu aina yhteisöjen kautta ja ilman niitä hengellinen kasvu johtaa parhaimmillaankin vain yksittäisiin staroihin ja pahimmillaan lahkon johtajien syntymiseen.  

Me kaikki tarvitsemme aitoja, syviä kohtaamisia, sillä me sytymme eloon niistä. Niiden kautta voimme löytää vahvuutemme ja hoitaa haavamme. Yhteisöissä opimme kantamaan vastuuta ja palvelemaan toisia. Toisten ihmisten kautta löydämme paikkamme ja tehtävämme maailmassa, jonka kautta luoda elämästä merkityksellistä.  

Parhaimmillaan hengellisyys ravitsee ihmistä niin, että hän kykenee läsnäoloon, joka luo aitoja kohtaamisia sekä kasvattaa aikuisuuteen, jossa omien lahjojen käyttö yhteiseksi hyväksi synnyttää kukoistavaa ja täyttä elämää. Tällainen kasvu syntyy yhteisöissä, ei yksinäisyydessä. Soisin sen olevan kirkossa enemmistöjen todellisuutta, eikä harvojen herkkua. Siksi Hengen uudistuksen työ on tällä hetkellä kenties tärkeämpää kuin koskaan. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eilisestä korkean taajuuden tapaamisesta jäi Onnenleipää, ruisleipää, jolla jaksaa. Samaa läsnäolon teemaa vähän eri näkökulmasta käsitteli laiturilla lukemani kirja flowsta, siitä kun kaikki sujuu. Kuva: Annele Rantavuori

Viime viikko oli poikkeuksellisen hieno! Se oli suorastaan huikea, koska sisälsi niin monia, erilaisia merkityksellisiä kohtaamisia. Tiedättehän ne ihmiset, joista saa energiaa ja voimaa. Tapaamisen jälkeen sydämessä läikehtii ilo, joka syntyy kohdatuksi tulemisesti. Pari viikkoa sitten aloitin blogisarjan merkityksellisyydestä, jonka toinen osa tämä kirjoitus on. 

Uskon Smithin väitteeseen, että yhteenkuuluvuus on ihmisen tärkeimpiä tarpeita ja tuo mukanaan aitoa onnellisuutta. Ainakin itselleni se on niin. Eroaminen  rikkoo yhteenkuuluvuuden ja tuottaa väkisinkin ulkopuolisuuden tunnetta, jota kuvasinkin muutama kuukausi sitten. Etukäteen oli vaikea kuvitella niitä ulkopuolisuuden tunteita, joita ero tuottaa. Miten sydäntä viiltää, kun auton ovi lämähtää kiinni ja lapset lähtevät viettämään lomaa isänsä kanssa. Tai miten kipeää tekee, etten ole enää tervetullut taloon, jossa vietin niin monia tärkeitä vuosia. 

Smith kuvaa kirjassaan merkityksellisiä kohtaamisia käsitteellä korkealaatuiset yhteydet, joissa toteutuu vastavuoroinen myönteisyys ja samalla aallonpituudella oleminen. Nämä kohtaamiset, lyhyinäkin, ovat erityisen tärkeitä haavoittuvassa elämäntilanteessa, jossa läheisyyttä ei saa esimerkiksi parisuhteesta. 

Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa.

Olen usein liittänyt voimaa antavat tapaamiset lähes terapeuttimaiseen kohtaamiseen, jossa käydään läpi yötä myöten syntyjä syviä. Korkealaatuinen yhteys ei kuitenkaan välttämättä vaadi syvällistä sisältöä, vaan kyseessä voi olla hyvinkin kevyt jutustelu. Viime viikolla esimerkiksi jaoin iltapäiväkahvin lähes tuntemattomien ihmisten kanssa, josta lähdin pois voimaantuneena ja energisenä. Kuvasin kohtaamista näin niinkuin usein teen: - He olivat tosi mukavia, jotenkin tosi ystävällisiä.  

Mikä sitten nostaa kohtaamisen korkealaatuisen yhteyden tasolle? Tarkemmin ajateltuna kohtaamisessamme oli läsnäoloa, vastavuoroisuutta ja avoimuutta. Siinä oli myös aitoutta ja haavoittuvaisuutta, ripaus syvällisyyttä ja paljon iloa. 

Kohtaamisesta puuttui itsetehostus ja kilpailu puhetilasta. Joskus nimittäin tuntuu, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ensisijaisesta puhuvat (yleensä itsestään) ja niitä, jotka kuuntelevat, kohtaavat ja jakavat. Ensiksi mainitut saavat tuntemaan itsensä tyhmäksi ja merkityksettömäksi jo pelkästään sillä, etteivät kuuntele. Smith kuvaakin kirjassaan sitä, miten korkealaatuisten yhteyksien kohtaamisissa, olivatpa ne kuinka lyhyitä tai pinnallisia sisällöltään, olennaista on toiseen keskittyminen. 

Korkealaatuisten yhteyksien vaaliminen on ensiarvoista, jos haluaa pitää ihmissuhteensa kunnossa. Joten jos haluat pitää parisuhteesi koossa, niin vaali päivittäin korkealaatuisen yhteyden hetkiä. Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa. Toisiin keskittyminen, jopa tuntemattomien kesken, luo yhteenkuuluvuutta ja rakentaa merkityksellisyyttä. 

Se vaatii vain läsnäoloa ja pysähtymistä, katseen suuntaamista toiseen. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat