Kirjoitukset avainsanalla merkityksellisyys

Kuva: Pixabay

Tarkoituksen löytyminen elämään kuulostaa hienolta ja suurelta asialta, ehkä jopa hieman tavoittamattomalta. Yksinkertaisuudessaan se on kuitenkin syy, joka motivoi eteenpäin ja auttaa oman elämän järjestelemisessä. On valaisevaa katsoa millaiselta elämä näyttäisi ilman tarkoitusta: tyhjältä, päämäärättömältä ajelehtimiselta, jossa olennaista on viihtyminen. Kuulostaa aluksi houkuttelevalta, mutta pitkään päälle tylsistyttää. Tarkoitus taas suuntaa toimintaa tekien elämästä merkityksellistä. 

Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Tarkoituksen löytymisessä on kyse sisäisestä prosessista. Siitä, minkä merkityksen annamme elämämme tapahtumille. Yhteisöllisten rakenteiden höllentyessä myös tarkoituksen etsiminen on jäänyt pitkälti yksilöiden omaksi projektiksi. Silti sitä ei voi löytää tyydyttävällä tavalla ainoastaan itsenä toteuttamisesta, vaan se tarvitsee yhteyden johonkin itseä suurempaan. Tarkoituksessa onkin aina kyse jostain isommasta tavoitteesta, jonka saavuttamiseen käytetään omia vahvuuksia yhteiseksi hyväksi. Frank Martela kirjoittaa tästä hyvin.

Tarkoituksen löytymiseen liittyy jopa yliluonnollisilta tuntuvia kokemuksia. Emily Esfahani Smith mainitsee muutaman myös kirjassaan Merkityksellisyyden voima. Itsellänikin on niistä kokemuksia. En tarkoita ihmeparantumisia tai suuren setelinipun löytymistä rahapulassa. Ennemminkin kyse on ulkoisesti pienistä, mutta sisäisesti suurista sattumuksista, jotka tuntuvat täydellisiltä vastauksilta johonkin kysymykseen tai kaipaukseen. Niiden kautta tulee vahva sisäinen kokemus siitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään.

Ylen kutsuvieras-ohjelmassa Jari Sinkkonen kertoo kiinnostavasti elämästään ja pohtii onko elämä sattumaa vai suunnitelmaa.   Hänelle soittimen löytyminen oli yksi näitä pieniä sattumuksia. Hän torjui opettajan ehdotuksen sellosta jutellakseen vanhempiensa kanssa illalla. Seuraavana päivänä mahdollisuus olikin mennyt ja tarjolla olikin huilu, jonka soittamisesta tuli hänelle tärkeää.

Minulle ajatus suunnitelmasta tai ennalta määrätystä tarkoituksesta on ollut vaikea, koska niihin ei tunnu kuuluvan elämään väistämättä kuuluvat epäonnistumiset ja säröt. Etäältä moni polku näyttäytyy suoralta ja suunnitellulta, kun taas lähempää katsottuna tulee esiin monet mutkat, harha-askeleet ja epävarmuudet, jotka väistämättä liittyvät elämään. Tarkoitus näyttäytyykin usein vasta jälkikäteen kokemuksena näinhän tämän piti mennäkin. 

Kauneimman ajatuksen tästä kuulin eräältä Taizé-veljeltä kauan sitten, kun hän kuvasi meille nuorille sitä, miten luomme oman elämämme suunnitelman yhdessä Jumalan kanssa. Se tuntui rohkealta ja upealta ajatukselta. Luoda yhdessä. Synnyttää uutta. Kuulla oma sisäinen kutsu ja lähteä rohkeasti matkaan. Jotakin sellaista minä siinä kuulin. Onko tarkoituksessakin olennaista, että se on jotakin omaa? Jättää oma jälki maailmaan. Elää minun näköistä elämää. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Tämä on kolmas osa merkityksellinen elämä - blogisarjaa, jonka aiemmat osat ovat Emme tavoittele onnellisuutta, vaan merkityksellisyyttä ja Aidot kohtaamiset luovat merkityksellisyyttä ja pitävät myös parisuhteesi koossa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lempäälän Ideapark. Kuva: Wikimedia commons.

Pyörähdin elokuisena perjantai-päivänä kesän kiinnostavimmilla kirkollisilla kesäjuhlilla Lempäälän ideaparkissa. Kyllä, luit oikein kauppakeskuksessa! Ihan mahtavan tuoretta ideaa sopiikin odottaa keneltä muultakaan kuin itsensä kirkon uudistajiksi kutsuvalta Hengen uudistus kirkossamme - yhdistykseltä. En juurikaan harrasta kirkollisia kesäjuhlia, joita riittää Suomessa useammalle viikonlopulle, koska en kuulu mihinkään kirkolliseen sisäpiiriin.  

Homma toimi juuri niinkuin KesäSpiritin hauskassa mainosvideossa luvattiin: ei hyttysiä, parkkipaikkoja kaikille, ruoka- ja juomapisteitä riittävästi sekä laadukasta, monipuolista ohjelmaa. Toki porukkaa oli paikalla enemmän, kuin järjestäjät odottivat, joten tuoleja kannettiin lisää ja livestriimauksia järjestettiin pikavauhtia. Mutta sehän oli vaan hieno juttu! 

"Ehkä todellakin muutaman vuoden päästä näemme Ideaparkissa päheimmät kristilliset kesäjuhlat niin muodoltaan, kuin osallistujien keski-iältäkin." 

Toivonkin, että hengen uudistuksen porukka näkee tämän uuden avauksen mahdollisuudet ja tulevina vuosina jatketaan konseptin kehittämistä. Mikäli näin, niin veikkaan, että ensi vuoden iltajuhlasta täytyy rakentaa konserttimainen juhla, jossa musiikin avulla osallistujat jaksavat permannolla seisten kuunnella lyhyehköjä puheita. Puheissakin, niiden kielessä, pituudessa ja muodossa, olisi todellakin uudistamisen paikka kirkollisella kentällä. Tästäkin nähtiin lupausta ideaparkin kesäjuhlilla. Ehkä muutaman vuoden päästä näemme Ideaparkissa päheimmät kristilliset kesäjuhlat niin muodoltaan, kuin osallistujien keski-iältäkin. 

Ensimmäiset uuden toiminnanjohtajan, hiljattain Yhteisöjen kirkko-kirjan julkaisseen, Timo Pöyhösen vetämät rohkeat kesäjuhlat lupaavatkin Hengen uudistuksen tuleville vuosille hyvää. Yhteisöllisyys painopisteenä vie kirkon ytimeen, nimittäin lähimmäisenrakkauteen, toisen ihmisen huomaamiseen ja rinnalla kulkemiseen. Näin kirkko, kristittyjen yhteisö, voi olla vastaamassa aikamme isoimpiin kysymyksiin yksinäisyyteen sekä elämän tarkoitukseen ja kukoistavan elämän löytymiseen.

"Niiden kautta voimme löytää vahvuutemme ja hoitaa haavamme. Yhteisöissä opimme kantamaan vastuuta ja palvelemaan toisia."  

Terve, elävä yhteisöllisyys on vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin. Aito osallisuus antaa ihmiselle kuulumisen tunteen, joka on yksi ihmisen syvimmistä tarpeista. Se on vastaus yksinäisyyteen ja irrallisuuteen mutta myös terveeseen hengelliseen kasvuun, jonka olennainen osa on ihmisenä kasvu. Ihmisenä kasvu tapahtuu aina yhteisöjen kautta ja ilman niitä hengellinen kasvu johtaa parhaimmillaankin vain yksittäisiin staroihin ja pahimmillaan lahkon johtajien syntymiseen.  

Me kaikki tarvitsemme aitoja, syviä kohtaamisia, sillä me sytymme eloon niistä. Niiden kautta voimme löytää vahvuutemme ja hoitaa haavamme. Yhteisöissä opimme kantamaan vastuuta ja palvelemaan toisia. Toisten ihmisten kautta löydämme paikkamme ja tehtävämme maailmassa, jonka kautta luoda elämästä merkityksellistä.  

Parhaimmillaan hengellisyys ravitsee ihmistä niin, että hän kykenee läsnäoloon, joka luo aitoja kohtaamisia sekä kasvattaa aikuisuuteen, jossa omien lahjojen käyttö yhteiseksi hyväksi synnyttää kukoistavaa ja täyttä elämää. Tällainen kasvu syntyy yhteisöissä, ei yksinäisyydessä. Soisin sen olevan kirkossa enemmistöjen todellisuutta, eikä harvojen herkkua. Siksi Hengen uudistuksen työ on tällä hetkellä kenties tärkeämpää kuin koskaan. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eilisestä korkean taajuuden tapaamisesta jäi Onnenleipää, ruisleipää, jolla jaksaa. Samaa läsnäolon teemaa vähän eri näkökulmasta käsitteli laiturilla lukemani kirja flowsta, siitä kun kaikki sujuu. Kuva: Annele Rantavuori

Viime viikko oli poikkeuksellisen hieno! Se oli suorastaan huikea, koska sisälsi niin monia, erilaisia merkityksellisiä kohtaamisia. Tiedättehän ne ihmiset, joista saa energiaa ja voimaa. Tapaamisen jälkeen sydämessä läikehtii ilo, joka syntyy kohdatuksi tulemisesti. Pari viikkoa sitten aloitin blogisarjan merkityksellisyydestä, jonka toinen osa tämä kirjoitus on. 

Uskon Smithin väitteeseen, että yhteenkuuluvuus on ihmisen tärkeimpiä tarpeita ja tuo mukanaan aitoa onnellisuutta. Ainakin itselleni se on niin. Eroaminen  rikkoo yhteenkuuluvuuden ja tuottaa väkisinkin ulkopuolisuuden tunnetta, jota kuvasinkin muutama kuukausi sitten. Etukäteen oli vaikea kuvitella niitä ulkopuolisuuden tunteita, joita ero tuottaa. Miten sydäntä viiltää, kun auton ovi lämähtää kiinni ja lapset lähtevät viettämään lomaa isänsä kanssa. Tai miten kipeää tekee, etten ole enää tervetullut taloon, jossa vietin niin monia tärkeitä vuosia. 

Smith kuvaa kirjassaan merkityksellisiä kohtaamisia käsitteellä korkealaatuiset yhteydet, joissa toteutuu vastavuoroinen myönteisyys ja samalla aallonpituudella oleminen. Nämä kohtaamiset, lyhyinäkin, ovat erityisen tärkeitä haavoittuvassa elämäntilanteessa, jossa läheisyyttä ei saa esimerkiksi parisuhteesta. 

Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa.

Olen usein liittänyt voimaa antavat tapaamiset lähes terapeuttimaiseen kohtaamiseen, jossa käydään läpi yötä myöten syntyjä syviä. Korkealaatuinen yhteys ei kuitenkaan välttämättä vaadi syvällistä sisältöä, vaan kyseessä voi olla hyvinkin kevyt jutustelu. Viime viikolla esimerkiksi jaoin iltapäiväkahvin lähes tuntemattomien ihmisten kanssa, josta lähdin pois voimaantuneena ja energisenä. Kuvasin kohtaamista näin niinkuin usein teen: - He olivat tosi mukavia, jotenkin tosi ystävällisiä.  

Mikä sitten nostaa kohtaamisen korkealaatuisen yhteyden tasolle? Tarkemmin ajateltuna kohtaamisessamme oli läsnäoloa, vastavuoroisuutta ja avoimuutta. Siinä oli myös aitoutta ja haavoittuvaisuutta, ripaus syvällisyyttä ja paljon iloa. 

Kohtaamisesta puuttui itsetehostus ja kilpailu puhetilasta. Joskus nimittäin tuntuu, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ensisijaisesta puhuvat (yleensä itsestään) ja niitä, jotka kuuntelevat, kohtaavat ja jakavat. Ensiksi mainitut saavat tuntemaan itsensä tyhmäksi ja merkityksettömäksi jo pelkästään sillä, etteivät kuuntele. Smith kuvaakin kirjassaan sitä, miten korkealaatuisten yhteyksien kohtaamisissa, olivatpa ne kuinka lyhyitä tai pinnallisia sisällöltään, olennaista on toiseen keskittyminen. 

Korkealaatuisten yhteyksien vaaliminen on ensiarvoista, jos haluaa pitää ihmissuhteensa kunnossa. Joten jos haluat pitää parisuhteesi koossa, niin vaali päivittäin korkealaatuisen yhteyden hetkiä. Keskity toiseen ja jätä hetkeksi kaikki muu pois. Korkealaatuiset yhteydet tarjoavat myös mahdollisuuden luoda merkityksellisyyttä ihan kaikissa elämäsi ihmissuhteissa. Toisiin keskittyminen, jopa tuntemattomien kesken, luo yhteenkuuluvuutta ja rakentaa merkityksellisyyttä. 

Se vaatii vain läsnäoloa ja pysähtymistä, katseen suuntaamista toiseen. 

Toivovaisin terkuin, Annele

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirjojen parista täytyy välillä lähteä pois. Metsä on paras vaihtoehto sulatella uusia ajatuksia. Tämä reissu oli tiheässä ja märässä metsässä rämpimistä, mutta aina järven rannalle päästessä avautui mitä kauneimpia näkymiä. Kuva: Karoliina Vaistila

Tänä kesänä ovat kirjat kuluneet käsissäni pitkästä aikaa. Kirjojen lukeminen on hyvä merkki oman mieleni tilasta. Ainakin minulle lukeminen vaatii levollisuutta ja rauhaa. Se on jotain ihan muuta, kuin netin tai somen selailu, jota levottomana usein teen. Uusin ja tähän asti paras löytöni on menestyskirja Merkityksellisyyden voima, jonka on kirjoittanut amerikkalainen Emily Esfahani Smith.

Kirjan lähtökohtana on ihmisiä iänkaiken riivannut kysymys elämän tarkoituksesta. Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Uusimman psykologisen tutkimuksen mukaan onnen tavoittelun sijaan olennaista hyvässä elämässä on tarkoituksen löytyminen eli merkityksellinen elämä. Tutkiessaan merkityksellisyyttä Smithin löysi neljä toistuvaa teemaa: yhteenkuuluvuuden, tarkoituksen, tarinankerronnan ja itsensä ylittämisen.  

"Uusimman psykologisen tutkimuksen mukaan onnen tavoittelun sijaan olennaista hyvässä elämässä on tarkoituksen löytyminen eli merkityksellinen elämä."

Viime aikoina olen miettinyt, miksi eroaminen on niin vaikeaa silloinkin, kun suhde ilmiselvästi vetelee viimeisiään ja tuottaa kaikille tuskaa. Mietin voisiko merkityksellisyyden tavoitteleminen olla yksi vastaus tähän? Ero rikkoo läheisimmän yhteisön ja heittää meidät samanlaiseen, väistämättä yksinäiseen, mahdollisuuksien viidakkoon, mitä nuoruus oli. Eron keskellä on vaikeaa nähdä siinä mitään hyvää, mitään tarkoitusta. Ero on väistämättä myös itsekäs prosessi, identiteettikriisi, jolloin itsensä ylittämisen kokemus tuntuu kaukaiselta, kun katse on tiukasti omassa itsessä.  

Ero saattaa vapauttaa ihmisen kärsimyksestä ja huonoista olosuhteista onnellisuuteen tai ainakin sen mahdollisuuteen, mutta eron myötä ihminen joutuu ratkaisemaan monet perustavat asiat elämässään uudelleen. Oman elämän tarina on kerrottava uudestaan, sillä ero heittää varjonsa myös menneen päälle. Mikä merkitys tällä päättyneellä suhteella oli elämässäni? Oliko kaikki sen eteen uhrattu aivan turhaa? 

"Oman elämän tarina on kerrottava uudestaan, sillä ero heittää varjonsa myös menneen päälle."

Olen paradoksinomaisesta lukenut tätä helppolukuista kirjaa sekä ahnehtien että hidastellen, sillä se on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kirjastoista kirjan voi saada varaamisen kautta ja itselleen sen voi ostaa tällä hetkellä parilla kympillä. Tässä Hesarin jutussa haastatellaan kirjailijaa, mutta ikävä kyllä juttu aukeaa vain tilaajille. Tämän kirjoituksen myötä aloitan blogisarjan, jossa pohdiskelen kirjan teemoja. Toinen osa löytyy tästä.  

Toivovaisin terkuin, Annele

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2019
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat