Kirjoitukset avainsanalla magneetti

Monella on taipumus löytää yhä uudestaan samankaltaisia kumppaneita. Niin minullakin. Puhumattomat ja alivastuulliset miehet ovat olleet minun erityisaluettani – vähän kamalaa sanoa näin, mutta oikeasti se on niin. Syykin alkaa olla selvillä ja tietenkin se liittyy lapsuuteen. Tuttu on turvallista. Minä olen tiedostamattani valinnut olosuhteet, joissa kerta toisen jälkeen olen lopulta tuntenut loputonta yksinäisyyttä ja kantanut paljon vastuuta – ihan kuin lapsena.

Kun tekee paljon työtä itsensä kanssa, alkaa hahmottaa kaikenlaista ja saada asioista kiinni. Ja kun asioista saa kiinni, muutos mahdollistuu. Kun minä muutun, sisäinen magneettinikin muuttuu vetämään puoleensa niitä ihmisiä ja asioita, jotka vastaavat tai haastavat juuri kyseisellä hetkellä olevaa sisäistä minääni ja sen tarpeita.

Jos otsassani lukee ”äiti”, vastaani kävelee niitä, jotka kaipaavat äidin syliä ja turvaa. Jos otsassani lukee ”kinkku”, minua lähestyvät ne, jotka ovat vailla piip. Jos minussa on vapaus-niminen lappu, voin vetää puoleeni liimapuikkoja, jotka ottavat minusta pihtiotteen ja joudun taistelemaan oman vapauteni puolesta. Ota haaste vastaan ja lisää kommenttiketjuun oma otsatekstisi – laitetaan ilo virtaamaan ja nauru kuplimaan :) Saattaapa oma otsateksti suruakin herättää.

Hauskinta magneetissa on se, että se saattaa tuoda eteen ihan ääritapauksia. Näin kun tapahtuu, ajattelen, että maailmankaikkeus melkein leikkii kanssani. Esimerkki: toisessa ääripäässä saattaa olla esimerkiksi mies, joka ei puhu tunteistaan, on estynyt ja alistuvainen. Tässä kohtaa jo itse osaan nähdä, että ihan hyvä ihminen, mutta ei minulle sopiva. Toisena hetkenä saattaa saada vastaansa ylivastuullisen kontrolloijan, joka puhuu sinut väsyksiin.

Lyhyissäkin kohtaamisissa saa tilaisuuden peilata omia odotuksia kumppanin suhteen rajapintojen kautta. Ihan kuin sinkkuna joutuisi tekemään hienosäätöä parisuhdetilauksensa kanssa jatkuvasti ja sitten kun osuu riittävän kohdilleen, niin pam! Yksinäisyydessä on se vaara, että sitä meinaa heittäytyä vähän sinnepäin näyttävään juttuun ihan täysillä vain siksi, että saa tunteen siitä, että kelpaa jollekulle ja loputtomalta tuntuva yksinäisyys helpottaa hetkeksi.

Minusta on tärkeää muistaa se, että jokainen parisuhdevalinta on ihan oikeasti oma valinta. Kaikkiin suhteisiin ei ole tarkoitus lähteä pintaa pidemmälle. Itse uskon vakaasti kaiken tarkoituksenmukaisuuteen ja siihen, että kaikissa elämänkokemuksissa on lopulta kysymys omasta kasvusta ja rakkauden kasvattamisesta itseä kohtaan. Jos pyörii kärsimyskulhossa ja tulkitsee elämänkokemukset rangaistuksina, voi olo olla aika katkera ja epätoivoinen. Elämähallinta lähtee siitä, että tekee itselle hyviä valintoja pelotta tai pelosta huolimatta – joka hetki.

Kesä lähestyy – onko magneettisi oikeassa asennossa? :)

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

[avatar]

Kun mielessä on rakkaus, tulee havainnoitua kaikkea sillä silmällä. Kuten vaikkapa Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstaa. Siellä Johannes 7 v. kysyi: ”Putoaako ihminen sitä nopeammin mitä syvemmälle hän putoaa?”. Ajattelin sitä lukiessani rakastumista, englanniksi falling in love eli rakkauteen putoamista. Enemmän kuin tapahtuman nopeutta tai hitautta, mietin sen vahvuutta ja voimaa.

Tavatessamme uuden ihmisen huomioimme ensiksi toisen fyysisen olemuksen ja jos se miellyttää meitä, viehätymme siitä. Pinnallinen keskustelu riittää ajan kuluksi johonkin saakka. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin kohta, jossa kaivataan jotain enemmän. Pelkkä pintataso ei riitä. Silloin aletaan tutkia, löytyykö toisesta jotain syvempää, aitoa ja ainutlaatuista. Jotain, joka koskettaa tunnetasolla ja mahdollistaa todellisen kohtaamisen. Johanneksen kysymykseen tieteellisen vastauksen antanut tohtorikoulutettava Ilkka Hendolin kertoi: ”..maapallon rautainen sisus on raskaampaa ainetta kuin kivinen kuori ja siksi se vetää lujemmin puoleensa”. Mitä syvemmältä tavoitan toista, sitä vahvemmin häneen kiinnityn.”...veto alaspäin on aina kovempi”.  Ihastua voi pintaan, mutta rakastuminen vaatii kosketusta toisen syvempiin kerroksiin.

Rakastumisessa, biologisesti ajateltuna parinvalinnassa, on kyse samasta fysikaalisesta ilmiöstä, mistä tässä Johanneksen kysymyksessäkin puhutaan, eli vetovoimasta. Joku mahtava voima vetää kahta olentoa vastaansanomattomasti puoleensa. He tunnistavat toisissaan sekä yhteyttä luovaa samankaltaisuutta että kiehtovaa erilaisuutta. Kuin magneetin vetämänä katse etsii toisen katsetta, käsi toisen kättä, iho ihoa.  Jos päästään pinnan alle ja riittävän syvälle, niin että sydän kohtaa sydämen, sielu sielun, ollaan rakkauden ytimessä.

”Mitä syvempi kuoppa, sitä lujempaa pohjalle tömähtää”. Niinpä. Jos tavoitan toisen sydämen ja sielun, olen mennyttä. Putoan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat