Kirjoitukset avainsanalla lupaus

Valintamme ja lupauksemme voivat olla iso lahja parisuhteessa. Kuva: Pixabay

Joulu tuntuu monin tavoin jo takanapäin heijastelevana muistona. Jäljellä olevat suklaat ja nurkkiin unohtuneet havunneulaset ovat viipyilleet vielä verkkaisasti kodissamme. Viimeisen konvehtirasian kansi lerpatti kutsuvana raollaan kun pieni koululainen ja ystävänsä olivat hetken itsekseen keittiössämme. Rasia ammotti tyhjyyttää illalla, kuten saatatte arvata. Keskustelu tapahtuneesta kulki melko tuttuja latuja sekin. " Mitäs tässä oikein tapahtui?" "No kun me oltiin siinä niin aateltiin, että yhdet vielä. Se oli tavallaan aikalailla vahinko". Vetoava "sori" kuului lopussa. Juttelimme tovin vahingon määritelmästä ja valinnoista. Asioita ei useinkaan tapahdu itsestään, vahingossa.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa?

Valinnat ja lupaukset kulkevat monin tavoin käsikynkkää, vai mitä sinä ajattelet? Perheneuvoja Nina Kauppisen blogissa on esillä tärkeä kysymys siitä, miksi parisuhteeseen liittyviä lupauksia kuulee harvemmin. Kumppaniin sitoutuminen ja Nopsajalankin lupaus "olla sun" tulee haastetuksi arjen keskellä. Parisuhteen hyvinvointia tavoittelevat uudenvuoden lupaukset ovat mielestäni parhaimmillaan realistisia ja omannäköisiä - sopivan kokoisiakin. Joka päivä on mahdollista tehdä - jos ei uudenvuoden - niin ainakin uuden päivän lupaus. "Tänään kosketan kumppaniani ohikulkiessani", "katan aamukahvit meille kahdelle" , "nostan vaikean asian puheeksi syyttelemättä", jätän mieluisan yllätyksen kumppanin tyynyn alle tai taskuun". Mitä sinä voisit luvata? Ehkäpä meistä monien voi olla hyvä tarkistaa myös sitä, millaista puhetta parisuhteessamme viljelemme. Siinä missä konvehteja häviää rasiasta "vahingossa" ja huomaamatta sanatkin voivat karata suustamme ilmoille. Valinta ja vahinko ovat ehkä samankaltaisia sanoja, mutta niiden eroa lapselle sanoittaessa voin peilata myös suhdettani omaan kumppaniin.

Millaisia parisuhteeseen liittyviä lupauksia sinun on mahdollista lunastaa? Hyvässä parisuhteeseen liittyvässä lupauksessa on kuultu oman kumppanin tarpeita ja toiveita. Siinä on ymmärretty kuulla myös omaa itseä siten, ettei lupaamiseen liity vääränlaista uhrautumista tai omien oikeuksien polkemista. Vallitseeko parisuhteessasi tasapaino antamisen ja saamisen vastavuoroisella tantereella? Jos ei, miten asian voisi ottaa puheeksi oman kumppanin kanssa? Toisinaan lupausten antaminen johtaa umpikujaan, jossa kädet nousevat pystyyn. "En pysty tähän". Tuntuu tärkeältä, että tuolloin kykenisi kantamaan vastuunsa tässäkin. Pystyisimmekö tuolloin olemaan avoimesti kumppanin edessä - kuunnellen mitä merkityksiä lupauksella on ollut. Kuka on pettynyt ja mihin - vai onko kukaan?

Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin? 

Voisiko sinustakin olla niin, että lupauksilla viestitämme kumppanillemme tärkeää- "valitsen sinut"? Sitoudun edistamään sinun, minun ja yhteistä hyvää. Tahdon rakentaa parisuhteen luottamusta. Pienin elein, pala kerrallaan. Toimimme ja teemme valintoja, lukemattomia kertoja päivässä. Olemmeko riittävän tietoisia siitä, että viimeinen yhteisestä rasiasta ottamamme konvehti on pois muilta? Se voi olla merkityksetön asia tai mielipahan aiheuttaja. Joka tapauksessa tekemisemme valossa kumppanimmekin tulevat onnellisiksi, murheellisiksi, vihaisiksi, tyydytetyiksi, ilahtuneiksi. Listaa reaktioista ja tunnetiloista voi jatkaa pitkälle. Elämä suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön asettaa meitä jatkuvasti peilin eteen. Mitä minä tuon mukanani astuessani kynnyksen yli kotiin?  Olenko kohteliaampi ja läsnä enemmän työelämässä kuin kumppanini kanssa? Millaisilta mittasuhteet näyttävät- valitsenko ja lupaanko hyvää tekeviä eleitä - parisuhdetta priorisoiden?

Hyvää alkaneelle vuodellesi toivoen, Päivi

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi 2017 on 11 päivää vanha. Vielä ollaan uuden alussa. Liekö syynä tämä keski-ikä vai mikä mutta vuoden vaihteet nostavat pintaan melankolisen olotilan. Katse kääntyy vielä hetkeksi taakse jääneeseen vuoteen. Mietin, mikä omassa elämässäni oli sydäntä sykähdyttävää; ilot, naurut, onnistumiset, ihmiset, kohtaamiset ja kaikki rakkauden ohikiitävät hetket. Ajatukset juoksevat myös niihin hetkiin, jotka eivät olleet niin onnistuneita, iloisia ja sydäntä sykähdyttäviä; rumat sanat, omat ja toisen loukkaukset, riidat, mökötykset ja muut mokat. Näihin fiiliksiin ei kannata jäädä vellomaan vaan todeta vain, että niistä voi ottaa opiksi ja kääntää ne sitten voimavaraksi.

Helposti sanottu mutta vaikeasti toteutettu!

Mitä kannattaa vanhasta vuodesta ottaa mukaan uuteen? Mitä jätän pois kyydistä?

Uutena Vuotena tehdään usein myös uudenvuoden lupauksia. Tänä vuonna en oikeastaan tehnyt mitään lupausta vaan enemminkin ajattelin asettaa itselleni tavoitteita. Olisiko ne helpompi pitää tai saavuttaa? Se jää nähtäväksi. Se on kuitenkin varmaa, että Uutena Vuotena tehtiin ajatuksen tasolla uusia alkuja erilaisissa asioissa.

Parisuhteessa, ja varmasti kaikissa ihmistuteissa, on oikeastaan sama juttu. Niissäkin tehdään uusia alkuja ja voisiko niissäkin olla helpompi asettaa tavoitteita kuin lupauksia. Niin kimurantteja juttuja ne ovat, että yleensä mitään ei tapahdu hetkessä vaan päämäärään mennään ajan kanssa. Tiedän ainakin itsestäni, että muutos tapahtuu kovin hitaasti. Olen tutkinut itseäni (ihan vakavissani) jo jonkin aikaa ja tajunnut miten älyttömän hitaasti oma mieli, uskomukset ja sisäinen ääni muuttuu. Välillä se on niin turhauttavaa. Välillä uudet oivallukset ja löydöt lennättävät fiilikset kattoon asti! Hiljalleen se muutos tapahtuu.

Kun kaksi ihmistä haluaa elää yhdessä, on selvää, että elämä ei aina mene ihan putkeen. Yhteys takkuilee, sanat loppuvat ja kumppani voi tuntua enemmän muukalaiselta kuin omalta rakkaalta. Solmuja tulee eletyn elämän varrella. Vaihtoehtona on antaa mennä vaan ja katsotaan mitä tapahtuu- valinta tai sitten lähdetään avaamaan niitä solmuja. Kannatan jälkimmäistä.

Minä lähden opiskelemaan parineuvontaa. Uusi alku sekin. Vähän jännittää, mukavalla tavalla. Varmasti kuulet tästä vielä lisää.

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Päivi Nurmi
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Sini Saavalainen
Tommi Sarlin
Minna Tuominen
Liisa Valila

Teemat

Blogiarkisto

2019
Marraskuu
Syyskuu
2018
2017
2016

Kategoriat