Kirjoitukset avainsanalla kumppani

Moni meistä on parisuhderintamalla joutunut haavoittumaan. On petetty, jätetty, lytätty itsetuntoa ja lähdetty menemään selitystä jättämättä. Kirsikkana kakun päällä saattavat ne lukemattomat Tinder-treffit, jotka ovat jättäneet ilkeän muistijäljen siitä, miten kelpaa kyllä vällyjen alle, mutta ei kumppaniksi.

Erot ja muut hylkäämiskokemukset saavat ihmisen varovaiseksi. On viisastakin suojautua uusilta mahdollisilta haavoilta. Itsetunto ei kurjien kokemusten jälkeen ole välttämättä mitä parhain eikä luottamus ihmisiin kohdillaan. Moni parisuhteessa elänyt ja haavoilla ollut kuitenkin kaipaa parisuhdetta, joskus melkein epätoivoisesti.

Parisuhteeseen lähteminen on aina riskipeliä. On aina mahdollisuus vahvistumiseen tai uuteen haavoittumiseen. Olo on suhteen alussa kuin sotaan lähtevällä. Joko selvitään hengissä tai haavoitutaan taas. Onneksi parisuhdekuollut tai –haavoittunut nousee melkein aina ylös. Niitäkin on, jotka invalidisoituvat vaikeassa parisuhteessa ja toipuminen tuntuu melkein mahdottomalta. Ja siltikin voi selviytyä – täytyy vain löytää oikea apu ja halu toipumiseen.

Mutta mistä löytyy kumppani kaiken koetun jälkeen?

Itse uskon siihen, että parisuhde tulee sitten, kun on oikea aika siitä huolimatta vaikka istuisit kotona kutomassa sukkaa ja kävisit vain lähi-Alepassa etkä muualla. Niin se vaan rinssi tai rinsessa tulee sillä kauppareissulla vastaan, koska ”Joku” on niin järjestänyt. Ja jos tuntuu, ettet voi tavata ketään, koska et käy missään, lähde ihmisten ilmoille! Etsiydy sinne, missä voit tavata samanhenkisiä ihmisiä.

Ja hei, odottamisen ajan voi käyttää hyödyllisesti. Työstä vanhat suhteesi niin, että tiedät, mitä niissä ihan oikeasti tapahtui. Kuka teki ja mitä ja mistä syystä. Työstä viha, suru ja katkeruus. Vihainen ihminen vetää puoleensa vihaisia ihmisiä.

Vahvista itsetuntoasi tekemällä itsellesi hyviä tekoja ja kirjoittamalla listaa hyvistä puolistasi. Jos itsetunto on suhteeseen lähtiessä kovin heikko, haavoittuukin helpommin.

Odottamisen olotilassa mieti myös, mitä oikeasti parisuhteelta ja kumppanilta toivot. Sinun ei tarvitse tyytyä vähään tai ei juuri mihinkään vaan saat sen, mitä haluat, jos tiedät, mitä olet etsimässä. Kun hälytyskellot kilisevät, kuuntele niitä. Täytyy oikeasti tietää, mitä haluaa, muuten parisuhde”markkinoilla” elää kuin sokea ja toivoo, että joku, kuka tahansa, poimii mukaansa.

Jos mahdollista liiku, syö hyvin, nuku, työstä itseäsi, harjoittele avointa viestintää ja sillä tavalla kaunistu – sisäinen hyvä olo näkyy ulospäin. Mitä tyytyväisempi olet itseesi, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vedät puoleesi itseään kunnioittavia ihmisiä ja uskallat astua suhteeseen – haavoittumisen uhallakin.

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Parisuhteen kiemurat ovat kyllä veikeitä. Olin ihan hetki sitten skeematerapia-koulutuksessa ja tulin kotiin ihan älyttömän syvissä vesissä. Taivaat niin sanotusti aukenivat, kun pääsin tutustumaan teemaan. Niin hyvin skeemat eli tunnelukot sanoittivat jotain sellaista, mille olin hakenut sanoja.

Tunnelukkojen vuoksi sujahdin maailmaan, joka oli minulle ennestään tuntematon, mutta kolahti tosi syvälle. Sain työvälineen, joka voin isosti käyttää sekä itseni että muiden ihmisten ymmärtämiseen.

Tulen koulutuksen myötä ja ymmärryksen lisääntymisen myötä kirjoittamaan näistä lisääkin. Yhtä kirjaa suosittelen kuitenkin ylitse muiden: Kimmo Takasen ”Tunne sydämesi, matka uuteen rakkauteen”. Kirjan eväillä voi päästä hyvinkin käsiksi oman parisuhteen ongelmakohtiin, erityisesti ehkä siihen miksi itsellä on paha olla tai miksi aina tietyt asiat parisuhteessa saavat aikaan riitoja ja muuta hankaluutta. Kun toinen koko olemuksellaan ärsyttää, voi syynä olla itsessä aktivoitunut tunnelukko.

Skeemat herättävät erityisesti siihen, millaisiin sopeutumismalleihin lapsuudessa turvauduimme ja millaisia malleja kannamme edelleen mukanamme. Nämä ovat niitä kuuluisia luurankoja, joiden avulla sopeuduimme vallitsevaan ympäristöön ja olosuhteisiin.

Tunnelukko on siis käyttäytymisen, tuntemisen ja reagoimisen tapa, jonka olemme usein jo hyvin varhain oppineet hyväksyntää ja rakkautta etsiessämme. Ja näitä on siis ihan kaikilla. Mutta vahvat ja hyvin varhain syntyneet tunnelukot ovat niitä, jotka estävät meitä aikuisina sopeutumaan esimerkiksi muutoksiin ja joiden työstämiseen tarvitaan ammattilaisen apua.

Tunnelukon aktivoiminen on stressireaktio, joka voi näkyä lamaantumisena, pakenemisena tai hyökkäämisenä. Esimerkki tunnelukon aktivoitumisesta voi olla vaikka tämä:

Kotiin saapuu, esimerkiksi työpäivän jälkeen nainen, joka on luonteeltaan hyvin innostuva. Koko bussimatkan kotiin hän on ajatellut, että kun pääsen kotiin, kerron kaiken kivan, jaan sen, mitä päivän aikana on tapahtunut. On mahtavaa, kun saa kertoa, mitä on kokenut ja oivaltanut ja sitten toinen…ei sano mitään. Katsoo kännykkää, ei ole läsnä tai katsoo, mutta ei ymmärrä. Kaiken kukkuraksi sanoo: ”Voisitko joskus olla vähemmän innostunut jostain?”.

Ja mitä naisessa tapahtuu. Hän pienenee saparopääksi, katsoo eikä melkein ymmärrä, miksi hänet torjuttiin ja ilo sammuu. Siinä seisoo tytär äitinsä tai isänsä edessä lannistettuna ja lytättynä eikä suinkaan aikuinen nainen, joka sai moninkertaistaa ilon kumppaninsa kanssa.

Näitä kun tapahtuu usein, ehkä vuosien ajan, oppii nainen hiljenemään ja muuttuu hiireksi, jolla ei ole enää mitään sanottavaa. Kaverukset emotionaalinen estyneisyys ja hylkäämisen tunnelukko taisivat tuossa tilanteessa kohdata toisensa.

Voitko löytää omasta suhteestasi jotain vastaavaa?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat