Kirjoitukset avainsanalla kehollisuus

Kuva: Jaakko Kaartinen

Minulta kysyttiin työpäivän aikana, kuinka tärkeää kosketus on minulle asteikolla yhdestä kymmeneen. Vastasin välittömästi, että kymmenen. Olin kokouksessa firmassa, joka kehittää mobiiliapplikaation kautta kosketukseen reagoivaa ja kosketusta välittävää tuotekonseptia. Kysymys oli siis asiallinen ja relevantti.

Olisin voinut kyllä vastata tuohon kysymykseen ihan kenelle tahansa empimättä, se on minulle niin selvä asia. Kosketus on kympin arvoista. Olen myös herkkä kosketukselle, aistin ihollani ja koko kehollani kosketuksen herkästi ja voimakkaasti.

Rakastettuni on iloinen siitä, että kosketus on niin olennaisesti, sanoisinko, läsnä minussa. Haluan aistia häntä kosketuksen kautta samalla kun haluan kuulla, mitä hän sanoo ja ymmärtää, mitä hän kokee ja ajattelee. Haluan katsoa häntä, koska se ilahduttaa minua, ja sitten haluan kosketuksen, koska se saa minut tuntemaan niin täydesti hänen olemisensa.

Kosketuksessa rakkaus materialisoituu. Tunnetodellisuus ja sisäinen, mielletty kokemus tulee pintojen kohtaamiseksi, voimaksi, joka määräytyy ja välittyy iholta iholle, kudoksista kudoksiin.

Minulla on kosketuksissa olemisesta turvallinen ja ravitseva kokemus. Myös innoittava ja jännittävä. Erilaisin tavoin nautinnollinen kokemus. Paitsi se, että hän niin ihana, tämä sisäinen maisema motivoi minua hakeutumaan kosketukseen rakastettuni kanssa.

Hänessä on paljon mysteeristä, jotain taikaa, joka toimii kuin linssi; se suurentaa sitä, mitä kosketus merkitsee. Hän saa kosketuksen tuntumaan vielä paljon Suuremmalta.

Samalla tapahtuu muutakin, kosketukseen hakeutuminen ja sen aistiminen ja aistimusten kokeminen avaavat minut intiimillä tavalla. Intiimillä tarkoitan tässä nimenomaan syvästi henkilökohtaista, syviä ytimiä, aseettomia, arkoja syvyyksiä minussa. Olen rakastettuni lähellä huomannut, että kosketus on paitsi nautintoa, myös suora reitti syvimpiin kerroksiin minussa. Ne kerrokset tulevat itselleni näkyville, ja rakastettunikin voi nähdä ne, jos kuvaan ja kerron hänelle siitä, minkä äärellä olen ja mitä se minuun säteilee.

Nämä syvänteet ovat niitä paikkoja minussa, joista minä edelleen ja aina tulen kasvamaan: niitä paikkoja, joissa minä olen yhä pieni ja avuton ja tarvitseva. Rakastavassa kosketuksessa niihin voi katsoa ja kokea ne ilman pelkoa. Sen rakastettuni antaa minulle, ja se on suuri jatkuva lahja.

Aina toisinaan palaan siihen ajatukseen, jonka hän joskus kuvasi minulle: että kokee, että toinen voisi työntää käden lävitse omasta itsestä. Sillä tavalla hän tekeekin, hänen kosketuksensa yltää minun lävitseni pohjiin saakka. Sen kosketuksen mittaan mahtuu minun koettu ihmisenä olemiseni pienimmästä suurimpaan ja ekstaattisimmasta rauhoittavimpaan.

Siksi kosketus on minulle tärkeydeltään kymppi. Siksi rakastettuni kosketus.

 

Terveisin, J

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Koska rakastettuni koskettaa minua hellästi, minä olen hyvinvoiva. Minun onnellisuuteni on sidoksissa hellään kosketukseen.

En ole ainutlaatuinen tässä. Hellän kosketuksen merkitys ihmiselle on yhtä olennainen kuin pohjoisen sijainti on kompassineulalle.

Hellä kosketus tuottaa minulle välitöntä onnellisuutta, välitöntä lohtua, välitöntä turvaa, välitöntä iloa, välitöntä intoa. Se toimii paljon nopeammin kuin mitkään sanat saattaisivat toimia. Hermosto kytkeytyy suoraan toiseen ihmiseen, ja niin nopeasti kuin signaali ehtii läpi kehon, jotain perimmäisellä tavalla hyvää välittyy hänestä minulle.

Hellästi koskettaminen on henkilökohtaista ja suoraa vuorovaikutusta. Hän koskettaa minua olkapäähäni ohimennen, minä annan suukon hänen niskaansa hänen istuessaan työpöydän ääressä. Suoraan häneltä minulle, suoraan minulta hänelle. Koska se on niin suoraa ja välitöntä, se on niin voimakasta.

Minua tämä kosketuksen vaikutus ihastuttaa ihmisyydessä. Me käytämme paljon aikaa yksilöllisyytemme suojaamiseen ja panssarien rakentamiseen olemuksemme ympärille. Jostain syystä meille on tärkeää vaalia minuutta jonkinlaisena riippumattomana järjestelmänä. Hellä kosketus läpäisee sen kaiken kuin paperin; ihminen on jotain aivan muuta kuin itseriittoinen ja suljettu.

Me olemme vuorovaikutuksellisia monimutkaisia järjestelmiä. Rakkaus on vilkasta, kiivasta, hehkuvaa vuorovaikutuksen kohinaa. Ajattelen, että hellä kosketus näyttää meissä samalta kuin pisara punaista mustetta, joka pudotetaan vesilasiin. Samanlaisella tavalla kosketus leviää meihin. Toisen kosketus tulee meihin ja leviää meissä.

Tämän kaiken takia hellästi koskettaminen on perusasia rakastavalle. Se on väkevä väline koetun rakkauden välittämiseen toiselle. Tavallisessa elämässä siihen ei voi käyttää liikaa aikaa. Hellän kosketuksen useus ei voi olla liiallista.

Koskettaessaan koskettaja tulee myös itse kosketetuksi. Koskettamalla rakastettu ja rakastaja kietoutuvat yhteen. Kosketuksessa olemme me. Ehkä juuri siksi olen onnellinen hellässä kosketuksessa: silloin minä olen me hänen kanssaan.

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen

Olen aika iso mies, hiukan vaille satayhdeksänkymmentä senttiä ja yhdeksättäkymmenettä kiloa liikuntakykyä. Minun sylini on sormenpäästä sormenpäähän 206 senttiä. Kun on kasvanut isoksi aikuiseksi, elämään tulee joitain rajoitteita. Keskeisin niistä on, ettei ole kovin helppoa saada kokea olevansa pieni tai kevyt tai kokonaan kannettu.

Minun rakastettuni on onneksi vahva ja väkevä. Joten hänen kanssaan sitä kantamista on voitu kokeilla. Niistä tulee hauskoja leikkejä.

Taannoin tehtiin semmoinen lennätysjuttu, josta kaverimme olivat laittaneet kuvan sirkustunniltaan. Olen kaivannut sellaista monet vuodet, aina siitä alkaen, kun lennätin itse lapsia samalla tavalla: selällään maaten otetaan jalat vatsan päälle koukkuun, toinen tulee jalkaterien varaan makaamaan ja hänet nostetaan siitä ylös, lentokoneasentoon.

Se oli aivan hervottoman hauskaa. Meitä nauratti erityisesti se, kun kaatumisen piste vääjäämättä läheni, se miten oltiin romahduksen rajalla ja melkein mentiin nurin.

Mutta kivointa oli silti se, että sain olla siinä. Hän piti minua ilmassa voimillaan. Minä sain sellaisen kokemuksen.

Ai että miten rakastan häntä ja hänen lihaksiaan!

Kesässä odotan monia asioita, mutta yksi erityinen juttu on lämpimät vedet. Lämpimään veteen uskaltaa mennä uimaan, myös rakastettuni, joka erityisesti inhoaa kylmää vettä. Sitten kun me uskallamme yhdessä uimaan, ja on aurinkoinen päivä, on mahdollisuus ylivoimaisen hauskaan juttuun: hän ottaa minut syliin käsivarsilleen, ja pelmuttaa, heijaa, pyörittelee ympäri ja heittelee minua.

Minä olen siinä ihan rentona, ja hänen sekä veden kannattelemana. Se on täydellinen iloa pärskyvä kokemus juuri sellaisesta asiasta, mitä ei aikuisena melkein koskaan millään voi kokea: että on oikeastaan melkein pieni ja toisen käsivarret ovat niin vahvat, että tekevät minusta kevyen.

Yleensä nauran sen koko linkouksen ajan aivan valtavasti. Se on tavattoman onnellistava kokemus.

Tuollaisilla kokemuksilla toisen voimien varaan antautumisesta on myös hyvin myönteinen vaikutus parisuhteen asetelmiin. Olemme molemmat vahvoja. Voimme laittaa roolit romukoppaan ja olla kaksi ihmistä, jotka tunnustelevat toisensa voiman väreilyä. Tuollaiset leikit muistuttavat tosiasiallisesta tasa-arvosta. On kaksi ihmistä, jotka ovat rakastuneet. Painivat rakastuneet.

Parasta. Tällaisessa rakkaudessa saa olla minkä vain kokoisina huvittaa ja tarvitsee.

Elämää Wonderwomanin kanssa,

 

Terveisin, J

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jaakko Kaartinen
Kuva: Jaakko Kaartinen

Kaikkein elintärkeintä elämässä on kontakti. Ilman kontaktia emme edes ole olemassa.

Tärkein kontakti on kehollinen kontakti toisiin ihmisiin. Ilman kosketusta en voisi elää. Ja eniten elossa olen kosketuksessa rakastettuuni.

Tämä blogi on rakkauden roihu. Se on minusta hyvä nimi, koska sellaiselta rakkaus tuntuu minussa. Se on roihu, ja palan rakastetustani. Palan halusta koskettaa häntä. Haluan hänen kosketustaan palavasti.

Se on tämä halu koskettaa häntä, joka on muodostanut maailmani sellaiseksi kuin se nyt on. Haluan kontaktin hänen kanssaan. Lähikontaktin, kosketusetäisyydeltä. Kosketus on kaiken keskustassa, kaikkein alkuperäisin kokemus, ensimmäinen mielen liikahdus.

Olen kovasti keskittynyt tutkimaan sitä, mitä koen rakastettuani kohtaan. Millaiselta rakkaus tuntuu, ja missä se tuntuu? Mitä kehossani aistin, mitä hän laittaa liikkeelle minussa? Mitä koen ja miten se vaikuttaa minuun?

Tämä tutkimus on tutustumista omaan itseeni ja ihmisenä olemiseen tällaisena miehenä, joka on rakastunut tuollaiseen naiseen. Se on auttanut tajuamaan paljon tarkemmin, mistä on kyse – mitä on olla minä.

Mikään ei saa minua liikkeelle samalla tavalla kuin halu kosketukseen rakastettuni kanssa. Mikään ei motivoi niin. Mikään ei innosta niin. Mikään ei houkuttele niin. Mikään ei pakota niin. Mikään ei palkitse niin. Mikään ei pelasta minua niin.

Inhimillisen sivistyksen kerrokset, älylliset pohdinnat ja erittelyt, persoonani eri ulottuvuudet ovat sipulin kuoria ytimen ympärillä. Ydin on kontaktin magnetismi. Häneen.

Kosketuksessa on tarvis olla. Huomaan, että siksi en koskaan kanna laukkua sillä puolella, jolla hän kävelee. Haluan pitää kiinni kädestä. En taluta pyörää meidän välissämme, vaan toisella sivulla. Tämä tapahtuu vaistomaisesti.

Haluan koskettaa häntä selästä kävellessämme portaita, tunteakseni, miten maailma huojahtelee hänen ympärillään. Kosketus on ainut kiinteä piste, minä kiinnityn siihen. Olemassaolo voi tiivistyä sen kautta, mitä tunnen, kun lasken kämmeneni häntä vasten. Hän on siinä, ja minä olen tässä. Minä olen tässä, koska hän on siinä.

Tämä on muuten todella konkreettinen huomio. Minä kerta kaikkiaan olen tässä ja juuri tässä paikassa siksi, että hän on tässä. Olen tässä ollakseni kontaktissa häneen. Koskettaakseni. Näin on, koska se tekee niin hyvää. Olen elävä tässä kontaktissa. Elän kosketuksessa rakastettuuni. Muu elämä on odotusta paluusta tuohon kosketukseen.

Kaikkien mielenkiintoisten ja mukavien asioiden ja ajanvietteiden taka-alalla liikkuu odotus siitä, että pääsen takaisin rakastettuni luokse.

Kontakti lattiapintaan muodostaa sen kohdan, jossa seisomme. Painon siirto noiden kontaktipisteiden kautta saa meidät kääntymään, ottamaan askeleen. Kävely on päkiöiden, varpaiden, kantapäiden kontaktien sarjaa. Meidän materiaalinen olemuksemme määräytyy kontaktipinnoissa meidän ja ympäröivän maailman välillä.

Minä haluan määräytyä mahdollisimman paljon kontaktipintanani rakkaani keho. Siinä on maailman keskipiste, lähtökohta ja loppupiste. Näin minun rakastunut olemukseni aistii. Näin minä olen. Kosketuksissa siihen, mikä tuntuu. Tämä on tällainen tanssi, elämä, jossa kontakti välittää kipinän toisiaan koskettaville.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Rakkauden roihu -parisuhdeblogissa rakkaus roihuaa monista eri näkökulmista. Kiinnostava joukko kirjoittajia tuo esille omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan parisuhteesta ja sen kaipuusta. Osa kirjoittajista tekee työkseen perheneuvontaa, pariterapiaa tai parisuhdekursseja. Blogi on osa Suomen ev.lut.kirkon parisuhdetyötä.

Blogia kirjoittavat:
Paula Enckell
Elina Holappa
Satu Huttunen
Jaakko Kaartinen
Mio Kivelä
Miia Moisio
Ulla Oinonen
Hanna Ranssi-Matikainen
Annele Rantavuori
Tommi Sarlin
Minna Tuominen

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat